VIHAAN koulua ja kaikkea

lohtua vähän tähän työttömyyskorvauksilla elämiseen ja veloissa rypemisee, mitä välii, ei oo mitää välii, mul on velkaa ja ei sil oo mitään välii hankitaan lissää velkaa.

pitäisi hyväksyä itsensä juuri sellaisena kuin on. En ymmärrä tuollaista, että pitäisi olla joku yliextrovertti. Minä ainakin vedän rohkeasti omaa linjaani. Jos ei huvita puhua, niin ei puhuta. Sehän riippuu vähän muistakin ihmisistä, että viitsiikö sitä joka paikassa suutansa aukaista.

Minua ainakin ottaa päähän sellaiset yliselittäjät. Mielummin aidosti mykkä tuppisuu, joka herkullisen paikan tullen murjasee kunnon vitsin kuin sellainen diipadaapajeestyyppi, jolle kaikki on okei, okei koko ajan. Nämä "Kaikki ihan jees ja ihanaa" -tyypit ovat tosi rasittavia.

Oma persoona esiin!:)

Minulla on myös kokemusta ko. arvosteluista ja eniten juuri v.tuttaa se, että vaikka TYÖN on tehnyt yhtä hyvin ellei paremmin kuin joku hölösuu,tai vaikka kokeesta olisi saanut täydet pisteet, silti saa astetta huonomman arvosanan. Ei se paljoa motivoi yrittämään.
Olen itse asiakaspalvelualalla nykyisin ja hoidan työni nappiin, mutta kollegoiden hölöhölö bb:t ei kiinnosta tuon taivaallistakaan, joten olen hiljaa ja silloin minut syrjäytetään porukasta ulos. Ja kyllä se harmittaa, koska mieluummin sitä olisi töissä, jossa on hyvä yhteishenki. Ja vielä se, että jos sitten myöhemmin yritän keskustella muista asioista niin eipä minulle vastata kuin pelkkä pakollinen juu tai ei.

Mä ymmärrän hyvin miks koulu haluaa oppilaiden olevan puheliaita. Sillä tavalla yksinkertaisesti pärjää esim. työelämässä, aivan niin kuin tossa edellisessä viestissä sanottiin.

Kyllä muakin välillä vituttaa samalla tavalla kuin aloittajaa, mut ei auta valittaa. Tosiasiat täytyy vaan hyväksyä. Ja sun täytyy ainakin saada joku lääkärintodistus että voit saada jotain hiluja valtiolta.

Minulla oli sama tilanne. Meinasin lopettaa lukion varmaan 500-kertaa.
Mutta sinnittelin. Motivoin itseni ja asetin haaveeni.
Halusin Japaniin. Suoritin koulun kunnialla loppuun ja vietin puoli vuotta japanissa.

Ujo olen ollut minäkin koko pitkän ikäni. Olen vähitellen tajunnut, etten ole ollenkaan huono ihminen ujouteni takia. En ole epäsosiaalinenkaan. Otan toiset huomioon ja kuuntelen heitä paremmin kuin moni suuna päänä meuhkaava. Nykyään itsekeskeiset ja itsevarmat, mutta usein pinnalliset ovat suosittuja. He saavat paljon pahaa aikaan terävillä kyynärpäillään mutta hurmaavasti hymyillen edetessään. Miten teitä kohtalotovereita lohduttaisin? Älkää ihmeessä uskotelko olevanne sen huonompia kuin muut. Ujous pitää hyväksyä, koska siitä ei pääse eroon. Se on sisäsyntyistä. Mutta olkaa ylpeitä älkää hävetkö. Olen oppinut tunnustamaan tämän ominaisuuden ja uskallan sanoa sen ääneen. Ujo voi olla rohkeakin ja kunnioittaa itseään. En juuri koskaan saa kehuja muilta ihmisiltä, mutta en enää suostu pitämään itseäni surkeana kurjimuksena. Tunsin niin ihan liian monta vuotta. Älkää padotko vihaanne sisimpäänne. Älkää syytelkö itseänne. Eivät niin tee monet hölmömmätkään. Yrittäkää päästä kielteisistä pakkoajatuksista. Kun uskallatte sanoa vastaan ja pitää puolenne, se tuottaa hurjan suuren nautinnon ja tyydytyksen tunteen. Tsemppiä ihanat ujot ihmiset!

Nyt jo aikuisena muistelen inhoten kouluesitelmiä.
Mielestäni on NIIN VÄÄRIN antaa oppiaineesta numero joka sisältää tunti-aktiivisuuden...
ei se kaikilta vain tule onnistumaan.

Jos oppilas on ujo ja saa kuitenkin hyviä numeroita kokeista,ei mielestäni ujoudesta saa rangaista.

Laitettaisiin todistuksiin vielä yksi ylimääräinen arvosteltava osa:tuntiaktiivisuus.
Siithän se näkyisi,eikä vedettäisi hyvin osattua oppiainetta ujouden takia huonommaksi,kuin on.

Ujous helpottaa iän myötä kuitenkin...

Itsekin sain ammattikoulussa palautetta työharjoittelussa arkuudestani. Kyllä se mielialaa laski ja koin sen ylipääsemättömänä esteenä,kun en sille mitään mahda.
Nuo ihmiset,jotka ovat saaneet vallan arvostella oppilaan,ovat todella merkittäviä hänen tulevaisuudelleen ja itsetunnolleen!

Kuulostaa hyvinkin tutulta ja välillä on tehny mieli vaan luovuttaa.. Mutta terapian avulla rohkaistuin hakemaan lastenhoitoalalle ja tää tuntuu ihan hyvältä, vaikkakin välillä tosi rankkaa. Onneks on nyt kumminkin ymmärtävä opettaja jne..
Muakin suututtaa se että annetaan sellasta palautetta että on liian hiljanen ja kaikkea.. Ei kaikki voi olla sellasia puheliaita ja rohkeita, kaikkia tarvitaan.. Se on väärin miten koulu ja ympäristö vaatii vähän ujommilta.. antaa kaikkien kukkien kukkia jne. Kaikki ei tarvi olla samasta muotista.. Helppohan se on sanoa mutta pitäs kumminki koittaa jaksaa..jos se oma paikka maailmassa silti löytyis..

ihana löytää kohtalotoveri

Tiedän tunteen.. Aina saa kuulla aivan kaikkialta miten ujo on jne. Vaikka sanotaan että ujous ei ole mikään vika vaan ihan persoonallisuus missä muutkin. Silti vaikea olla ujo vaikka kävisin minkä koulun tuntuu etten saisi silti töitä koska olen epävarma ja ujo. Erittäin hieno tulevaisuus edessä.:( Jos saisi itseluottamusta kasvatettua ajan kanssa mutta miten?

Vaikeaa se on kun aina kun tuntuu että onnistuu jossain. Saa aina sitten kuulla jostain kun on niin ujo ja voi kun on söpöä kun punastelee. masentavaa kuulla joka paikasta että on ujo kun sen jo itse tietää ni tuntuu et tarviiko sitä aina jankata. prkl :D

perseestä ja sen huomaa, miten feikkejä oppilaat ovat ollakseen in. Ihan sääliksi käy ettei ihmisten anneta olla omia itsejään. Kaikilla on huonoja päiviä jolloin ei todellakaan tee mieli puhua mukavia muiden kanssa.
Kouluaikoina (nuorena) olen ollut ujohko ja hiljainen ja muut katsoivat nenänvartta pitkin. Tulinkin aina hyvin juttuun kilttien hikipinkojen kanssa, vaikken itse hikke ole. Aikuisena elämänkokemusta saaneena ujous ei enää juurikaan vaivaa, mutta edelleen valikoin ihmiset, joiden kanssa viitsin puhua. Muista paskaa puhuvat adhd tapaukset ovat säälittäviä ja ärsyttäviä. Nyt minä voin olla hiljaa mielessäni se "ylimielinen" joka jättää osan porukasta armotta ulkopuolelle, eli kaikki tyhmät ja ilkeät hölisijät. Onneksi maailmasta löytyy myös mukavia ja aitoja ihmisiä, jotka ovat huomanneet samat ongelmat. Suurin osa mukavistakin yrittää "tulla toimeen" kovisten kanssa, mutta minä en taivu edes siihen. Näytän avoimesti hapanta naamaa enkä puhua pukahda ellei ole ihan pakko. Vastaan ärjyn jos minulle ensin joku tulee aukomaan vajaaälyistä päätään.

Te jotka vihaavat koulua (mäkin vihaan) tässä on yksi pitkä selitys jos läksyt jää tekemättä:
- heti kun tulin koulusta mun piti lähtee heti vanhempien kanssa kaupungille, sen jälkeen meidän piti mennä sukujuhliin valmistelemaan kekkereitä ja tultiin kotiin noin klo 23:00 sen jälkeen piti mennä heti nukkumaan ja aamulla nukuin niin kauan että aamulla kello oli jo 08:00 (muuta kellon aikaa jotta se sopii)
ja pukemisessa kesti 10 minuuttia, syömises 10minuuttia ja muuten valmistautumises meni kauan ja sitten en kerennyt tehdä läksyjä kun koulu alkoi 09:00! (muuta aikaa niin että se sopii)

huoh! haluan jakaa tän murheen jonkun kanssa mutta kaikki sanovat aina: - KESTÄ SE!

mun luokalle tulee koulun kuuluisin nörtti, nörttien kuningas oikein! se on niin täynnä itseään että aina koulun jälkeen on ihan kivaa tehdä sille jekkuja!

ILMOITUS:


kertokaa kavereillenne tästä paikasta jotta tänne tulee enemmän porukkaa ja kävijöitä!
tää on niin ihana paikka!

ilmoitus taas, voisitteko tekin kertoa koulutarinoita joissa käy ikävästi? en jaksa olla teistä ainoa

sitäpaitsi olen vain koulun yks kovis joka haluaa pois!

Nyt tuli mullakin mitta täyteen! VIHAAN KOULUA!!!

Kaikki on niin feikkejä koko ajan ja tytöt vaa huutaa kovaan ääneen kaikkea paskaa!!! Sitten menee välkille ja seurailee poikia ja hihittelee!!! vitun huorat!!! Ja pojat taas saa helposti tuntiaktiivisuuden 10 kun huutelee kaikkea vitun paskaa!!! En halua enää ikinä astua jalallanikaan kouluun,kun siellä ei voi olla kukaan muu kuin pelkkä NOLLA!!! Opettajatkin kattoo kun säälittävää kakaraa. EN OLE TYHMÄ!

Joka tunti on pelkkää paskaa, kun odottaa että se saatanan kidutus loppuuu. Ja sitten sen perään toinen ja kolmas tunti!!! Sitten ruokailu ja neljäs ja viides ja kuudes ja vittu!!! Kotona tee läksyt ja helvetti SENTÄÄN!!!

JA NYT KUULKAAS TULI TÄHÄN UJOUTEEN LOPPU! EN AIO KOKO LOPPUELÄMÄNI OLLA SE JOTA POMPOTETAAN. OSAT VAIHTUI NYT.

Itse olen jo niin turtunut ujouteni huomautukseen. Itse kun sen jo tiedän vaikka kyllä se joskus pientä ärsytystä ottaa kuullessaan saman uudestaan ja uudestaan. Itse kun tulen kuitenkin ihmisten kanssa toimeen tarvittaessa, se vain riippuu niin paljon myös niistä toisista kuinka toimeen päästään.

Toki tuo numeroiden tiputus on aika alentavaa kun loppujen lopuksi miettii asiaa tarkemmin. Miksi pitää jatkuvasti hölöttää ja kälättää turhanpäivästä, kun voi säästää energiaa johonkin hyödyllisempään?

En ole koskaan viitannut tai ollut äänessä tunnilla. En saa hyviä arvosanoja valkoiseen paperiin, MUTTA TYHMÄ EN OLE!!!! Minulle on kerrottu että työskentelen aktiivisesti eikä ole kertaakaan haukuttu vielä laiskaksi töissä vaikka ujoksi ehkä, mutta parempi ujo kuin laiska kälättäjä.

Haha, erittäin hyvä ketju!
Koulumaailma ei tue hiljaisia. Sitä pitäisi jotenkin muuttua yhtäkkiä sosiaaliseksi jonkun loman jälkeen tai jotain. Ne ketkä pystyy siihen, saa mainettaja kunniaa, muut saa vaan mulkoilua.
Se on aika hauskaakin millä tavalla jotkut vaan ignooraa toiset ihmiset ihan täysin. :D Miten ne pystyy, koska itse en pystyis??
Ennen halusin olla näillekin ihmisille mieliksi, mutta sitten tajusin ettei mun tarvii missään tapauksessa.

Ajattelin, miksi yritän miellyttää niitä, joille En Merkitse Mitään, kun voisin keskittyä niihin, jotka oikeesti välittää musta? Niinpä. Niitä paskoja en tuu näkemään enää kuitenkaan jatkossa, joten säästän sillä itseäni.

No koulu on MAAILMAN PASKINTA PASKAA !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Saispa ollakotona rauhassa. Ei kenellekkään v*tun ihmiselle kuulu mun elämä, mutta silti ne keksii JOTAIN V*TUN UNIPÄIVÄKIRJOJA,RUOKAPÄIVÄKIRJOJA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Mut onneks niissäkin voi valehdella. Siis ei nyt sillee ettei enään mikään oo totta, mut kuiteski...
EI siit pääse yli eikä ympäri!
Hei aloittelija, NIIMPÄ miks tarvis olla joku sosiaallinen p*ska?!?!
Ja niinhän ne voi kehua, mutta yleensä ne juoruaa ne eteempäin. Oon nähnykki..

Se on kuulkaa sillä lailla, ettei koulutuksesta ennen vanhuuspäiviä eroon pääse. Työkkäri on heti määräämässä joillekin helvetin tyhjänpäiväisille haista-paska- kursseille. Jos et mene, karenssi iskee ja joudut tyhjätaskuna nuolemaan näppejäsi ja pureskelemaan kynsiäsi.

tiedän todellakin miltä susta tuntuu :c olen itse ollut samassa tilanteessa koko elämäni ajan: opettajat ovat vuodesta toiseen valitelleen säälivä katse kasvoillaan kuinka olen niin ujo ja hiljainen. Eikö ujot ihmiset kelpaa sellaisena kuin ovat? Ei se tarkoita, että jos ei olisi kokoajan äänessä ja säätämässä niin ujon ulkokuoren sisällä ei olisi hieno ihminen. Mutta älä nyt opiskelujasi lopeta vaan näytä niille että kyllä säkin samaan pystyt kuin muutkin, vaikka olisitkin ujo!

ymmärrän sua.
itsekkin olen sairaalloisen ujo (ja vielä masentunut lisäksi -_-) ja se todellakin vaikeuttaa ihmissuhteita.
en yksinkertaisesti osaa luoda keskustelua enkä edes viitsi enää yrittää masennuksen ja itsevihan takia.
ujous on kieltämättä helevetin ärsyttävää :/
ehkä jonkilainen terapia voisi helpottaa jonkin verran , pitäisi varmaankin kokeilla...

Ujous on perseestä, tuntuu että nykyisin se SOSIAALISUUS on kaikkein arvostetuin piirre ihmisessä, varsinkin työ- ja opiskeluelämässä. Paskempi juttu meille ujoille...

Ymmärrän mitä tarkoitat, itse koen samaa. Ei täällä saa olla ujo, ei. Pitää olla sosiaalinen, puhelias, iloinen, hymyilevä, pirteä, niin. On se kumma. Mutta älä hyvä ihminen anna periksi. Äläkä missään nimessä katkeroidu, se on pahinta mitä ihmiselle voi tapahtua. Sä oot aivan yhtä tärkeä ja ainutlaatuinen kuin kuka tahansa, kyllä sä vielä löydät paikkasi täällä.

KOULU ON ******* Nykyään ei arvosteta mitään muuta ku sitä et dissaa muit minkä ehtii ja ujot eristetään porukasta vaikka ne on melkein ainoita fiksuja koko koulussa! (en haluu yleistää mut näin se suunnillee on) Miks ihmiset ei saa olla sitä mitä haluaa! En ollu enne yhtään ujo mutten suosittukaan, kun menin yläasteelle ja ei oikeen ollu ystäviä, koska kaikki menivät eri luokille mut luokiteltii hiljaseks. Ja mikäköhän syy? Se ettei sattunu olemaan ketään kaveria kelle puhua! Ja rupesin jo ite uskomaan ujouteeni ja nyt olen varautunut ja haluan "ujoudesta" eroon! Onneks ei enää tartte siel ***** koulus olla ! Ja tottakai ne työhaastattelus ottaa ne rohkeemmat ja "sosiaalisemmat" Ei ujoudest pääse eroon jos kaikki koko ajan toistaa sitä kuinka ujo ja hiljanen jne on. Ujotki osaa puheliaita ja hauskoja jos siihen annettaisiin mahdollisuus !

Muistan kuin olin ylä-asteelta siirtymässä ammattikouluun. Opettaja yritti tyrkyttää minua ujouteni takia lähempään kouluun, koska ei uskonut minun pärjäävän poissa kotona ollessani. Vanhempani ei suostunut siirtämään minua kauempaa ammattikoulua lähemmäksi, koska he tiesivät, että siinä ei ollut järkeä. Kun menin kauemmaksi ammattikouluun niin siellä elämä vasta alkoi paistamaan ja ironista oli, että siellä koulussa olevat opettajat sanoivat että enhän minä ujo ole. ( Johtui kai kaveripiiristä ja tuoesta mitä sain ammattikoululta.) Siitä lähtien olen hieman rohkaistunut. Elkää ihmiset antako periksi, kyllä sitkeytenne vielä palkitaan jonakin kauniina päivänä.

Löysin mielenkiintoisen sivun ujoudesta " Ujo lapsi voi olla tosi selviytyjä".
http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Ujo lapsi voi olla tosi selviytyjä/HS20021115SI1TL01hfi

Koulu ei tosiaankaan ole tehty ujoja varten. Milloin on sanottu, että olen hiljainen ja ujo. Milloin on valitettu, että en viittaa ikinä.

olen myös hirveän ujo ja tunneilla en viittaa melkein koskaan ja sitten se näkyy todistukses , tosi hyville kavereilleni juttelen kyllä paljon ja kaikkee mut sitten heti ku on joku vieras ihminen ni sille en saa sanaa suustani, oon nii kyllästynyt ujouteen ja haluisin olla edes hieman rohkeempi

Sama täällä. Opiskelen tällä hetkellä Englannissa yliopistossa, ja tuntuu välillä että kaikki katuu siihen kun tuutori kirjottaa jaksoraporttiin: "She is very quiet. She must work on this and speak more." Taitaa olla vielä pahempaa täällä olla hiljainen kuin Suomessa. Huoh. Tänne mä halusin, ja haluan jäädä, mutta tuntuu etten paikallisten mielestä sovellu koska oon niin hiljainen. :/ No jään sitte vaikka vittuillakseni. :P Kyllä ny jumalauta maassa jossa on yli 65 miljoonaa ihmistä täytyy olla muitakin hiljaisia!!!

Ihmiset kiusaantuvat ujojen seurassa, asiahan on nyt niin että ujoja pelätään. Ujot näkevät useimmiten ihmisten läpi, vaistoavat paremmin muiden tunnetiloja ja ajatuksia se jos mikä pelottaa ja ärsyttää

Olipa osuva teksti ja kuvaa hyvin myös minun ajatuksiani! Tämä suomen koulujärjestelmä on ihan perseestä ja pakottaa ihmiset olemaan keskenään samankaltaisia. On pakko pitää esitelmiä, jauhaa paskaa ym, jotta olet hyvä tyyppi!

Tiedän muutamia sosiaalisia, yli-pirteitä ja positiivisia ihmisiä, jotka tuntuvat antavan ihmisille arvoa sen mukaan, miten sosiaalisia he ovat. Yksikin tämmöinen jo keski-iässä oleva ihminen suhtautuu minuun, hiljaiseen ihmiseen kuin olisin ilmaa. Ei kysele kuulumisia, ei huomioi mitenkään. Sen sijaan hän huomioi kovasti sosiaalisempaa ja puheliaampaa veljeäni. Olen kuin jokin näkymätön möhkäle, jota ei viitsitä lähestyä. Ja näitä tämäntyyppisiä ihmisiä tapaa myös koulussa, työssä ja melkein missä vaan.

Minulla hiljaisuus on usein myös pakokeino ikävistä ihmisistä. Jos koen, ettei minulla ole jonkun kanssa yhteistä, niin en jaksa vääntämällä vääntää juttua. Tuttujen seurassa saata olla todella sosiaalinen ja puhelias. Herkkänä ihmisenä vaistoan herkästi toisten suhtautumisen minuun ja käyttäydyn sen mukaisesti myös heitä kohtaan.

Aika usein ujompi ihminen myös jätetään omiin oloihinsa, ilman että häntä edestä kannustetaan seuraan mukaan. Moni ujo muuttuu rohkeammaksi, jos häntä edes vähän rohkaistaan tulemaan mukaan keskusteluun tai johonkin tekemiseen. Tässä nykyisessä koulussani en muista, että kukaan olisi kertaakaan pyytänyt minua mukaan syömään tai kahville ja kyse on aikuisista ihmisistä. Kun saan nykyisen kouluni päätökseen, niin en tule menemään kouluun ehkä koskaan enää!! Inhoan turhaa jauhantaa mitättömistä asioista, kaksimielisiä vitsejä jne. Töissä aion keskittyä töiden hyvään hoitamiseen ja asiakas-kontakteihin, enkä juoruamiseen työtovereiden kanssa. Mutta tämähän ei valitettavasti kaikille sovi, sillä jotta olisi osa porukkaa, niin pitää osallistua vitsailuun ja turhan märehtimiseen, muuten olet omituinen yksilö.

Tunnistin joistain näistä teksteistä itseni, en ehkä kuitenkaan niin ujo ole, mitä nyt ärrä vika on haitannut.
Minusta ujous ei ole mikään sairaus tmv. ei se ole sen kummempi luonteen piirre kuin muutkaan. Ei itseänikään kiinnosta hölöttää muiden kanssa jostain ihan turhanpäiväisestä ja mieluiten olen hiljaa, mutta en ole sen koskaan antanut häiritä. Siinähän ihmettelevät miksi oon hiljaa.
Työelämässä ei kiinnosta pomon jutut (pl. työasiat) eikä kiinnosta sille kertoa omia juttuja. Täytyy olla kyllä dorka jos sen takia antaa kenkää.
Se on myös väärin jos koulussa arvosanat laskee josset puhu paskaa. Toki työt ja läksyt yms pitää hoitaa asiallisesti ja jos kysytään jotain niin siihen vastataan selvällä ja reippaalla äänellä.

En mäkään viittaa tunneilla. :( Mulla on kauheet stressit siitä, koska se opettaja aina vihjailee kaikille siitä etten mä viittaa.Muuten puhun paljon kamujen kanssa jne.Ala-asteella oli aivan mielettömän ujo ja sen takia monet vieläkin luulevat etten puhu mitään. :(( Vaikka puhunkin.Musta tuntuu että se että olen ujo, pilaa mun koko elämän.Joillakin tunneilla ei kysytä mitään, tai sit pitää vastata järjestykses, mutta sillä yhellä helkutin tunnilla kysellään kokoajan.Ei se oo helppoo ku kysytään jotain helppoa kysymystä mutten saa vaan sitä kättä pystyyn.Kaverit ovat kyselleet että miksen viittaa jne. ;;(( Oon aivan hajalla tän asian takii.Mä vaan kokoajan pelkään että se nöyryyttää mut sil tunnil.Mä viittasin kyl syksyllä mutta sit se jäi yhtäkkii ku kaveriporukka vaihtu.Ja en ole sen jälkeen viitannut. :/ :( Mua itkettää.Mä olen kyllä puhelias, ärsyttää se ku sen takii etten viitta sillä yhdellä tunnilla nii monet pitää mua suunnilleen mykkänä. :(( Mä en halua sille tunnille.Mua aina ahdistaa ja pelottaa ne tunnit.Vielä kaks kertaa viikossa.=(

Itselläni on tullut kammo viitata tai vastata asioihin joista ei ole itselläni mitään hajua. Kaikki ovat hiljaa ja odottavat vastausta. Syy tähän on se, että ala-asteella minut pyydettiin suomentamaan eglannin tekstiä jossa olin huono. Kun aloin suomentamaan koko luokka räkätti nauruun. ( itse en edes tajunnut mitä ne nauroivat!) Siitä lähtien olen alkanut sanomaan en tiedä tai olen vain hiljaa. Tässä syy, miksi en halua vastata asioihin jos en ole täysin varma. Tuntuu vain lähinnä siltä, että opettajien "avustaminen hiljaisten vastaamiseen" tuntuu enemmänkin ahdistavaa, kokoluokan edessä naurunalaiseksi leimaamista. Tosin nykyään vain suututtaa asia. Miksi pitää hiljaisia hiillostaa vastaamaan, kun voivat antaa itse rauhassa aikaa hiljaiselle vastausta. Itse vastaan tietämiini vastauksiin varsinkin silloin, jos kukaan muu ei vastaa. ( Saa rauhassa viitata/ sanoa ja miettiä.)

Hei!

Samaistun sinuun. Soulmate.

Tuttuja fiiliksiä.

Voin kokemuksella sanoa, en ole siis varsinaisesti ujo enkä hiljainen, mutta erilainen kuin muut ovat olleet. Olen silti saanut kuulla, että jossain on jotain vikaa, eli pitäisi olla enemmän sitä ja enemmän tätä. Aina löytyy parantamisen varaa eikä se todellakaan ole kovin imartelevaa, että aina pitäisi olla parempi.

Eli ei pelkästään ujojen vaiva, vaan kaikkien. Luultavasti niiden suhteen ketkä eivät ole kuulleet minkäänlaista kritiikkiä, on menetetty jo toivo. Luulen, että nuo ovat tarkoitettu kannustimiksi, että olisit sosiaalisempi. Tiedän, että se ei toimi kuitenkaan niin.

Sikäli mikäli pystyt, jätä tuollaiset huomautukset omaan arvoonsa. Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet äläkä keskity liikaa siihen, mitä tämä yhteiskunta vaatii. Itse tein sitä, että tuijotin "pakollisia suorituksia" ja piiskasin itseäni eteenpäin - paloin loppuun, menin ääripäästä toiseen. Kunnes tajusin keskittyä siihen, miltä asiat minusta tuntuivat ja mikä minusta tuntui hyvältä. Se voi ottaa aikaa, se voi vaatia sen, että olet "pyörityksen" ulkopuolella. Tällä hetkellä tuntuu, että vihaa koko yhteiskuntaa. Anna sen olla omillaan. Ole itse omassa seurassasi. Kun aika tulee, kaikki selvenee. :)

Itse olen päässyt "vihastani" jossain määrin eroon (epäkohtia on aina) ja olen löytänyt sen, mitä tässä elämässä haluan tehdä. Se vaati sen, että keskityn täysin itseeni ja unohdan yhteiskunnan "vaatimukset". Älä tuijota sitä, mitä pitäisi tehdä vaan sitä, mikä tuntuu hyvältä. Ole rehellinen itsellesi, muille ei tarvitse olla, jos et halua.

Peruskoulu on just paha siitä syystä, että tuntiaktiivisuus vaikuttaa meillä ujoilla negatiivisesti. Itse sain yleensä kans kiitettäviä kokeista, mut tuntiaktiivisuus oli ihan toista. Mutta ei kannata ottaa sitä liian vakavasti. Numero sinne tänne. Ehkä se lohduttaa, että monella muullakin ne numerot laskee just siitä syystä. Mullakin paruskoulussa opettajat aina hokivat sitä, että pitää viitata, mutta enpä pystynyt. Peruskoulun jälkeen olin niin hajalla, että jäin vain kotiin kahdeksi vuodeksi neljän seinän sisään. Tein pyhän lupauksen: en enää koskaan mene kouluun. No oli se pelkkä kotona oleminenkin niin ahdistavaa ja yksinäistä, että aloitin opinnot sit kahden vuoden päästä. Viittaamisen osalta tilanne helpottikin. Lukiossa ei enää kyselty läksyjä juurikaan tai ihan muutama kysymys ja yliopistossa ei enää ollenkaan. Eli kun sen peruskoulun jotenkin kahlaatte läpi, niin tunnelin päässä on todennäköisesti valoa tässä asiassa. Onneks myös ikä ja aika usein helpottaa ujoutta jonkin verran. Yhdestä psykiatrian kirjasta tossa just luin, että neuroottisuus vähenee 30.ikävuoden jälkeen kokemusten ja itsetuntemuksen myötä. Eli ei kannata lyödä vielä hanskoja tiskiin. Kyllä toivoa on, vaikka se välillä katoaakin näkyvistä. Sehän tässä vaan on anuksesta, että sos pelot aiheuttaa masennusta ja eristäytymistä muista ihmisistä. Jotenkin olis vaan yritettävä säilyttää sos suhteita ja pysyä kiinni yhteiskunnassa. Tsemii kaikille!

OMG! Pahinta on mulla ollut esitelmien pitäminen... Siis ne on ollu mulle kuin helvettiä.. Mä en saa henkee ku luokan edessä pitää lukee joku pätkä tekstii. Siis hermostun niin etten saa henkee, kädet tärisee ja hiki nousee pinnalle.. äänikin alkaa kuulua niin huonosti.. oikeest niin nolo.. kertokaa, miten mä voisin päästä ton yli? :(
Mä en voi jatkaa näin ku esitelmät on aina niin tärkeitä, varsinkin lukiossa.... Mut onneks mul ei käy aina näin mut aina silloin ku on joku tietty porkka... tai siis en tajuu sitä.. Jos esiinnyn ei tutun porukan edessä niin ei siin mitään, mut jos tunnen porukan niin sit käy aina huonosti.. tää on niin kiusallista :(((((((( Mielummin kuolisin kuin kävis näin jatkossa.:(

Tietääkö ketää et mitäs työ paikkoja on tarjolla jos lopetan koulun 13w kun oon vaihtamas kouluu enkä yhtää haluis ku en haluu luopuu vanhast koulust ku kaikki kaverit ja tommoset tutut ihmiset jää sinne ja kun en oo todellakaan hyvä tutustumaan uusiin ihmisiin eikä ole kovin hyvä itsetunto ku oon tämmönen läskipaska tai no oikeestaan mä ne osaa olla uudes koulus yksin onhan mulla iha hyvä itseluottamus ku oon kavereitten kanssa tai tollee joten jos voisitte vastata ku tahtoisin aikas kovasti lopettaa koulun mut en nyt oikee taho mitää paskaa työ paikkaa esim: jossai siwan / k-marketin kassal tai siivooja että tota noin tahtoisin mielummin tarjoiliaksi et jos on mahiksii ....?

"En yhtään ihmettele, miksi nuorison itsemurhaluvut on Suomessa Euroopan kärkeä "

Suomessa ne luvut on kyllä ihan MAAILMAN kärkeä.

mul pääsee paska housuuuuun,,,, Lisää lääketä sanoi tri.KAIKKHONEN!!!!11

Aiot siis lopettaa koulun. Mäki haluisin... Mut oon vasta 10v. Nii eihän se käy. Mä en oo mikää mykkä enkä kyl mikää kovin puheliaskaan. Se et haluisin lopettaa johtuu kai siitä että kokeet pelottaa ja en osaa kertotauluu.

Et ole ainoa. Minua haukutaan koulussa - opettaja riehuu, kun olen tehnyt jonkin työn vain hutaisten, vaikka tein niin hyvin kuin osaan. Kiusaamistakin esiintyy ja vttu kukaan enää välitä siit kaikki on vaa sillee et älä välitä. Sit mulle valitetaa, vittu vois kattoo neki peiliin! Muo kiusataan ja haukutaan netis sit mulle on sanottu et tee itsemurha!! Voin toki tehdäkki jos toi jatkuu!

vai niin

Kolme päivää koulua takana, ja jo nyt tuntuu, etten jaksaisi sitä yhtään tämän ujouteni takia. Suunnilleen joka tunnilla on sellainen painostava tunnelma, kun pitäisi olla jatkuvasti aktiivinen sekä valmis vastailemaan ja olemaan äänessä. Pidemmän päälle se on tosi raskasta, kun ei voi ottaa yhtään rennosti ja vaan nauttia opiskelusta.

Muutenhan olisin ihan hyvä koulussa, mutta jälleen kerran huomaan miten kaikki motivaationi valuu hukkaan näiden sosiaalisten paineiden takia. Voi kunpa voisin olla toisenlainen, voisin antaa siitä melkein mitä vaan.

Itselläni välillä sama juttu, voin sanoa että ainakin minulla se helpottaa kunhan joitain päiviä kuluu, koulun alku on aina raskain... Lukiossa sentään täällä onneksi kokeet määräävät kaiken, vaikka en ole mitenkään tuntiaktiivinen (eikä johdu vain ujoudesta vaan siitä että muutenkin ne ovat minusta melkoisen tylsiä ja puuduttavia muutamia aineita lukuunottamatta), kun vedän kokeesta kasia ja ysiä niin myös kurssiarvosanoiksikin tulee sama. Ainoastaan sitten jos kokeesta tulee vaikkapa 9- tai 8- olisi tuntiaktiivisuudesta apua, mutta väliäkö tuolla... Syy tähän ujouteen löytyy varmaan yläasteen ajan huonosta itsetunnosta ja kiusaamisesta, se ei varsinaisesti ollut koskaan mitenkään kovaa, mutta kuitenkin vuodesta toiseen jatkuva vittuilu on aika kuluttavaa henkisesti, varsinkin kun tuntee ettei kuulu mitenkään siihen joukkoon jonka keskellä joutuu olemaan. Onneksi toki yläasteen ajan vtuilijoista pääsi sitten lukioon mennessä eroon, mutta ujous ja siihen liittyvä hiljaisuus / sulkeutuneisuus jäi päälle, kai sekin on eräänlainen defenssi ollut silloin aikoinaan.


Itselläni tulevaisuuden haaveet ajavat eteenpäin, kunhan täytän 18 ja pääsen sitten vielä lukiosta lävitse aioin jossain välissä matkustella oikein kunnolla ja ehkäpä päästä osittain ujoudesta ylitse tuollakin lailla. Uskon myös että vaihdos suurempaan paikkakuntaan sitten aikanaan auttaa, ahdistavinta on se että olen pienessä lukiossa jossa suunnilleen kaikki tuntevat kaikki ja aina törmää samoihin naamoihin, olisi helpompaa jos tunneilla oppilaat vaihtuisivat ja voisi tuntea olonsa vähän yksityisemmäksi.

Itselläni tämä ongelma tavallaan kiertää vähän kuin kehää kunnes lukio on ohitse... Ujouden vuoksi on hankalaa olla erityisen sosiaalinen, ja toisaalta taas sosiaalisten kontaktien puute (sitä mitä nyt koulussa tulee ihan luonnostaan) taas pitää itsevarmuuden matalana ja näin ruokkii ujoutta... Eräällä pitemmällä retkellä jossa tuli ihan väkisin paljon sosiaalista toimintaa huomasin että ujouskin melkein katosi, mutta taas sitten pitkän yksinäisen kesäloman jälkeen tuli takaisin.

Mutta sitä kuitenkin jaksaa painaa eteenpäin, parempi tulevaisuus motivoi ja kunhan pääsen tämän vaiheen ohitse aion hankkia ongelmaan jotain ammattiapua jos ei muuten millään siitä eroon pääse, uskon kyllä että pääsen.

Juuri nyt ei voisi taas enempää v*tuttaa tämä ujouteni. Rasittavaa, kun ei voi edes muille ihmisille puhua luontevasti, vaan lähinnä annan kaikille töykeän ja ylimielisen kuvan. En vaan saa sanoja suustani, saamari... Onneksi sentään koeviikko alkaa kohta, niin voi vaan kaikessa hiljaisuudessa käydä tekemässä kokeen ja painua sitten takas nukkumaan. -.-

Mä oon ihan sairaan ujo ja hiljanen. Olisin voinu 'pelastaa' kaikki mun seiskat todistuksessa ainakin kaseiksi, jos viittaisin tunneilla. Todistuskeskusteluissa mulle valitetaan, että mikset sä viittaa ku kokeissa kuitenki tiedät melkeen kaiken. Ensinnäki luen kokeisiin jotta saisin sen hyvän arvosanan, mut tunneilla on vastaa, ku en sillon yksinkertasesti tiedä vastausta. Ja pari kertaa kun oon tunnilla viitannu, mulle ei oo annettu puheenvuoroa vaikka olisin ainut joka viittaa. Voi luoja. Kaikki opettajat jotenki olettaa, et kaikki on sellasia ylisosiaalisia ja kaikkitietäviä. Niin ku ei vaan oo.

Vitut

Ahistaa mennä taas tällä viikolla kouluun, kun tietää, miten multa tullaan jälleen koko kevään ajan vaatimaan ihan liikoja sosiaalisuuden suhteen. Tekis niin mieli vaan lopettaa koko koulu, ellen sitten tietäisi tekeväni sillä vain enemmän hallaa itselleni. Eivätkä vanhemmatkaan sitä tietty sallisi.

Toisaalta olen alkanut miettiä, oisko semmonen paskaduunikaan nyt niin huono asia. Eipähän tarvitsisi siivoojana, lehdenjakajana tai rekkakuskina kovin sosiaalinen olla. Ja tuskin onnistun ikinä ees mitään perhettä saamaan elätettäväkseni, kun näin saamarin ujo olen. Lahjoja kyllä riittäisi opiskeluun, mutta ei sitten minkäänlaista motivaatiota enää. Niin monta kertaa itsetuntoni on jo onnistuttu tuhoamaan.

Samat ahdistukset pinnassa kun "lukiolainen4". :(
Onneksi on enää puol vuotta koulua ja sitten se on ohi - paitsi että tuleva työ elämä pelottaa vielä enemmän. Tai pelottaa on ihan väärä sana, ei edes kiinnosta, vaikka pidän työnteosta ja olen osaava niin sosiaaliset työverkostot ei vaan oo mun juttu. Ala on ihan väärä minulle, lähihoitaja.. työpaikoilla asiat ei toimi, saat pelätä muiden tekemiä virheitä, myös omiakin virheitä, pitäisi hoitaa sairaiden ihmisten asioita, tehdä yhteistyötä työkavereiden kanssa. Mutta se on ihan liikaa minulle.

Koulukin jo lannisti ihan tarpeeksi, parinvuoden aikana on tullut hyvin selväksi etten ole tarpeeksi hyvä, enkä ole saanut tukea tai kannustusta sos. taidoissa, pikemminkin se on puute josta aina huomautetaan. Ei kiitos.

Onneksi on juuri näitä töitä; lehdenjakaja, siivooja ym..

VIHAAN KOKO KOULUA KOSKA KAIKKI NIIKU KATTOO MUA KUN TUUN MÄESTÄ YLÖS MUA RUPEE NOLOTTAA SE ASIA SIKS AINA JOSKUS EN MEE MÄKEÄ YLÖS JA TÄÄ MU HITON KÄSI JUTTUU SIKSI EN PYSTY KESKITTYY KOULU HOMMIIN VIHAAN TÄTÄ MUN YSKÄ-KÖHINÄÄ en oo mikää vitun adhd mut kuiteski t.essi kaikkee hyvää kaikile ei ole siinä koulus kavereita paljoo ja sit MILANA HELMI EN ENÄÄN HALUU OLLA HELMIN KAVERI KOSKA SE VARASTI MUN HUULIVOI´TEEN JA VIHAAN MILANAA OON MENETTÄNY KAIKKI 32 KAVERIA NIIDEN TAKIA LÄÄP T.ESSI

Itse oon myös aika hiljainen ja en kamalan tunti aktiivinen mutta EI MUA TARVII PISTÄÄ HELVETIN TUKIOPETUKSEEN PISTÄÄJA KOHDELLA KUIN 5-VUOTIASTA ...!
Osaan ne jutut mutta kun ei nyt vaan huvita puhua koska kukaan ei sitä kuitenkaan arvosta.
Itsetunto pilattu totaalisesti kun haukutaan vaan huonoksi !

No mutta hyvää päivän jatkoa kaikille

Kävin Stressihermosalpaus leikkauksessa 35 vuotta sitten. Olin silloin 25 vuotias. Leikkauksesta oli minulle valtavaa hyötyä. Olin kova punastelemaan. Leikkauksella vaiva lähti heti pois. Ylimääräinen hikoilukin loppui noin vuoden päästä. Nyt olen 60 vuotias enkä tunne sepelvaltimo kipuja, niin kun minulle leikkauksessa sanottiin. En ole katunut koskaan päätöstäni.

Mites nykyään menee?

Itse olen myös ujo. Esitelmän pitäminen luokassa ei onnistu vaikka ihmisiä olisi vain 10.

Joo samaa mieltä. VITUN KOULUT

Mä vihaan vitusti kouluu! Alkaa heti vitusti masentaa kun lomat loppuu ja pitää palata sinne helvettiin taas kun kaikki vittu ei välitä ja kohtelee mua kun paskaa kun en ikinä puhu vittu mitään. Tekisi mieli vain vittu räjäyttää se vitun paska ja tappaa kaikki vitun rotat sieltä

Opettajat vaan pistää eteen päin sen hirmuuden mitä ite ovat joutuneet kokemaan. Opettajakoulutus tapahtui maksullisessa seminaarissa, jota varten joutuivat nostamaan suuren pankkilainan. Siinä ei voinu sanoa poikkipuoleista sanaa, ettei olisi heitetty ulos. Koulutus oli pakko suorittaa loppuun, että saisi velat maksettua takaisin. Opiskella piti kuutena päivänä viikossa ja sunnuntainakin piti osallistua kristilliseen tilaisuuteen, jossa oli istuttava kädet ristissä, samalla kun seminaarin opettaja antoi pasuunansa pauhata.

ootko viel hengissä niil kelan rahoil