5 syytä, jotka johtavat eroon.
Psykolokian tutkijat ovat löytäneet 5 tekijää jotka johtavat eroon. Tutkimus oli tehty kaikista eri yhteiskuntaluokista ja 60 eri kansallisuudesta. Lopputulos oli sama kaikkialla maailmassa.
Koe pareja kuvattiin ja kuunneltiin ympäri vuorokauden monien päivien ajan, ja heistä tutkittiin kolmea asiaa. Jokaista sanaa, jokaista ilmettä, ja kokonaisuutta. Löytyi 5 virhettä joilla voitiin ennustaa eroaako pari vai pysyykö ne yhdessä.
Tutkijat väittivät että heille riittää 15 minuuttia seurata pariskuntia, ja he voivat sanoa 85% varmuudella päättyykö liitto eroon.
1 Syyttely.
Myös vaikeista asioista voidaan keskustella ja jopa riidellä, mutta toisen syyttely oli ensimmäinen eroon johtava syy. "Et koskaan, teet aina, et ikinä muutu, yms."
2 Puolustautuminen.
Toisena virheenä oli syyttelystä seurannut puolustautuminen. ( syyttäjä ei kaipaa perusteluja toisen toiminnalle, vaan haluaa itse olla oikeassa.)
3 Halveksiminen.
Toisen halveksiminen on jo rankka seuraus kahdesta ensimmäisestä virheestä jotka ovat vähitellen kasvattaneet kokoaan. Pahimmillaan käytetään jopa toisen avautumista myöhemmin aseena. "Olet itsekkin sanonut että sinulla on tällainen ongelma yms."
4 Piiloutuminen.
Suhtautumalla toiseen, kuin toinen olisi ilmaa. Tämä on vaihe kun ei jaksa enää riidellä eikä ottaa kantaa.
5 Välinpitämättömyys.
Tässä virheessä tehdään tahallaan päinvastoin mitä toinen pyytää.
Usein nämä eroon johtavat syyt tulevat viestikapulan tavoin sisälle parisuhteeseen, ensin ensimmäinen ja sitä seuraa seuraava, mutta missä vaiheessa tahansa viestikapula voidaan pysäyttää.
Myös jokaisella parilla voi jossain elämän vaiheessa, olla ongelmia jossain näissä viidessä tekijässä ja jopa kaikissa, mutta jatkuvana muotona yksikin niistä voi johtaa lopulta eroon.
Psykolokian tutkijat ovat löytäneet 5 tekijää jotka johtavat eroon. Tutkimus oli tehty kaikista eri yhteiskuntaluokista ja 60 eri kansallisuudesta. Lopputulos oli sama kaikkialla maailmassa.
Koe pareja kuvattiin ja kuunneltiin ympäri vuorokauden monien päivien ajan, ja heistä tutkittiin kolmea asiaa. Jokaista sanaa, jokaista ilmettä, ja kokonaisuutta. Löytyi 5 virhettä joilla voitiin ennustaa eroaako pari vai pysyykö ne yhdessä.
Tutkijat väittivät että heille riittää 15 minuuttia seurata pariskuntia, ja he voivat sanoa 85% varmuudella päättyykö liitto eroon.
1 Syyttely.
Myös vaikeista asioista voidaan keskustella ja jopa riidellä, mutta toisen syyttely oli ensimmäinen eroon johtava syy. "Et koskaan, teet aina, et ikinä muutu, yms."
2 Puolustautuminen.
Toisena virheenä oli syyttelystä seurannut puolustautuminen. ( syyttäjä ei kaipaa perusteluja toisen toiminnalle, vaan haluaa itse olla oikeassa.)
3 Halveksiminen.
Toisen halveksiminen on jo rankka seuraus kahdesta ensimmäisestä virheestä jotka ovat vähitellen kasvattaneet kokoaan. Pahimmillaan käytetään jopa toisen avautumista myöhemmin aseena. "Olet itsekkin sanonut että sinulla on tällainen ongelma yms."
4 Piiloutuminen.
Suhtautumalla toiseen, kuin toinen olisi ilmaa. Tämä on vaihe kun ei jaksa enää riidellä eikä ottaa kantaa.
5 Välinpitämättömyys.
Tässä virheessä tehdään tahallaan päinvastoin mitä toinen pyytää.
Usein nämä eroon johtavat syyt tulevat viestikapulan tavoin sisälle parisuhteeseen, ensin ensimmäinen ja sitä seuraa seuraava, mutta missä vaiheessa tahansa viestikapula voidaan pysäyttää.
Myös jokaisella parilla voi jossain elämän vaiheessa, olla ongelmia jossain näissä viidessä tekijässä ja jopa kaikissa, mutta jatkuvana muotona yksikin niistä voi johtaa lopulta eroon.
Vastaukset 12
Vanhimmat
mutulta 5 syytä eroon suomessa:
1. äänestävät
2. maailman 3. kovin verotus
3. 2000 vuotta vanhan paimentolaisuskonnon palvonta
4. nainen
5. mies
Eli jos framework on paska kuten suomessa, mikään yritys ei pääse helpolla. Avioliittoa voisi verrata Nokiaan ja UPM:ään, jos näiden kahden suuren ei kannata työllistää ja olla suomessa, ei pienempienkään.
Vanhempien ero vaikuttaa lapsiin selvästi enemmän kuin vanhemmat itse ajattelevat. Usein ero vielä tulee juuri siihen pahimpaan aikaan, eli hieman ennen teini-ikää. Lähes poikkeuksetta yläkoulujen rauhattomimmat ja kapinallisimmat oppilaat ovat eronneista perheistä. Ja silti vanhemmat usein viimeiseen asti inttävät, että syynä ei todellakaan ole heidän erossaan. Lisäksi eronneiden lapset valitsevat itsekin kumppaninsa vähän miten sattuu ja eroavat sitten hekin.
Tilastollisesti olet täysin oikeassa. Kuitenkin kaikilla meillä on tarve perustella virheitämme vähättelemällä ja pienentämällä niitä.
Ongelma ei ole siinäkään mustavalkoinen, koska myös taistelevissa perheissä lapset kärsii, ja joskus jopa enemmän kuin erotilanteissa.
En silti koskaan suosittele eroa, vaan aina parisuhteen korjaamista. Kaikki on korjattavissa niin kauan kuin edes jompi kumpi haluaa korjata.
>>>Lähes poikkeuksetta yläkoulujen rauhattomimmat ja kapinallisimmat oppilaat ovat eronneista perheistä. Ja silti vanhemmat usein viimeiseen asti inttävät, että syynä ei todellakaan ole heidän erossaan. Lisäksi eronneiden lapset valitsevat itsekin kumppaninsa vähän miten sattuu ja eroavat sitten hekin.>>>
Oletko koskaan kuullut perintötekijöistä? Ne määräävät suurelta osin myös temperamenttia; s.o. käyttäytymistä eri tilanteissa ja suhtautumistapaa asioihin.
Eiköhän parisuhde"malli" tule ensisijaisesti kaikesta siitä mitä lapsesta alkaen kokee. Perintötekijät määrää tempperamentin (rauhallinen/vilkas/rohkea jne) mutta elämänkokemus sen miten sillä tempperamentillä tullaan toimeen. Esim tempperamentiltaan vilkas voi päätyä vaikka kuinka onnelliseen liittoon, jos hän on oppinut ja kasvatettu tulemaan toimeen itsensä ja muiden kanssa.
Johan oli emävalhe! Lapsi on tuntoanturi, joka vaistoaa perhedynamiikan, niin huonon kuin hyvänkin. Moni pariskunta siirtää väistämätöntä avioeroaan lapsiin vedoten. Kun lapsi kasvaa perheessä, missä ei ole aitoa rakkautta, välittämistä, kunnioitusta puolisoiden välillä, niin se heijastuu lapseen. Ne lapset, jotka "vapautetaan" vanhempien huonosta parisuhteesta ajoissa kasvavat ehyemmiksi, kuin ne lapset mitkä mahdollisesti elävät "perhehelvetissä". Moni eroperheen lapsi on jälkikäteen todennut, että elämä ja kodin ilmapiiri muuttui mukavaksi, kun ei tarvinnut jännittää vanhempien välillä olleita jännitteitä.
Toki sillä, että vanhemmat pystyvät avioerossa ajattelemaan lastensa etua tapaamisasiassa on myös iso merkitys. Vanhemmat eivät saa mustamaalata toista vanhempaa lapsilleen. Lapset ovat lojaaleja molempia vanhempia kohtaan ja siten he eivät saisi olla pelinappuloita. Tähän vaan valitettavan moni vanhempi syyllistyy.
Kommenttisi "lähes poikkeuksetta yläkoulujen rauhattomimmat ja kapinallisimmat oppilaat ovat eronneista perheistä". Väitän, että lähes poikkeuksetta huonosti voivat lapset ovat perheistä, joissa väkisin pidetään liittoa kasassa. Tai lapsia joiden vanhemmat ovat väkisin pitäneet liittoa kasassa odottaen, että lapset kasvavat ennen kuin erotaan. Niin tai näin, pahaanoloon on muita syitä, kuin se että lapsi on avioeroperheestä!
Kyllä korjaamiseen tarvitaan kaksi. Lapsi kärsii eniten siitä, jos vanhemmat eivät osaa hoitaa avioeroaan oikein. Kiistellään osituksesta, kiistellään lapsista, kiristetään lapsilla jne. Siitä lapset kärsivät.
Samoin lapset kärsivät siitä, jos avioliitto ja perhe-elämä ei ole tasapainoista.
Hyviä huomioita. Mutta jospa asiaa katsoisikin optimistin silmin, että jos näitä viittä asiaa välttää niin eroa EI tule.
Ei liene mahdotonta sopia yhdessä, että kun nyt kerran kimppaan mentiin, niin sitten ei tarvitse syytellä eikä puolustella. Jos jokin menee pieleen, sen voi sivuuttaa sattuuhan sitä, ei takerruta joka asiaan. (Hällä väliä on hyvä elämänohje muutenkin...) Toisena päätetään kunnioittaa ja antaa toisen olla sellainen kuin on, arvostelematta tai yrittämättä muuttaa toisiaan. Ja kun kumpikin huomioi ja ihailee kumppania, niin sitä samaa saa myös takaisin. (Eikä täydellinen tarvitse oplla) Meillä suunnilleen tuommoset asiat sovittiin aluksi ja muistutetaan jos meinaa unohtua.
Suhteen onnistuminen on päätöksestä ja yrityshalusta kiinni, ei mitään sellaista joka vain menisi omalla painollaan vaikka pellon ojaan, ja jolle ei itse voisi tehdä mitään
Usein sitä ei tunneta kuitenkaan toista tarpeeksi ennen avioliittoa tai eletään harhassa että toinen muuttuu.
On vaikea hyväksyä toisessa ärsyttäviä piirteitä jotka ovat itselle vieraita.
Jos itse nauttii järjestyksestä ja on asioihin tarttuvaa sorttia niin toisen sotkuisuus ja aikaansaamattomuus ärsyttää.
Ja päinvastoin. Parisuhteeseen ladataan romanttisia odotuksia ja sitten se taantuu arkiseksi ärtyisyydeksi.
Kaiketi merkittävää on se, että kumpikin haluaa jatkaa ja yrittää joustaa ja muttua sopivassa suhteessa.
Vastaavasti mainittujen asioiden puuttuminen vahvistaa suhdetta.
Mielestäni nämä luetellut asiat ovat enemminkin seurauksia kuin syitä suhteen kangistelusta. Jo silloin kun ollaan kohdan 1. "syyttely" vaiheessa on se selkeä merkki aiemmin tapahtuneesta vauriosta.
Käsittääkseni ihmissuhdetta ei saisi koskaan laskea liukumaan yhteenkään tällä listalla luetelluista oireista. Mikäli pari löytää jonkun näistä kohdista omassa liitossaan, olisi varmaan suhteen peruskorjaus paikallaan.
Asioiden on oltava jo valmiiksi huonosti, ennen kuin syyttelyä ym voi seurata. Ainakin omalla kohdallani erään pojan kanssa kävi niin, että olimme monista asioista aivan eri aaltopituudella. Emme ollenkaan sopivia toisillemme.
Nämä pykälät tulivat sitten mukaan "suhteeseen" ja kaiken lisäksi aika lailla juuri samassa järjestyksessä kuin ne on lueteltu. Oli hauska lukea eräästä kirjasta (Rakkauden selitys) juuri tästä tutkimuksesta eromme jälkeen. Meni kyllä niin tuolla kaavalla meidän ero. Jätkä alotti syyttelyllä (mm. pukeudun väärin) ja minä tietenkin puolustauduin, ja sit sain kuulla sellaset määrät halveksuvia loukkauksia, että iki päivänä en pysty kovin suurella lämmöllä kyseistä ihmistä muistelemaan hyvistäkään hetkistä huolimatta. Minä olen syyllistynyt ennen kaikkea tuohon välinpitämättömyyteen yms sitten jälkikäteen. Jätkä on välillä yrittäny lähestyä, mutta minä paskat välitän.
Ero on aivan lopullinen.
Seuraavia suhteita ajatellen olen oppinut sen, että kun syyttely alkaa, kannattaa oman itsensä takia yrittää päästä ongelmien alkujuurelle keskustelemalla, eikä todellakaan alkaa puolustautumaan ja tekemään vastahyökkäystä (tähänkin taisin sortua :D ). Ne solvaukset saattaa olla niin törkeitä, että oikeesti kipeää tekee ku muistelee. Ainaki jonku aikaa.
Aina kannattaa yrittää erota sovussa ja välttää riitaa. Meillä vieläkin ja tulee varmaan aina olemaan välit erittäin epäselvät ja nihkeet ja se on tosi rasittavaa varsinkin silloin, kun törmää kyseiseen tyyppiin. Mutta virheistä oppii. Tästä lähtien osaan toivottavasti luovia asiat paremmin niin, että jos syyttely alkaa, niin ystävällisesti keskustelen asiasta ja kerron, että on parempi nyt ottaa etäisyyttä ja toivotan hyvät jatkot. Säästyy paljolta ja jää suht hyvät välit kaikesta huolimatta.