ole sanonut suoraan että kärsit henkisistä ongelmista?
En halua piruilla oikeista ongelmista kärsiville ihmisille. Olen kuvitellut monen kohdalla, että olette samalla tasolla "tärähtäneitä" kuin minä. Ei minulla siis mitään oikeaa ongelmaa ole. Mitä nyt mulkku olen ja omituinen.
Nyt hieman harmittaa että on tullut piruiltua ihmisille joilla on ilmeisesti vakavampiakin ongelmia. Esitän pahoitteluni.
En halua piruilla oikeista ongelmista kärsiville ihmisille. Olen kuvitellut monen kohdalla, että olette samalla tasolla "tärähtäneitä" kuin minä. Ei minulla siis mitään oikeaa ongelmaa ole. Mitä nyt mulkku olen ja omituinen.
Nyt hieman harmittaa että on tullut piruiltua ihmisille joilla on ilmeisesti vakavampiakin ongelmia. Esitän pahoitteluni.
Vastaukset 24
Vanhimmat
mut pitäshän se vähemmälläki älytä.
herkässä tilassa sinäkin?
Eipä kyllä sullekaan ole tullut pahemmin vittuiltua, kun oot niin kova selostamaan ittes kuiville, ettei sellasta patteria kestä.
Äh... se menee aamuun mennessä ohitte. Tänään ei oikeen huvita yhtään mikään.
Ihan sama tuli mieleen.
et sä tota oikeesti tarkoita, että olisit pahoillasi!!!
nimimerkkejä en viitsinyt aloitukseeni ladella.
Puskista ei koskaan tiedä.
Kärsi mielenterveysongelmista mutta muunlaisista ihan oikeista ongelmista. Vittuilut ja haukkumiset osuu välillä aika hyvin.
Tässä voinkin paljastaa kuinka hyvin joku onnellinen on onnistunut muakin satuttaan. Vein lastani leikkaukseen joka oli erittäin vaikea ja pitkäkestoinen. Vielä esilääkityksen jälkeen jouduin hänelle vastaileen kysymyksiin "entä jos mä kuolen tähän, mitä tapahtuu" "mitä teet jos kuolen" "millaiset hautajaiset mulle tulee" yms yms.
Oli yksi elämäni vaikeimmista kokemuksista.
Jotenkin pääsin, ihme kyllä, ajaan kotiin odotteleen useiden tuntien leikkauksen loppumista. Avasin palstan tarkoituksena kuluttaa aikaa hömpän parissa. Palstalla oli heti alussa varmaan 3 aloitusta tyyliin "Papeete on ihan paska" "Papeete hakkaa lapsiaan" "Papeete yyhoona on ihan epäonnistunut ja sen lapset on ihan perseestä" yms. Ihan provopaskaa.
Mitäs siinä, valtaisa itkukohtaus tuli ja tuntui todella musertavan pahalta. Sammutin koneen ja menin sänkyyn.
En unohda sitä ikinä.
täällä vaan unohtuu että jokasen nikin takana on vaan pieni ihminen omine virheineen ja puutteineen.
jälkikäteen osaa joidenkin pahansuopaisuuden johdosta.
Yh:t tai sinä ette ole olleet mitenkään minun piruilun kohteena. Oikeastaan pidän sinusta. Tämän palstan hellyyttävin kirjoittakin on käsittääkseni yksin- tai yhteishuoltaja.
Muutenkaan en tajua tuollaista että joku tietty persoona otetaan vainon kohteeksi. Ehkä ne ovat vaan sinun huomiotasi vaille?
Piruiluni on ollut huomattavasti kevyempää luokkaa.
Se unohtuu usein monilta, kun ne purkaa patoutumiaan tai muuten vaan provoilee urakalla kiusantekotarkoituksissa. On tietysti niitäkin jotka ei välitä yhtään eivätkä tunne empatiaa muita toisia kohtaan. Tai ei muuten vaan osaa käyttyä eikä edes halua.
Noh, se on tän paikan vaara, ja niihinkin tottuu jossain määrin.
1,5 v sitten olin aikamoisessa myllytyksessä ja tiedän jopa pari jotka oli mukana pyörittämässä sitä. Mukana oli toki tavallisiakin puskia, ja ilmeneehän sitä vieläkin satunnaisemmin. Tää on tätä, meikä aiheuttaa reaktoita, sille ei voi mitään enkä aio olla hiljaa edelleenkään, joten panssaria saa vahvistella aina ja ikuisesti :)
Kiitos, onpa yllättävää. Nyt on mukava mennä nukkuun, öitä :D
Vahvat persoonat aiheuttaa reaktioita, se on selvä.
Pitäs aina vaan jaksaa muistaa että vahvatkin ovat vaan ihmisiä.
Kyllä mä mielipide-erot vielä ymmärrän ja kestän, mutta sitten kun homma on pelkkää henkilöön kohdistuvaa asiattomuutta ja/tai provoilua vailla minkäänlaista yhteyttäkään mihinkään asiaan, niin se on jo ihan liikaa.
Ei se ilmoittelu ole oikein tänä vuonna mitään auttanut. Parempi olis kun tapeltais vaan ihan aiheen ympärillä :D
Joo, hyvin se meni ja tyttö on nyt silkkaa titaania :D
että kaikki meni hyvin, mutta tuollanen on takuulla kokemuksena rankka ja pystyn vaan kuvittelemaan miltä tuo tuntuu vanhemman näkökulmasta...
Mielipide-eroja saa tottakai olla ja saa kinata raivoisastikin, mutta jossain on se raja että nyt täytyis pistää stoppi. Persooniin kohdistuvat hyökkäykset ei oo asiallisia. Kyllä mä kestän kritiikkiä jos se esitetään kunnioittavaan tyyliin, mutta sitä en arvosta että omaan asialliseen vastaukseen kommentoidaan törkeällä henkilöön kohdistuvalla loukkausviestillä. Yleensä jätän ne omaan arvoonsa, mutta joskus niihin tulee sitten itsekin vastattua vähän alatyylisesti...
Noh, tällaista tämä on kun on paljon kokkeja hämmentämässä samaa soppaa. Onneks joukkoon mahtuu paljon järkeviä ja toisia kunnioittaviakin ihmisiä :)
Siinä oli semmoinen tilanne että vanhimmalla tyttärellä oli ennusteena pyörätuoli n. 20vuotiaana. Viimeistään 30v:na olisi siinä ollut. Vaihtoehtona leikkaus joka voi pistää siihen pyörätuoliin heti tai vaikka hengenmenetys. Mutta saattoi se onnistuakkin. Itse kun jouduin tota päättään, niin ei ollut kauhean hauskaa. Tytär halusi ottaa riskin, kuin myös minä. Siinä sitten ennen leikkausta alkoi ne pelot nouseen esiin ja mä sain tehdä kyllä kaikkeni että sain pidettyä omat tunteet syrjässä, ja lapsen rauhallisena. Tuli siinä testattua samalla alanko höpiseen jumalista pahalla hetkellä. En alkanut ja rauhoittavasti sain selitettyä omat aatokset kuolemisesta. Noh, ihan hyvin se kuitenkin meni ja onnistuttiin täydellisesti tässä yrityksessä. Enää ei ainakaan tuon takia joudu pyörätuoliin :D
Kyllä noi on vaikeita hetkiä vanhemmalla, eikä asiaa paranna kyllä yhtään se että mukava pakopaikka on muuttunut täydelliseksi henkilöön kohdistuvaksi haukkumispaikaksi :D
Niin ja sitten pitäisi osata lopettaa eli ei jatketa samaa viikosta toiseen, ja vielä puskista haukkumiset päälle. Kyllä mäkin muutamaa inhoan silmittömästi mutten niitä vainoa enkä käy joka idioottivetoon kommaamassa jotain.
Meitä on moneen junaan, ja niitä asemalle jääneitä joutuu vaan kestään jostain syystä. Oikeastihan ei kyllä tarttis enää asemalle jääneitä muistella, kun ne seuraavasta kurvista katoaa näköpiiristä :D
Tuo on kyllä ollut sitten tosi vakava paikka... Oman lapsensa takia ei kuitenkaan auta kuin kestää ja olla vahva tuossa tilanteessa, vaikka sisältä oiskin täysin pirstaleina. Voi olla, että mä olisin turvautunut jo jumalten rukoilemiseen tuossa tilanteessa... Hienoa kuitenkin, että sun tytär selvis tuosta noin hienosti, aivan mahtavaa.
Taito osata lopettaa on todella arvokas. Sellainen ihminen, joka jatkuvasti takertuu menneisyyteen ja vetää vanhoja juttuja esille, ei pääse elämässään eteenpäin ja eniten siinä tekee hallaa itselleen. Asiat pitää tietty selvittää mutta jos se on mahdotonta (kaikkien kanssa ei vain pääse koskaan samalle aaltopituudelle), niin ainakin jossain vaiheessa sitten jättää ne taaksensa.
Jokainen päivä on uusi seikkailu, ei eiliseen kannata liikaa takertua :)
Olis ollut joku elokuva niin olisin taatusti saanut Oscarin. Niin hyvä näyttelijä olen. Automatkasta en kyllä muista mitään. Sinänsä paha juttu, koska mä ajoin.. näköjään toi ajotaitokin tulee jostain selkärangasta, eikä tarvi niin just siinä hetkessä olla :D
Toissaperjantaina oli kanssa kevyempi nukutusleikkaus toisella, ja siinäkin otti hieman koville. Ne ei meinannut leikkaussalissa saada kanyyliä käteen, ja moneen kertaan tökkivät joka suoneen. Mun teki niin pahaa ja ojentelin jo omia käsiäni että tökkikää tohon mun suonet näkyy hyvin. Kyllä mä vähän vittuilin niille aiheesta, ja jos vielä mennään niin nyt pidän jo etukäteen tarkkaan huolen ettei turhanpäiväistä traumatisoivia kokemuksia aiheuteta.
Mun ei tarvi rukoilla kun ei niitä ole olemassakaan. Monesti vaan jotkut uskikset väittää mullekkin, että taatusti rukoilisin jos paha paikka on mutta tuossa sen taas huomasi. En rukoile enkä höpise muutakaan mielikuvitusasioihin liittyvää, kun ne ei yksinkertaisesti ole mun juttu. Mitenkään. Taas pärjättiin ilman jumalia oikein hyvin :DD
Joo, mitäs noista, hyvin on mennyt ja katse eteenpäin vaan. Joillekkin palstalaisille toivotan samaa :D
vaan muuten vaan hullu.
että pääsen nukkuun.
Rusalka, olen pahoillani ja pyydän anteeksi. En enää piruile sulle :(
Tämä koko avaus johtui pistosta sydämessäni, jonka tunsin kun luin sinun olevan työkyvyttömyyseläkkeellä. Ei tämäkään nyt hyvä tapa ole esittää anteeksipyyntöä, mutta en halunnut lähettää sulle sähköpostiakaan.
Koetellaan pärjäillä.
paljon massiivisempaa vyörytystä koin 90-luvulla irlissa. Koko kymmenen vuotta kestin, mutta kaatusin siihen, että uusi miesystävä olikin kuin gigolo...kun juuri hänen takiaan olin tehnyt valtavia muutoksia elämässäni.
Luuletko, että taiteilijana oleminen on jotenkin arvostettua? Luuletko, että lastensa isän hakkaamaksi tullut yksinhuoltajaäiti on jotenkin arvostettu? Luuletko, että taloudellisissa vaikeuksissa rämpivä on jotenkin arvostettu?
Täällä saan ääneni kuuluville ja olen myös pystynyt korjaamaan väärinkäsityksen, että masennus olisi 'hulluutta' tai jotain ivailtavaa sekoamista tai toisten siivellä elämistä. Minun ja lasteni onneksi minulla on kapasiteettia ratkoa tätä ongelmavyyhtiä puhumalla. Kaikki eivät tähän kykene. En tiedä miten sellaisille ihmisille käy.
Kiitos palautteesta. Ehkä sinä olet työvoitto mulle.
http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/@Bin/1573181/hukasta_kukkaan_kansi.jpg
Mun piirrokseni. Ei mikään ihme, että ne jotka auttavat ja tukevat häntä, jota kukaan ei auta...valitsivat tän kansikuvaksi. Yksi lause kirjassa on minulta: Naisen selviytyminen väkivaltaisesta parisuhteesta vaikeutuu ja pitkittyy, jos ei ole läheisten tukiverkkoa, joka auttaa selviytymisessä.
*Mä en jaksa ottaa paskaa niskaan jatkossakaan.*
..loukata yhtään ketään ja tämä on vain oma mielipiteeni, mutta kyllä varmaan juu on joitakin, jotka henkisistäkin ongelmista kärsivät.
Itse ainakin olen kokenut häiritsevänä esimerkiksi joidenkin teksteistä riippumattoman asenteellisuuden itseni kaltaisia ns. puskakirjoittajia kohtaan. Mielestäni esimerkiksi se ei ehkä ole ihan tavallisinta, jos joku alkaa kuvitella ( pelkästään siitä syystä, että omaa rekisteröidyn nimimerkin), että kaikki pyörii juuri hänen persoonansa ympärillä ja että kaikki rekisteröitymättömät kirjoittajat ovat erityisen kiinnostuneita muka negatiivisessa mielessä juuri hänestä. Tällä palstalla on ollut joitakuita sellaisiakin kirjoittajia.
Itse en kärsi henkisistä ongelmista, mutta kyllä mullakin vaikeuksia on ollut. Sympatiapisteitä en niillä kalastele, vaikka tod. näk. ehkä niitäkin saisin, jos kertoisin. Em. syystä ei tod. ole tuntunut yhtään kivalle, että puolustuskyvytöntä rekkaamatonta syytellään palstalla ties mistä asioista, mille ei ole todellisuuspohjaa. Olenkin todennäköisesti ahdistelluin tälle palstalle pitkäaikaisemmin kirjoittanut kirjoittaja, tai ainakin ahdistelluimpien joukossa.
sinulle kuuluu?
Onko sinulla ollut tänään hyvä päivä?
pitkä ja raskas toimistopäivä on takana. Ei kovin hyvä. Huomenna taas vähän vaihtelevampaa.