jo kaksi vuotta, eli siis ei mikään uusi suhde. Täällä on niin helppoa kertoa nimettömänä että harrastin seksiä erään toisen miehen kanssa. Pelkään jopa että olen rakastunut häneen.Odotan vain tilannetta että tapaisin tuon miehen uudestaan. Tiedän että hän järjestää sen sillä olen varma että hän rakastui minuun heti! Toisaalta hävettää se että olen naimisissa...hei pyydän vähän lohdutusta samoin kokeneilta :(
mielipiteitä!!!!!
naimisissa oleva
9895
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hyvä provo mokoma hutsu!"!! hahaaa
eroa, aloittaa suhteen tämän uuden kanssa? Ellei teillä ole lapsia, ei liene suuri ongelma. Mulla eron jälkeinen suhde kesti kaksi vuotta, liekö jokin otollinen vaihe? Naimisissa olo toki asettaa hiukka erilaisia vaatimuksia ja odotuksia kuin pelkkä seurustelu:-o. Täytyyhän sun päättää mitä haluat ja mitkä ovat panokset.
olen raskaana ja olin jo kun tuo pettäminenkin tapahtui (ihan alussa)mutta nyt joskus tuntuu että en halua mitään, en häntä, en miestäni enkä edes masussani olevaa lastani!
mee hoitoon hyvä ihminen!
Oikeesti tarviit apua!
Jos jatkat tollasta touhua,on maailmassa taas yksi
(vai monta) lasta vailla välittäviä vanhempia.
Miksi ihmeessä oot naimisissa ja teet lapsia jos et pysty asettumaan aloillesi???
Lapset tarvii äitiä ja isää ja turvallista elämää.
Mut nää jutut on sellasia,että muutos pitää tapahtua sun päässä, ei ulkopuolisten ohjeet auta.
ääliö ja isolla ÄÄÄÄÄÄÄllä!
Aika uusi suhde teillä kuitenkin on, ainakin näin kolmisenkymmentä vuotta saman miehen kanssa olleen näkövinkkelistä.
Minullakin oli ulkopuolinen suhde; todella tulinen ja intohimoinen ja luulin rakastuneeni vihdoinkin aidosti ja oikeasti. Vaan paskan marjat; suhde oli vain jotakin todistelua itselle ja lohdutusta naiseuteeni kun olin ollut monta vuotta kotiäitinä. Onneksi en paljastunut tai tehnyt mitään typeriä ratkaisuja tuossa "onnen huumassa".
Onneksi saan yhä olla aviomieheni vaimo ja en koskaan enää hairahdu niin, että harmiton ihastus muutuisi teoiksi - ihastuksia on aina silloin tällöin itse kullakin.
Pitkä suhteemme, avioliittomme, on todella tärkeä asia elämässäni ja puolisoni se tuki, joka ei petä sattuipa ja tulipa eteen mitä tahansa; hän myös rakastaa minu pyyteettömästi. Eli tuohon kaikkeen verrattuna syrjähypyt ovat kepoista tavaraa, eivätkä todellakaan niitä, joiden takia vaarantaisi hyvän elämän.
Rakastan miestäni todella paljon, enkä halua häntä enää koskaan loukata; pitkä parisuhde on tänä päivänä jotakin todella ainutlaatuista a sen todellisen merkityksen tietävät vain ne, jotka ovat saaneet siinä elää. Suosittelen kenelle tahansa parille tavoitteeksi elämänikäistä yhdessäoloa, sitä ei voita mitkään hetken huumat tai muka-vuosisadan rakkaus-intohimotarinat.
Kiitos viisaista sanoistasi! Tällaista viisautta ei valitettavasti nykypäivänä jaetan kahvipöydissä, naistenlehdissä eikä televisiossa, jotka valitettavasti ovat ihmisille se pyhä sana näinä päivinä.
Virheistään oppii, mutta jakamalla näitä kokemuksia, ei toisten pitäisi tarvita tehdä samoja virheitä. Itse ainakin jälleen noilla sanoilla pyrin vahvistamaan jo olemassa olevaa käsitystäni avioliiton uskollisuuden tärkeydestä ja ihastusten merkityksettömyydestä.
siis oikeesti.. kaksi vuotta pitkä aika? enpäs usko. ja kuitenkin... aina voi RAKASTUA johonki toiseen, mutta rakastat silti varmaan miestäsi - saat varmasti vain jotain uskomatonta huumaa siitä ku RAKASTUT... aika surullista kyllä.