Olen ollut naimisissa jo yli 5 vuotta itseäni parikymmentä vuotta vanhemman miehen kanssa. Rakastan häntä ja hän minua, mutta mikä ihmeen punainen vaate minä olen hänen ikäisilleen 50 naisille, kun väen väkisin täytyisi mieheni saada mukaan?? Ainakin pikkuseuraksi. Ja nyt ei ole kysymys siitä, että minun olemassaolo olisi salaisuus - ehei, päinvastoin. Mieheltäni kysytään että "missäs vaimo ja perhe on...???" ja "vieläkös sinä ole SEN kanssa...?"
Miehen kertoo nämä yritykset hymy suupielessä minulle, ja totetaa vain että "puutteessa olevia muijia". Mutta kun mekin asumme pienellä paikkakunnalla, niin onhan tuollainen käytös jo niin hölmöä - kun nämä yritykset eivät tapahdu missään yökerhossa, vaan kaupoissa, kadulla...keskellä kirkasta päivää ja selvinpäin.
Joskus kun olen lukenut Madame -lehteä, niin ilmeisesti usko ikuiseen nuoruuteen ja kypsän lihan houkutukseen on aika yleistä näissä vaihdevuosissa olevissa mummoikää lähestyvissä naisissa. Antakaa rauha aviopareille tai ainakin sille miespuolelle, kun kerran ei niissä merkeissä olla liikkeellä. Teette vain itsenne naurunalaiseksi.
Miehen kertoo nämä yritykset hymy suupielessä minulle, ja totetaa vain että "puutteessa olevia muijia". Mutta kun mekin asumme pienellä paikkakunnalla, niin onhan tuollainen käytös jo niin hölmöä - kun nämä yritykset eivät tapahdu missään yökerhossa, vaan kaupoissa, kadulla...keskellä kirkasta päivää ja selvinpäin.
Joskus kun olen lukenut Madame -lehteä, niin ilmeisesti usko ikuiseen nuoruuteen ja kypsän lihan houkutukseen on aika yleistä näissä vaihdevuosissa olevissa mummoikää lähestyvissä naisissa. Antakaa rauha aviopareille tai ainakin sille miespuolelle, kun kerran ei niissä merkeissä olla liikkeellä. Teette vain itsenne naurunalaiseksi.
Vastaukset 14
Vanhimmat
samaa mieltä kanssasi, että tuollainen käytös on typerää. Mutta ei kai se ikää katso. Kuka on tyhmä niin se on tyhmä, olkoon minkä ikäinen tahansa. Ei kannata välittää.
No kelpaisko tällanen vielä vaimookin nuorempi rakastajatar paremmin?
Mainitsemasi naiset ovat osa jo vaihdevuosien kynnyksellä. Kun he huomaavat ikäisensä miehen naivan huomattavasti nuoremman naisen, on se heille uhka. Ilmeisesti itsensä kanssa "kriisissä" elävä nainen haluaa flirttailemalla miehellesi todistaa, että mitkään teinimissit eivät saa heidän "miehiään". Se vaikuttaa sellaiselta oman itsensä erinomaisuuden todistelulta. Iäkkäämmät naiset tuntevat ilmeisesti itsensä siellä päin aika huonoiksi rinnallasi.
Nuo mainitsemasi naiset ovat jääneet sille tasolle kuin ne teinitytöt, jotka häpeilemättä veikistelevät miehelleni (olemme molemmat kolmikymppisiä) turuilla ja toreilla, vaikka selvästi näkevät että olen miehen puoliso. Siinähän keikistelevät ja ketkuavat. Jos mieheni olisi niin pöllö, että noista innostuisi, en hänen kanssaan olisikaan.
Antaa pöljien tehdä itsestään pöljiä. Kunhan pysyvät munista irti... Itse sen tietää missä mennään.
Minulla on hommelit päinvastoin. Vaimoni on minua kymmenen vuotta vanhempi. Päältäpäin sitä ei uskoisi, ja minä olen taas aina näyttänyt ikäistäni vanhemmalta taikka olemukseni on ollut kypsempää.
Niin, asumme pienessä kylässä ja ainakin suhteemme alussa huomasin saman kuin nimim.nuorempi vaimo.
Varsinaisia iskemisyrityksiä ei ole ollut kuin yhdellä naapurin rouvalla, samanikäinen kuin minä itse, mutta hänen yrityksensä ovat olleet melko aktiivisia vuosien mittaan. Lapsentekoakin kanssani hän kerran mainitsi jopa vaimoni läsnäollessa.
Muutoin alun kyttäilyn ja innokkuuden jälkeen tilanne on rauhoittunut. Paitsi tuo naapurin rouva.
Itse asun myös pienellä paikkakunnalla, ikäeroa ei ole puolisooni kuin pari vuotta. Olemme olleet yhdessä 6 vuotta ja yhdessä asumista tällä paikkakunnalla on 3 vuotta. Muutin tänne muualta, ja pahanilmanlintuja tuntuu täällä olevan hyvin paljon verrattuna sinne mistä muutin.
Olemme hyvin onnellisia ja suukottelemme yleisesti. Ehkä tämä oli se piste iin päälle koska ihmiset, varsinkin naiset ja tuntemattomat esim. paikallisen ravintolan wc:ssä juoruavat minulle mieheni tekemisistä varsinkin niistä ajoista kun en vielä asunut täällä vakituisesti. Samoin tuntemattomat ihmiset yrittävät väkisin "katkaista" välimme mitä ihmeellisimmillä tavoilla. Sanotaan että kellä onni on se onnen kätkeköön, varmaan pitää paikkaansa. Miksi ihmiset eivät voi olla iloisia nähdessään toisten olevan onnellisia. Minä ainakin olen eikä tulisi mieleenikään mennä juoruamaan mitään pahaa toisista ihmisistä...vai onko syynä tämä kateus mikä on niin monelle suomalaiselle tuttu käsite...vaikka tuntuu hullulta ajatella olla kateellinen onnellisuudesta mutta sitä se varmaan on.
Älä sinä välitä muista ihmisistä, naiset ovat susia toisilleen mutta kaikkien ei tarvitse osallistua näihin leikkeihin. Ole onnellinen vaan ja anna muiden leikkiä...kyllä ne leikit siitä jossain vaiheessa loppuvat :-)
Nyt syyllistyt kyllä halventavaan ja ylimieliseen kirjoitteluun 50 -vuotiaista naisista. Kenties heillä on jo vaihdevuodet, mutta mummoikäisiksi heitä on minun mielestäni väärin sanoa. Jokainen ikä on paras ikä, mutta kypsään käyttäytymiseen oppii vain iän myötä; ja toisten halventaminen edes iän perusteella ei kuulu siihen. Jos 50 - vuotiaat ovat sinun mielestäsi mummoikäisiä, niin voitaisiin varmasti yleistää ja sanoa sen ikäisten miesten olevan jo vaari-ikäisiä. Turha sinun on ottaa pulttia muiden "mummoikäisten" naisten touhuista. Jätä ne omaan arvoonsa, sillä kyllä sinun miehesi osaa jo tuossa iässä itsekin lähentely-yritykset torjua, jos niin haluaa. Mutta olisikohan kyse ehkä omasta epävarmuudestasi mollaavasta kirjoitustyylistäsi päätellen. Itse olen kanssasi samaa mieltä siitä, että nykyajan meininki on ottaa kaikki kiinni minkä saa- myöskin toisten vaimot ja aviomiehet- mutta niitä asioita on turha suurennella ja murehtia sen enenpää .
No tuon mummoiän voi ottaa negatiivisesti tai sitten sen voit ottaa elämän tosiasiana. Eli monethan tuon ikäiset ihmiset joihin viittasin ovat konkreettisestikin tulossa mummoiksi ja vaareiksi tai millä nimellä heitä nyt sitten kutsutaankin. Aiemmin isovanhempiin yhdistettiin sanat 'elämänviisaus', 'tasapainoisuus' ja 'kypsyys'.
Käytös, jota olen saanut elämäntilanteessani joiltakin kyseiseen ikäryhmään kuuluvilta naisilta ei ole yhteneväinen em. ominaisuuksien kanssa.
Ihmisen elämä on tietyn mittainen jana, jossa on erilaisia vaiheita. Ihminen kasvaa ja muuttuu, mutta uutta ei voi tulla tilalle ellei osaa jostain aikaisemmasta päästää irti. Eli peräänkuulutankin vain aikuisen ihmisen vastuuntuntoista ja järkevää käytöstä.
Sellaiseksi en voi sanoa tiukkoihin nuorisohousuishin pukeutunutta, paljastavaan puseroon ahtautunutta ja tuhdissa pakkelissa olevaa 'kypsää' naista, joka miehelleni puhuu halventavaa sävyyn minusta yrittäen tuoda omaa 'erinomaisuuttaan' sillä tavoin esille.
Vanheneminen on tosiasia, ja kun sen hyväksyy niin sellaisen kypsemmän naisen viehätys onkin juuri siinä kun kantaa vuotensa ja mahdolliset kilonsa tyylikkäästi. Ja siihen kun liittyy vielä asiallinen käytös niin ei varmasti tarvitse väkisin yrittää naapurin kalavesille onkimaan. Sellainen nainen menee sinällään kaupaksi.
Ja kyllä minä murehdin tätä nykyajan menininkiä, en olisi ihminen ellen niin tekisi. Jo tälläkin palstalla on lukenut niin monta verta vuotavaa tarinaa. Ja usein taustalla on uskottomuus ja pettymys siinä elämän kannalta tärkeimmässä ihmissuhteessa eli parisuhteessa.
Parisuhde on koko perheen hyvinvoinnin kannalta erittäin tärkeä, jos vanhemmat voi hyvin lapsillakin on hyvä olla. Eli näissä pettämisjutuissa on yleensä unohdettu ne lapset, jotka joutuvat kärsimään aikuisten ihmisten itsekkyydestä ja seikkailunhalusta.
Se, miten joku toinen nainen käyttäytyy sinua kohtaan ei johdu naisen iästä. Olen lukemattomat kerrat sen saanut kokea iästä riippumatta. Nainen nyt vaan yksinkertaiseti on PERUSKATAlA/PERUSKATEELLINEN. Jopa siis täysin tuntemattomat naiset voivat olla kateellisia siitä mitä sinulla näyttää olevan, hyvä ulkonäkö, kivat vaatteet, hyvän näköinen mies, lista on loputon. Hävettää tunnustaa, että olen samaa sukupuolta näiden kateellisten ihmisten kanssa.
Sitten tähän mummopuoleen, kyllä se vaan niin on, että vanheneminen ei ole kenellekkään helppoa, jokainen saa sen itse aikanaan kokea ja vaihtareista ja mummoiästä sanominen otetaan aina huonosti vastaan, vaikka kuinka kuuluu elämään.
Itselläni on tuttava joka tuli mummoksi 38 vuotiaana, aloitti hommat aikaisin ja niin teki tyttökin, eli mummous ja vaihtaritkaan ei välttämättä katso ikää. Vaihdevuodet voivat alkaa jo 35 ja yleensäkin muutokset alkavat jo silloin, mutta tapahtuvat niin pikkuhiljaa ettei nainen välttämättä mahdollisia muutoksia silloin vielä edes huomaa.
Nykyaikaanhan kuuluu se, että ensimmäinen lapsi tehdään vasta kolmekymppisenä joten siitä johtuva isovanhemmuus taas siirtyy vanhemmille päiville, eli näin ollen minun tuore mummous (45v) olisi siirtynyt 8 vuoden päähän jos oma lapseni olisi tehnyt niin kuin suuri osa tänä päivänä tekee.
Tyttäreni on 19-vuotias ja todella heidän kavereiden kesken minä olen jo mummoiässä eli melkein toinen jalka haudassa ;-) Poikani, joka on 12 ajattelee jo että olen niin kalkkis etten ymmärrä maailman menosta yhtään mitään, heko heko...
Eli Kyllä mielestäni 50-vuotiasta voi sanoa ilman halveerausta mummoikäiseksi, jokainen voi loukkaantua jos haluaa mutta luulen kylläkin että useat ottavat sen huumorimielessä jos sattuu omistamaan huumorintajun...
Muistelen asioita 20 v sitten ja silloin ajattelin että 40-vuotiaana on jo aivan vanha, kalkkeutunut vanha lady...tottakai asenteeni on nyt muuttunut iän myötä koska itse lähestyn tätä samaista ikää...
Jokaisessa iässä ajatellaan vanhemmista ihmisistä eri tavoin. Suotakoon tämä anteeksi alkuperäiselle kirjoittajalle.
Minä itse toivon olevani mummo viisikymppisenä...siinä ei mitään pahaa ole ;-) ja ennenkaikkea minulla ei ainakaan ole mitään ikäkriisiä...sanoi nuoremmat naiset sitten mitä tahansa iästäni. Tätä samaa se on aina ollut, vai eikö ollut sinun nuoruudessasi?
Mummona olisi mukava olla, jos olisi lapsenlapsia. Muuten en ole mikään mummo millään lailla. Mutta sinä saatat olla mummo, kun olet aloittanut lapsenteonkin lapsena. Erilaisia kun olemme.
Käy sääliksi kirjoittajan keski-ikäinen aviomies. Miehet kun ovat hieman heikkoja. Ettei nuori vaimo vain vie mieheltä henkeä seksileikeissä...
Miten toisen puolisoa pitää yrittää, niin vanhemmat kuin nuoremmatkin miehet kuin naisetkin.
Ehkä miehenkin on helpompi torjua "mummoikäinen" kuin se 20 vuotias ihanan mehukas seksipommi, joka sarjassa on toisen omalle pyrkijää ja kummatkin iskijät ovat mielestäni yhtä epäkypsiä.
Minusta on merkillistä jos toiset kokevat nuoremman puolison outona tai kummajaisena, niitähän maailmaan mahtuu nuorempia ja vielä nuorempia ja jokaiselle on tarjolla sopivaa seuraa kadehtiminen on tyhmää.
Vaikka olen lähempänä mummoikäää kuin teini-ikää, mieleeni ei tulisi käydä pyydystämään naapurin Millan vanhempaa Eskoa, herrantähden perheen pitäísi antaa olla rauhassa ja keskittyä tehtäväänsä lasten kasvattajina.
Jos mies on tahtonut nuoremman (tai vanhemman) vaimon sen ei pitäisi muita liikuttaa.
Ottaisivat teinimummot jonkun lukuisista tarjolla olevista jaksavista nuorukaisista, siinä olisi haastetta.
Minä ainakin mummoudun tyytyväisenä jos saan lapset kunnialla aikuisiksi ja jos vielä löydän jonkun vapaan miehen (miel omanikäisen tai vanhemman) jota rakastaa olen tosi iloinen.
Iloista syksyä Sinulle nuorempi vaimo, pidä miehesi tyytyväisenä ja kasvata lapsenne rauhassa.
Älä välitä miehennielijöistä, miehesi varmasti pystyy vastustamaan heitä!
Kovasti olet saanut myötätuntoa vastauksissa. Minua kyllä jäi ihmetyttämään monikin asia.
Miksi miehesi kertoo näitä tapauksia sinulle? Mietipä sitä. Vakuuttelet liian paljon onnellisuuttanne, joten en siihen uskokaan. Mitä sinä pelkäät ja mikä on saanut sinut tuntemaan olosi uhatuksi?
Ei nämä tapaukset ole pelkästään tapahtuneet minun poissaolleessani vaan myös minun seistessä vieressäni - liekö ollut sitten provokaatiota, mutta minun arvomaailmaan ei mahdu toisen omaisuuteen eikä toisen mieheen puuttuminen. Oli sitten yksin liikkeellä tai rouvan kanssa.
Ja mitä tulee siihen, että mieheni kertoo minulle näistä tapauksista kertoo vain meidän välisestä avoimuudesta. Minäkin kerron mitä on tapahtunut ja tarjottu. Jos mieheni jättäisi oma-aloitteisesti kertomatta, ja asiat tulisivat myöhemmin ikäänkuin puolivahingossa esille siitä voisi nousta kysymyksiä että minkä takia ei ole voinut kertoa / onko jotakin muuta mitä ei ole kerrottu etc. Ja monet riidathan perustuvat useasti tällaisiin näennäisesti pieniin asioihin, mikä on on ehkä toiselle yhtä tyhjän kanssa voi olla toiselle paljon painoarvoisempi. Eli parempi pelata avoimin kortein - välttyy turhalta jälkipyykiltä.