Samantyyppisiä ongelmia on varmasti puitu näillä palstoilla ennenkin. Nyt täytyy kuitenkin minunkin purkautua. Ikuisuusongelma avoliitossamme on raha - niin tylsää kuin se onkin. Mutta kun sitä ei ole tarpeeksi, tilanne todellakin katkeroittaa.
Tienaamme suunnilleen saman verran.Emme ole koskaan tarkasti tehneet mitään sopimuksia rahankäytöstä. Ajatuksena on maksaa laskut puoliksi. Käytännössä minä kuitenkin kannan loppukädessä vastuun. Avopuolisolla rahat hupenevat todella nopeasti ellen ole haukkana vahtimassa ja pyytämässä häneltä rahaa laskuihin. Muuten vastaus on että oho, ei ole enää kuin pieni summa jäljellä.
Muutenkin minä joudun olemaan aina se tylsä marmattaja aikuinen joka joutuu muistuttamaan raha-asioista ja pitämään aisoissa tilannetta esim ravintolakäyntien suhteen. Hän yrittää parhaansa mutta ei huomaa että pienistä päivittäisistä tavoista kasvaa kuukaudessa ihan huomattavia summia. Hän mm. käy päivittäin kulmakuppilassa muutamalla.
Hän loukkaantuu kun teen yhteenvedon kuukauden menoista ja siitä mitä kukakin on maksanut. Se on hänen mielestään "samoista asioista jankuttamista".
Ruokalaskut maksaa se jo sattuu käymään kaupassa, niitä ei sen kummemmin jaeta. Käytännössä kuitenkin viimeaikoina ruoat maksetaan minun luottokortillani ja lasku maksetaan sitten yhdessä.
Avopuolisollani on taakkaa menneistä hölmöilyistä, ulosottoon menee osa palkasta. Niistä minä en mielestäni ole vastuussa, hänen tulee kantaa vastuu omista asioistaan? Olenko liian ankara?
Se mikä kuitenkin eniten harmittaa on että minä tingin omista menoistani, otan eväät töihin jne. Hän saa käyttää enemmän rahaa omiin juttuihinsa.
En ole mikään tiukkapipo, osaan se minäkin rahaa laittaa menemään. Jotenkin tilanne on jatkunut jo liian pitkään ja alan olemaan tosi herkkä näille asioille. Ärsyttää suunnattomasti.
Velkaakin on kertynyt kun ei aina ole rahat riittäneet laskujen maksuun.
Hän ei toimi ilkeyttään näin, on vain jollain lailla ikuinen lapsi ja hetkessäeläjä näissä asioissa. Ja tietysti aika itsekeskeinen...
Surullisinta on että kumppanini on tehnyt suunnattoman suuren parannuksen elämässään (vrt. aiemmin kaikki laskut hän vain jätti maksamatta, täysin holtitonta elämää. Se on kuitenkin pitkä tarina ja tietyt syyt hänellä siihen oli). Nyt ei vaan tunnu tämäkään riittävän että olisin tyytyväinen. Taidamme olla turhan erilaisin taustaltamme näissä(kin?) asioissa.
Tämä nyt on vähän tälläistä tajunnanvirtaa, myöhäinen aika vaikuttaa tekstin tasoon. Kiitos kun luit tämän läpi ja ehkä vielä kommentoit?
Tienaamme suunnilleen saman verran.Emme ole koskaan tarkasti tehneet mitään sopimuksia rahankäytöstä. Ajatuksena on maksaa laskut puoliksi. Käytännössä minä kuitenkin kannan loppukädessä vastuun. Avopuolisolla rahat hupenevat todella nopeasti ellen ole haukkana vahtimassa ja pyytämässä häneltä rahaa laskuihin. Muuten vastaus on että oho, ei ole enää kuin pieni summa jäljellä.
Muutenkin minä joudun olemaan aina se tylsä marmattaja aikuinen joka joutuu muistuttamaan raha-asioista ja pitämään aisoissa tilannetta esim ravintolakäyntien suhteen. Hän yrittää parhaansa mutta ei huomaa että pienistä päivittäisistä tavoista kasvaa kuukaudessa ihan huomattavia summia. Hän mm. käy päivittäin kulmakuppilassa muutamalla.
Hän loukkaantuu kun teen yhteenvedon kuukauden menoista ja siitä mitä kukakin on maksanut. Se on hänen mielestään "samoista asioista jankuttamista".
Ruokalaskut maksaa se jo sattuu käymään kaupassa, niitä ei sen kummemmin jaeta. Käytännössä kuitenkin viimeaikoina ruoat maksetaan minun luottokortillani ja lasku maksetaan sitten yhdessä.
Avopuolisollani on taakkaa menneistä hölmöilyistä, ulosottoon menee osa palkasta. Niistä minä en mielestäni ole vastuussa, hänen tulee kantaa vastuu omista asioistaan? Olenko liian ankara?
Se mikä kuitenkin eniten harmittaa on että minä tingin omista menoistani, otan eväät töihin jne. Hän saa käyttää enemmän rahaa omiin juttuihinsa.
En ole mikään tiukkapipo, osaan se minäkin rahaa laittaa menemään. Jotenkin tilanne on jatkunut jo liian pitkään ja alan olemaan tosi herkkä näille asioille. Ärsyttää suunnattomasti.
Velkaakin on kertynyt kun ei aina ole rahat riittäneet laskujen maksuun.
Hän ei toimi ilkeyttään näin, on vain jollain lailla ikuinen lapsi ja hetkessäeläjä näissä asioissa. Ja tietysti aika itsekeskeinen...
Surullisinta on että kumppanini on tehnyt suunnattoman suuren parannuksen elämässään (vrt. aiemmin kaikki laskut hän vain jätti maksamatta, täysin holtitonta elämää. Se on kuitenkin pitkä tarina ja tietyt syyt hänellä siihen oli). Nyt ei vaan tunnu tämäkään riittävän että olisin tyytyväinen. Taidamme olla turhan erilaisin taustaltamme näissä(kin?) asioissa.
Tämä nyt on vähän tälläistä tajunnanvirtaa, myöhäinen aika vaikuttaa tekstin tasoon. Kiitos kun luit tämän läpi ja ehkä vielä kommentoit?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Teidän varmaan pitäisi tehdä sopimus siitä, että miten raha-asiat hoidetaan. Eihän tuollaista säätämistä kestä kukaan ja siitä tulee turhaa riitaa. Eikös avosi voisi vaikka pistää heti palkkapäivänä tietyn summan sun tilille ja sinä sitten vastaat laskujen maksusta.
Mitä jos sopisitte, että häneltä menisi tililtä automaattisesti sinun tilillesi hänen osuutensa vuokrasta sähköstä vedestä? Näin ei tarvitsisi peruslaskuista kiristellä turhaan hampaita, koska hän on selvästi parantanut jo tapojaan. Ja ruokalaskut voitte tehdä niin, että katso näistä luottolaskuista paljonko teillä menee keskimäärin kuussa ruokaan..sitten jaat sen puoliksi ja jos hän samalla laittaa jo tämän verran tilillesi -automaattisesti. On todella kätevää, kun ei tarvitse enää puhua asioista ellei tule vähän isompia hankintoja ym. Toisaalta tuon ruokalaskun voitte puolittaa noinkin, joka kk, niin ei tarvitse miettiä jos se menee enemmän tai vähemmän (varisnkin jos on rahasta tiukkaa).
Mitä tulee näihin kulmakuppilassa istumisiin, niin tämähän on hänen oma harrastuksensa, johon hän laittaa omat rahansa. Ja se ei saa vaikuttaa peruslaskujen maksuun. Ainahan sitä nimenomaan näistä tingitään, jos on tiukkaa. Huolimatta siitä, että osa hänen palkastaan menee ulosottoon. Silloin täytyy vähentää tuota harrastusta, joka ei ole edes kovin terveellinen ja on pois yhteisestä ajastanne luultavastikin. Tai kotitöistä. Tai mistä tahansa.
Näistä ei kannattaisi hirveästi kiistelemään lähteä, ehdota vaan suoraan että laitatte nuo peruslaskut suoraveloitukseen niin niistä ei tarvitse vielä erikseen kinastella. Hänen pitäisi ne yksinasuessa kuitenkin maksaa, joten miten hänen silloin kävisi? Hän ei siis ole riittävästi parantanut tapojaan, koska olisi taas ulosotossa. Mutta rakentavasti kannattaa lähteä. Ja mielestäni et ole mitenkään ankara tai nipota, koska kuitenkin tuo kulmakuppilassa oluen juonti on aika kallis harrastus! Eli hän ei pärjäisi yksin, joten nämä asiat kannattaa selvittää. Turhaan syö suhdettanne.
Suoraveloitus on todella hyvä. Meillä molempien tililtä menee kerran kuukaudessa sama summa rahaa yhteiselle tilille ja sieltä menee kaikki säännölliset laskut suoraveloituksena. Tässä tietysti on vaarana, että miehesi nostaa tililtä rahaa ennen kuin laskut ovat ehtineet mennä sieltä ja sitten tilillä ei ole rahaa, kun lasku veloitetaan tililtä. Kaikkien laskujen eräpäivä kun ei ole samana päivänä eli esim. tilipäivänä... Mutta raha voisi mennä tilille mihin vain sinulla on käyttöoikeus.
Ruoka ym. menot onkin sitten hankalampi. Jos osaatte suurinpiirtein arvioida summan mitä kuukaudessa menee ruokaan voisit pyytää kumppaniltasi puolet jo etukäteen. Jos pyydät jälkikäteen niin hän on voinut jo tuhlata rahat. Toinen vaihtoehto on sopia, että käytte kaupassa yhdessä tai vuorotellen.
Kaljoittelu noin usein on mielestäni muutakin kuin taloudellinen ongelma. Ja voihan sitä kajotella kotonakin, tulee halvemmaksi.
Sinä varmasti olet suunnilleen tietoinen paljonko elämisenne kustantaa kuussa, jos olet tehnyt tuollaisia kuukaudessa kututetut rahat-taulukoita.
Ongelma ratkeaisi hyvin, jos avaisitte yhteisen erillisen tilin, johon laittaisitte molemmat x euroa kuussa heti palkkapäivänä, niin että tilanne tuntuu kummastakin reilulta (eli siis laitatte yhtäpaljon tai suhteutatte summan tuloihinne tai pääsette johonkin muuhun ratkaisuun). Laskut, ruoat ja muut yhteiset sitten menevät tuolta ja omille tileillenne jäävän rahan voitte kumpikin käyttää miten haluatte. Vaikka baariin, käsilaukkuihin tai työpaikkaruokailuun, eikä kummallakaan ole mitään sanottavaa toisen tuhlailuun noista rahoista.
Kuulostaisiko tuollainen suunnitelma ihan mahdottomalta?
Eikö teillä ole yhtä yhteistä tiliä, jonne molemmat palkan saatuanne siirrätte yhtä suuret summat? Kun kerran tienaatte saman verran, niin molempien kuuluu osallistua samalla summalla yhteisen talouden pitoon. Vai meneekö avokiltasi huomattava summa ulosottoon ja käteen jää vähemmän kuin sinulla?
Ainut toimiva homma teidän kohdalla olisi yhteinen tili. Ei se toimi, jos laskuja ruokia maksetaan kuin jaksetaan. Pian lopputulos on se, että sinä maksat enemmän kun vastuuta oma-aloitteisesti kannat. Tosi ikävä tilanne kun toinen ei kanna vastuuta raha-asioistaan.
kertomuksessasi kuin meilläkin.
Yhteinen tili on,suurin osa suoraveloituksella ja minä hoidan rahat ja laskut,miehelle en anna korttia vaan kaikki mulla.
Mä elätin koko perheen useita vuosia ihan helvetin pienestä palkasta kun ukon rahat meni ulosottoon ja johonkin ties minne mutta nyt hieman parempi tilanne vaikka mulla vielä luottotiedot menneet ja ukolla ne jo kunnossa.
Nyt parempi tilanne molemmilla rahassa ja tilasin ajan velkaneuvojalle.
Ennen stressasin mahottomasti mutta nykyään en enää viitsi vaivautua moiseen ryhtyä.
Miten voi tilata ajan velkaneuvojalle?