Miltä tämä seuraava tilanne mielestänne vaikuttaa..
Olen seurustellut muutaman kuukauden aivan uskomattoman ihanan miehen kanssa. Hän vasta 20-vuotias, itse olen 23 :)
Kaikki on mennyt todella hyvin, tunnemme olevamme jollain tavalla sielunkumppanit toisillemme, ja se on todella hassua näin lyhyellä ajalla..
Olen tavannut hänen vanhempansa, hän on antanut (tyrkytti :D ) minulle avaimen asuntoonsa, ja meistä kahdesta hän on se, joka elää suurissa tunteissa, itse olen ollut hiukan epävarma, pelottaa että joku näin kaunis ja hyvä ei voi olla todellista :) Minulla hiukan pahoja kokemuksia menneisyydessä :(
Emme ole voineet tapailla kovin usein, yleensä olen viettänyt vloppuja hänen kanssaan, ja se ei riitä hänelle, eikä minullekaan tietenkään, mutta olosuhteiden (työ, välimatka yms.) pakosta se on tällä hetkellä tilanne.
Viime viikolla hän kirjaimellisesti HAJOSI ikävään. Vietimme aivan kamalia hetkiä puhelimessa keskustellen asiasta, tuntui todella pahalta kuulla tuska hänen äänessään. Hän sanoi, että sattuu olla erossa, ja sattuu olla yhdessä, koska en voi jäädä..
Hän lähti lauantaina viihteelle, ja sen jälkeen hän on totaalisesti muuttunut. Halusin keskustella hänen kanssaan tilanteestamme sunnuntaina, menin hänen luokseen odottamaan häntä (hän oli käymässä veljellään), mutta hän lähetti minulle tekstiviestin "en voi nähdä sinua, kaikki tuntuu liian pahalta, masentaa.."
Nyt tuntuu selvästi siltä, että hän välttelee minua. Emme ole puhuneet lauantain jälkeen puhelimessa ( puhuimme ennen joka päivä, mikäli emme nähneet), hän vastaa viesteihin todella lyhyesti.. Tämä on aivan kamalaa! Sanoin hänelle eilen, että lauantaina meidän on pakko puhua, tulen käymään, on se sitten helvettiä tai ei..
Pelkään, että hän on pettänyt minua humalassa, ja häpeä ja paniikki ja menettämisen pelko saa hänet pelkäämään kohtaamistani.
Onko kenelläkään mitään vastaavia kokemuksia?
Tämä kaikki on todella outoa, olen siis aivan ulalla hänen kanssaan :D voi hemmetti..
Olen seurustellut muutaman kuukauden aivan uskomattoman ihanan miehen kanssa. Hän vasta 20-vuotias, itse olen 23 :)
Kaikki on mennyt todella hyvin, tunnemme olevamme jollain tavalla sielunkumppanit toisillemme, ja se on todella hassua näin lyhyellä ajalla..
Olen tavannut hänen vanhempansa, hän on antanut (tyrkytti :D ) minulle avaimen asuntoonsa, ja meistä kahdesta hän on se, joka elää suurissa tunteissa, itse olen ollut hiukan epävarma, pelottaa että joku näin kaunis ja hyvä ei voi olla todellista :) Minulla hiukan pahoja kokemuksia menneisyydessä :(
Emme ole voineet tapailla kovin usein, yleensä olen viettänyt vloppuja hänen kanssaan, ja se ei riitä hänelle, eikä minullekaan tietenkään, mutta olosuhteiden (työ, välimatka yms.) pakosta se on tällä hetkellä tilanne.
Viime viikolla hän kirjaimellisesti HAJOSI ikävään. Vietimme aivan kamalia hetkiä puhelimessa keskustellen asiasta, tuntui todella pahalta kuulla tuska hänen äänessään. Hän sanoi, että sattuu olla erossa, ja sattuu olla yhdessä, koska en voi jäädä..
Hän lähti lauantaina viihteelle, ja sen jälkeen hän on totaalisesti muuttunut. Halusin keskustella hänen kanssaan tilanteestamme sunnuntaina, menin hänen luokseen odottamaan häntä (hän oli käymässä veljellään), mutta hän lähetti minulle tekstiviestin "en voi nähdä sinua, kaikki tuntuu liian pahalta, masentaa.."
Nyt tuntuu selvästi siltä, että hän välttelee minua. Emme ole puhuneet lauantain jälkeen puhelimessa ( puhuimme ennen joka päivä, mikäli emme nähneet), hän vastaa viesteihin todella lyhyesti.. Tämä on aivan kamalaa! Sanoin hänelle eilen, että lauantaina meidän on pakko puhua, tulen käymään, on se sitten helvettiä tai ei..
Pelkään, että hän on pettänyt minua humalassa, ja häpeä ja paniikki ja menettämisen pelko saa hänet pelkäämään kohtaamistani.
Onko kenelläkään mitään vastaavia kokemuksia?
Tämä kaikki on todella outoa, olen siis aivan ulalla hänen kanssaan :D voi hemmetti..
Vastaukset 4
Vanhimmat
suhteessa, jossa välimatkaa oli 80km. Tuo suhde loppui ihan itsestään, kumpikaan ei enää jaksanut pitää yhteyttä. Jestas, että kuitenkin oli kiihkeä suhde tuokin ja hyvällä muistelen.
Eli otappa yhteyksiä heppuusi jos kiinnostaa, jos heppu useasti torjuu, niin eiköhän se ole selvä merkki, että se on on loppu nyt. Yhdestä kerrasta ei kannata masentua ja heittää pyyhettä kehään etäsuhteessa.
vastaavalla tavalla mutta en hyväksytyissä olosuhteissa. Eli kyseessä oli työpaikkajuttu. Kaikki meni hyvin kunnes vaimoni sai haltuunsa kännykkäni ja sen viestiluettelon. En tiennyt hänen tietävän suojakoodiani. Syntyi tietenkin riita. Olimme ensin eroamassa mutta kolmen kuukauden riitelemisen jälkeen teimmekin sovinnon. Siis vaimoni kanssa. Tämä salaseurani jäi siis taka-alalle, koska hän itse kieltäytyi näkemästä minua. Hän sitten tuli raskaaksi omalle miehellensä ja on nyt äitiyslomalla. Töissä kaikki suojelevat salasuhdettamme jostain syystä. On siis vaikeaa olla hänestä erossa, kun hän henkisesti on kuitenkin läsnä koko ajan. Tämän tunteen alla ei ole kivaa. Hän ei vastaa meileihin mutta ei hyväksy sitäkään, että flirttailen muita. En edes halua kyllä flirttailla. Ei ole fiilistä tällä hetkellä. Kotona on sovinto säilynyt ja elänkin nykyään vain kotielämää, koska en hallitse tilannetta. Siis kotona kyllä kaikki on ok eli ei pitäisi valittaa mutta tunnen rikkoneeni hänet ja tämä hiljaisuus ei tee yhtään hyvää, kun haluaisin
hyvittää tai edes saada rauhan asiassa. Vaimoni on sinut asian kanssa, koska hänelläkin on ollut ja tulee olemaan myös muita. Mutta asian kanssa on pakko elää ja se tuntuu stressiltä. Tulee otettua välillä enemmän kuin silloin, kun kaikki oli hyvin. Ei kuitenkaan joka päivä. Mitä sitten haluaisin? Ehkä anteeksiannon tai potkut. Kunhan ei olisi tätä hiljaisuutta asian ympärillä. Nykyisin tämä salaseurani antaa mun ymmärtää asian olevan välillämme ohi mutta suuttuu samaan aikaan, jos en olekaan huomannut häntä hänen käydessään moikkaamassa niitä muita työkavereita. Eikä siis anna mahdollisuutta hyvittää mokuani. Koska en tajua häntä, sekoan. Yhtaikaa v...aa, kaduttaa, mutta ei siis muuta saumaa kuin yrittää olla päivästä toiseen niinkuin asiaa ei olisi koskaan tapahtunut.
Todella outoa. Pakkohan tuo on puhua selväksi ja vaatia selitystä. Tarkoittiko kenties se että hän ei kestä eroa, että hänen täytyi hankkia muuta seuraa ... hmmm .... aika erikoinen selitys uskottomuudelle. Tai sitten hän vaan haluaa lopettaa, mutta tekee sen noin kierolla tavalla sen sijaan että sanoisi suoraan. Kaiva hänestä totuus esiin, ole tiukkana.
Minulle tuli mieleen myös, onko hänellä jokin mielenterveysongelma, jotka aiheuttaa tuommoisen tuskan. Ei normaalisuhteessa viikolla erossaolo ole noin mahdotonta, ja ainahan voi ruveta suunnittelemaan, miten yhteistä aikaa saisi lisää.
Luulen että hän vain haluaa lopettaa suhteenne ja yrittää selittää syyksi välimatkaanne. Hän haluaa vielä olla vapaa ja tehdä viikon aikana mitä haluaa sen sijaan että on sidoksissa viikonloppuina tavattavaan tyttöystävään. Eron ottaminen puheeksi saa kenet tahansa helposti suunniltaan ja tuskaiseksi, vaikka eroa haluaisikin.