Ollaan seurusteltu poikaystäväni kanssa reilu vuosi,ja muutama kuukausi sitten menin pettämään poikaystävääni. Humalassa olin,suukottelin ja hyväilin,pidemmälle en mennyt,onneksi. Mutta periaatteessa sillä ei ole väliä,onko harrastanut itse yhdyntää,pettäminen on pettämistä. En tuntenut tyyppiä ollenkaan,ja se jäi todellakin siihen yhteen kertaan. Ollaan puhuttu asiasta,ja suhde on jatkunut sen jälkeen. Mä en ole koskaan katunut elämässäni mitään muuta näin paljoa,vaikka olen loukannut aika monia,etenkin perheenjäseniäni haukkumalla ja loukkaamalla. Mä tekisin mitä vain,että saisin tuon teon tekemättömäksi. Mä en ole ikinä ollut niin maassa,kuin silloin kun piti miettiä että loppuiko suhde siihen. Olisin ymmärtänyt jos poikaystäväni olisi halunnut eroa, mutta pelkkä ajatuskin tuntui kamalalta,en olisi ikinä päässyt siitä yli. Mutta tarkotus ei ole kerätä sääliä,poikaystäväni on tietenkin se todellinen "uhri". POikaystäväni otti asian tosi raskaasti,tottakai ja ymmärrettävää. Mutta tuntuu kuin hän olisi yllättävän hyvin päässyt asiasta yli,kaikki tuntuu niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mutta ollaan myös puhuttu siitä,että hän ei voi sille mitään että välillä tulee mieleen tekoni,eikä hän ole yhtä onnellinen kuin silloin. On tullut pelon tunne,että jos petän uudelleen ja sen tiedän,että silloin en saisi anteeksi toista kertaa. En ole tehnyt mitään katumisen arvoista ja oikeasti rakastan poikaystävääni yli kaiken. Teiltä ajattelin kysyä,että oletteko päässeet elämässä eteenpäin ja voitteko elää ilman että pitää koko aikaa miettiä,pettääkö toinen taas ? Vai onko tämä vain väliaikaista,ja ahditus kasvaa myöhemmin liian isoksi että on pakko erota.
Pääseekö pettämisestä yli ?
barbapapa_
4739
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Anteeksi voi antaa mutta unohtaa ei koskaan... Meillä oli samantapainen juttu joku aika sitten, lisäyksenä että ukkoni teki noin pari kertaa soitteli tälle naiselle kuukauden päivät sen jälkeen... 15v yhdessä ja luotin häneen kuin kallioon. Tuskin voin häneen enää ikinä luottaa niinkuin luotin, aina tulee olemaan pieni epäilys takana. Mustasukkaisuus jota ei ennen ole ollut niin on tullut nyt myös kuvioon mikä on ihan saakelin rasittavaa ja turhauttavaa itselleni...
Kuuntele ja kysele mieheltäsi hänen tuntemuksiaan vaikka ei itse puhuisikaan mitään, ja kaikki vaikuttaisi oleva ok... En mäkään aina jaksa kaikesta puhua oma-aloitteisesti mutta sitä just kaipaisin (ja olen sanonutkin -turhaan) että tuo ukkoni joskus puhuisi ja kyselisi oikeasti että miten mä voin...
Niin,meillä on hieman erilainen tilanne,sillä sinun tapauksessa sinua petettiin. Itse en kyllä hyväksy minkäänlaista pettämistä,mutta tuo,että pettäminen on tapahtunut useammin kuin kerran ja miehesi on pitänyt yhteyttä "salarakkaaseensa". Onneksi minulla oli vain yhden yön toilalu,en voisi kuvitellakaan pettäväni poikaystävääni jopa useita kuukausia tapailemalla jotakin muuta. Omatuntoni ei ikinä kestäisi semmoista. Mutta ehkä se kertoo todella vahvasta tunnesiteestä ja rakkaudesta välillänne,että pystytte olemaan yhdessä edelleen ja toivottavasti miehesi arvostaa sinua,sillä sinulla olisi ollut oikeus jättää hänet jo aikapäiviä sitten. Olette olleet yhessä jo vuosikaudet,me vasta päälle vuosi eri siinäkin mielessä täysin erilainen tilanne,te tunnette jo toisenne kunnolla.
Joo niin mäkin aina ajattelin ennen että jos pettää niin samantien ulkoruokintaan vaan, mutta kun se oikeasti osuu kohdalle niin ei se niin helppoa olekkaan... Kun on sitä rakkautta vielä... Mutta ei tää todellakaan helppoa ole ollut ja tuskin samanlaista suhdetta enää meidän välille tulee, tuleeko parempi vai huonompi -se nää jähtäväksi!!
Ota opiksesi mitä teit, ja älä tee sitä koskaan enää mikäli haluat miehesi pitää... Arvosta mitä sinulla on, se on myöhäistä sitten kun sen on menettänyt!!
pitäis vissiin lukea ennenkuin lähettää =)) Eli se jää nähtäväksi eikä toisinpäin =D