kun olen vähän vakavammin ihastunut erääseen naiseen. Hän on jotenkin niin sellainen että en tiedä mitä sanoa. Usein yllätän itseni vain tuijottamasta tyhjyyteen ja haaveilemasta. Nykyään kun rakastelen vaimoni kanssa kuvittelen hänet siihen. Kuitenkin suhteessamme ei ole ollut kuin kymmenkunta puhelinsoittoa, lirkuttelua ja silmäpeliä ja muutama hätäinen suudelma ja kähmintä. minä rakastan vaimoani ja minulla on sellainen hullun ajatus että kannattaisi tunnustaa vaimolleni kaikki. Niin hullulta kun se kuulostaakin, niin mitä enemmän koen olevani ihastunut tuohon naiseen, sitä suuremmaksi kasvaa paniikki että menettäisin vaimoni. Kuka teistä osaisi tällaisen hulluuden selittää?
Olenko tosi
paha roisto
10942
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ja sun itse pitää miettiä kannattaako vaimoa menettää sen naisen takia. Olin itse ihan samassa tilanteessa pari vuotta sitten kuin sinäkin kun ihastuin erääseen naiseen, ja se melkein johti pettämiseen, mutta onneksi tajusin viime hetkellä vetää "jarrut päälle", ja liittoni vaimooni jatkuu.
Ja olen puhunut tämän tilanteen myös vaimolleni.
kun olen vähän vakavammin ihastunut erääseen mieheen. Hän on jotenkin niin sellainen että en tiedä mitä sanoa. Usein yllätän itseni vain tuijottamasta tyhjyyteen ja haaveilemasta. Nykyään kun rakastelen mieheni kanssa kuvittelen hänet siihen. Kuitenkin suhteessamme ei ole ollut kuin kymmenkunta puhelinsoittoa, lirkuttelua ja silmäpeliä ja muutama hätäinen suudelma ja kähmintä. minä rakastan miestäni ja minulla on sellainen hullun ajatus että kannattaisi tunnustaa miehelleni kaikki. Niin hullulta kun se kuulostaakin, niin mitä enemmän koen olevani ihastunut tuohon mieheen, sitä suuremmaksi kasvaa paniikki että menettäisin mieheni. Kuka teistä osaisi tällaisen hulluuden selittää?
sellainen tyttö joka ei rakkautta ole koskaan saanut? Siksikö olet noin vihainen? Oliko se pipo liian kireä? eikö sinulla ollut leikkikaluja? oliko ikkunasi metsään päin? Oletko varma että nuo nykyiset lääkkeesi sopivat sinulle?
anna itsesi sotkeutua tuohon soppaan yhtään enempää!
Sinä tiedät sydämessäsi että haluat pitää vaimosi, joten älä lähde syvemmälle toisen kanssa! Se johtaa tuhoon, tavalla tai toisella.
Tunteesi on ihan tavallista ihastumisen tunnetta mikä menee nopeasti ohi jos päätät niin. Kertakaikkiaan päätät ettei siitä tule mitään, piste. Sitten ei ole haikailtavaa kun teet itsellesi selväksi julman totuuden. Ne tunteet laantuu kun pistät ne ojennukseen tahdollasi ja rakkaudellasi vaimoosi jonka kanssa haluat elää.
Jos antaisit petoksen edetä niin... Edessä olisi sellaiset tunnontuskat ettei järkeä vaikka salaisit petoksen, ja menetät luultavasti vaimosi kun tod näk hän saa selville, ja vaikka hän anteeksi antaisi, pysyvä vaurio olisi taattu suhteeseenne eliniäksi.
Jos vaalit ihastumisen sokeaa tunnetta ja ruokit sitä jatkamalla peliä vieraan kanssa, on paljon vaikeampi enää päästä irti vaikka tahtoisit.
Ihastuminen menee ohi, ja mitäs sitten kun olet uhrannut kaiken oikean rakkauden ja merkityksellisen elämästäsi sen tunteen ja himon takia? Sitten kadut koko elämäsi, ja muut kärsivät siinä sinun vieressäsi takiasi.
Lopeta heti, tykkänään, välittömästi kaikki peli sen toisen kanssa jos vaimosi sinulle merkitsee ja haluat kunnioittaa häntä! Katkaise mieluusti kaikki yhteys. Se kirpaisee kun olet ihastunut, mutta helvetti, se on sen arvoista ja jonkin ajan kuluttua kiität itseäsi niiiiin paljon!
Jos siltä tuntuu, niin puhu vaimollesi, mieluummin puhu hänelle ajoissa ennenkuin kamalampaa on ehtinyt tapahtua, ja jos luulet sen auttavan. Rehellisyys kannattaa aina.
ÄLÄ LÄHDE PETTÄMISEN TIELLE!
että sinussa on selkärankaa ja munaa olla kunnioitettava mies joka pitää henkensä uhalla huolta rakkaasta perheestään johon on sitoutunut ja joka kunnioittaa vaimoaan!
Ole MIES! Siitä että päätät ja teet oikein, saat hienommat ja suuremmat fiilikset kuin typerästä, selkärangattomasta, salaisesta lieroilusta parin orkun takia.
olen minäkin. Olen (olemme)jo niin monta kertaa yrittäneet tunteemme nujertaa ja ymmärrämme, ettei kannata jatkaa ja että nyt ajatellaan järjellä. Sit se tulee vain huonompi olo ja tuntuu, että elämästä ei tuu mitään ja taas ajaudutaan toistemme seuraan. Miten ne tunteet nujerretaan?
kuin oikeasti laittamalla välit poikki sen toisen kanssa.
Jos kokoajan puitte asiaa yhdessä sen vieraan kanssa ja ikävöitte toinen toistanne niin että olette yhteydessä ja "tuette" toisianne, ajaudutte toistenne seuraan ja pettämiseen.
Ei sen toisen seuraan oikeasti ajauduta vaan päätetään mennä.
Päättäkää että ette helvetti mene.
Minä olen niin tehnyt ja johan elämä kirkastui ja tajusin totuuden. Kun TEIN PÄÄTÖKSEN että EI, EI ENÄÄ IKINÄ! helpotti huomattavasti ja koin olevani vahva ihminen, ja kunnioitin itseäni suuresti enemmän. Olen hyvin tyytyväinen itseeni.
Kuka tahansa pystyy siihen.
Vaikka läpi harmaan kiven, sisulla eteenpäin.
Se ihastumisen tunne on juuri se "kohtalon pauhu", ja se on sama kelle tahansa. Usein se on juuri se haavekuva. On jätettävä joko se entinen ja koitettava katsoa mitä lie siitä toisesta tulee, tai sitten haavoittaa kaikkia eikä saada muuta kuin vähän seksiä. Mitenkähän hyvin sitä ihastustaan edes oikeasti tuntee? Sokeasti vaan näkee siinä jonkun haavekuplan ja ihaninta kaikessa on se ihana tunne, ei se toinen ihminen. Ja se tunne laantuu 100%:n varmuudella, ehkä hyvinkin nopeasti.
Sitten voi jatkaa haaveilua ja mennä toisen syliin jos oikeasti haluatte valita sen vieraan kumppanin sijaan.
Mutta jos ETTE halua jättää entistä suhdetta, niin kirveellä poikki ja sassiin. Muuten ollaan kusessa. Ja kaikki vaikeutuu ja kadutte koko loppuelämänne.
kirjoituksesi oli kuin mun näppäimistöltäni, tosin olen järkyttävän ihastunut mieheen.
Mitään suurta ei ole tapahtunut, muuta kuin että aina kun mieheni koskee minuun, laitan silmät kiinni ja kuvittelen hänen tilalleen sen toisen miehen.
Näen hänestä unia, haaveilen jne. Olo on kuin olisin teini-ikäinen jälleen.
Tämä on kammottavaa, haluaisin toisaalta päästä tästä tunteesta eroon, toisaalta pitää tämän koska en muista tunteneeni näin miestäni kohtaan koskaan. En edes alkuhuumassa.
Tähänkö kaikki kaatuu?
ja nyt siinä tilanteessa, että tää toinen juttu pitäis todellakin lopettaa, sillä muuten tää menee liian pitkälle ja huonoa siitä seuraa ja on jo seurannut. Mulla tosin alussa vaikutti positiivisesti mun miehen väliseen suhteeseen. Seksi piristyi kotonaki. Eikä se juuri ole vaikuttanut huonosti vieläkään, mut vähän häiritsee nykyään. Mutku me ei pystytä oleen erossa tän toisen kaa... järki ei tottele, vaikka kuin yrittäis. Toi mua vähän lohduttaa, kun kuulee muillakin noita samanlaisii fiiliksii. Me kun luultiin, että meillä vain ja tää on jotain kohtaloo. Että näin voimakkailla tunteilla täytyy olla joku tarkotus. Taitaa olla aika yleinen tunne meillä keski-ikäsillä pitkään naimisissa olleilla, joilla sattuu eteen tällanen juttu.
Kyse ei ole kummastakaan naisesta vaan sinusta itsestäsi ja omista kuvitelmistasi. Jos ruokit tätä ihastumisen tunnet kuvitelmilla ja haaveilemalla se paisuu koko ajan. Surullista vielä sekin että todellisuus harvoin vastaa kuvitelmia. Mitä sinulta puuttuu mitä tässä toisessa naisessa on tai mitä hän sinulle antaa? Tunnetko itsesi voimakkaaksi ja halutuksi? Onko itsetuntosi pönkitystä vailla? Olisiko vaimosi mahdollista pönkittää sitä ja osaatko pyytää häneltä jos tarvitset jotakin? Voisit alkaa kuvitella tätä toista naista vähemmän viehättävästi. Esimerkiksi piereskelemässä ja kakalla istumassa ? Todennäköisesti hän tekee sitä myös muiden ihmisten lailla? Kuvittele hänet huutamassa sinulle ja napottamassa kun olet tehnyt jotakin väärin. Nyt hänkin kuvittelee sinusta ehkä jotakin mitä et oikeasti ole? Vaimosi ehkä jo tuntee sinut ja hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. Voisit alkaa ajattelemaan vaimoasi. Kun rakastelet häntä niin katso häntä ja muistele mihin aikoinasi ihastuit. Tämä on tietoista ajattelun muokkaamista ja se toimii. Älä kerro vaimollesi tästä ihastuksesta sillä sen jälkeen hän alkaa tuntemaan riittämättömyyttä ja sitä sinä tuskin haluat.