Mitenkäs te VHH:laiset suhtaudutta seuraaviin ajatelmiin:
====================
Tieteellisen tiedon lisääntymisen ja vahvistumisen ylivoimaisesti tärkein vaihe tapahtuu kuitenkin vasta kunkin YKSITTÄISEN TUTKIMUKEN TEON JA SEN JULKISTUKSEN JÄLKEEN.
Tiedeyhteisön työn tulosten luotettavuuden takaava vertaisarvioinnin järjestelmä käynnistyy nimittäin vasta silloin, kun uudet tutkimustulokset ja niiden luotettavuus testataan aina suhteessa jo olemassa olevaan tietoon.
Yksittäinen tutkija kerää kuitenkin aina vain palasia ja pirstaleita ja vasta laajemmasta jonkin alan tutkijakunnan ajatusten pitemmän aikavälin mittaan tapahtuvasta fuusiosta voi syntyä todellista ja pätevää uutta tietoa.
Siksi yksittäisten tutkijoiden yksittäisten tutkimusten julkistaminen jonkinlaisena totuutena on aina hieman harhaanjohtavaa.
Olisi toisaalta varmasti hyvin kummallista, jos vanha tieto katoaisi aina samalla hetkellä kun joku vain väittäisi löytäneensä parempaa tietoa. Äärimmäisen tärkeä osa tieteellistä prosessia on juuri tuo vanhan ja uuden tiedon päättymätön taistelu.
Vain tuon vertaisarvioinnin avulla voidaan menestyksellisesti taata, että nimenomaan parhaat ja luotettavimmat saatavilla olevat käsitykset ja ajatukset ovat aina pitkässä juoksussa vallitsevina.
Vielä tärkeämpää on, että nimenomaan tuon vertaisarvioinnin ansioista tieteen hyväksymät totuudet myös todella muuttuvat aina kun uutta ja parempaa tietoa saadaan.
Joskus tuo prosessi voi kestää jopa vuosikymmeniä. Uusi ajatus voi pitkään olla niin vaikeasti osoitettavissa, että paradigman muutos ei käynnisty ennen kuin saadaan tarpeeksi todellista todistusaineistoa, vaikka uudet ajatukset vakavasti haastavatkin vanhat.
Uudet ajatukset ja teoriat voivat myös hävitä kamppailun vanhemmille ajatuksille ja teorioille ja sittenkin lopulta kadota vähin äänin näyttämöltä, jos niitä ei koskaan pystytä tarpeeksi hyvin perustelemaan.
Valitettavasti uskonnot rakennetaan edelleen aivan toiselta pohjalta kuin tiede. Niiden perustajat todella aivan useimmiten oikeasti itsekin uskovat saaneensa haltuunsa lopullisen totuuden, jonka he ovat maagisella tavalla vastaanottaneet suoraan omalta suosikkijumalaltaan.
========================
====================
Tieteellisen tiedon lisääntymisen ja vahvistumisen ylivoimaisesti tärkein vaihe tapahtuu kuitenkin vasta kunkin YKSITTÄISEN TUTKIMUKEN TEON JA SEN JULKISTUKSEN JÄLKEEN.
Tiedeyhteisön työn tulosten luotettavuuden takaava vertaisarvioinnin järjestelmä käynnistyy nimittäin vasta silloin, kun uudet tutkimustulokset ja niiden luotettavuus testataan aina suhteessa jo olemassa olevaan tietoon.
Yksittäinen tutkija kerää kuitenkin aina vain palasia ja pirstaleita ja vasta laajemmasta jonkin alan tutkijakunnan ajatusten pitemmän aikavälin mittaan tapahtuvasta fuusiosta voi syntyä todellista ja pätevää uutta tietoa.
Siksi yksittäisten tutkijoiden yksittäisten tutkimusten julkistaminen jonkinlaisena totuutena on aina hieman harhaanjohtavaa.
Olisi toisaalta varmasti hyvin kummallista, jos vanha tieto katoaisi aina samalla hetkellä kun joku vain väittäisi löytäneensä parempaa tietoa. Äärimmäisen tärkeä osa tieteellistä prosessia on juuri tuo vanhan ja uuden tiedon päättymätön taistelu.
Vain tuon vertaisarvioinnin avulla voidaan menestyksellisesti taata, että nimenomaan parhaat ja luotettavimmat saatavilla olevat käsitykset ja ajatukset ovat aina pitkässä juoksussa vallitsevina.
Vielä tärkeämpää on, että nimenomaan tuon vertaisarvioinnin ansioista tieteen hyväksymät totuudet myös todella muuttuvat aina kun uutta ja parempaa tietoa saadaan.
Joskus tuo prosessi voi kestää jopa vuosikymmeniä. Uusi ajatus voi pitkään olla niin vaikeasti osoitettavissa, että paradigman muutos ei käynnisty ennen kuin saadaan tarpeeksi todellista todistusaineistoa, vaikka uudet ajatukset vakavasti haastavatkin vanhat.
Uudet ajatukset ja teoriat voivat myös hävitä kamppailun vanhemmille ajatuksille ja teorioille ja sittenkin lopulta kadota vähin äänin näyttämöltä, jos niitä ei koskaan pystytä tarpeeksi hyvin perustelemaan.
Valitettavasti uskonnot rakennetaan edelleen aivan toiselta pohjalta kuin tiede. Niiden perustajat todella aivan useimmiten oikeasti itsekin uskovat saaneensa haltuunsa lopullisen totuuden, jonka he ovat maagisella tavalla vastaanottaneet suoraan omalta suosikkijumalaltaan.
========================
Vastaukset 14
Vanhimmat
KIrjoiti mm.
"Valitettavasti uskonnot rakennetaan edelleen aivan toiselta pohjalta kuin tiede. Niiden perustajat todella aivan useimmiten oikeasti itsekin uskovat saaneensa haltuunsa lopullisen totuuden, jonka he ovat maagisella tavalla vastaanottaneet suoraan omalta suosikkijumalaltaan."
Uskotko todellakin noin? Taidat olla uskovainen vain nimenomaan tiedeuskovainen.
Selitäpä tuo seuraava miksi noin tehdään?
http://www.laakarilehti.fi/sisallys/index.html?nr=40,yr=2008
Tuolta aukeaa Suomen Lääkärilehden 40/2008 sisällysluettelo, jossa on löytyy esim. nuo jutut.
Lääketehtaiden maksamat palkkiot julkisiksi
Juhana E. Idänpään-Heikkilä
Uusista lääkkeistä julkaistaan vain myönteiset tutkimukset
Juhana E. Idänpään-Heikkilä
Enpä tullut ajatelleeksi että kun jotkut sanovat että vain myönteiset tutkimukset julkaistaan niin se romuttaa koko lääketieteen.
Miten ihmeessä on voitu kehittää syöpälääkkeitä, miten ihmeessä voidaan tehdä keuhkojen, sydänten ja maksan elinsiirtoja ja miten niihin pysytään antamaan sopiva hylkimisenestolääkitys kun kerran tiedetään että joissakin tapauksissa julkistaan vain myönteisiä tutkimuksia ja joissakin tapauksissa jopa tuloksia väärennetään. Niin ja tietenkään ei voi unohtaa hinkuyskää, keuhkomätää ja poliota. Niidenkin kohdalla on julkaistu pelkästään myönteisiä tutkimuksia, oikeasti lääkitys on turhaa, vai?
Kerro nyt ihmeessä miten pystyt välttämään kaiken tuon epäeettisyyden? Niinkö ettei mitään tutkimusta enää hyväksytä ja että tyydytään siihen mitä nyt on? Vai minkälaisen nykyistä paremman järjestelmän loisit?
Olen todella kiinnostunut miten karsisit epäeettisyyden tieteestä ja etenkin mitkä ottaisit luotattavan tutkimuksen kriteereiksi?
Tutkimusmustuloksista "unohdetaan" kertoa esim. löydetyt haittavaikutukset ja julkisuuteen tullaan kohinalla kertomaan, että tällä on niin ja hyviä tuloksia saatu.
Lue tuosta.
"Lääketutkimuksille kritiikkiä
Julkaistu 03.12.2007 03:36 (päivitetty 12:39)
Lääkkeen markkinointitavoitteet voivat vaikuttaa tutkimusasetelmaan jo, kun valitaan vertailtavia lääkkeitä ja potilaita. Myös lääkkeiden annostelulla voidaan säätää tuloksia toivottuun suuntaan.
Lääkeyrityksen oma valmiste pärjää yrityksen rahoittamissa tutkimuksissa yleensä kilpailijoitaan paremmin. Jos lääke menestyy heikommin, tutkimusta ei välttämättä edes julkaista. Tutkimusprofessori Timo Klaukka Kelan tutkimuslaitokselta arvelee, että vinoutunut tutkimustieto ohjaa viranomaisia, lääkäreitä ja suositusten laatijoita tekemään päätöksiä harhaisen tiedon varassa.
Lääkkeen markkinointitavoitteet voivat vaikuttaa jo tutkimusasetelmaan. Yritys voi valita vertailtaviksi sellaisia lääkkeitä, joiden jo ennalta tiedetään olevan heikompitehoisia. Myös potilaat voidaan valita siten, että tutkimustulokset saadaan omalle lääkkeelle edullisiksi.
Myös lääkkeiden annostelulla voidaan säätää tuloksia toivottuun suuntaan jo etukäteen. Jos tutkimuksessa selvitetään lääkkeen tehoa, omasta lääkkeestä käytetään yläkantissa olevia annoksia ja vertailukohteesta tavallista pienempiä. Jos taas tutkitaan lääkkeen turvallisuutta, menetellään juuri päinvastoin, Klaukka sanoo.
Lääketutkimusten etiikkaa arvioivat Suomen Lääkärilehdessä Klaukan lisäksi professori Juhana E. Idänpään-Heikkilä WHO:sta sekä erikoistutkija Arja Helin-Salmivaara ja professori Risto Hupponen Turun yliopistosta. He kävivät läpi useita katsausartikkeleita, joissa oli vertailtu kaikkiaan satoja lääketutkimuksia. Yhdessäkään niistä rahoittajien valmisteet eivät keskimäärin menestyneet vertailulääkkeitä huonommin.
Salamyhkäistä toimintaa
Rahoittajilla on mahdollisuus vaikuttaa tutkimustuloksiin myös niin sanottujen haamukirjoittajien avulla. Tämä on Klaukan mukaan aika salamyhkäistä toimintaa, jossa ei pelisääntöjä ole. Joskus haamukirjoittaja saattaa kirjoittaa jopa koko raportin.
Yksittäisten tutkijoiden pitäisi pystyä varmistamaan, että heidän johtopäätöksensä heijastuvat myös julkaisussa, mutta tämä voi olla laajoissa potilastutkimuksissa jopa mahdotonta.
Lääkeyritykset ovat jopa vetäneet käsikirjoituksia pois julkaisusta kuultuaan, että lehti antaa tarvittaessa tilastoanalyysit riippumattomalle tilastotieteilijälle toistettaviksi. Lääkealalla aloitetaan huomattavasti enemmän tutkimuksia, kuin niitä julkaistaan. Yksi selitys tähän on, etteivät tulokset ole miellyttäneet rahoittajaa, arvelee Klaukka.
Väärennettyjä tutkimusraportteja
Joskus tutkimuksia julkaistaan vain osittain. Esimerkiksi nikotiinivalmisteiden raportoidut seuranta-ajat ovat olleet yleensä suhteellisen lyhyitä ja tulokset selvästi parempia kuin pitkäaikaisseurannassa. Myös haittavaikutuksia saatetaan raportoida vain osaksi.
Klaukan mukaan lääketieteellisissä lehdissä tiedetään julkaistun myös väärennettyjä raportteja, joiden taustalla ei ole ollut mitään tiedonkeruuta, Klaukka toteaa.
Lääketieteelliset lehdet voivat myös itse tuottaa tätä julkaisuharhaa. Ne eivät ole kiinnostuneita tutkimuksista, joissa ei saada esiin mitään eroja vertailtujen valmisteiden välille. Useat tiedelehdet ovat toisaalta jo tiukentaneet sääntöjään ja vaativat tutkimusten ilmoittamista avoimeen tutkimusrekisteriin jo ennen kuin ne julkaistaan."
(MTV3-STT)
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2007/12/588026
Et kuitenkaan kertonut miten pystyisit karsimaan tuollaisen kotiinpäinvetämisen tai ahneuden pois tutkimustoiminnasta?
No sitähän ei pysty tekemään kukaan muukaan. Mutta kun tehdään oikeaa tiedettä niin se pyritään tunnistamaan ja karsimaan pois mahdollisimman pitkälle.
Juttuni alkoi lauseella:
"Tieteellisen tiedon lisääntymisen ja vahvistumisen ylivoimaisesti tärkein vaihe tapahtuu kuitenkin vasta kunkin YKSITTÄISEN TUTKIMUKsEN TEON JA SEN JULKISTUKSEN JÄLKEEN.
Tiedeyhteisön työn tulosten luotettavuuden takaava vertaisarvioinnin järjestelmä käynnistyy nimittäin vasta silloin, kun uudet tutkimustulokset ja niiden luotettavuus testataan aina suhteessa jo olemassa olevaan tietoon."
Elikkä juuri siitä sinä puhut: mitä on tapahtunut kun tutkimus on tehty: epäkurantit ja väärennetyt tulokset löydetään ja karsiutuvat pois tai ainakin siihen pyritään, ja kuten huomaat sitä myös tapahtuu.
Juuri erilaiset virheet toiminnassa, joko tahalliset tai tahattomat, aiheuttavat sen että yksittäisiin tutkimuksiin ei pyritä uskomaan noin vain vaan niitä vertaillaan aikasempaan tietoon. Mitä pidempään tieto on olemassa sitä paremmin sen luotettavuutta voidaan arvioida.
Se että joku tekee myrkkypillereitä särkylääkkeinä ja onnistuu myymään niitä, kertoo että ketju on pettänyt. Mutta jos ne onnistutaan vetämään pois ennen kuin vahinkoa on syntynyt se kertoo että ketju on toiminut. Vaikka ketju ei ole aukoton, lienee se silti paras mikä on olemassa.
Mutta jos keksit miten siitä tehdään aukoton olet ehdottomasti saavuttamassa kuolemattomuutta.
Se, että ihmiset uskaltaisivat suhtautua myös kriittisesti tiede uutisiin, eivätkä pitäisi niitä "Jumalan sanana".
Itselläni sen verran henkilökohtaisesti ikäviä käytännön kokemuksia noista ainoista oikeista "parantavista" lääkkeistä, joita minulle on määrätty.
Kun on syntynyt ongelmia jotkut lääkärit eivät ole halunneet asiaa kohdata, vaan ovat jankannneet omia näkemyksiään.
Kantapaaään kautta oppinen ei ole aina kovin mukavaa, mutta kriittisyys siinä ainakin lisääntyy. Oppii myöskin kovan koulun kautta ajattelemaan itse ja uskomaan omiin kokemuksiinsa ja luottamaan niihin.
Ongelmia voi syntyä lääkräin kanssa, kuten myös poliisin, sosiaalitoimiston, järjestysmiehen, opettajan tai vaikkapa papin kanssa.
He voivat toimia mielestään oikein ja parhaimman tietonsa mukaan tai sitten tietävät toimineensa väärin, ties mistä syystä mutta kuitenkin. Tai sitten voivat vain peitellä tietämttömyyttään. Tällaista ei pysty millään karsimaan pois kun ihmisistä on kysymys.
Mutta tapaukset ovat silti yksittäisiä tapauksia vaikka se tietysti on ikävää kun se sattuu omalle kohdalle. Ja kuka tahansa joka saa mielestään huonoa kohtelua missä tahansa suhtautuu nuivasti uuteen samanlaiseen tilanteeseen, niin että kriittinen suhtautuminen on aivan luonnollinen reaktio. Mutta kritiikki pitäisi pystyä rajaamaan kohdealueelle, suhteellisuudentaju tulisi säilyttää. Estoniakin upposi törkeiden virheiden seurauksena, mutta tokkopa kukaan pitää syyllisenä merenkulun koulutusta.
Lääkäritkin tekevät virheitä, ja lääkäri joka niitä jatkuvasti tekee on varsin äkkiä entinen lääkäri. Jos virhe on vakava, voi lupa peruuntua jo sen ainoan tapauksen jälkeen.
Se mitä tiedeuutisiin tulee, niitä ei aina kannattaisi maallikkojen nähtäväksi antaa ollenkaan ainakaan jos tutkimus ei ole jo tukevalla pohjalla (vaan kukapa tämänkään pystyisi täysin arvioimaan). Uutiset ovat monasti sensaatiohakuisia, vaikkapa otsikoimalla "Uusi syöpälääke keksitty" jutun jonka takana on kuitenkin tuiki harvinaiseen eikä edes kuolemaan johtavan Tottin sarkooman ennaltaehkäisyyn tarkoitettu lääkitys.
Joka tapauksessa parempi valistuneisuus myös tieteen alalla antaisi ihmisille paremman kyvyn arvioida tiedettä.
Ja nimenomaan tuosta
"Lääkäritkin tekevät virheitä, ja lääkäri joka niitä jatkuvasti tekee on varsin äkkiä entinen lääkäri. Jos virhe on vakava, voi lupa peruuntua jo sen ainoan tapauksen jälkeen."
Ei korppi korpin silmää noki. Vai oletko itse lekuri tai vain jostain syystä auktoriteetteihin uskova?
Tietoa minulla on noista paljon enemmän mitä kirjoitankaan.
Kyllä lääkärit tekevät virheitä ja sitä varten Suomessa on Potilasturvakeskus, joka tutkii virheet. Vaikka tuskin se sen kummemmin korvauksia maksaa kuin esim. valtionkonttori tai vakuutuslaitokset yleensäkään, mutta syytökset kuitenkin tutkitaan samoilla periaatteilla kuin rikokset oikeusistuimissakin. Vaikka ei sekään aina hääppöistä ole.
Ja lääkärillä on oikeus puolustautua kuten Suomessa kaikilla. Ja kaikilla on myös oikeus tehdä valitus.
Lopetat sitten vaan lääkärillä käymisen jos tuntuu että ne eivät mitään osaa. Kukaan ei pakota sinne. Ja jopa elvyttämisesi voit kieltää jos sattuu käymään niin että tarvitsisit sitä.
että yksittäisten tutkijoiden yksittäisten tutkimusten julkistaminen jonkinlaisena totuutena on aina hieman harhaanjohtavaa ja täytyisi aina tietää kuka sponsoroi. Laajat tutkimukset ovat myös erittäin kalliita. Lääke- ja elintarviketeollisuus ovat niitä suurimpia sponsoreita ja sitten markkinavoimat määräävät millaisia lääkkeitä kehitellään ja millaisia terveysvaikutteisia elintarvikkeita valmistetaan.
Tiede ja tutkimus ei olekaan koskaan mikään totuus vaan yksi keino tutkia todellisuutta.
ajatelmia joihin yhdyn:
"Tieteellisen tiedon lisääntymisen..."
Olen tiedekohdista kanssasi noin miten ymmärsin varsin samaa mieltä.
Uskontokohdasta en.
Me kaikki menemme viimeisestä ovesta sisään ja silloin tiede on yksi ja hailea, jäänne jostain joka on jo ohi.
Uskonnon tehtävä minusta on kertoa,mikä on sen uskonnon mielestä totuus, mikä on sen uskonnon mielestä reitti iankaikkiseen elämään yms. En aio viimeisellä rannalla esitellä meta-analyysejä enää mistään.
Mitä esittelen? Se on uskonnon tehtävä minulle kertoa omalla fanaattisellakin tavallaan. Mikä on totuus, jolla soudan viimeisen joen yli.
Yhdytkö sinä seuraaviin?
Jos aihetta ei ole tutkittu vielä paljon, mutta tutkimustulokset toistaiseksi ovat olleet myönteisiä, aihetta kannattaa tutkia lisää.
Jos yksittäisiä tutkimuksia ei tehdä, tieto ei voi kumuloitua. Tieto siitä, miten maailma toimii ei lisääntyä eikä muuttua koskaan, ellei tutkimuksia tehdä.
Jos yksittäisiä tutkimuksia ei lue, ei voi pysyä kartalla tieteenalalla minkä kokee kiinnostavana.
Jos yksittäisiin tutkimuksiin ei voi viitata, minkäänlaista tieteellistä keskustelua mistään ei voida koskaan käydä.
Kolmeen ensimmäiseen kohtaan yhdyn ja neljänteenkin varauksella.
Se varaus koskee sitä että osataan erottaa tieteellinen keskustelu ja muu keskustelu. Niitä käydään aivan eri tavalla. Muutakin keskustelua voi ja saa käydä, tottakai, mutta keskustelijoiden tulisi ymmärtää ettei keskustelu ole tieteellistä. Muu keskustelukin voi olla rakentavaa (tai sitten ei) ilman tieteellisyyttäkin.