Miniä on minullakin. Nuori kottarainen. Paha suustaan ja täysin laiska, vaan kun on pojan valinta, niin mikäpä siinä. Elellään omaa elämää ja harvoin tapaillaan. Ei vois vähempää kiinnostaa..
Mut nyt se olento on raskaana ja oli jo heti alussa suunnitellu, että mummot hoitaa lapsen.. Pakko oli avata sanainen arkku. Josta seurasi julmettu huuto.
Voi tätä elämää.
Mut nyt se olento on raskaana ja oli jo heti alussa suunnitellu, että mummot hoitaa lapsen.. Pakko oli avata sanainen arkku. Josta seurasi julmettu huuto.
Voi tätä elämää.
Vastaukset 19
Vanhimmat
onnen lahjat!
Oma miniäni on tehnyt jo useamman lapsen, eikä yhtäkään ole antanut mummon hoidettavaksi kuin satunnaisesti ;(
Hyvinpä ovat nuo lapsensa kyllä itse kasvattaneet, poikani ja miniäni, mutta kyllähän mummolla tietysti haluttaisi enemmänkin heitä hoitaa ja helliä, kasvatus, mitä sitten lieneekin, jää enemmän vanhempien vastuulle. Hoitopuolen ottaisin kyllä mielelläni itselle, niin ovat suloisa ja rakastettavia vekaroita.
Onnea vain tulevalle mummulle, mikään ei ole niin ihanaa kuin olla rakastettu mummu.
on asianmukaisesti hoidettu ja välit ihan hyvät, vaikken heidän valinnoillaan päätäni vaivaa.
Mutta yksikään miniä ei tule minulle sanomaan, että mun kuuluisi hoitaa poikani ja hänen lasta. Olen töissä ja vapaalla teen mitä huvittaa. Mummomyytti on historiaa.
Voitko sinä olla totta? Oikeasti mummo?
Minulla neljä lapsenlasta, joita rakastan ja joista välitän. Mummous ei ole myytti, vaan osa naisen elämänkaarta. Jokainen suhtautukoon siihen omalla tavallaan.
Kahta lapsenlastani saan vieraakseni vain kerjäämällä ja nöyristelemällä miniän edessä. Tai en saa. Ihan mikä sattuu olemaan tämän miniän mieliala. Sydämeen sattuu, kun miniä tallaa tätä suhdetta rikki parhaansa mukaan. Hän puhuu minusta pahaa lapsille, jotta olisin kuin joku noita-akka Hannu ja Kerttu sadussa. Päältä ystävällinen, mutta paha sisältä. "Älkää uskoko mummoa!"
Kahden muun lapsenlapsen kanssa on ollut yksinkertaisempaa. Lapset eivät toimi pelinappuloina, ja heillä on säännölliset tapaamiset isovanhempiin. Miniää ei haittaa, vaikka lapsilla on ollut mummolassa hauskaa.
Eiköhän se ole aivan heidän oma asiansa, että millon antavat lapsensa hoitoon! Et voi heitä omia ja aivan vikatikki on, että alat kinuamaan joka kerta niitä vekaroita hoitoon.
tv. kinuamiseen kyllästynyt tuore äiti
Ongelma miniä kokee sinut uhaksi ja on valtavan epävarma. Kun hän näkee itsevarman naisen, niin hän kokee pelkoa ja siitä kumpuavaa kiukkua.
Tuo anoppi52 on saattanut jo pitkään haaveilla, elämästä ilman lapsia. Siis välit lapsiin on kiva säilyttää, mutta hän ei ilmeisesti halua olla enää kenenkään palvelija ja lapsenvahti. Nyt hän haluaa rakentaa elämää johon ei kuulu lastenhoito. Eikä tässä ole mitään väärää. Ennen vanhaan nuoripari olisi hädin tuskin pysynyt hengissä ilman appivanhempien apua, mutta ajat ovat muuttuneet. Elämä ei ole samalla tavalla yhteisöllistä. Toisaaltaan ehkä entinen tapa elää oli kenties "luonnollisempi" ja sitä kautta parempi.
Kunnioitan anoppi52:en päätöstä, koska hän kuulostaa itsenäiseltä ihmiseltä, siis sellaiselta, joka voi elää nykyajan maailmassa onnellista elämää.
Huih, kylläpäs sinä olet agressiivinen. Kuinka voi noin reagoida tekstiini. En kai mitenkään ilmaissut että kinuaisin lapsia hoitoon, sanoinhan vain, että mielelläni hoidan silloin kun tarvitsevat ja hoitaisin enemmänkin.
Miten tuon saattaa kääntää kinuamiseksi. No, ehkä joku jolle on sellaista tapahtunut, luulee että kaikki mummot sitä tekee.
Silloin tällöin tapahtuva lapsenhoito ja rakkaus lastenlapsia kohtaan estää siis ihmisen olemasta itsenäinen?
Nykyään ei ole muotia olla yhteisöllinen ja perhekeskeinen, koska kukaan ei halua olla kenenkään palvelija vaan palveltava.
Kukaan ei halua antaa itsestään mitään, ja onni saavutetaan yksin ilman muita ihmisiä.
Kunnioitettakoon jokaisen ratkaisua, olen siitä samaa mieltä.
Vaan jokatapauksessa: onnea tulevalle mummolle 52. Toivottavasti lapsenlapsi ei tule häiritsemään onnellista elämää liiaksi.
Kun pari vuotta sitten nuorin lapsi sai siipensä kantamaan, antauduin työlleni ja harrastuksiin, joissa menee lähes kaikki vapaa-aikani. Koen, että olen vapauteni ansainnut!
En halua olla vanhanajan mummo, koska aikani ei sellaiseen riitä, eikä se nykyisin ole lastenhoidon kannalta tarpeellistakaan. Eihän esim. ko miniä ole edes töissä. Keskusteluyhteys on huono hänen kanssaan siksi, että en yleensäkään jaksa jutella ihmisten kanssa joiden sanavarasto rajoittuu "niinku"- ja "vittu"tyyliin.
Ilmeisesti monelle vanhenevalle naiselle ainoa elämänsisältö on sotkeentuminen lastensa perhe-elämään ja sitä kautta saa kokea vielä elävänsä? Ei tämä aihe muuten näin täällä kiukuttasi. Jos sain monta tekopyhää anoppia hereille, niin hienoa:)
Ei ole vain kahdenlaisia mummoja: niitä tekopyhiä ja niitä itsenäisiä.
Mummo on IHMINEN!
Ihminen jolla on suhde lapsenlapseensa. Ei voi ajatella niin, että jos muodostaa kontaktin lapseen, muuttuu tekopyhäksi, vanhaksi muoriksi.
Olet vapautesi ansainnut! Enkä minäkään suostu hoitamaan lapsenlapsiani 8 t/pv. En edes "hoida" heitä!
Olen ja elän heidän kanssaan silloin tällöin... satunnaisesti tai joskus säännöllisesti. Tilanteen mukaan. Haluan tutustua heihin.
Minulla on paljon muitakin elämänsisältöjä kuin mummous, joka on vain yksi osa kaikesta, mihin osallistun.
En ajattele, että mummous on sitä, että lasta "hoidetaan" töikseen.
Ei minua kiukuta sinun torjuttu mummoutesi. En minä mitään menetä, mutta sinun lapsenlapsesi ehkä menettää. Ehkä hän haluaisi oppia tuntemaan sinut.
Ymmärrän, että protestoit sitä, että sinusta tehtäisiin kokopäiväinen lapsenpiika, joka juoksee avustamaan nuorta perhettä heidän pillinsä tahdissa. Se ei sisälly aitoon isoäitiyteen. Lapsen äidin kuuluu hoitaa lapsensa.
Mummo on se, joka on viisas ja elämää nähnyt, kypsä aikuinen, ja joka kysyttäessä neuvoa, osaa ohjata ja tukea ja rohkaista.
Mummo on se, joka siirtää suvun historiaa eteenpäin suvussa, ja joka auttaa nuoria näkemään elämänsä syvemmässä perspektiivissä.
Mummo juurruttaa lapsen maailman multaan, ja hyvin juurrutettu lapsi kestää tuulisissakin paikoissa.
Uskon että tulet löytämään mummoutesi juuri SINUN persoonallisella tavallasi. Olet juuri omilla ominaispiirteilläsi lapselle mummo. Kukaan ei voi tulla sanelemaan sinulle, millainen mummo päätät olla.
Ehkä sinä lapsenlapselle jätät henkiseksi perinnöksi ihmisen kyvyn olla itsenäinen ja vapaa? Sitä et pysty kuitenkaan hänelle välittämään positiivisena asiana, jos torjut lapsen.
Miniä on vasta raskaana, joten en ole vielä mummo. Olen arvatenkin miettinyt mummoutta. Ei se titteli ahdistava ole, kunhan päivä koittaa.
Kun huusin miniälleni, tein sen siksi, ettei se osannu kuunnella muuta kuin omaa itseään. Voi olla että sain aikaan jotain, jonka tuloksen vain aika näyttää. On oikein huutaa joskus, jopa anopin:) Kun vielä huusin omassa kodissani, niin en kadu vähääkään. Mikään ei saa minua tekemään samaa miniän ja poikani kodissa.
Mummous selkeytyy aikanaan. Minähän kieltäydyin vain hoitovastuusta. En ihmisyydestä:)
"kasvatus, mitä sitten lieneekin, jää enemmän vanhempien vastuulle"
Kasvatus:
- Hyvät käytöstavat (Kiitos, anteeksi, mitä sinulle kuuluu?, pöytätavat...)
- Ketään ei lyödä tai ivata
- Suvaitsevaisuus mm. eri kansalaisuuksia tai uskontoja kohtaan
Tässä muutamia mainitakseni. Ja mielestäni näitä on hyvä opetella myös mummolassa. Ja hyvä mummo / ukki niitä opettaakin omalla esimerkillään. Eli samalla kasvattaa.
Oletpa todella suvaitsevainen mahd. miniä, joka antaisi nuo vapaudet isovangemmille.
Jotkut miniöistä pitävät noista täällä kiinni kynsin hampain ja mieluummin kieltävät lapsiaan tapaamsta isovanhempiaan kuin antavat isvanhempien opettaa noita taitoja lapsilleen.
Mutta tottapuhuen, kyllä lasten kasvatus ensisijaisesti kuuluu vanhemmille. Jokainen aikuinen näyttää lapselle omalla esimerkillän käyttäytymistapoja, eriasia on se mitä vanhemmat haluavat lapsesa omaksuvan.
Yleensä mummot ja ukit käyttäytyvät lasten seurassa erittäin fiksusti ja näinollen antavat sen hyvän mallin.
sanot vaan miniälle, että ennen kuin tulee puhumaan kanssasi voi opetella kauniimpaa kielenkäyttöä.
kauniista kielenkäytöstä, sillä siinä sinä nostat itsesi hänen edessään korkeammalle.
Tasan tarkkaan sieltä tulee sellaista tekstiä ettet ole kuulutkaan.
Älä ole naivi.
Kyllä miniäsi puhuu aikuisesti ja asiallisesti JOS vastassa on vertainen.
Tidatkin olla varsinainen.
" voi opetella kauniimpaa...."ANNA MUN KAIKKI KESTÄÄ.
kottaraisen kuin äiti on.
???
Hyvänen aika, olisithan voinut yksinkertaisesti vaan kertoa miniälle että et ota lapsia hoitoon, asiallisesti ja ystävällisesti. Ei sitä olisi tarvinnut huutaa eikä "avata sanaista arkkua". Eihän tuo nyt kertakaikkiaan ole mikään syy riidellä eikä suuttua.
Eikä sekään ole kamala asia jos hän oletti sinun haluavan hoitaa lasta. Jotkut mummut haluaa, jotkut ei, ja on ihan paikallaan tiedustella sitä. Mutta kirjoitustavastasi herää myös kysymys, osaatko ylipäänsä keskustella asiallisesti.
tätä alkuperäistä vain otti päähän miniänsä lapselliset kuvitelmat. Miniällä taitaa olla selvä mielikuva minkälaisia mummojen kuuluu olla ja tämä on ilmeisen suuressa ristiriidassa anopin oman käsityksen kanssa.
Monet nuoret ovat aika piloille hemmoteltuja ja luulevat, että heidän auttamisensa kuuluu olla jonkinlainen kunniatehtävä.
Sanainen arkku voi olla myös rauhallisesti, perustellusti sanottua, se on aina häviön puolella, joka huutaa.
Olen ollut samassa tilanteessa, huvittelunhaluinen miniä oli sitä mieltä, että parisuhteen kannalta heillä piti olla omaa aikaa joka viikonloppu, emme suostuneet, selitimme rauhallisesti, että meillä on vaativa työ ja lauantaina hoidetaan omia asioita sekä meidän parisuhdetta, sunnuntaina voimme hoitaa muutaman kuukauden ikäistä vauvaa. Eivät suostuneet myöskään miniän omat vanhemmat bilevahdiksi. Saa nähdä, mitä tulevaisuus tuo.
Lueppas ap anopin viesti, sellainen sanankäyttö kertoo jotain myös hänen 'sanaisen arkkunsa' sisällöstä. Ei vaikuta rakentavalta eikä asialliselta. Aika törkeää kielenkäyttöä, johon tietysti saa myös takaisin samalla mitalla.