Olemme seurustelleet mieheni kanssa 1,5 vuotta. Viimeisen puoli vuotta suhteemme on ollut kriisissä; riitaa on ollut milloin mistäkin. Mieheni on melko hankala luonne ja suuttuu usein ihan mitättömistä asioista minulle, mitä minun on ollut vaikea ymmärtää.Itse olen aiheuttanut ongelmia mustasukkaisuudellani, mihin olen nyt hakenut apua. Aiemmassa suhteessani minua on petetty, joten tietynlainen luottamuspula on sieltä lähtöisin. Tiedän, etten saisi samaistaa miestäni exääni, mutta mielestäni pitäisi ymmärtää, että haavoja on edelleen sydämessä. Haluan ehdotonta avoimuutta suhteessani enkä pidä salailusta ja mieheni tietää sen.
Nyt mieheni on alkanut käymään omissa jutuissaan enemmän eikä ota minun tunteitani huomioon enää ollenkaan. Myös työjuhlia on nyt ruvennut ilmaantumaan useammin. (On niitä ollut ennenkin, mutta olen niistä tiennyt). Vähän aikaa sitten hän sanoi olevansa myöhään töissä. Soitettuani hänelle paljastui, että oli menossa saunailtaan, josta tuli aamuyöllä kotiin eikä selitellyt menemisiään sen tarkemmin. Kuulin, että oli ollut myös baarissa. Muuten asiassa ei olisi ongelmaa, mutta koen erittäin loukkaavaksi, ettei hän voinut ilmoittaa asiasta minulle etukäteen. Anteeksi hän ei ole pyytänyt eikä näy katuvan tekoaan, sillä myös tänä iltana hän on jossain "työjutussa", josta en tiedä sen kummemmin.En ole koskaan kieltänyt häntä menemästä baariin, joten en ymmärrä, miksei hän tee omaakin oloaan helpommaksi kertomalla asiasta etukäteen.
Mieheni kokee loukkauksena sen, että kyselen häneltä asioista; hän kokee että epäilen ja syytän häntä jo valmiiksi,vaikka haluan vain että pitäisimme suhteemme avoimella linjalla. Siksi hän on hyvin epämääräinen vastauksissaan tai ei vastaa minulle ollenkaan.
Ja nyt olen siinä pisteessä, että todellakin jo epäilen häntä vaikka mistä, kun asiat näyttävät olevan niin salaisia. Onko tässä muiden mielestä mitään selitystä, mitä en itse ymmärrä?
Nyt mieheni on alkanut käymään omissa jutuissaan enemmän eikä ota minun tunteitani huomioon enää ollenkaan. Myös työjuhlia on nyt ruvennut ilmaantumaan useammin. (On niitä ollut ennenkin, mutta olen niistä tiennyt). Vähän aikaa sitten hän sanoi olevansa myöhään töissä. Soitettuani hänelle paljastui, että oli menossa saunailtaan, josta tuli aamuyöllä kotiin eikä selitellyt menemisiään sen tarkemmin. Kuulin, että oli ollut myös baarissa. Muuten asiassa ei olisi ongelmaa, mutta koen erittäin loukkaavaksi, ettei hän voinut ilmoittaa asiasta minulle etukäteen. Anteeksi hän ei ole pyytänyt eikä näy katuvan tekoaan, sillä myös tänä iltana hän on jossain "työjutussa", josta en tiedä sen kummemmin.En ole koskaan kieltänyt häntä menemästä baariin, joten en ymmärrä, miksei hän tee omaakin oloaan helpommaksi kertomalla asiasta etukäteen.
Mieheni kokee loukkauksena sen, että kyselen häneltä asioista; hän kokee että epäilen ja syytän häntä jo valmiiksi,vaikka haluan vain että pitäisimme suhteemme avoimella linjalla. Siksi hän on hyvin epämääräinen vastauksissaan tai ei vastaa minulle ollenkaan.
Ja nyt olen siinä pisteessä, että todellakin jo epäilen häntä vaikka mistä, kun asiat näyttävät olevan niin salaisia. Onko tässä muiden mielestä mitään selitystä, mitä en itse ymmärrä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Siis tuntuu siltä, että miehesi ajatteleminen hallitsee elämääsi.
Eikö sinulla ole mitään omaa tekemistä, vai miksi mietit jatkuvasti miehesi menemisiäni.
Minunkin miesystäväni on paljon omilla reissuillaan enkä koskaan mitä mitä hän tekee silloin kun emme ole yhdessä.
Lopeta vahtiminen. Sellainen on vastenmielistä.
Minun entinen miesystävä oli mustasukkainen ja pistin välit poikki hänen kanssaan kun en jaksanut jokaista roskiksella käyntiä raportoida.
Tuollainen kyttääminen, vahtiminen ei ole normaalia ja se myrkyttää suhteen. Toiselle voi tulla pakokauhu (kuten minulle).
Veikkaan, että miehesi jättää sinut kohta koska ei jaksa ainaista kyttäämistäsi, syyttämistäsi ja vahtimistasi.
En kyttää miestäni enkä ole koskaan kieltänyt häntä menemästä omiin menoihinsa. Mielestäni olisi kuitenkin normaalia ja asiallista ilmoittaa avovaimolleen, että on saunaillassa eikä töissä, jottei tarvitse huolestua, kun miestä ei kuulu "töistä" kotiin. Itse sanoisin rehellisesti, mihin olen menossa vastaavassa tilanteessa. Tarkkaa raportointia tekemisistä en ole myöskään koskaan vaatinut. Pitäisikö minun olla vain kyselemättä, mitä avopuolisoni tekee ylipäätään elämässään ja ottaa hänet avosylin ja kiitollisena vastaan, kun hän aamuyön tunteina tulee kotiin?
Et ole aivan suotta mietiskellyt asioita.
Ensinnäkin, olen kanssasi samassa tilanteessa, kuten varmaan moni muukin: aiemmassa/aiemmissa suhteessa/suhteissa koettu vääryys levittää haamumaisen verhonsa nykyisen parisuhteen ylle.
Mielestäni ei ole mitään väärää siinä, että haluaisi toisen kertovan, minne milloinkin menee, ja kenties myös mihin aikoihin suurin piirtein voi odotella takaisin kotiin.
Minun mielestäni tässä ei ole kyse kyttäämisestä, vahtimisesta tai nalkutuksesta, ellei sitten kälätä sitä hermorauniona päin toisen naamaa =)
Avoimuus ennen kaikkea on hyvän ja vakaan parisuhteen perusta, ja tottakai siinä jokaisella alkaa mielikuvitus vähemmästäkin laukata, jos toistuvasti saa ympäripyöreitä vastauksia, murahduksia tai mikä pahinta, täyden hiljaisuuden vastaukseksi.
Itse epäilisin ainakin, ettei toisella ole täysin puhtoiset jauhot pussissa.
Kumppanin tulisi ymmärtää, puolin ja toisin, mikäli todella toisesta välittää, ja tätä rakastaa.
Ei ole mitään mieltä aiheuttaa ylimääräistä mielipahaa menemällä ja tulemalla ilmoittelematta mitään tai - valehdella.
Lykkyä pyttyyn sinulle, toivottavasti asiat selviää!
En osaa sanoa sinulle muuta sanoa kuin, jätä tuo mies.
Mies käyttäytyy kuin uhmakas lapsi ja sinä kuin hänen äitinsä, kyselemällä ja vaatimalla selityksiä.
Hyvässä parisuhteessa kerrotaan menoista ja tekemisistä ihan vapaaehtoisesti, eikä käyttäydytä kuin uhmaikäinen lapsukainen.
Ei minun ukko ainakaan ramppaa missään "työjutuissa" saatikka muissakaan kännijuhlissa kertomatta. Mistäs sitä tietää, missä se kulkee ja kenen kanssa. Vaikka luotankin mieheeni, se on juuri siitä että kerrotaan mihin mennään ja asioista sovitaan yhdessä..avoimuus on perusta luottamukselle. Ja ylipäänsä kannattais yleensä käydä yhdessä juhlimassa, jos käydään..ihan tämmösen pitkän parisuhdedokkarin mukaan juuri tämä ehkäisee suhteiden rikkoutumista..kun ei kännissä heiluta yksinään jossain baarissa tai ulkomailla.
eli kannattaa asia nostaa esille, muttei ehkä siihen tyyliin että hän katsoo sinun jäkättävän..tai sitten voit tietysti antaa hänen maistaa omaa lääkettään ja käydä itse juhlimatta kertomatta mitään..mutta en usko että tuo on tie onneen. Puhukaa, mikä mättää.
Normaalistihan kun se alkuhuuma menee ohi, niin ruvetaan enemmän käymään omissa menoissa. Kerroit, että olette vasta 1,5 vuotta seurustelleet, joten luulen avokkisi lisääntyneen ulkoilun johtuvan vaan "normaalista eriytymisestä". Joten turhia huolehdit, miksi avokki käy enemmän ulkona.
Ymmärrän kyllä, että petetyksi joutuminen on ollut vaikeaa ja siitä ei pääse hetkessä yli. Väärin on kuitenkin samaistaa nykyisesi exään, joka petti. Ehkä juuri aikaisempien tapahtumien johdosta pidät miestäsi tarkemmin silmällä. Miksi ylipäätään soitit miehelle, vaikka hän ilmoitti olevansa myöhään töissä?? Minä olisin uskonut ja todennut että sieltäpähän tuo kotiin sitten tulee. Vai oliko se tarkitussoittto, missä menee? Ja sitten suutuitkin kun ei ollutkaan enää töissä vaan saunaillassa. Tuon tapahtuman perusteella ainakin päättelisin, että kyselet liikaa. Mikset luottanut siihen että mies on töissä. Tai kerrottuaan, että on saunaillassa, niin luottaa siihen. Minun käsitykseni mukaan ainakin on luonnolista, että saunaillat venyy ja baariinkin usein mennään. Vaadit taas uutta selitystä kun tilanne paljastuikin saunaillaksi.
Mies luultavasti kaikkien kyselyjen ja suuttumisien jälkeen välttelee sinulle mitään menoistaan kertomasta, voisiko olla näin? Ehkä hän haluaa vältellä riitoja. Omista menoista normaalisti kerrotaan oma-aloitteisesti, mutta tuo kaikki liiallinen kysely on saanut miehesi vetäytymään kuoreensa.
En ota kantaa miehen vaikeaan luonteeseen, koska en häntä tunne. Toisekseen tein päätelmiä tuon yhden sauna-iltakertomuksesi perusteella. Tälläiseltä tämä vain minun korvaan kuulostaa. Painotan vielä sitä, että minusta omista menoista kuuluu kertoa oma-aloitteisesti ja avoimesti. Mutta aikaisemmat pettämiset ovat saaneeet sinut varovaiseksi ja kyselemään ja avokkisi ei ymmärrä sitä.
siihen, että mies on töissä, jos ei kerran edes ollut töissä. Ei kukaan ole töissä saunaillassa. Jo tuo yksittäistapaus osoittaa, että mies ei ole luottamuksen arvoinen.
Ja oma mielipiteeni on se, että normaalissa avoliitossa kerrotaan oma-aloitteisesti missä mennään ja milloin tullaan. En voisi itse kuvitellakaan, että minä ja mieheni emme tiedä missä olemme. Jos mieheni sanoo olevansa töissä, on hän silloin töissä (baarissa ei olla töissä). Jos hän menee baariin, sanoo menevänsä baariin. Samoin minä sanon missä olen, milloin tulen. Se kuuluu normaaliin perhe-elämään. Sillä hyvä.
Eli en ymmärrä miksi sinun ylipäänsä pitäisi luottaa mieheen, joka valehtelee tekemisistään. Olet oikeassa ja olen samaa mieltä siitä, että luottamuksen edellytys on ehdottomasti avoimuus.
Toivottavasti saat sen keskenkasvuiselle miehellesikin perille! Tsemppiä!
Siksi ap:n olisi pitänyt luottaa miehen olevan töissä, koska oletuksenahan on että toinen puhuu totta. Vai onko mies sitten alusta alkaen valehdellut menoistaan?
Olen samaa mieltä, että omista menoista kerrotaan oma-aloitteisesti. Mutta ehkä ap:n tilanteessa mies on tullut sulkeutuneemmaksi sen suhteen. Mies on varmaan tottunut kertomaan vähemmän ja kun ap. haluaakin tietää tarkemmin, se kuulostaa miehestä kyttäämiseltä. Mieheltä kyllä tässä tapauksessa (jos ja kun tietää ap:n tulleen petetyksi) niin kovin ymmärtämätöntä toimintaa. Ei ainakaan suuremmin taida yrittää ymmärtää, että petytyksi tuleminen on kova paikka.
mulla ja mies meni minkä kerkes ja yhteisiä asioita ei ihmeemmin harrastettu...mulle tuli paineita näistä ja yritin alkaa menemään omia menoja. Huomasin miehen ottavan itseensä kun itse menin ja kiihdytti vain omia menojaan ja alkoi jättämään mua huomiotta viel enemmän... sain totaalisesti tarpeekseni ja löin hanskat tiskiin...nyt ei ainakaan oma mielenrauha ole vaarassa..Itse koin myös loukkauksena ettei mies voinut olla avoimempi ja lisäksi kimpaantui jos asian otin esille...inhottavaa käyttäytymistä toista kohtaan, kun ei edes vaivaudu ottamaan toisen tunteita huomioon vaan kääntää vetseä haavassa enempi...vaikutti enempi ihmiseltä joka tahtoo elää omien nautintojensa mukaisesti...itse pidän miehestä joka on avoin ja tykkää tehdä yhdessä asioita ja matkustella yhdessä...sekä näyttää todella että haluaa myös puolison olevan onnellinen...sellaiseen on helpompi rakentaa luottamus ja antaa mennä jos tulee saunailtoja...Tämä mies joka oli vain rakastavinaan tai rakasti omalla omituisella tavallaan, ei todellakaan ollut se oikea...sanoi ettei tahtonut satuttaa..satutti silti..sanoi että tahtoi mun olevan onnellinen...mutta tulin hyvin onnettomaksi...mies joka meni ja teki mitä halusi ja paljastui jopa sellainen että tekstaili/puheli ja tapaili toista muijaa, ilman että tää muija musta edes tiesi ja sitä ennen meillä oli mennyt jonkin aikaa hyvin ja luulin kaiken olevan parhainpäin..ehkäpä tää oli se viimeinen niitti joka riitti...Älä anna itseäsi tuollaiselle miehelle vaan elä itsellesi..ja tee päätöksesi pian..sillä vaurioita päänsisällä on todella vaikea korjata..ole rohkea sillä tuollainen ihminen ei ole sinua varten mukaviakin löytyy ja lähempänä omaa arvomaailmaa oleva on parempi...ihmisiä on moneen junaan ja jotkuu tulee tuollaisten tyyppien kanssa toimeen, mutta ei kaikki...niinkuin en minäkään..Tsemppiä :)