Miehen ajatuksia pettämisestä/suhteesta/puolisosta

kun vain ajattelen uutuuden viehätystä, jännitystä, nautin vertailusta, peitetarinoita, kiinnijäämisen välttämistä ja sitä, kuin voin saada nautinnot ja silti siististi lopettaa, ennen kuin sitoutumisen vaihe saavutetaan.

Ajatusleikkiä noissa kuvioissa on paljon, joku tapaus voi osoittautua hankalaksi pitää salassa, joku nainen taas on niin tyhmä, että höynäyttää voi miten tahansa, kunhan osoittaa leperrellen huomiota ja puhuu kauniita sanoja. Kivaa kisata kuvioissa, vaihtelua on runsaasti ja kotona se rengastettu vaimo kuitenkin odottaa ja hänethän tunnen niin hyvin, ettei tarvitse pohtia miten hänet tyytyväisenä pitäisi.

Onko miehen / naisen pettämisellä niin paljon eroa että totuuksia löytyy vain "miehen maailmaa" luotaamalla?

Loppupeleissä totuus on kuitenkin sukupuoleen katsomatta aina sama. Halutaan tuttua ja turvallista ja uutta ja jännää samaan aikaan.

Ihmisluontoa itsekkäästi ja rehellisesti.

Ei halua jäädä yksin ja on liian nynny tekemään valintoja niin kauan kun saa pitää molemmat.
On hienoa tuntea itsensä tosimieheksi ja haluttavaksi. Oma vaimo tuntee niin hyvin kaikki huonotkin tavat että hänen silmissään ei olla enään niin machoja mutta eitä machoiluakaan koko ajan jaksaisi. Toinen nainen yrittää vielä miellyttää ja se on hienoa. Tosiasiassa tietää olevansa ihan paskapää ja varmasti jäävänsä ihan yksin. Sitten voi mennä paikalliseen purkamaan pahaa oloaan ja sitä kun vaimo heitti pihalle eikä se toinenkaan halua pettäjämiestä.
Aika huono fiilis tulee myös siitä kun pitää valehdella mutta se unohtuu sit taas kun paneskellaan. Ainakin hetkeksi.
Eniten ottaa päähän kun ei kerkiä lastenkaan kanssa oleen niin paljon ja välillä tuntuu että revitään joka suuntaan ja kaikki haluaa jotakin.
Mutta niin kauan kun näin menee niin nautitaan siitä ja niistä hetkistä. Paskaa on edessäpäin kuitenkin. Oma syy.