Työsoittosi jälkeen olen kuin lentoon lähdössä ja sielu ilakoi. Tunnen oloni teiniksi ja hymy on herkässä.
Olet sekoitus pidättyvää ja ujoakin poikaa jossa on uran tuomaa vahva maskuliinisuutta ja jämäkkyyttä. Olen vain niiiiin myyty! Vedät minua kuin magneetti.
Olemme molemmat naimisissa joten parasta pitää järki päässä, vaikka molemmat tunnistamme vetovoiman. Toisaalta haave irtiotosta näin melkein nelikymppisenä saa mielikuvituksen lentämään. Oma puolisko on mukava, mutta olemme kuin kaksi hyvää ystävää. Kipinä puuttuu...
Olet sekoitus pidättyvää ja ujoakin poikaa jossa on uran tuomaa vahva maskuliinisuutta ja jämäkkyyttä. Olen vain niiiiin myyty! Vedät minua kuin magneetti.
Olemme molemmat naimisissa joten parasta pitää järki päässä, vaikka molemmat tunnistamme vetovoiman. Toisaalta haave irtiotosta näin melkein nelikymppisenä saa mielikuvituksen lentämään. Oma puolisko on mukava, mutta olemme kuin kaksi hyvää ystävää. Kipinä puuttuu...
Vastaukset 13
Vanhimmat
????
41 tienoilla
joten on hienoa jos elämässä on muutakin kuin "arkea". Arvokkaita tunteita, ehkä ne voi kertoakin sopivassa tilanteessa. Se ei ole keneltäkään pois eikä vahingoita ketään. Päin vastoin, saat todennäköisesti aikaan vain hyvää mieltä ja kenties myös itsellesi
tulee objektille, eli henkilölle jolle tunteista kerrotaan. Toinen asia on, että hyvä mieli ei tule niille muille, jotka auttamatta asioihin liityisivät.
Mutta eihän kertominen vahingoita ketään sellaista jolle ei kerrota. Eihän kai kertominen nyt suhteen aloittamista tarkoita? On aivan 100% varmaa että jokaisella on elämänsä aikan tunteita muitakin kuin puolisoaan kohtaan. Myös sinun puolisollasi ja se on aivan inhimillistä. Jos hän sen jollekin tunnustaa ja se jää heidän välisekseen niin eipä se sinua voi loukata. Toinen asia on jos siitä tehdään julkista. Ei hyvien tunteiden jakaminen tuo pahaa mieltä kenellekään, sitä on aivan liian vähän liikkeellä.
on aivan liian vähän liikkeellä...
Toisaalta, miksi kertoa mistään tunteista, jos ei kerran haluaisi aloittaa suhdetta? Kyllä sen ihmisen silmistä kuitenkin huomaa, että on erityistunteiden kohteena.
Sitäpaitsi jos ilmoittaisin hänelle tunteistani, niin hän saattaisi pelästyä ja vetäytyä kuoreensa. Ääni muuttuisi viralliseksi ja etäiseksi, joka tarkoittaisi hyvästejä ihanalle fiilikselle työpuheluidensa aikana.
Haluaisin aloittaa hänen kanssaan suhteen. Ajatus suudelmasta on kiehtova ihmiselle, joka ei ole omaa miestään suudellut aikoihin.
Mainitsit uran tuoneeta jämäkkyydestä, tokkopa tuollainen mies asiaa pelästyy ja jos pelästyisikin, ei hän siitä kuoreensa vetäydy. On varmaan aika onnellinen kuten aikaisemmin itse sanoit. Uskoisin että soittojen määrä ei siitä vähene, kokemuksesta tiedän että fiilikset vain paranevat kun tiedetään että jännitettä on oikeasti olemassa. Siihen saakkahan kaikki on vain toiveita mutta läsnä on myös "pelko" siitä että onkin itse olettanut jotain mitä ei olekaan.
Onko teillä tapaamisiakin tuon puhelinliikenteen lisäksi, silmistä kun puhuit. Tapaamiset todennäköisesti muuttuisivat myös ylimääräistä energiaa antaviksi. Silmillä sanottaisiin niin paljon enemmän. Keneltäkään te ette mitään pois veisi ja on hyvä todennäköisyys että saisit aikaiseksi positiivista energiaa myös suhteeseen oman miehesi kanssa, seikka joka usein unohtuu. Kyllä sitä virtaa on jostain saatava. Mitään et voi hävitä olemalla hänelle rehellinen tunteistasi. Kyllä pyyteettömien tunteiden osoittaminen on aika hieno asia, valitettavan harvinaista vain.
ja verrattavissa netti-ihastukseen. Oikeat tunteet katsotaan face to face
korvaani supattelee? ;) Kuuntelen niin mielelläni!
Taidankin jättää aloitteen tekemisen tälle miehelle. Jos hänellä on kanttia lausua sanomaton ääneen, niin seuraan häntä minne hän viekin. Vahva mies kiehtoo :)
mietityttää, se kumpi on esimies ei voi nykypäivänä aloitetta kovin helposti tehä, siinä voi olla sellaiset riskit nykypäivänä
Taidat olla vähän pöljä. Jokainen tekee tilanteensa ja harkintansa mukaan, kas kun osalla ihmisiä on sellaiset aivotkin. Älä opeta viisaampiasi martta.
äkänen. Tää oli ihan mielenkiintoinen keskustelu kunnes edellinen kommentti tuli ja lässäytti koko homman. Mä olen tuon aikaisemman ajatusten vaihdon kannalla. Jo tuollaisilla ajatuksilla leikkiminen, siis kertoisko vai ei, on aika jännää ja arkipäivää piristävää. Ja voihan siitä päästä johonkin lopputulokseenkin...
tätä aihetta pidempäänkin, tällainen on-off- tyyppi kun olen. Pitkään olen saanutkin itseni pidettyä kurissa. Olisinpa tyytynyt suitsimaan ajatukseni, sillä nyt ajatusten karatessa luvattoman tuolle puolelle, hajamielisyys iskee ja haittaa työssä keskittymistä.
Olen antanut mielikuvitukseni lentää vapaasti sinussa ja sinuun. Kun sitten työasioissa soittelimme, olin aivan lukossa. Patoutuneet tunteet saivat minut pidättyneeksi ja lopetinkin puhelun lyhyeen pakolliset aiheet vaihdettuamme. Puhelun jälkeen olo oli tyhjä, pettynytkin -nimittäin itseeni.
Olen hieman huolissani sinusta. Tiedän, että tunnet juuri tällä hetkellä suuria paineita työelämässä. Haluan sanoa sinulle, että selviät varmasti. Minäkään en aio luovuttaa.