Kyse ei ole sentään avioerosta, mutta seurustelusuhteen loppumisesta. Toivottavasti olen oikealla palstalla.
Seurustelin erään tytön kanssa hieman päälle 6 viikkoa. Koko tuon ajan kaikki vaikutti täydelliseltä, kunnes kuulin häneltä, että se on loppu. Tämä tapahtui noin 4 päivän varoitusajalla. Ensimmäinen merkki siitä, että joku on vialla oli se että hän alkoi itkeä. Puhuimme siitä miksi hän alkoi itkeä ja kaikki vaikutti taas olevan hyvin. Tämä tapahtui torstaina.
Viikonlopun olimme omissa oloissamme ja soitin hänelle sunnuntaina, hän tuntui kovin välttelevän minua ja halusi lopettaa puhelun. Sain viestin jossa hän sanoi soittavansa huomenna. Maanantaina sitten sain puhelun jossa kuulin, että se on loppu. Hänen oli selvästi hyvin vaikea sanoa sitä. Mitään hyvää syytä en oikeastaan saanut. Syyksi sain, että häntä alkoi ahdistaa. Tämän viikon viikonloppuna sain sitten häneltä ensin perjantaina viestejä, missä ei oikeastaan ollut mitään erikoista. lauantaina hän sitten lähetti viestin, jossa sanoi suoraan, että hänellä on ikävä minua. Minä vastasin, että minullakin on häntä ikävä. Lopulta hän soitti ja selitti anteeksipyytävästi, ettei tiedä miten reagoi asioihin sillä tavalla, tarkoittaen eroa. Hän halusi tavata minut seuraavalla viikolla ja antoi täysin ymmärtää, että haluaa minut takaisin. Sunnuntainakin hän soitti ja sovimme, että tapaamme torstaina. Olin ikionnellinen kun "sain hänet takaisin". Maanantaina sain viestejä, kaikki vaikutti kuin olisimme jatkaneet siitä mihin jäimme.
Tapasimme torstaina ja kysyin ensimmäiseksi häneltä, että "Minun tarvitsee tietää missä nyt mennään?" Hän vastasi, että "En voi kuvitella mitään suhdetta nyt." Olin kuin lekalla päähän lyöty. Syyksi hän tarjosi oikeastaan sitä, että hänellä ei riitä aikaa, koska on kaksi työtä ja koulu ja lisäksi hän sanoi, että tuntuu pahalta kun ei riitä aikaa kavereille. Lähetin vielä samana päivänä hänelle viestin, jossa sanoin olevani pahoillani, että kävi näin. Hän vastasi: "Ota hyvänä asiana tää juttu. Mulla ei ole koskaan ollut terveempää suhdetta."
Hän sanoi keskustelumme aikana useaan otteeseen, että eromme ei liity mitenkään minuun, vaan että vika on hänessä. Hän sanoi että minä en tehnyt mitään väärin, vaan että hänen päässään naksahti. Toisaalta hän myös sanoi, ettei oikeastaan tiedä miksi hän haluaa toimia näin.
Kysymys kuuluukin, miten hän voi lopettaa suhteen, jos kerran on sitä mieltä, että se oli hänen "tervein" suhteensa ja minä en ole tehnyt mitään pahaa. Luulisi, että hän olisi halunnut pitää minusta kiinni. Tietysti on se vaihtoehto, että hän olisi puhunut minulle täyttä p***aa, mutta en oikein jaksa uskoa siihen.
Toivottavasti joillain teistä on jotain samantapaisia kokemuksia ja osaisitte auttaa jotenkin ymmärtämään tätä. Taustatietona voisin kertoa, että olen 21-vuotias ja tyttö on 22.
Seurustelin erään tytön kanssa hieman päälle 6 viikkoa. Koko tuon ajan kaikki vaikutti täydelliseltä, kunnes kuulin häneltä, että se on loppu. Tämä tapahtui noin 4 päivän varoitusajalla. Ensimmäinen merkki siitä, että joku on vialla oli se että hän alkoi itkeä. Puhuimme siitä miksi hän alkoi itkeä ja kaikki vaikutti taas olevan hyvin. Tämä tapahtui torstaina.
Viikonlopun olimme omissa oloissamme ja soitin hänelle sunnuntaina, hän tuntui kovin välttelevän minua ja halusi lopettaa puhelun. Sain viestin jossa hän sanoi soittavansa huomenna. Maanantaina sitten sain puhelun jossa kuulin, että se on loppu. Hänen oli selvästi hyvin vaikea sanoa sitä. Mitään hyvää syytä en oikeastaan saanut. Syyksi sain, että häntä alkoi ahdistaa. Tämän viikon viikonloppuna sain sitten häneltä ensin perjantaina viestejä, missä ei oikeastaan ollut mitään erikoista. lauantaina hän sitten lähetti viestin, jossa sanoi suoraan, että hänellä on ikävä minua. Minä vastasin, että minullakin on häntä ikävä. Lopulta hän soitti ja selitti anteeksipyytävästi, ettei tiedä miten reagoi asioihin sillä tavalla, tarkoittaen eroa. Hän halusi tavata minut seuraavalla viikolla ja antoi täysin ymmärtää, että haluaa minut takaisin. Sunnuntainakin hän soitti ja sovimme, että tapaamme torstaina. Olin ikionnellinen kun "sain hänet takaisin". Maanantaina sain viestejä, kaikki vaikutti kuin olisimme jatkaneet siitä mihin jäimme.
Tapasimme torstaina ja kysyin ensimmäiseksi häneltä, että "Minun tarvitsee tietää missä nyt mennään?" Hän vastasi, että "En voi kuvitella mitään suhdetta nyt." Olin kuin lekalla päähän lyöty. Syyksi hän tarjosi oikeastaan sitä, että hänellä ei riitä aikaa, koska on kaksi työtä ja koulu ja lisäksi hän sanoi, että tuntuu pahalta kun ei riitä aikaa kavereille. Lähetin vielä samana päivänä hänelle viestin, jossa sanoin olevani pahoillani, että kävi näin. Hän vastasi: "Ota hyvänä asiana tää juttu. Mulla ei ole koskaan ollut terveempää suhdetta."
Hän sanoi keskustelumme aikana useaan otteeseen, että eromme ei liity mitenkään minuun, vaan että vika on hänessä. Hän sanoi että minä en tehnyt mitään väärin, vaan että hänen päässään naksahti. Toisaalta hän myös sanoi, ettei oikeastaan tiedä miksi hän haluaa toimia näin.
Kysymys kuuluukin, miten hän voi lopettaa suhteen, jos kerran on sitä mieltä, että se oli hänen "tervein" suhteensa ja minä en ole tehnyt mitään pahaa. Luulisi, että hän olisi halunnut pitää minusta kiinni. Tietysti on se vaihtoehto, että hän olisi puhunut minulle täyttä p***aa, mutta en oikein jaksa uskoa siihen.
Toivottavasti joillain teistä on jotain samantapaisia kokemuksia ja osaisitte auttaa jotenkin ymmärtämään tätä. Taustatietona voisin kertoa, että olen 21-vuotias ja tyttö on 22.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hei,
minusta tuossa et voi tehdä muuta kuin antaa ajan kulua ja katsoa tuleeko tytölle ikävä ja haluaako hän sinut takaisin (joskus ero saa huomaamaan mitä on menettänyt ja sen haluaa takaisin). Yrität nyt vain elää omaa elämääsi, nauttia omasta ajasta ja jos on tarkoitus niin, niin se tyttö kyllä ottaa sinuun yhteyttä kun tietää tunteesi. Jos taas ei, niin löydät kyllä jonkun itsellesi paremman. Tsemppiä sulle, kaikki järjestyy!
Sehän tässä toisinaan vaikeaa onkin se odottaminen. Toisinaan haluaisi melkein unohtaa koko asian, toisinaan taas itkee ikäväänsä.
Vai onko kuitenkin kyse täydellisestä lopusta. Kun hän kerran jo halusi minut takaisin ja sitten päättikin että ei haluakaan. Kyllä hänelläkin ovat ajatukset sekaisin, se on itsestäänselvää.
Mutta on kyllä totta, että vain aika kertoo asian oikean laidan.
Kiitos tuesta, sitä tarvitaan.
Sinusta tuntuu varmaan nyt tosi kurjalta. Ero ei koskaan tapahdu ilman kipua ja ikävää. Jokainen haluaa rakastaa ja tulla rakastetuksi.
Ajattelisin ulkopuolisena ja vähän vanhempana, että hyvä silti näin. Olitte seurustelleet vain muutaman viikon. Siinä ajassa ei toista ja toisen taustoja kovin tarkkaan ehdi oppia tuntemaan. Vaikutat sympaattiselta ja mukavalta kaverilta. Tyttöystävässäsi voi olla jotain "pimeää", jonka ongelmien ja ahdistusten kanssa voisit tulevaisuudessa joutua elämään rankemman kautta. Yritä toipua erosta, viehän se aikansa. Mutta aika parantaa haavat. Katse vaan eteen päin!Uskon, että tapaat aikanaan jonkun terveemmän tytön johon rakastut tulisesti, ja joka pystyy rakastamaan sinua yhtä tulisesti :)
sekopää. miu on ihan oikeassa hankaluudet tulevat myöhemmin.jos otat takaisin niin hän pompottaa sinua niin kuin haluaa. oikea tulee vastaan et edes huomaa. tsemppiä
Minusta ois kiva seurustella, mutta tällä hetkellä ei ois oikein aikaa tapaamisiin kuin ehkä muutaman kerran kuussa. Mutta voisiko sellainen olla mitään seurustelua?
Vaikka alkuhuumassa olisikin toisin, niin järjen tullessa kuvioihin kyllä esim. työ ja opiskelu menee seurustelun edelle. Ei se pitemmän päälle toimisi, jos kumppanin takia jäis muu elämä rempalleen.
Kyllähän toi tietysti kuulostaa järkevältä. On vaan jotenkin kovin raskasta tulla jätetyksi sen takia, että ei riitä aikaa seurusteluun.
Itseasiassa tässä kun mietiskelee, niin tuo syy on todella järkevä. Silti vain sattuu niin kovasti.
Tuo on hyvin järkevä syy ja näin asia taitaa exäni kannalta olla. Olen vain itse niin kovasti tunteitten kautta elävä ihminen, että on vaikea sulattaa tätä, varsinkin kun todella pidin hänestä. Ehkäpä sain lisäksi hänestä semmoisen kuvan että hän ei olisi jättänyt minua ajan takia, vaan ajattelin pitkään, että se ei ole todellinen syy.
Minä en tilannettasi tunne. Jos itse arvelet hänen pitäneen sinusta kovasti ja että ajanpuute olisi eron syy, voithan silti ehdottaa suhteen jatkoa. Näkisitte vain vähän harvemmin, esim. kerran viikossa. Jos hän on sitä mieltä, ettei kannata tällä hetkellä yrittää mitään, voithan kysyä uudestaan kuukauden, parin päästä. Jos hän haluaa vain pitää vähän taukoa, pitäkää sellainen. Mutta jos hän todella haluaa lopettaa, niin sitten ei kai voi mitään.
Olen itse nainen. Eikä näitä neuvoja ei ole käytännössä kokeiltu, joten älä minua syytä jos jokin menee mönkään. Yritin vain keksiä jotain. :)
Kun me erosimme "toisen" kerran, yritin sanoa hänelle, että voisimme jatkaa suhdetta niin, että tapaisimme harvemmin kuin siihen saakka. Ehdotin jopa vain "deittailua", mikään ei hänelle käynyt. Kysyin kyllä, että: pelkäätkö että jotain samanlaista (ahdistus) tapahtuisi uudestaan? Hän vastasi että pelkää vähän.
Kyllä hän niin kriittisesti suhtautui "toiseen yritykseen", että ei häntä siihen saa puhuttua.
Aika näyttää, jos hän tulee toisiin ajatuksiin ja ottaa sitten yhteyttä, mihin en kylläkään usko.
Arvelen, että hän piti minusta. On vähän semmoinen olo kuin hän olisi sanonut: "Olet ihanin mies mitä olen tähän mennessä tavannut, mutta mun on vaan mentävä."
Ainiin ja viimeisimmässä viestissä jonka häneltä sain hän sanoi: "Mulla ei oo koskaan ollu terveempää suhdetta".
Ota tästä nyt sitten selvää.
Tässä on vielä semmoinen hauska yksityiskohta, että exäni kävi omasta vapaasta tahdostaan esittäytymässä vanhemilleni viisi päivää ennen kuin hän laittoi suhteen poikki.
Omalla vapaalla tahdolla tarkoitan sitä, että minä en häntä pyytänyt, vaan hän itse halusi tavata vanhempani kun sopiva tilaisuus koitti.
ahdistus kuulostaa siltä että tytöllä ei hyvin mene henkisellä puolella
Niin, tiedä sitten hulluksi tai muuten vaan sekavassa tilassa.
En minäkään tietenkään häntä voi, enkä halua, pakottaa mihinkään. Tuntuu vaan myös kummalliselta, että ikäänkuin hänelle olisi tullut joku ongelma ja harmittaa, ettei hän ollenkaan kyennyt siitä puhumaan.