Olen ollut puolisoni kanssa naimisissa usean vuoden ja aikoinaan anoppi loukkasi minua pahasti. Olin silloin sairaalasta lomalla kaksosia odotellessa.
Siitä on kulunut JO 23 vuotta.
Asia ei kyllä ole hänen mieltään painanut, koska ei anteeksi ole pyytänyt, VAIKKAKIN on uskossa oleva ihminen.
Mielestäni meillä ei ole KOSKAAN ollut mitään yhteistä, puhuttavaa tai muuta.
Aina olen saanut miettiä mitenkäs tässä saa olla kun anoppi tuli kylään.
Asia on painanut minua monta vuotta ja nyt olen ajatellut pistää pisteen iin päälle.
En enään aio vastata hänen puheluihin, enkä odota edes enään kylään käymään.
Mitä minä itseäni kiusaan kun minusta tuntuu ettei hän minusta pidä.
Harminpaikka kun hänen yksi pojista sai tällaisen vaimon, vaikka kyllä yleensä tulen juttuun ihmisten kanssa ja omasta mielestäni olen sosiaalinen.
Mikä olisikaan hienoa kun olisi MAHTAVA anoppi. Itse olen anoppi jo vanhemman tyttären avopuolisolle, toivottavasti minä osaan rakentaa hyvää anoppi/vävypoikasuhdetta.Ettei hänen tarvitse kokea samaa.
Siitä on kulunut JO 23 vuotta.
Asia ei kyllä ole hänen mieltään painanut, koska ei anteeksi ole pyytänyt, VAIKKAKIN on uskossa oleva ihminen.
Mielestäni meillä ei ole KOSKAAN ollut mitään yhteistä, puhuttavaa tai muuta.
Aina olen saanut miettiä mitenkäs tässä saa olla kun anoppi tuli kylään.
Asia on painanut minua monta vuotta ja nyt olen ajatellut pistää pisteen iin päälle.
En enään aio vastata hänen puheluihin, enkä odota edes enään kylään käymään.
Mitä minä itseäni kiusaan kun minusta tuntuu ettei hän minusta pidä.
Harminpaikka kun hänen yksi pojista sai tällaisen vaimon, vaikka kyllä yleensä tulen juttuun ihmisten kanssa ja omasta mielestäni olen sosiaalinen.
Mikä olisikaan hienoa kun olisi MAHTAVA anoppi. Itse olen anoppi jo vanhemman tyttären avopuolisolle, toivottavasti minä osaan rakentaa hyvää anoppi/vävypoikasuhdetta.Ettei hänen tarvitse kokea samaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
En nyt puutu siihen, etteikö sinulla olisi ollut syytä loukkaantua anopillesi, kun en tarkemmin tiedä mistä oli kyse. Mutta se kyllä kummastuttaa, että 23 vuotta olet jaksanut kantaa kaunaa, etkä ole asiasta suoraan sanonut. Ei millään pahalla, mutta ei ole kovin tervettä tuollainen käytös, ja itse siitä kaikkein eniten kärsit.
Mistä edes tiedät, että anoppisi tietää loukanneensa sinua? Mikset ole puhunut miehesi kanssa? Minulla itselläni on dominoiva anoppi, mutta silti tulemme hyvin toimeen, kahdesta syystä.
1. Mieheni tukee minua ja päätöksiäni, ja varmasti mysö puolustaisi minua äitiään vastaan jos se olisi tarpeen. Mutta ei ole.
2. Jos minulla itselläni on jotain asiaa anopilleni, hyvää tai vähemmän hyvää, minä Menen Ja Keskustelen Siitä Hänen Kanssaan. En kanna kaunaa kymmeniä vuosia.
Ja se on syytä sinunkin tajuta, ettei kukaan ole ajatustenlukija. Ei edes uskovainen. Jos sinulla on jotakin asiaa, mene ja puhu suoraan ko. ihmisen kanssa.
Jaahaas!!! hyvä neuvo mene ja puhu, mutta mitäs sitä voi mennä puhumaan, kuin silloinhan vanhan ihmisen mielenterveys järkky ja minusta tule vielä pahempi miniä!! Nielaisen taas kerran ja yritän otta iloisen ilmen naamalle!
Enpä paljon usko, että tuossa tilanteessa on enää mitään väliä, vaikka järkyttäisitkin anoppisi mielenrauhaa. Luuletko sitäpaitsi, ettei hän ole jo huomannut murjottamistasi näiden 23 vuoden aikana? Pitäisi olla kivestä tehty tai täysin muumio, jos ei tajuaisi että sinulla on jotakin häntä vastaan.
Normaali, terve ihminen ei järkyty asiallisesta keskustelusta. Jos järkyttyy, se ei ole sinun vastuullasi.
Niin kuin sanoin, niin itsellesi tuolla murjottamisella teet eniten hallaa. Jos tahdot katkeroittaa elämäsi kantamalla hyödytöntä kaunaa, niin siitä vain. Ärsyttää tuollainen marttyyriasenne.
tapasin anoppini muutaman kerran mutta hän ei enää ollut täysin tässä maailmassa joten en voinut tutustua häneen kunnolla.
mieheni on sitä mieltä että tuskin olisin tullut hänen kanssaan toimeen mutta se mikä kokemus minulla hänestä oli niin pidin hänestä vaikka oli aika suorapuheinen.
valitettavasti hän kuoli , olisin niin halunnut tuntea hänet kunnolla
"suoraapuhetta", kokeile pari vuosikymmentä ja keskustellaan sitten uudelleen.
Mitä se anoppisi sitten tarkalleen sanoi 23 vuotta sitten?
Et kertonut sitä, kerroit vain että loukkasi.
Oletan että anoppisi on jo ikäihminen, vanhus. Nyt sitten aiot katkaista välit kokonaan? Et vastaa edes puheluihin.
Itse en voisi tehdä ikääntyneelle anopille noin. Vanhuus, sairaus ja yksinäisyys, lähimmän sukulaisen hylkäämiseksi tuleminen elämän loppuvuosina olisi aivaan kaameaa.
Vaikka minunkin anoppini on pulauttanut sammakoita suustansa, niin aika tehköön tehköön armonsa...
jonkunlaiset säälliset välit ovat kivat pitää. Hyvillä käytöstavoilla yritän pärjätä. Jos anoppi ei kaikin osin taida niitä, ne ovat taas hänen häpeänsä.
Kun annat mielessäsi anteeksi (ethän itsekään ole täydellinen) niin pääset loukkauksen yli. Parhaimmassa tapauksessa pystyt jopa nauramaan sille.
Kuules, huumorilla aika monet vaikeat paikat selviää.
Et ole tainnut itse kokea, miltä sellainen tuntuu, kun noin heppoisesti syyllistät ketjun aloittajan.
Anoppi tokaisi minulle kerran, että minua passataan kuin p...aa tikun nenään. Veistelen välillä miehelleni tätä anopin sanontaa. Häittemme jälkeen seuraavana päivänä anoppi tokaisi, että pitää valita vertaisensa puoliso, eikä kurkottaa kuuhun.
Anoppi paljasti samaan hengenvetoon, että he olivat toivoneet aivan toisenlaista puolisoa pojalleen, sellaista, jolla olisi tuoda avioliittoon muutakin kuin tuulen huuhtoma pylly. Sellaiset olivat toivotukset minulle, nuorelle morsiamelle.
Ensin tuli itku minulle, mutta sitten päätin, että minähän en vedä herneitä nenään, koska sitähän anoppi nimenomaan toivoi. Herneet nenässä on nimittäin paha hengittää.
Anopin kiusaksi päätin antaa anteeksi hänelle pikku raukalle, kun ei osannut puhua nätisti. En ole suostunut märehtimään moista, vaan pitänyt lippua korkealla. Osaan nimittäin nauraa noille hänen älyttömille kommenteilleen ja porskutan eteenpäin tässä hänen kultapojunsa kanssa.
Anopin ei ole auttanut muuta kuin yrittää selvitytyä, kun ole moksiskaan. Käydään normaaleilla vierailuilla, poikansa kuullen hän ei kehtaa laukoa ihan mitä vaan.
Jotta koettu on! On aivan turha hautoa loukkauksia 23 vuoden ajan. Eihän siitä muodostu kuin mätä muna omaan pesään. Anoppi on silloin päässyt päämääräänsä, kun miniä hautoo vuositolkulla loukkauksia ja pilaa avioliittonsa ja oman olonsa sillä.
kirosi kun kuuli että suosikki poika on menossa naimisiin ulkomaalaisen kanssa (mies on amerikkalainen), mutta kyllä sitten siitä lämpeni. Mutta ne siskot, ne kyllä osaa olla ilkeitä anopinkin puolesta. Asumme toisessa osavaltiossa niin ei pahemmin olla tekemisissä. Ei niitä kannata kaivella, elä on liian lyhyt siihen.