Ei käy
- Uraohjus jolle työ on kaikki kaikessa
- tekorusketus joko solariumista tai rasvapurkista
- liian "trendikäs" tuoksua myöten
- permanentattu tai värjätty tukka
- pelaa golfia
- iso kaljamaha (paksu voi olla muuten)
- luulee olevansa hauska mutta ei ole sitä
- tosikko
- kaksoisleuka
- Uraohjus jolle työ on kaikki kaikessa
- tekorusketus joko solariumista tai rasvapurkista
- liian "trendikäs" tuoksua myöten
- permanentattu tai värjätty tukka
- pelaa golfia
- iso kaljamaha (paksu voi olla muuten)
- luulee olevansa hauska mutta ei ole sitä
- tosikko
- kaksoisleuka
Vastaukset 11
Vanhimmat
Entäs tälläinen:
- Kun työ käy haasteelliseksi hän ei halua uhrata liikaa aikaa sille, vaan ottaa loparit
- Vaihtaa jatkuvasti työtä, kun mikään työ ei tunnu oikealta
- Panostaa sosiaaliseen elämään:
- käy pubissa kaveireiden ja vaimon kanssa 4 päivänä viikossa, mutta ei juo itseään humalaan vaan sopivaan pieneen pöhnään.
- muina päivinä kotiin tulee ystäviä pelamaan seurapelejä ja nauttimaan viiniä
- ei kerää omaisuutta, vaan käyttää kaiken rahan lomailuun ja elämän pieniin nautintoihin.
- Ottaa loparit kun työ tulee tärkeämmäksi kuin läheiset. Loparit on ihan jees. Harva uskaltaa.
- Tottakai vaihtaa jos ei tunnu oikealta. Työstä pitää tykätä jos sitä tekee muuttei liikaa
-Tottakai panostaa sosiaaliseen elämään
vaimon kanssa voidaan käydä bubissakin mutta voidaan tehdä muutakin yhteistä
- kavereita saa olla eikä pöhnä ole pahitteeksi jos on iloinen.
- Seurapelit ja viini on hyvä juttu
-viimeisestä olen ihan samaa mieltä kun hautaan ei mitään voi mukaansa ottaa =)
että vain keskittyy iloitsemaan ja elämään huolista vapaata elämää. Eikö elämään kuulu ankara arki, jossa tehdään kokoajan työtä ja valmistauduta pahan päivän varalle.
Itse en olisi valmis leikkaamaan 50% tuloistani, jotta voisin tehdä mitä haluan ja nauttia elämästä. Syy tähän on se, että nyt kun vielä kaikki on suurinpiirtein hyvin, niin minun pitää jaksaa maksaa lainoja pois.
Toinen vaihtoehto on se, että olen kokoajan ihan persaukinen ja joudun lainaamaan jatkuvasti ihmisiltä rahaa. Enkä koskaan pysty maksamaan velkojani takaisin vaan joudun selittelemään heille.
Sen vuoksi tyydyn elämään siedettävää elämää, johon ei ylenpalttinen iloitseminen ei kuulu.
että kuka tuollaisessa huolettomassa suhteessa kantaa vastuun elämän vaikeuksista? Onko se naisen tehtävä, kun mies vain keskittyy ilonpitoon?
Ei elämä ole ainaista ruusuilla tanssimista vaan se raskaiden velvollisuuksien taakkojen kantamista. Vaihtoehto tälle on olla pummi, joka toisten siivellä.
Kyllä se on oikein, iloita ja elää huolista vapaana. Missä käsketään kärsiä ja tehdä koko ajan töitä? Elämä menee hukkaan valmistautuessa pahaan päivään jota ei ehkä tulekkaan? eikö se sitten ole mennyt ihan hukkaan ainakin? Kun olisi voinut silläkin aikaa nauttia elämästä?
Jos nyt nautit elämästäsi ei sinun tarvitsekkaan tehdä mitään =) Koetko lainojen maksamisen rasittavana? Eihän elämän pitäisi olla rasittavaa?
Joudut lainaamaan jos haluat jotakin mutta jos et halua ei tarvitse lainata. Kun tyydyt vähempään osaat nauttia pienemmistäkin asioista. Maailmassa on paljon nautittavia asioita jotka ei maksa yhtään mitään.
Miksi tyydyt siedettävään?
Vaikeuksia on just niin paljon kun niitä ottaa.
Ei täällä toinen ihminen ole toista tekemässä onnelliseksi mutta mukavan yksinolon voi vaihtaa vielä mukavampaan kaksinoloon.
Kurjaa jos ihmisen tarvitsee tuntea syyllisuyyttä siitä kun on kivaa. Hitsi nytkin pitäisi painaa tukka putkella työmaalla eikä nauttia joutenolosta?
Elämä voisi olla ruusuilla tanssimista kun antaisi sille luvan olla sitä. Vastoinkäymiset kuuluvat elämään yhtälailla ja niitä tulee kun tulee ja ne on hyväksyttävä. En kuitenkaan elä niitä odotellen ja tiedän että edellisistäkin on selvitty niin miksi odottaa tulevia? En edes muista vuosi sitten tapahtuneita.
mitä jos menettää vaikka työkyvyn. Sitten vaan mennään perheen kanssa sosiaalihuollon armoille ja muiden työllä elätettäviksi?
Onko se hauskaa, kun lapsille voi ostaa vaatteita tai terveellistä ruokaa, kun rahat ei riitä. Sen sijaan rahat pistetään kaljaan, kun lauletaan ja nauretaan ystävien kanssa karaoke baarissa. Niinkö pitäisi elää?
tyydyn siedettävään, koska minun käsitys onnellisesta elämästä on seuraava:
Pitää olla koti jossa on mukavuuksia niin paljon, että siellä viihtyy.
Tämä maksaa, niin paljon, että joutuu raatamaan itsensä näännyksiin. Toinen vaihtoehto on elää jatkuvassa pelossa siitä, mitä huominen tuo tullessaan ja elää kodissa jossa ei viihdy.
Mitä niillä mukavuuksilla tekee kun on kaiken aikaa töissä? Toisaalta nääntyneenä voi olla hyvä kaatua upottavaan nojatuoliin illalla?
Niin se kolmas vaihtoehto on elää pelkäämättä.
Kun ei ole mitään menetettävää ei tarvitse pelätä sitä menettämistä =)
Koti on siellä missä sinut hyväksytään sellaisena kuin olet ja todellakin on hyvä olla. Harvalla uraohjuksella on aikaa edes olla kodissaan saati rentoutua siellä?
Kodin henki tulee ihmisistä ei tavaroista.
Kodin ovet on auki ystäville.
Voihan sitä pelätä menettävänsä työkyvyn tai kuolevansa huomenna. Kaikesta on joku päivä luovuttava ja on paree olla siihen koko ajan valmis.
Ehkä sitä odotellessa voisi vaikka nauttia elämästä?
Lastenvaatteita saa kirpparilta ihan sopuhintaan ja nälkää ei suomessa tarvitse nähdä jos ei halua.
Laulaa ja nauraa voi ihan ilmaseksi eikä kaljaa ole pakko ostaa. Jos joku ropo jää ylitse niin hyvä punaviini on parempi vaihtoehto minun mielestäni.
Sama päämäärä meillä kaikilla kuitenkin on = Hyvän olon tunne. Toiset saa sen vähemmällä ja toiset ei millään.
Minun ihannemieheni voi vapaasti olla kaksoisleukaisen porsaan näköinen, kunhan ymmärtää vaatia itseään hoikempaa naista.