Ulkoisesti asiat ovat paremmin kuin hyvin mutta pään sisällä myllertää pahasti. On perhe (puoliso, kaksi ihanaa lasta), arvostettu työpaikka, omakotitalo (ja pirusti velkaa) jne. Kuitenkin olen lopen kyllästynyt tähän kaikkeen.
En tiedä mikä on, masennus, myöhästynyt 3-kympin tai varhainen 4-kympin kriisi vai mikä mutta kaikki tuntuu tökkivän nyt tosi pahasti. Innostus puuttuu, kynnys minkään uuden homman aloittamisen on korkealla ja tekisi vain mieli nukkua tai olla tekemättä mitään. Puoliso on kuin kaveri jonka seura kyllästyttää, lapset on kivoja kun ne nukkuu tai on muuten vaan hiljaa, töistä ei tahdo tulla mitään kun kyllästyttää, omakotitalon loputon työmäärä ahdistaa jne. Tuntuu että työ häiritsee perhe-elämää ja vice versa, perhe-elämä harrastuksia ja omat fiilikset häiritsevät kaikkia näitä yhdessä ja erikseen.
Olisi niin mukavaa tehdä edes kuukauden irtiotto näistä normaalikuvioista. Olla rauhassa yksin pienessä yksiössä, lukea kirjoja, tavata ystäviä, harrastaa edes joskus jotain ilman että harrastaminen haittaa perhe-elämää tai työtä. Tai olla joskus rauhassa töissä vaikka puoleenyöhön saakka jos on hyvä vauhti ja innostus päällä ilman että täytyy potea huonoa omaatuntoa tai pyydellä kotona anteeksi. Parisuhdekin kyllästyttää mutta en sentään ole niin naiivi että kuvittelisin olevan aina mahdollista vaihtaa uuteen kun arki astuu suhteeseen. Ja pieni hajurako tekisi varmasti hyvää meille kummallekin, sen huomaa jo heti jos jompikumpi on edes yön tai kaksi poissa kotoa vaikkapa työmatkan merkeissä.
En tiedä mikä on, masennus, myöhästynyt 3-kympin tai varhainen 4-kympin kriisi vai mikä mutta kaikki tuntuu tökkivän nyt tosi pahasti. Innostus puuttuu, kynnys minkään uuden homman aloittamisen on korkealla ja tekisi vain mieli nukkua tai olla tekemättä mitään. Puoliso on kuin kaveri jonka seura kyllästyttää, lapset on kivoja kun ne nukkuu tai on muuten vaan hiljaa, töistä ei tahdo tulla mitään kun kyllästyttää, omakotitalon loputon työmäärä ahdistaa jne. Tuntuu että työ häiritsee perhe-elämää ja vice versa, perhe-elämä harrastuksia ja omat fiilikset häiritsevät kaikkia näitä yhdessä ja erikseen.
Olisi niin mukavaa tehdä edes kuukauden irtiotto näistä normaalikuvioista. Olla rauhassa yksin pienessä yksiössä, lukea kirjoja, tavata ystäviä, harrastaa edes joskus jotain ilman että harrastaminen haittaa perhe-elämää tai työtä. Tai olla joskus rauhassa töissä vaikka puoleenyöhön saakka jos on hyvä vauhti ja innostus päällä ilman että täytyy potea huonoa omaatuntoa tai pyydellä kotona anteeksi. Parisuhdekin kyllästyttää mutta en sentään ole niin naiivi että kuvittelisin olevan aina mahdollista vaihtaa uuteen kun arki astuu suhteeseen. Ja pieni hajurako tekisi varmasti hyvää meille kummallekin, sen huomaa jo heti jos jompikumpi on edes yön tai kaksi poissa kotoa vaikkapa työmatkan merkeissä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
että olen samassa jamassa (olen siis mies). Itse otin tuon irtioton joksikin aikaan ja meillä siitä ei hyvää seurannut vaan olin oikeasti menettää kaiken. Tiedän tuon tunteesi miltä tuntuu kun kaikki kaatuu päälle ja kumppani siinä rinnalla tuntuu vain tutun näköiseltä ihmiseltä mutta ei puolisolta. Voin sanoa että sinua vaivaa syvä masennus kuten itseänikin. Ei oikein tahdo löytää mistään ilon aiheita.
Erityisen ikävää on juuri tuo kun päässä jauhaa töissä omat asiat ja kotona työasiat. Ja mitään ei viitsisi tehdä. Ei voi muuta kun toivoa vaan jaksamista. Kyllä meitä on muitakin samassa jamassa jos se edes vähän helpottaa tietää.
Viikko tai pari vuodessa yksin omissa harrastuksissa.
Toimii ainakin meillä.
"Innostus puuttuu, kynnys minkään uuden homman aloittamisen on korkealla ja tekisi vain mieli nukkua tai olla tekemättä mitään." Yep, tuo kuuluu diagnosoidun masennuksen oireisiin, kuten itsekin olet epäillyt. Etenkin, kun sanot olevasi ylipäätään tyytyväinen elämäsi puitteisiin.
Kokemuksen syvällä rintaäänellä väitän, että parin vrk:n hajuraon ei kannata osdottaa korjaavan tilanneta, vaan vertaisin sitä bumerangilaihduttamiseen. Siis tarvitset pitkäkestoisempaa elämänmuutosta, mikä ei tosin ole mahdollista, ennenkuin tunnistat, mikä tuon masentuneisuuden aiheuttaa. Harmi, etten ehdi nyt vastata pidemmästi, mutta mielelläni palaan asiaan myöhemmin, mikäli vielä seuraat ketjua. Puhut nimittäin kokemastani asiasta ja tunteesta, josta itse pääsin läpi ja jota oma siskoni käy läpi parhaillaan...
kuvailemaan asioita!!!
Luultavasti sinulle on sen vuoksi helppoa löytää korjausta tilanteeseesi.
Ensinnäkin voisin kuvitella, että olet "kunnollinen ihminen", joka hoitaa asiansa kiltisti ja hyvin aina.
Ihminen, joka huolehtii perheestään, ystävistään, töistään.
Ihminen, joka harrastaa jonkin verran, jos kerkeää, mutta pitää kuitenkin perheen etua tärkeimpänä...
Luultavasti tämä on sinun ongelmasi...olet kiltti ihminen, joka ei halua pahaa mieltä kenellekään...
Kuuntele Apulannan biisi: Paha ihminen!!!
"älä kumarra niiden patsaita, joiden tuottamat on sun ongelmat, ole ilolla paha ihminen!"
Tarkoittaa juuri sitä, että et voi tarjota kenellekään oikeastaan mitään, ennenkuin lopetat olemisen marttyyrimaisen hyvä ihminen!! Et tuota kenellekään hyvää, ennenkuin alat olla hyvä itsellesi...eli periaatteessa "paha ihminen"... eli et uhraudu muille, vaan rakastat itseäsi.
Ja joo, kauniita sanoja, mutta miten toteutettavissa....
Ensinnäkin...ota kalenteri käteesi!!!! Ota sieltä yksi päivä viikosta, jolloin teet töitä yötä myöten. Varaa se kalenterista ja ilmoita perheelle, että tämä nainen on tuolloin töissä yöhön asti ja te teette sillä välin kotityöt, ruoat ja sitten vietätte isä-lapsi-illan vaikka elokuvan tai lautapelien parissa!!!
Sitten toinen järjestely: kalenterin tulisi edelleen olla kädessä. Varaat sieltä päivän viikossa, jolloin olet 3 tuntia töiden jälkeen YKSIN. Käyt kahvilla, treenaamassa ja vähän shoppailemassa...tai kuvataidekerhossa, kokkikurssilla tms... Joo, tiedän..lapsilla on harrastuksia ja sun pitää olla kuskina...ja talo ei tule valmiiksi ilman sun korvaamatonta työpanosta...ja lasten läksytkin on kuulusteltava...
Just joo...ota yhteys MLL:n paikallisosastoon ja tilaa sieltä viikottain kotiin hoitaja, joka kuskaa lapset harrastuksiin ja kuulustelee läksyt!!!!!!! Eikä kustanna juuri mitään...aloitusmaksu ekalta tunnilta on alle 10 euroa ja sit muutaman euron siihen päälle...joo, voi tuntua kovalta, mutta hyöty on niin suunnaton, että!!!
Et sä mitään kuukausien lomaa perheestä ja arjestas tarvii...SÄ TARVIIT HYVÄN ARJEN!!! Ei ne lomamatkatkaan yleensä poista stressiä, vaan aiheuttaa sitä enemmän....
Sä olet aikuinen ihminen, jolla on käytettävissä tää yksi lyhyt ihmisen elämä.. Sä voit tuhlata sen murehtimalla miten tylsää sulla on tai sä voit tehdä elämästäs elämisen arvoisen!!!! Se on ihan täysin sun valinta!!!
Ainut, mikä on ongelma on se, et sun lapset ei voi vielä tehdä omaa elämäänsä täydelliseksi, kun niillä on tollanen kyllästyny vanhempi....tee lapsilles ja puolisolles palvelus ja hanki elämä!!!!! Hanki arki, josta nautit!!!!! sillon lapsillakin on hyvä olla ja puoliso osaa elää onnellisena...Eli OLE ILOLLA PAHA IHMINEN!!!!!! Rakasta ittees ja elämää. Tää on kuule lyhyttä settiä...eikä se missään yksiössä muutu, jos et kykene sitä perheen ja kodin lämmössä muuttaan!!!!!! TEE ITELLES ÄKKIÄ PALVELUS JA HOMMAA AIKUINEN IHMINEN ELÄMÄ!