Hei,
asumme mieheni kanssa yhdessä, aiomme hankkia lapsia (jos luoja suo)ja aiomme viettää loppuelämämme yhdessä.
Avioliitto ei meille kuitenkaan ole mikään välttämättömyys, mutta onko olemassa jotain esim. lakiin perustuvia syitä, jonka vuoksi meidän kannattaisi olla virallisesti naimisissa? Vaikuttaako se, että emme ole naimisissa, jollain tavalla esimerkiksi mahdollisten lastemme asemaan?
Ei meillä sinänsä mitään ole avioliittoa vastaan, eli jos siitä on jotain käytännön hyötyä, voimme kyllä mieheni kanssa kipaista maistraatissa lounastunnin aikaan. x)
asumme mieheni kanssa yhdessä, aiomme hankkia lapsia (jos luoja suo)ja aiomme viettää loppuelämämme yhdessä.
Avioliitto ei meille kuitenkaan ole mikään välttämättömyys, mutta onko olemassa jotain esim. lakiin perustuvia syitä, jonka vuoksi meidän kannattaisi olla virallisesti naimisissa? Vaikuttaako se, että emme ole naimisissa, jollain tavalla esimerkiksi mahdollisten lastemme asemaan?
Ei meillä sinänsä mitään ole avioliittoa vastaan, eli jos siitä on jotain käytännön hyötyä, voimme kyllä mieheni kanssa kipaista maistraatissa lounastunnin aikaan. x)
Vastaukset 14
Vanhimmat
mielestäni kannattaa olla naimisissa ihan vaikka vaan sen takia ettei tarvitse tehdä isyyden tunnustuksia lapsista. Ja suurempana syynä se että peritte sitten miehesi kanssa toisenne kun jompikumpi kuolee. Jos ette ole naimisissa eikä ole testamenttia jäätte nuolemaan näppejänne toisen kuollessa.
Sinua ei lain silmissä tunnusteta miehesi elämänkumppaniksi. Jos miehesi joutuu pahaan onnettomuuteen, ei sinulle tietoja miehen voinnista anneta. Avopuolisona/ naisystävänä joudut kokonaan sen varaan mitä miehesi vanhemmat ovat sinulle halukkaita kertomaan (jos he ovat lähimmät omaiset).
Siinä yksi syy rakkauden rinnalla. Lisäksi olisi nöyryyttävää istua lasten syntymän jälkeen sosiaalitoimistossa vakuuttamassa vieraalle ihmiselle että kyllä mieheni todellakin on lapseni isä, jos isä haluaa lapset omikseen tunnustaa.
Jos on ilmoittanut avopuolisonsa sairaalaan lähiomaiseksi niin annetaan. Mutta kuinka moni niin on etukäteen tehnyt ja se, että sattuuko sitä juuri sinne sairaalaan...
Mutta tässä syitä:
- Periminen tulikin jo. Tietysti voi tehdä testamentin, mutta perintövero on kolminkertainen avopuolisoilla. Lapset perii vanhempansa automaattisesti, oli vanhemmat naimisissa tai ei, testamenttia ei tarvitse tehdä.
- Leskeneläke.
Mielestäni yksikin hyvä syy riittää. Jos huonoja puolia ei ole.
HUOMAUTUS: Perintövero muuttui 1.1.2008, jolloin myös avopuolisoiden verotuskäyntöön tuli muutoksia. Esimerkiksi avopuolisoiden kolminkertaista verotusta ei enää ole.
Hienoa että joku punnitsee tätä asiaa ihan järkipohjalta, useimmat kun tuntuvat ajattelevan että kyse on pelkästä tunnekysymyksestä:)
Tuo leskeneläke on sellainen, jota ei avopuoliso saa, vaikka minkälaiset paperit ja sopimukset olisi kassakaapissa.
Verohallinnon sivuilla on ohje joka koskee tilanteita, joissa perinnönjättäjä on kuollut 1.1.2008 tai myöhemmin.
Ja siellä ainakaan ei vielä ole mainittu 1. veroluokassa avopuolisoa muuta kuin, jos avopuolisoilla on (tai on ollut) yhteinen lapsi. Tai ovat aiemmin olleet naimisissa keskenään.
I-veroluokka:
Perinnönjättäjän aviopuoliso, suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa oleva perillinen, aviopuolison suoraan alenevassa polvessa oleva perillinen sekä perinnönjättäjän kihlakumppani, jolle annetaan perintökaaren 8 luvun 2 §:ssä tarkoitettu avustus. Aviopuolisona pidetään myös perinnönjättäjän kanssa avioliitonomaisissa olosuhteissa elävää henkilöä, joka on aikaisemmin ollut avioliitossa perinnönjättäjän kanssa tai jolla on tai on ollut yhteinen lapsi perinnönjättäjän kanssa. Ottolapset ja -vanhemmat ovat verotuksellisesti samassa asemassa biologisten sukulaisten kanssa.
II-veroluokka:
Muut sukulaiset ja vieraat.
Mitä kohtaa et tuossa ymmärrä? Avopuoliso (jos ei lapsia) kuuluu nykyään perintöveroluokkaan II. Eli avopuolison verotus ei ole enää kolminkertainen, kuten se on ennen ollut.
"Lisäksi olisi nöyryyttävää istua lasten syntymän jälkeen sosiaalitoimistossa vakuuttamassa vieraalle ihmiselle että kyllä mieheni todellakin on lapseni isä".
Ei todellakaan ollut mitenkään nöyryyttävä tilanne, siellä juteltiin hetki Kallion virastotalon ylimmässä kerroksessa miellyttävän ihmisen kanssa. Paljon pienempi juttu kuin jotkin nöyryyttävät hääseremoniat.
minulle avioliitto on ainoastaan virallistettu suhde. menimme naimisiin 10 vuotta sitten vaimoni tahdosta.
näin jälkikäteen olen huomannut, että naimisissa olo on vaimolle turvaa tuovaa lähinnä jos satun kuolemana. alle 50 vuotiaana naimisiin mennyt on oikeutettu lesken eläkkeeseen. jos ette ole naimisissa ja teillä on lapsia, saavat he sen täysin. jos olitte naimisissa, eloon jäänyt saa suurimman osan eläkkeestä ja lapset osan.
itse olen lähinnä kiinostunut tästä asuntovelallisena. jos jompi kumpi meistä kuolee, ei surevan perheen ensimmäisenä tarvi huolestua lainan maksukyvystä. nuorena perheellisenä pääkaupunkiseudulta tämä on ihan relevantti pointti. tämä mielessä ei tarvi maksaa ylimääräistä vakuutusta pankille heidän pelottelumyyntipuheiden jäljiltä.
Hyviä pointteja teillä.
Kanattaa miettiä naimisiin menoa, montako meitä eronnutta on tälläkin palstalla.
18v olin avoliitossa.Ja kuinka paljon hankalampi ero olisi ollut jos vielä pitäisi omaisuutta jakaa.???
Toisaalta kyllähän avoliitosta eronneita on varmasti enemmän? Ja kuinka moni on ollut useammin kuin kerran elämänsä aikana avoliitossa? Kannattaisi siis miettiä yhteenmuuttamistakin.
Jos omaisuuden jako tuntuu hankalalta niin voi tehdä avioehdon. Ja avoliitossa on myös hankalaa, kun pitää muistaa tehdä kaikesta paperi (säilyttää vaikka kuititkin varmuuden vuoksi, jos erotessa tulee riitaa kumpi on minkäkin hommannut) ja huolehtia, että kaikki yhdessä ostettu on molempien nimillä jne. Ja sitten jos on unohtunut tehdä se testamentti...
Meillä esim. avomies ehdotti, että säästäisimme hänen nimillään olevalle tilille. Mitäpä sitten jos hän olisi kuollut? Hänen äitinsä olisi perinyt rahat, joista osa on minun! Mies ei oikein ymmärtänyt miksi en suostunut. Ja ihmetteli, että odottelenko hänen kuolemaansa vai mitä, kun siitä puhun! Itse huolehdin tarkkaan, että kaikki mitkä yhdessä maksettiin oli molempien nimillä. Eikä vain minun tai hänen.
Perinteisiin kuuluu että mennään avioliittoon.
Raamattu sanoo että on vain avioliitto eikä
avoliittoa.
Niin se vain menee oiken, nykyaika vaan medioineen
on muokannut tämänkin asian todella vähäpitoiseksi.
Jos todella rakastaa toista niin eikö haluaisi
rengastaa häntä lopuksi elämäkseen? ;)