Niin...miten se on? Häpeä kamala tunne? Syö itsetuntoa. Tunne huonoudesta,epäonnistumisesta.
Taloudelliset asiat. Miten ne hoituvat?
Ero. Mitä se loppujen lopuksi on? Maailman loppu vai helpotus?
Ympäristön paine. Työyhteisön reagointi pelottaa? Juorut. Miksi näin on tapahtunut?
Muutto. Minne, mistä asunto?
Pettämistä. Miten kestää katseet, kuiskaukset tapahtuneesta? Kuinka kohdata petturuuden toinen osapuoli? Miten kohdata maailma?
Miten kestää eron häpeä ja aloittaa elämä?
Taloudelliset asiat. Miten ne hoituvat?
Ero. Mitä se loppujen lopuksi on? Maailman loppu vai helpotus?
Ympäristön paine. Työyhteisön reagointi pelottaa? Juorut. Miksi näin on tapahtunut?
Muutto. Minne, mistä asunto?
Pettämistä. Miten kestää katseet, kuiskaukset tapahtuneesta? Kuinka kohdata petturuuden toinen osapuoli? Miten kohdata maailma?
Miten kestää eron häpeä ja aloittaa elämä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
oikein elät??? Ei ero ole häpeä. Paitsi tietenkin jos olit se pettäjä, silloin on syytäkin hävetä.
Mutta noin käytönnössä pistät vain pyörät pyörimään saadaksesi erolle lain voiman. Henkisestä puolesta sen verran, että aina ero on rankkaa, mutta älä ala pyörittelemään tuollaisia sairaita ajatuksia päässäsi häpeästä. Aina ei voi onnistua ja se siitä. Et ole huono eikä ero tee kenestäkään huonoa ihmistä. Jos sinulla on lapsia, niin varo minkä mallin siirrät heille. Et varmasti halua siirtää häpeää, joukkoon kuulumattomuutta ja avuttomuutta.
Suurin osa ihmisistä kunnioittaa vaikeuksista selvinneitä ihmisiä, vain sairaat ja mieleltään järkkyneet pilkkaavat/halveksivat jne. Mitä ihmettä työyhteisösi pelottaa sinua? Olisiko todellakin syytä muuttaa ja vaihtaa työkin samalla, jos työyhteisösi aiheuttaa tuollaisia tunteita sinussa?
Miksi liioitella asioita ja kerjätä sääliä kun ainoa keino elämässä on siirtyä eteenpäin ja TOIMIA? Mitä kuvittelet saavasi heittäytymällä avuttomaksi? Sääliäkö? Sitä sinä haluat? Avuttomuutta monet halveksivat ja jos juutut siihen, sitten saat hävetä itseäsi, ja ihan syystä. Keskustele ystäviesi/vanhempiesi kanssa erosta ja tuntemuksistasi, saa itkeä ja olla pahoillaan, mutta ei siihen voi juuttua. Jollet pärjää hae ammattiapua. Jos et kykene auttamaan itseäsi ja sinulla on lapsia, tarvitsevat hekin silloin todennäköisesti ammattiapua, sillä et kykene olemaan aikuinen ja vastuunkantaja tarvittavalla tavalla. Se ei ole häpeä, mutta se on, jos et hae apua mikäli lapsesesikin sitä tarvitsevat.
Kiitos, rohkaisusta!
Sääliä en kaipaa, mutta joskus asiat lamauttaa.
Tiedän, että itse elämäni rakennan!
tätä vastaustani olin laittamassa kuin tuo edellinenkin vastaaja. Mitäpä tuohon enää on lisäämistä siinä ne kaikki oleelliset asiat tulivatkin aika reilusti vielä jos rehellisesti sanon.
Ota itseäsi niskasta kiinni ja suuntaa nokka kohti uusia asioita.
Itselläni juuri päättyi avolitto toisen pettämiseen. Ja sitä valehtelua, vehkeilyä, mun syyllistämistä, että olen hullu vaan, joka turhaa epäilee ja muutakin paskaa kattelin noin kaksi vuotta. No se lysti loppu sitten perjantaina, kun sain asioihin täyden varmuuden!
Oikeestaan ansaitsisin kunniamitalin, kun noinkin kauan jaksoin yrittää ja uskoa tollasta sikaa. Mulla on hyvä mieli, en tehnyt mitään väärää, en häpeä miehen huoraamista. hävetkööt itse, jos noin henkisesti jälkeen jäänyt nyt ylipäätään pystyy häpeämään mitään. Olen ihan ylpeä siitä, että huonosta liitosta erosin ja jos joku mua siitä morkkaa, niin nostan pääni pystyyn moiselle tyhmyydelle ja tietämättömyydelle!
Uskoisin kuitenkin, että ihmiset sitä petturia kieroon katsoo. Elikkä älä sinä ap-kirjottaja syyllistä toillasista asioista itseäsi, vaan jatka elämääsi, siihen tulee ihan varmana jotain kaunista ja ehjää tilalle. tsemppiä
luulenpas kuule että tänä päivänä on muodikkaampaa olla eronnut ja karannut...kuin ( pitkään ) suhteeseen sitoutunut ihminen.
Joten...
Leuka pysyssä etiäpäin! :)