Hei.Tulin tänne kirjottamaan koska olen aivan loppu,enkä keksi enään muutakaan.Menimme mieheni kanssa naimisiin vähän yli kuukausi sitten.Sitä ennen seurustelua neljä ihanaa vuotta
En enään tiädä jaksanko)=
love_baby"""
232053
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
ja mielellään miehesi kanssa yhdessä; mies luulee tekevänsä naisen onnelliseksi raatamalla ja nainen kaipaa kaikkea muuta; sitä pientä hellyyttä ja välittämistä...Olisi varmasti ihan hyvä paikka pariterapiallekin...parempi heti kuin sitten vuosien kärvistelyn jälkeen! Rakkauden puutteesta teillä tuskin on kysymys...miehet vaan ovat Marsista ja naiset Venuksesta (oletko muuten lukenut ko. kirjan?) ja tilanne on korjattavissa jos vaan halua molemmilta löytyy!
Eipä ole näillä palstoilla ainakaan näkynyt vinkkejä tuon korjaamiseen...
Miestäsi sattuu, kun huomaa ettet olekkaan onnellinen. Jokainen mies haluaisi olla täydellinen prinssi vaimolleen, ja jos hän saa palautteen ettei enää olekkaan, niin silloin riittävyyden tunne saa pahimman mahdollisen kolauksen. Todellisuudessa miehesi on sokissa tilanteestasi, ja siksi kyvytön antamaan sinulle rakkautta.
Yritä rakastaa miestäsi, niin hän palautuu ennalleen. Anna hänen tuntea että hän on täydellinen prinssi, niin silloin miehesi itsetunto palautuu ennalleen.
Suosittelen myös, niin kuin edellinenkin vastaaja, "miehet ovat marssista ja naiset ovat veenuksesta" kirjojen lukemista, niin opitte ymmärtämään toisianne.
Mulla on vähän samanlainen tilanne, ollaan vaan oltu jo 7 v naimisissa. Seksiä on harvoin ja muuta hellyyttä ei oikeastaan ollenkaan. Siispä haen hellyyttä jostain muualta. Itse en voi miestäni jättää koska meillä on yhteisiä lapsia. Tilanne on vaan ajan kanssa pahentunut.
Ehkä suurimmat pettymykset tulee kun alkaa odottamaan jotakin ja etukäteen liikaa suunnittelee mielessään "täydellisiä" häitä. Samanlainen päivä se on kuin muutkin päivät mutta siitä pitää väkisin tehdä jotakin spesiaalia mutta miksi? Arjessa sitä yhdessä eletään ja se on sitä mikä merkitsee.
Ja nämä hääjutut on meidän naisten kuvitelmia "jostakin" niin ihmeellisestä päivästä. Ihan kuin elämä kulminoituisi just siihen päivään. Katsos miehet ei odota mitään ihgmeellisyyksiä. Ne on tyytyväisiä paljon vähempään ja se on hieno asia. Ei ne ymmärrä kun me pahoitetaan mielemme kun me odotetaan jotakin ja sit petytään. Lopeta odottaminen. Elä tässä hetkessä ja nauti siitä aina kun se on mukavaa äläkä mieti miksi joku meni niin tai näin. Se meni jo. Anna sen mennä.
Minusta naisella ja kenellä tahansa ihmisellä on oikeus haluta hääyön ja kuherruskuukaan olevan täydellinen.En tiädä oletko mies vai nainen,mutta ilmeisesti mies,kun et kerran ymmärrä tätä.
Tai sitten olet yksinäinen nainen joka haaveilee omasta hääyöstään ja koska olet odottanut sitä oikeaa ties kuinka kauan etkä ole koskaan löytänyt,niin purat tuhautumistasi täällä?
Naisella ja usealla,melkein kaikilla on haaveena olla prinsessa ja huomion keskipiste sinä päivänä.
Niin minullakin oli.ja sitä sain ollakkin.Kuten sanoin avioliittomme on ihana ja mieheni viälä ihanampi,mutta olisin halunnut myös hääyöni ja kuherruskuukauteni olevan sitä.
Joka tapauksessa puhuin mieheni kanssa kun hän tuli töistä ja hän ymmärsi minua oikein hyvin,tällä kertaa.sanoi että viä minut sinne häämatkalle ja otetaan yhteistä aikaa oikein urakalla(=
Tuntui niin hyvältä kun hän otti minut kainaloon ja sanoi että ei mitään ole menetetty.Hän viettää kanssani viälä sen kuherruskuukauden ja se aloitetaan tänään.(=
T:Rinsessa.
Mistä pettymykset johtuu? Yleensä siitä kun odottaa toisen tekevä jotakin eikä niin käykkään. Pettymyksiltä vältyttäisiin kun ei odotettaisi esimerkiksi siltä mieheltä että järjestä minulle nyt unohtumaton yö. Eikö se unohtumaton yö tai päivä ole hienoin kun se tulee odottamtta siihen yhteisen arjen keskelle? Tai se tiistain tai keskiviikon välinen yö tai maanantai päivä? Miehillä on joskus hassu tapa ajatella että kun annetaan tolle vaimolle yksi so juttu vaikka se sormus tai etelänmatka tai yleensä prinsessahäät niin enempää ei sitten tarvikkaan. Otan mieluimmin vastaan joka päivä pusuja ja haleja ja huomiota kun yhden hääpäivän joka hyvässä lykyssä jää ainoaksi siinä suhteessa? Eli ei parane jäädä murehtimaan pilalle menneitä häitä vopi olla että saat parempaa arkielämää? jep
Katsohan, Johanna Tukiainenkin välillä kirjoittelee tänne. Tiädä häntä, ehkä tämä ylen seksikäs mies on väsynyt koska viettää niin paljon aikaa rakastajattarensa kanssa.
Ensinnäkin en ole blondi,vaan helvetin seksikäs mustahiuksinen ja tulinen nainen,jonka perään kaikki kadulla kuolaavat.Toisekseen,luulen että mieheni ei ole väsynyt minuun,koska on aina itse kimpussani,lukuun ottamatta silloin kuin on töissä.
Sinä taas...Noh taidat olla elämääsi väsynyt keijukainen joka on menettänyt siipensä.Voi sinua raukkaa,ehkä löydät jonain päivänä oman prinssisi,tai no mitä luultavammin et!Tuolla sinun luonteellasi.
Ja muuten tiesikö,että Bimbo blondit ovat aika suosittuja...(;
Sinulla ei taida olla muuta tekemistä,kuin seurailla muiden palstoja ja kommentoida jotain ihan omiasi,mistä muut eivät ymmärrä mitään.Tiädätkö miksi?koska asiasi on niin epäsälvä,että harva osaa lukea sitä.
Ps:Toivotan sinulle onnea oman rakastajattaren löytämiseen,niitä kun on niin ihana väkisin halilla.mutta onnea..sitä sinä varmasti tarvitsetkin.
sössötekstistä muuta kuin että onpa risenssalla isot luulot itsestään, kaikki kuolailee kaduilla kun hän siellä liikkuu tai jotain sinne päin. Siitä on hyvä lähteä kehittelemään elämää eteenpäin.
Avioliitto ei ole mitään prinsessakotileikkiä, vaan pääasiassa arjen jakamista. Et ehkä tiennyt tuota naimisiin mennessä ja prinsessahäitä suunnitellessasi.
Kirjoitat useasti haluavasi tulla kohdelluksi prinsessana. Tai kuinka miehesi on palvonut sinua kuin jumalatarta. Herää pahvi! Jos et oikeasti ole kuninkaallinen, et tule elämään elämääsi prinsessana. Elämä on meillä taviksilla arkea, suurimmaksi osaksi ainakin. Sitä että kannetaan maitoa kotiin räntäsateessa ja raaputetaan auton ikkunoita 25 asteen pakkasessa. Sitä että yhdessä rämmitään eteenpäin tavallisina päivinä ja käydään vierekkäin nukkumaan kulahtaneisiin lakanoihin iltaisin ilman sen suurempaa romantiikkaa. Mutta parastahan tässä on että kaiken tämän saa jakaa sen kaikista tärkeimmän ja rakkaimman ihmisen kanssa.
Teillä on selkeästi ollut erilaiset ajatukset avioliitosta. Miehellesi se on yhteisen arjen jakamista, päivästä ja vuodesta toiseen. Sinulle se taitaa vain olla tuota prinsessakotileikkiä, joka ei ollutkaan niin kivaa kun se ei sinun suunnitelmiesi mukaan mennyt. Se joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Tai ainahan voi erota.
Teidän häät kuullostavat kyllä todella ihanalta. Mies on ympäripäissään, eikä huomaa sinua, tuoretta vaimoaan. Eikä sinullakaan ollut mukavaa. Ja ilta loppuu sinun jäkättämiseesi. Kuinka romanttista ja ihanaa!
En usko että tuo teidän suhde tulee onnistumaan, ainakaan tuon kirjoittamasi perusteella. Ero on vain ajan kysymys, eikä se näytä olevan kaukana jos ajatukset on jo kuukausi avioitumisesta tuollaiset. Menit naimisiin unelmasi kanssa, et miehesi. Oletko edes varma että rakastat miestäsi? Jotkut ihmiset rakastavat rakkauden tunnetta, eivät välttämättä rakkauden kohdetta. Jos harrastat enemmän itsetutkiskelua, voit huomatakin ettei mies olekaan sinulle "se oikea", vaan yksi mies joka sai sinut lankoihinsa. Hän uskotteli sinulle että olet jumaloitava prinsessa ja sinä uskoit. Ja nyt olet rouva ja elät elämääsi arjen keskellä "kunnes kuolema teidät erottaa". Joko miehesi on ovela, tai sinä tyhmä. Kummanko uskot olevan lähempänä totuutta?
"Elämä on meillä taviksilla arkea, suurimmaksi osaksi ainakin. Sitä että kannetaan maitoa kotiin räntäsateessa ja raaputetaan auton ikkunoita 25 asteen pakkasessa. Sitä että yhdessä rämmitään eteenpäin tavallisina päivinä ja käydään vierekkäin nukkumaan kulahtaneisiin lakanoihin iltaisin ilman sen suurempaa romantiikkaa. Mutta parastahan tässä on että kaiken tämän saa jakaa sen kaikista tärkeimmän ja rakkaimman ihmisen kanssa."
Tämä oli todella osuvasti ja ihanasti kirjoitettu. Muutenkin koko postaus oli täyttä asiaa.
Oikeassa elämässä käydään töissä, ollaan väsyneitä, kiukutellaan, jopa riidellään, sovitaan, sit pussataan ja ollaan onnellisia pienistä asioista.
En oikein osaa sanoa, että minkä saunan taakse sinut tulisi viedä. Ainakaan et ole kypsä niin vastuulliseen toimeen kuin avioliittoon.
Eihän tuosta tule kuin sanomista.
Ps. nauroin ääneen kun luin nuo prinsessa juttusi.
"Eihän meidän suhteessa muuten mitään vikaa olisi,mutta en enään vain yksin kertaisesti tunne itseäni prissessaksi.Minun olisi pakko päästä tästä arjesta pois."
Just joo...
Sinullahan on unelmien mies mutta hääsi eivät menneet niinkuin olisit toivonut. Tiedätkö, noin on käynyt muillekin mutta ei siitä syystä usein miestä ole jätetty, joskus se "pilaaja" voi olla joku muukin.
Kannattaisiko keskittyä kohtelemaan sitä miestäsi sitten prinssinä, hänkin sen varmaan ansaitsee, ei hän elä vain sinun miellyttämistäsi ja prinsessaksi olosi tuntemista varten.
Elä oikeaa elämää, kasva aikuiseksi ja opettele arvostamaan miestäsi ja elämääsi yleensäkin, äläkä valita yhdestä pieleen menneestä asiasta. Kuvittelet ilmeisesti olevasi niin hottis että miehen kuuluukin palvella sinua ja kohdella prinsessana, sinähän sitten olet täydellinen joten kuvittelet varmaan että mies on etuoikeutettu saadessaan olla kanssasi.
Ja kyllä, häät eivät kuulostaneet mukaville eikä tuollaista kenellekään toivo, mutta pahemminkin olisi voinut käydä. Viettäkää nyt sitten sitä laatuaikaa ja unohda katkeruus häistäsi.
jaksaa jotkut nähdä vaivaa huonojen provojen kirjoitteluun...huoh...sun hymiötkään ei oo synkassa ton tekstin kans.
Surkee provo.
valitusta,en viitsinyt edes kaikkea lukea
mutta minua nauratti ja säälitti lukiessani tuota.
Jos olette olleet jo vuosia yhdessä, niin miksi ihmeessä se arki siitä muuksi muuttuisi? Olet loppu jo kuukaudessa? (Onneksi et elänyt "ennenvanhaan" saati sota-aikaan :))
Ei avioliittoa solmita siksi että saadaan olla prinsessoita - se on seurusteluajan juttuja. Nyt sinun on opittava olemaan miehesi rinnalla, kohtelemaan häntä tasaveroisena eikä odotettava että olisit minkään pylvään nenässsä oleva satuolento. Parisuhteessa "vetovastuut" vaihtuvat - kuinka sinä olet huomioinut miestäsi ja ollut hänen tukenaan nyt?
Juu, aika harva oikeastaan viettää satuhäitä - en pidä edes ajatuksesta. Onko pääasia juhlat vai yhteinen elämänpolku? Niitä juhlia kun voi järjestää muulloinkin, sitä arkea piristämään.
Ei todellakaan tarkoituksena ole jättää miestäni!!Rakastan häntä yli kaiken ja hän on täydellinen.
Ei teidän noin pitänyt viestiäni käsittää.
Halusin vain jakaa jonkun kanssa kokemuksiani,kun on niin paha olla siitä kuherruskuukaudesta.
Kyllä minä tiädän että arki on arkea,eikä mitään prinsessana leikkimistä.Halusin vain pitää hauskaa mieheni kanssa meidän kuherruskuukautena,enkä ruikuttaa yksin kotona.Vaikka tottakait hänen pitää töissä käydä niin kuin itsekkin teen yms,mutta olisin silti halunnut meille edes vähän yhteistä aikaa.Siitä tässä oli kysymys.
Mutta en rupea selittelemään teille sen enempiä.
Oli virhe tulla kirjoittamaan tänne.
Jos halusit vain jakaa kokemuksia kuherruskuukaudestasi, niin ehkäpä sinun pitäisi miettiä kuinka ilmaiset itseäsi!
Mitä näistä voi käsittää?
"Hän edelleen tekee töitä meidän unelmiemme eteen joka päivä ja osaa välillä pitää hyvänäkin.Mutta harvemmin kuin ennen avioliittoa."
... ja aikaa on kulunut vain kuukausi! Miten noin lyhyestä ajanjaksosta voi päätellä tuon?
"Nyt on kuherrus kuukauteni ohitse,enkä paljon saanut kuhertelua,saatika sitä että olsin tuntenut oloni prinsessaksi..."
Se oli siis Sinun kuherruskuukautesi? Miksi et odota parempaa ajankohtaa? Se voisi olla Teidän kahden kuukausi?
"välillä mietin että teinkö oikean ratkaisun."
Mitä sillä kuherruksella on tekemistä avioliiton kanssa? Olettehan jo varmaan kuherrelleet useasti jo aiemminkin? Sekö arveluttaa ettei se tapahtunut niin kuin Sinä halusit?
"On niin yksinäinen olo.Rakastan häntä niin paljon,mutta en kestä tätä."
Et kestä yksinäistä oloa? Miten aioit tulevaisuudessa kestää sitä? Jos noin vähän jo aiheuttaa pahan olon, niin olisiko kyse riippuvuudesta ja epäitsenäisyydestä eikä rakkaudesta.
"Olen muutenkin niin loppu,tuntuu kuin tämä suhde kuivuisi kasaan."
Eli kyse ei ole kuukaudesta vaan KOKO suhteesta!!!!
"en enään vain yksin kertaisesti tunne itseäni prissessaksi.Minun olisi pakko päästä tästä arjesta pois."
Miksi pitääkään tuntea? Mitä itse olet tehnyt sen eteen, että pääset arjesta välillä eroon? Lähde liikeelle ja ala tehdä ja toimia. Älä ainakaan tukahduta rakkautta vaatimalla!
"Olisipa kaikki niin kuin ennen.Voikun hän veisi minut jonnekkin kauas pois ja keskittyisi vain ja ainoastaan minuun."
Kuka jaksaa monen vuoden jälkeen tehdä noin? Anteeksi, mutta tämä on varsin lapsekas tunne sekä itsekäs vaatimus. Entä jos Sinä vaihteeksi veisit miehesi jonnekkin kauas ja keskittyisit vain ja ainoastaan häneen ja hänen onnelliseksi tekemiseen?
"Oli virhe tulla kirjoittamaan tänne."
Yleiset kirjoituspalstat eivät todellakaan ole turvallisimpia paikkoja avautua, koska useimmat ihmiset reagoivat omiin haavoihinsa, eikä ole aikomuskaan auttaa.
Prinsessa ja prinssi aihe on kaikkien sisällä. Toisilla se on vain haudattuna niin syvälle elämän realiteettien edessä, ettei pystytä käsittelemään tunteita joita se synnyttää.
Yhdet pitävät aihetta satuna ja lapsellisuutena. Toiset pitävät mahdottomana ja kolmannet uskovat siihen. Itse uskon siihen, vaikka en ole aina uskonut.
Kun olin nähnyt tarpeeksi elämää, niin päädyin katselemaan lasten leikkiä ja löysin prinsessan ja prinssin joka näytti olevan meissä jokaisessa. Ilman tätä satua elämä on oravanpyörää joka voi kasvaa suuremmaksi, mutta silti oravanpyörää.
Jos haluat olla prinsessa, niin tarvitset prinssin, samoin miehesi voi olla prinssi vain jos sillä on prinsessa. Kadotamme tämän koska keskitymme itseemme, omana prinssinä ja prinsessana oloon. Vaikka kuinka haluaisit olla täydellinen prinsessa, niin en voi saavuttaa sitä, jos en kohdista taitojasi prinssiin, sillä juuri prinssi tekee sinusta prinsessan.
Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että lopetat vaatimasta miestäsi olemasta prinssi, ja käytät energiasi rakastamalla miestäsi. Silloin miehestäsi tulee prinssi ja sinusta prinsessa.
Miestäsi sinne paratiisi saarelle? Ei se miehen homma yksin ole häämatkoja suunnitella. Nykyään tasa-arvon aikaan ja kun yhdessä maksetaan, niin myös häämatkan suunnittelu kuuluu molemmille. Ehkäpä miestäsi tympii kun et ollut innokas järjetelemään hänen kanssaan matkaa ja luuli pian että sinua ei kiinnostanu pätkääkään kun asiasta ei puhuttu.
Teidän arki on varmaankin ollut juuri tuollaista samanlaista ennen avioliittoa, mutta sinä varmaankin jossain alitajunnassa kuvittelit, että arkikin muuttuisi avioliiton myötä. Puolisosi kuule elää vaan sitä normaalia elämää, mutta sinä odotit jotain muuta ja olet nyt pettynyt. Ihan ensin mieti näitä sanoja, sitten katso vähän aikaa peiliin ja sitten juttele sen miehes kanssa! Rakastat häntä selvätikin ja hän varmaan rakastaa sinua, mutta kun ei puhu, hautoo vaan asioita sisällään ne moninkertaistuvat ja maailmanloppu on valmis. Tiedä vaikka miehelläsi on aivan samanlaisia tuntemuksia. "kyllä oli pesää tarjolla ennen avioo, mut nyt vaan suurimpina juhlapyhinä" tyyliin. Mieti.
Tervetuloa oikeaan maailmaan... Jos et saa mieheltäsi; masturboi. Saat sitten toisen kerran. Samalla voit harjoitella elämääsi tulevana perheen äitinä, jolloin et itse jaksa tai ei vaan sopivaa hetkeä löydy muuten...
Tiesitkö, että miehen stressi kuluttaa ensinnä seksuaalienergiaa?
Jospa vaan on oikeasti ollut rankkaa töissä. Voithan ihan suoraankin kysyä:"Rakas voisikos meillä tänään olle seksiä?" se tuntuu ihan yhtä hyvältä, vaikka itsekin tekisi aloitteen.