Kävipä niin, että eräs tyttö, joka on mielestäni kivoin (ja ainoa), jonka tunnen, on aloittanut seurustelun. Tämä aiheutti yllättävää masennusta minulle...masennus ikäänkuin iski päin naamaa. En ole seurustellut kuin yhdesti ja sekään ei ollut juuri minkäälainen suhde, esim. ei seksiä. Olisi tosissaan halua tapailla jotain kivaa tyttöä, halua kyllä löytyisi, mutta jostain syystä ei vain onnistu. Olen ilmeisesti liian epäsosiaalinen. En ole baarissa ollessa koskaan onnistunut juttelemaan sinkkutytön kanssa, hyvin harvoin edes kenenkään vieraan kanssa. Itsetuntoni on niin alhainen että oikeastaan en tiedä edes mitä se itsetunto on. Ihmisten joukossa olen niinkuin olisi seinä välissä toisiin ihmisiin. Olenko mahdollisesti autisti? On tunne että itse viettäisin 'eristäytynyttä' elämää mutta kaikki kaverit viettäisivät 'sosiaalista' elämää. En ole kuullut koskaan että jollain muulla olisi tällainen tunne.
Anteeksi avautumiseni. Ahdistus on kova ym tapauksen johdosta vaikka oikeasti minun pitäisi olla kai iloinen tämän tytön puolesta. Kiitos kun jaksoit lukea.
Anteeksi avautumiseni. Ahdistus on kova ym tapauksen johdosta vaikka oikeasti minun pitäisi olla kai iloinen tämän tytön puolesta. Kiitos kun jaksoit lukea.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.