Onko kellään kokemuksia siitä että (nais)puoliso nalkuttaa jatkuvasti kaikesta? Meillä nalkuttamisen aiheita ovat mm. (joitakin esimerkkejä):
- "olet ollut vauvan kanssa vain puoli tuntia tänään" (olen töissä klo 9-18), hän äitiyslomalla.
- "et tee muuta kuin ruokaa ja peset lattioita" (teen paljon kotihommia; ruuat, kaupat jne.)
- "susta ei ole miesten tehtäviin" (kun en poraa reikää seinään samalla minuutilla)
- "pelaat xx min. ja et hoida lastasi" (omistan pleikkarin jonka parissa rentoudun kun kotihommat hoidettu)
- "ota kassisi ja muuta pois kun susta ei ole mitään hyötyä"
Usein tunteja jatkuva nalkuttaminen johtaa riitoihin, mikä ei ole kivaa. Sitten huudetaan puolin ja toisin, ja räjähdellään.
Mikä neuvoksi? Puoliso ei jaksa harrastaa liikuntaa, koska on vauvan kanssa 7x24 (kuten minäkin). Jos minä teen muuta kuin esim. pelaan niin siitäkin tulee sanomista viimeistään kun se toistuu 3x (musiikin lataus, dvd:n katselu, jääkiekon katselu tms.).
Joskus ei kelpaa edes kunnon mies.... :(
Mä en jaksa työpäivän jälkeen enää tätä nalkuttamista, vaan jotain on pakko tehdä omalle elämälle.
- "olet ollut vauvan kanssa vain puoli tuntia tänään" (olen töissä klo 9-18), hän äitiyslomalla.
- "et tee muuta kuin ruokaa ja peset lattioita" (teen paljon kotihommia; ruuat, kaupat jne.)
- "susta ei ole miesten tehtäviin" (kun en poraa reikää seinään samalla minuutilla)
- "pelaat xx min. ja et hoida lastasi" (omistan pleikkarin jonka parissa rentoudun kun kotihommat hoidettu)
- "ota kassisi ja muuta pois kun susta ei ole mitään hyötyä"
Usein tunteja jatkuva nalkuttaminen johtaa riitoihin, mikä ei ole kivaa. Sitten huudetaan puolin ja toisin, ja räjähdellään.
Mikä neuvoksi? Puoliso ei jaksa harrastaa liikuntaa, koska on vauvan kanssa 7x24 (kuten minäkin). Jos minä teen muuta kuin esim. pelaan niin siitäkin tulee sanomista viimeistään kun se toistuu 3x (musiikin lataus, dvd:n katselu, jääkiekon katselu tms.).
Joskus ei kelpaa edes kunnon mies.... :(
Mä en jaksa työpäivän jälkeen enää tätä nalkuttamista, vaan jotain on pakko tehdä omalle elämälle.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Jos en tietäisi, luulisin sinun olevan naimisissa mieheni exän kanssa! Se nainen sai pitkässä juoksussa miehen ja lapset masennuslääkitykselle...
Tuo ei ole ihmismäistä kohtelua sinua kohtaan...toivottavasti saat tavalla tai toisella tuon naisentekeleen tajuamaan, että ihmisarvo on yhtälailla miehellä ja isällä!!!
Parisuhdeterapia olisi tietysti hyvä asia, mutta epäilen kovin tuollaisen tyrannittaren halua lähetä mukaan...hänhän on omasta mielestään täysin oikeassa.
Jaksamista ja haleja sinulle, nuori isä!
todeta, että aina valitetaan siitä, että nainen nalkuttaa, vaan on toisin itselläni. Mun äijä on sellainen nalkuttaja, että ei varmasti jää paljoa pahimmille naispuolisille nalkuttajille.
Joka päivä on jostain nalkutettava ja sitä vaan jatkuu aiheesta toiseen. 10 vuotta takana mutta kaiken se rakkaus vain kestää.
Eihän se nalkuttaminen kivaa ole varmaan kummastakaan osapuolesta. Ehkä kyse on just siitä, että puoliso kokee olevansa koko ajan kiinni lapsessa ja sitten kun näkee sun tekevän jotain muuta, vaikka et jatkuvasti laiskotteliskaan, häntä harmittaa kun ei itse voi rentoutua. Ja kenties haluaisi vielä rentoutua yhdessä sun kanssa.
äitiys saattaa pelottaa äitiä ja haluaisi, että jaat lapsenhoitoa enemmän hänen kanssaan ja annat myös äipälle hengähdystaukoa.... Itse reagoisin juuri tuolla "et ole ollut kuin plaa plaa ajan lapsen kanssa"-tyylillä samassa tilanteessa. Äitiys kokopäivätyötä, sulla työtä 9h, ihme että väsyttää/vituttaa.
päivä ottaa vauva puolisoltasi ja sanoa vaikka että istahdapa hetkeksi ja katso lempiohjelmasi rauhassa.
Jos nainen on 7/24 vauvan kanssa ei siinä ole mitään hengähdystaukoa. Itse käyt töissä...pääset siis kotoota pois. Kerroit että katselet jääkiekkoa tai pelaat. Mitä puolisosi tekee?
Kerroit myös että puolisosi ei jaksa harrastaa liikuntaa kun on 7/24 vauvan kaa. Haloo??!! Olisiko siinä jotain että puolisosi ei tarvitsisi aina olla sitä 7/24 vauvan kanssa?? Näin ollen jaksaisi harrastaa liikuntaa.
Voi jeesus. Itse teet mukavia asioita ja vaadit niitä mutta et anna puolisosi tehdä. Kyllä mäkin silloin nalkuttaisin ja KOVAA! Lapsi on kuitenkin yhteinen...ei sun puolison vaan. Ei hänen tarvitse olla sitä 7/24 yhteisen lapsenne kanssa,sinä kuulut siihen myös. Kanna hyvä mies kortesi kekoon ja tee puolisosi onnelliseksi. Älä valita sitä mitä et saa tehdä. Anna toisenkin tehdä niin saat myös itsekin vastineeksi jotain.
Tämä on kahden kauppaa.
Ilmeisesti ongelma ei ole nalkuttamisessa. Se juontaa jostain syvemmästä. Toisella on paha olla ja ei voi siitä muuten ilmoittaa kun purkamalla pahaa oloa negatiivisiin kommentteihin toisesta (epätoivoisesti yrittää herättää huomiota).
Vain sinä voit tietää mitä se voisi olla kun vain nalkuttamisesta kerroit tekstissäsi.
Jos sinulla ei ole hajua, ota härkää sarvista ja mene kysymään rakkaaltasi suoraan. Älä tuomitse, auta naista hädässä. Ota vaikka syleilyyn ja mukaan pelaamaan. Tai sitten menette yhdessä tekemään kotityöt ja sen jälkeen pelaatte yhdessä. Puhukaa.
ulkoruokintaan pariksi viikoksi niin kyllä se siittä asettuu
nalkuttaisin.... Tulet töistä kotiin, minkä jälkeen alat "rentoutumaan". Naisesi on lapsessa kiinni sen ajan, kun olet töissä ja silloinkin, kun olet kotona.
Ehdotus.. kun tulet kotiin, otat lapsen vaimoltasi ja sanot, että menehän kulta vaikka jumppaan tai tapaamaan kavereita. Ja hoidat lasta sen aikaa valittamatta, että sinun vapaa-aikasi menee hukkaan.
Siihen voi mennä vähän aikaa, että vaimosi lähtee, jos et paljoa ole lapsen kanssa ollut. Näytät vaimollesi ensin, että osaat hoitaa lapsenne oma-alotteisesti ja niin, että lapsi on hengissä vielä kun hän tulee kotiin, niin eiköhän tilanne siitä parane.
Nyt viimeistään kunt eillä on YHTEINEN lapsi, niin elämä ei enää pyöri sen ympärillä, mitä sinä haluaisit tehdä, vaan täytyy löytää kompromissi, jossa kolme ihmistä saadaan tyytyväiseksi.
Uskomatonta..."Mä en jaksa työpäivän jälkeen enää tätä nalkuttamista, vaan jotain on pakko tehdä omalle elämälle. "
Voitko oikeasti ajatella noin? Sinulla on nyt lapsi. Ei ole olemassa sinun elämääsi vaan teidän elämänne.
Taitaa sillä ap:n naisella olla ajankäyttö hukassa. Lisäksi ajatus, että kun toinen puoliso on "saanut" olla pois kotoa työpäivän, on "päässyt helpommalla", on kyllä käsittämätön.
Molemmat ovat tehneet päivän hommia yhteisen perheen eteen. Uskoisin kuitenkin, että kotona saa vapaammin valita aikataulunsa, vaikka siellä on se lapsikin. Lasta voi opettaa viihtymään ilman viihdytystä, pomoa ja asiakkaita ei. Jan jonkun on tuotava rahakin talouteen.
Siis asiasta pitää keskustella ja tarjota isälle mahdollisuutta viettää vanhempainlomaa, jolloin äiti voi hankkia toimeentuloa.
Äiti ei tarvitse sen kummemmin "vapaahetkeä" isän tullessa töistä, kun isäkään. Mitään automaattijakoa ei ole kotitöille, ne on sovittava perheen sisällä, niistä pitää sopia. Lapsi tarvitsee hoidon ja rakkauden, mutta lasta voi opettaa siihen, että lapsikin voi odottaa hetken ja hänelle voi tarjota omaa tekemistä. Kolmen hengen taloudessa ei ole niin määrättömästi kotityötä, että sitä riittäisi jatkuvasti molemmille. Osa kotityöstä on sellaista joka on kuitenkin tehtävä jollei heti, niin kuitenkin tänään.
Siis sopimaan työnjaosta, vapaa-ajan vietosta, rahankäytöstä jne!
Selvästi aloittajan vaimo on turhautunut. Hän on lapsen kanssa kotona yksin omien ajatusten kanssa päivät pitkät ja illalla sama jatkuu. Hän haluaisi ehkä tehä jotain ihan ilman lasta, esim. mennä jumppaan tai kaupungille kierteleen, mutta on turhautunut koska mies ei oma-aloitteisesti anna hänelle tätä mahdollisuutta!
Nalkutus tulee monesti siitä että joku muu asia painaa paljon. Tässä tapauksessa uskon vaimon miettivän että mies saa käydä talon ulkopuolella, elää samaa elämää kuin ennenkin, illalla hoitaa pikasesti omat kotiin liittyvät tehtävät jos niitä on ja rentoutua omissa toimissaan.
Nainen on yksin ja yksinäinen, voi olla myös synnytyksen jälkeistä masennustakin. Hän kaipaa nyt tukea ja aikuista seuraa. Mies voisi viettää aikaa koko perheen kesken ja antaa ainakin parina iltana viikossa naiselle mahdollisuus mennä yksin jonnekkin hetkeksi.
erilaista olla töissä kuin kotona lapsen kanssa. Olepa itse 24/7 omassa kodissasi!
Helppoja töitäkin on. Itse olen mieluummin töissä kuin teen lapsen ja joudun olee kotona. Töissä pääsen helpommalla.
Tällä hetkelläkin ystävä tuskailee vauvansa kanssa,miten olisi mieluummin töissä kun se olis helpompaa kuin lapsen hoito.
Hei.Et yhtään kertonut kuinka vanha olet ja kuinka vanha nalkuttava muijasi on. Todennäköisesti olette nuoria, ensimmäinen lapsi ja emäntäsi on tottunut saamaan kaiken haluamansa ja tottunut siihen että hänellä on vapaa aikaa ja nyt kun sitä ei ole, tulee nalkutusta. Luultavasti suuhteenne ei parane, mutta kannattaisi koettaa vielä puhua. Nuorempana itsekin olin itsekeskeinen ja näin vain toisen virheet ja vaadin toiselta liikaa. Näin teillekkin on käymässä ja jos puhuminen ei auta,kannattaa erota. Riitaisasta liitosta kärsii aina lapsi ja myös itse.
Jospa tosiaan sinäkn ottaisit vastuuta lapsenhoidosta välillä ja päästäisit myös puolisosi rentoutumaan, kyllä hänkin sitä kaipaa.
Muuten vaikutat ihan kelpo mieheltä, teet kotihommia ym. mutta tuossa asiassa voisit ottaa puolisosi paremmin huomioon, että hänkin saisi kaipaamaansa vapaa-aikaa. Kyllähän sitä väkisinkin turhautuu, jos toisella on vain oikeus rentoutua ja itse ei saa koskaan edes sitä pientä hetkeä omaa aikaa.
että olet ollut töissä, tehnyt kaikki kotityöt jne. kun hän vain leikkii vauvan kanssa.
Että jos ei prinsessaa miellytä, prinsessa pakkaa kimpsunsa ja kampsunsa, ottaa vauvansa ja menee ovesta Uralin taa.
Tuota noin, ei millään pahalla, mutta jos ei asiasta mitään tiedä, on aika turha tulla kertomaan noita mielenkiintoisia "faktoja".
Se, että on 24/7 riippuvainen pienestä ihmisestä, joka ei laisinkaan vielä pysty huolehtimaan itsestään, EI ole mitään pelkkää "vauvan kanssa leikkimistä." Mutta sinusta ei vissiinkään kukaan ole koskaan huolehtinut, kun tuntuu noin olevan päässä vikaa... mutta se ei tietenkään tarkoita sitä, että muiden pitäisi tehdä niin, on niitä hyviäkin äitejä olemassa. Tosin sitä miestäkin tarvitaan, ei se äiti yksinään jaksa - eikä pidäkään.
huolehtia puolisosi hyvinvoinnista?
Teille on syntynyt lapsi, joten vaimosi on uuden elämäntilanteen ja hormoonienkien vuoksi varmasti pelottavassa ja uuvuttavassa tilassa. Silloinkin jos kaikki on mennyt hyvin.
Sinun tehtäväsi miehenä ja puolisona on ensisijaisesti huolehtia naisesi hyvinvoinnista ja turvata hänen ja lapsen eläminen. Kun huolehdit siitä, voi äiti rauhassa keskittyä hoivaamaan lastanne.
Ei kannata missään nimessä antautua repiviin riitoihin tässä elämäntilanteessa. Voit kertoa vaimollesi nätistikin jos hänen käytöksensä menee loukkaavaksi ja samalla muistathan kysyä häneltä mikä on hätänä kun pitää olla pahalla tuulella.
Annathan paljon keskustelua, vielä enemmän kainalohoitoa ja mielettömästi hellyyttä. Siinä sivussa kohtuudella kotitöitä ja arkiaskareita, kodin ei tarvitse kiiltää nyt kun teillä on lapsi. Asiat tärkeysjärjestykseen ja homma toimimaan.
Jos muutaman kuukauden kuluttua, olettaen siis, että olet tehnyt muutoksia omaan käyttäytymiseesi, vaimosi jatkaa edelleen samalla linjalla, on aika keskustella asiasta vakavasti.
Kannattaa myös seurata, että naisellasi on omaa aikaa, vaikka pakottaa lähtemään pois kotoa hetkeksi, kävelylle tai ystävän luokse. Hyvä olisi seurata myös mahdollista synnytyksen jälkeistä masennusta.
Tämä lapsi-vaihe on mielestäni kriittisin parisuhteelle. Et voi olettaa naisesi toimivan nyt samoin kuin ennen vauvaa.
Vaimosihan työpaikka on tällä hetkellä vauvan ja kodin hoito. Hän hoitaa vauvaa 9-18, tai tarkemmin ajateltuna mukaan täytyisi laskea sinun työmatkat. Joten hänen työpäivänsä on pidempi kuin sinun.
Oletetaan, että olette sopineet hommat jaettavan puoliksi. Niin kuinkas on, miten hommat jakautuu sinun töistä tultuasi - meneekö puoliksi? Onko vaimollasi vastaava määrä vapaa-aikaa "töiden" jälkeen?
muistakaa jäjestää molemmille vapaa aikaa.Lapsi hoitoon välillä ni vaimon stressi pienenee ja jäjestät vaimolle kunnon yhteisorgiat joista vaimo pitää...
No mitäpä jos nyt keskittyisitte toisiinne ja siihen lapseenne? Jättäkää kotityöt ja muut vähän vähemmälle. Lapsi on vauva vain kerran, toista tilaisuutta ette saa! Myös tässä tilanteessa on helppo erota, joten kannattais vähän taistella tuosta mitä teillä on. Keskustelkaa asioista. Hän varmaan tarvitsisi ystäviensä seuraa, joten pidä sinä vaikka välillä vauvaa ja päästä hänet rentoutumaan. Ja sitten päinvastoin näe sinäkin ystäviäsi ym. Yrittäkää järjestää myös yhteistä aikaa, että lapsi olisi vaikka hoidossa ym. Eli älkää unohtaku teidän parisuhdettanne, vaikka ihana lapsi onkin.
Nalkutus on joidenkin elämä.
Olen itse samassa loukossa.
Teen työtä eläimen lailla ja saan ihmetystä, etten tee enenpää.
Mielestäni ei kyseessä ole muu, kuin kiukku.
Olen saanut useasti kuulla, etten riitä, millään muulla saralla. kuin seksuaalisesti.
Seksiä haluan enemmän, kuin minun pitäisi.
Käytännössä huollan koko 6 henkisen perheeni
enkä saa kuin haukkumiset palkaksi. Olen Macho Mies ja koitan säilyttää omanarvon tuntoni.
Elän melko yksinkertaista elämää.
Hormonaalisia muutoksia, vai oliko samanmoista jo aiemminkin?
Onko naisesi itse pahoillaan, että ilmapiirinne on noin huono? Entä huutamiset vauvan läsnäollessa?
Onko naisella kivoja sisaruksia/ystäviä/perhettä, joiden kanssa hän voisi joskus viettää aikaa? Voisiko joku viedä lasta ulos, jotta hän (tai vaikka te molemmat) saisi nukkua useamman tunnin putkeen?
Ratkaisu on vain siinä, jos molemmat istutte (ei riidan aikana, vaan ihan normaalina hetkenä) alas, ja juttelette, mitä voisitte yhdessä keksiä. Olettehan samalla puolella ja samassa veneessä kuitenkin? Mitä hyvää sinussa on, miksi hän on ihan itse sinut valinnut kumppanikseen? Millainen arki sitten tyydyttäisi, vai onko hän perustyytymätön ihminen jo alunperin? Haluaako hän sellaiseksi myös jäädä, vai olisiko hänestäkin mukavampaa olla tyytyväisempi ainokaiseen elämäänsä? Mitkä asiat ovat hyvin?