Rakastajani on entinen miesystäväni, joka on nykyään naimisissa. Hänellä alkoi vanha suola janottaa ja meillä menee nyt hyvin. Mutta... huono omatunto seuraa minua. Mietin, miltä ex-miesystäväni vaimosta mahtaa tuntua, hän kun tietää tai ainakin aavistaa kaiken. Mies kun ei ollenkaan tunne katumusta, ei kuulu hänen tapoihinsa... Silti haluan jatkaa suhdetta miehen kanssa.
salainen rakastajatar
Trik
61642
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Samankaltainen tilanne mulla...paitsi että mies ei ole naimisissa, vaan avoliitossa. vanha suola alkoi janottaa molemmilla. Seksi sujuu kivasti ja muutenkin meillä synkkaa.
Mä olen kyllä hieman hukassa, sillä poden, toisin kuin mies, huonoa omaatuntoa avovaimon takia. Avokki tuskin tietää missä mennään.
En osaa tilannetta ratkaista, miehestä en aio luopua, mutta en aio kyllä kauaa enää jatkaa tätä kakkosnaisena oloa. Luotan siihen että tilanne ratkeaa kohta, tavalla tai toisella.
Joopa noinhan se menee, ja sitten se ex-avokki on sinun paikallasi. Muistakaa, että "sen edestään löytää minkä taakseen jättää"... mielestäni tuo "oravanpyörä"-malli, elämänlankana on tosi huono, paljon murhetta ja paljon kyyneliä ja rikottuja sydämiä. Tuolla konstilla saat maksaa tosi kovan hinnan elämästäsi. Ei millään pahalla, mutta järjenkkäyttö on sallittua myös parisuhteissa.
Näin on päässyt käymään täälläkin. Elän avoliitossa ja pettänyt miestäni exän kanssa (ex on jo naimisissa).
Mutta kun en tunne itsekään katumusta tapahtuneesta, minusta meillä oli kivaa ja sitä voisi olla jatkossakin. Asumme eri paikkakunnilla, mikä rajoittaa tapaamisiamme. Mutta pidämme kuitenkin säännöllisesti yhteyttä.
Minä olen naimisissa ja tapailen salaa ex-miestäni,joka elää avoliitossa. Vaikka meillä molemilla on uudet kumppanit, niin rakastamme ex:n kanssa toisiamme.Tapaamme satunnaisesti silloin tällöin ja lähetämme toisillemme viestejä.On surullista rakastaa ihmistä,jonka kanssa ei voi koskaan perustaa perhettä. On vain silloin tällöin satunnaisia onnen hetkiä,joiden voimalla jaksaa elää arjessa.
Olen kanssasi samaa mieltä, että on surullista rakastaa ihmistä, jonka kanssa ei voi koskaan perustaa perhettä. Ja ne pienet onnen hetket... Onhan se vähän epäoikeudenmukaista. Mutta sitähän tää elämä kokonaisuudessaan on.
En ymmärrä kirjoituksestasi yhtään mitään!!! Tapailet ex-miestäsi, rakastat häntä ja tuskailet samalla, että on kurjaa, kun ei voi perustaa perhettä ex-miehensä kanssa???? Miten tästä Sinulle rakkaasta miehestä sitten tuli ex-miehesi, jos et ole jo elänyt hänen kanssaan parisuhteessa? Mikä silloin esti onnellisuuden? Tapahtuiko rakastuminen vasta sen jälkeen, kun erositte toisistanne? Jos olisitte erottuanne kumpikin hieman mietiskelleet asioitanne ennen uuden kumppanin etsimistä, niin voisit nyt olla onnellisena yhdessä entisen miehesi kanssa.
Tämä tarina taas kerran osoittaa sen, että turhalla hätäilyllä uuteen suhteeseen ihmiset pilaavat kaikki mahdollisuutensa. Parisuhteen purkauduttua on vietettävä sinkkuna ainakin kaksi vuotta ja tehtävä surutyö kunnolla, jotta ihminen olisi sitten uudistuneena kykenevä uuteen parisuhteeseen. Jos edellisen suhteen purkauduttua rynnätään heti uuteen suhteeseen, niin siitä tulee vaan sutta ja sekundaa, ja kaikki ovat onnettomia.