Ihastuksen kohteeni, läheinen kollegani aina välillä kääntää paniikkisesti katseensa äkkiä pois, kun katseemme kohtaa. Ei aina, joskus.
Juttelemme normaalisti, menen itse usein keskustelemaan. Olemme yhtä aikaa usein kahvihuoneessa ja keskustelemme normaalisti. Viime aikoina en ole siis mitenkään enää tuijotellut liikoja vaan nimenomaan panostanut keskusteluihin.
Jos hänen mielestään olen tuijottanut ja se ahdistaa häntä eli siksi kääntäisi pään pois. Silloin hän on huomannut että pidän hänestä todella, eikö niin? Ja silloin luulisi että hän yrittäisi vältellä turhia keskusteluja vain pakolliset työjutut vai mitä? Jos siis häntä ahdistaa eikä kiinnosta.
Eli pitäisikö minun uskoa että hän jossain määrin pitää minusta? En uskalla suoraa aloitetta tehdä, johtuen työkuvioista.
Mitä mieltä olette? Minkälaisia kokemuksia?
Juttelemme normaalisti, menen itse usein keskustelemaan. Olemme yhtä aikaa usein kahvihuoneessa ja keskustelemme normaalisti. Viime aikoina en ole siis mitenkään enää tuijotellut liikoja vaan nimenomaan panostanut keskusteluihin.
Jos hänen mielestään olen tuijottanut ja se ahdistaa häntä eli siksi kääntäisi pään pois. Silloin hän on huomannut että pidän hänestä todella, eikö niin? Ja silloin luulisi että hän yrittäisi vältellä turhia keskusteluja vain pakolliset työjutut vai mitä? Jos siis häntä ahdistaa eikä kiinnosta.
Eli pitäisikö minun uskoa että hän jossain määrin pitää minusta? En uskalla suoraa aloitetta tehdä, johtuen työkuvioista.
Mitä mieltä olette? Minkälaisia kokemuksia?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen sosiaalisesti vilkas, tulen erilaisten henkilöiden kanssa hyvin juttuun, mutta olen toivottoman ujo, jota ei päälle päin huomaa..:)
Kun ihastus on samassa kahvipöydässä, tulee pöytäliinan kuviot äkkiä hyvin kiinostaviksi ja häkellyn hänen katseistaan todella paljon, silti haluaisin upota juuri hänen silmiinsä.
Keskustelen hänen kanssaan hiukan muustakin kuin työhön liittyvästä, en ahdistu hänen seurassaan, päinvastoin...jos innostun hänelle jotakin kertomaan punastun ja tunnen halua paeta paikalta, koska pelkään paljastuvani hänelle ja samalla pelkään myös sitä, ettei hänellä ole riittävästi tunteita minua kohtaan.
Elämä on niin tätä, mutta hän on suloisen sykähdyttävä, itse juuri eronneena ja hieman "kypsempänä" en tohdi rynnätä tekemään aloitetta van katson mitä tuleman pitää, koska aina välillä teemme paljonkin töitä yhdessä.
Näin siis täällä