Mä oon jonkun aikaa lueskellut täällä näitä juttuja... Jotenkin vaan on alkanut mietityttää että pettääkö kaikki pettäjät uudestaan vai löytyykö oikeasti sellaisia ihmisiä jotka ottavat opikseen siitä yhdestä kerrasta?? Kaikki kun niin vakuuttelevat että kun kerran pettää niin tekee sen toisenkin kerran jne jne...
Mietin vaan kun mua on petetty niin olenko tehnyt väärän valinnan jäämällä pettäjän kanssa yhteen...
Mietin vaan kun mua on petetty niin olenko tehnyt väärän valinnan jäämällä pettäjän kanssa yhteen...
Vastaukset 29
Vanhimmat
Jos olette käyneet uskottomuuden läpi ja olette molemmat sitä mieltä, että haluatte jatkaa yhdessä, niin olet tehnyt ihan oikein. Sitähän ei voi koskaan sanoa, että pettääkö uudellelleen tai petätkö sinä joskus. Olen sitä mieltä, että ihminen oppii virheistään ja on täysin mahdollista, että kumppanisi on tästä lähin täysin uskollinen. Nämä jutut, että kerran pettäjä aina pettäjä ovat katkeroituneiden hylättyjen höpinöitä. Uskottomuus on hätähuuto ja jos siihen vastataan oikein, se saattaa olla suhteen uusi mahdollisuus. Tee töitä parisuhteesi eteen, se kannattaa. Kokemusta on!
Varmaankin on olemassa sellaisia, jotka pettävät kerran ja ottavat sitten opikseen.
Exäni petti aikanaan minua. Sen jälkeen on hänellä useampi suhde kariutunut hänen pettämiseensä. Siinä puolestaan pätee tuo "kerran pettäjä, aina pettäjä".
Meitä on moneksi.
että enhän mä voi itsestänikään enkä myöskään kumppanistani sanoa mitä tulevaisuus tuo eteen ja tullessaan eli pettääkö kumpikaan/kumpikin joskus... Mutta lähinnä sitä mietin että kun niin monia keskusteluita lukeneena ja huomanneena ihmisten toitottavan sitä että pettäjät tulee vaan varovaisiksi jatkaen pettämistä edelleen, onko se todella näin?
Asiaa on käyty läpi ja molemmat haluaa jatkaa edelleen, lähinnä mulla se valinta olikin edessä et haluanko mä enää jatkaa... Kumpikin meillä on tainnut elää sumussa ja unohtanut koko parisuhteen hoitamisen mutta nyt töitä tehdään sen ja toistemme eteen...
Kiitos vastauksestasi =)
Onhan se saletti ettei mitään tiettyä käyttäytymismallia voi yleistää jokaiseen pettäjään. Mutta hyvänen aika, jos kerran on pettänyt niin kyllä TODELLAKIN pitää olla varuillaan ja pitää ko. tapausta silmällä entistä tarkemmin (ottaen huomioon sen että voi olla edelleen pettämässä ja jäljet on paremmin peitelty). Ehdottomasti tulee tarkkailla. Muuten kaivaa vain itselleen kuoppaa, ja ehkä karvaasti joutuu taas uudestaan petetyksi ja katumaan sinisilmäisyyttä.
Pettäjän tulee ottaa opikseen mutta myös sen petetyn eli älä toista omaa virhettä ja ole enää niin sinisilmäinen.
En haluaisi särkeä sinun uskoasi ja toivoasi paremmasta. Itse olen elänyt liitossa jossa mieheni on pettänyt neljä kertaa. Naiset vain nuorentuvat ja muuttuvat enemmän ja enemmän maksullisiksi. (tarkoitan, heille ostellaan kaikenlaista jne.)
Joka kerta huomaan myöskin sen, että asenne kovenee. En mminä tee mitään väärin, vaan minulla on oikeus ja velvollisuus juosta vieraan tavaran perässä.
Miksikö hän sitten on vielä mieheni. Kun tuo paska ei suostu lähtemään ja lopettamaan koko pelleilyä. Minun pitäisi lähteä. Miksi sitten en tee sitä. Syitä en tässä kerro.
Sinulle vain neuvoksi, älä jää miettimään asioita liian kauan. Nuorelle ihmiselle löytyy vielä elämää muualtakin, jos ei parempaa, ainakin toisenlaista.
Yhdessäkään suhteessa en ole pettänyt enkä pelaillut. Ikääkin jo on.
mutta omasta kyllä. Tuo pettäminen on niitä juttuja että kyllä sitä muutaman vuoden pystyy olee tekemättä mutta sitten alkaa taas vietti pelaa ja pakko päästä pettämään tai ei pettämään vaan saada vierasta.
Mä en usko siihen että olisi ketään joka ei petä.
Samanlainen kokemus. Ensin tekee päätöksen, että nyt olen uskollinen, tyydyn osaani ja olen kunnolla. Mutta sitten... Juuri kun luule jo olevansa ruodussa, niin naps....
puntaroidessa sanoisin että pettäjä ottaa opikseen tekosistaan, mutta ei niin että lopettaisi, vaan tulee entistä varovaisemmaksi.
Ja niinkuin joku omaltakohdaltaan aiemmassa totesi niin palaa entiseen käyttäytymismallinsa uudelleen. Ennemmin tai myöhemmin.
Hänelle vielä sen verran että kaikki eivät suinkaan petä edes sitä ensimmäistä kertaa.
edellinen kirjoittaja. Ei tosiaan lopeta pettämistä vaan tulee entistä varovaisemmaksi.
Minulla on omakohtainen kokemus asiasta kun vaimo (nykyään ex-vaimo) petti, ja jäi kiinni.
Ensin katui, ja lupasi lopettaa suhteen toiseen mieheen, mutta vuoden päästä paljastui että oli jatkanut suhdettaan, nyt vaan oli ollut varovaisempi kuin ennen, mutta jäi sattumalta kiinni uudelleen.
Hän yritti vielä anella armoa, mutta sitten sai lähteä, ja läksiäislahjana annoin vielä muijalle selkään.
Jokainen pettäjä on yksilö, syyt toimintaan ovat erilaiset. Tapapettäjät ovat toivottomia, he tarvitsevat aina uusia valloituksia. Joku on pelkuri ja eroa halutessaan pettää ja jättää ratkaisun petetylle - kyllähän minä olisin jatkanut, mutta... Normaali puolisoaan rakastava pettäjä kauhistuu aiheuttamaansa tuskaa, eikä toista virhettään.
Syyt pettämiseen ovat aina pettäjässä, hänen omassa kriisissään. Koska ihminen voi rakastaa useampaakin yhtäaikaa, tunteet saattavat viedä. Päätös pettämisestä on kuitenkin aina tietoinen valinta. Kun pettäminen tulee ilmi, hyväkin parisuhde on syvässä kriisissä.
Sinua on petetty ja olet päättänyt jäädä liittoosi. Olet siis valinnut sen vaikeamman, mutta palkitsevamman tien - ero on se helppo ratkaisu. Vuosien päästä tiedät, oliko valintasi oikea. Meillä se oli ja myös niillä tuhansilla pareilla, jotka ovat pettämisen jälkeen jääneet yhteen. En enää pelkää pettämistä - puolisoni tietää, että sitten suhteemme loppuisi kokonaan. Vaikeinta on antaa itselleen lupa luottaa ja rakastaa. Ehkäpä vielä muutaman vuoden työn jälkeen pysyn siihenkin.
Aihe on vaikea. Mutta suhde jossa petetään ei palaa ennalleen.
miettinyt sitä, että pystytkö luottamaan siihen että puolisosi JÄÄ KIINNI seuraavasta pettämisestä? Seuraava pettäminenhän voi hyvinkin jäädä paljastumatta ja sinä elät hyvässä uskossa että puolisosi on pysynyt uskollisena..miten voit koskaan tietää??? useinhan ne kiinnijääneet pettäjät oppivat tosiaan virheistään ja seuraava kerta onkin huolella peitelty.
miettinyt paljonkin sitä että uskallanko luottaa enää puolisooni, se tästä tekee myös äärimmäisen vaikeaa... Luottamus kun on mennyt niin sitä ei hevillä takaisin saa, pakko vaan yrittää uskoa ja toivoa että tuo mies olisi oppinut virheestään ja todella arvostaisi mitä sillä on... Se jää nähtäväksi.
Mutta kuka takaa myöskään sen jos oletettaisi että erotaan ja joskus hamassa tulevaisuudessa aloitan uuden suhteen ettenkö joutuisi kokemaan samaa uudelleen. En tarkoita tällä sitä että sen takia tai sen pelossa jäisin tähän suhteeseen koska tää todella ei ole ollut helppo ratkaisu. Helpommalla varmaan olisin päässyt lähtemällä ja takaamalla että tuo ihminen ei minua enää satuta.
Vaikeita asioita ja todella toivoisin että ihmiset miettisivät sen toisen hetkenkin ennenkuin rikkovat niin paljon hyvää hetken mielijohteesta... Rakastakaa ja arvostakaa mitä teillä on ennenkuin se on liian myöhäistä!!
juu ei ole helppo asia.. itse voisin kuvitella antavani anteeksi yhden syrjähypyn mutta en useampaa tai ainakaan mitään pitempää juttua.
Siitä olen kanssasi eri mieltä kun mietit että ei kannatta kumppania vaihtaa jos käykin niin että koet saman taas siinä uudessakin suhteessakin..olen itse ehdottomasti sitä mieltä että jos suhteessa on pettämistä, ei silloin kumppanit ole keskenään niitä oikeita toisilleen. Sen oikean etsiminen ja löytäminen ei ole helppoa mutta silloin kun sen oikean on löytänyt ei suhteessa ole pettämistä..
Mieheni on pettänyt minua olen tiennyt asiasta jo3kk,lopullista päätöstä ei ole tehty,hän kulkee välillä kotona ja välillä toisen luona on useita päiviä ja sitten tulee kotiin ja on pari päivää ja taas lähtee,ei uskalla päättää,jättää päätöksen teon minulle, eikä minulla ole ollut voimia tehdä päätöstä.se olisi miehelleni liian helppo ratkaisu itse olen sekaisin kaikesta ja yritän selvitä vaan päivä kerrallaan.oltu naimisissa 23v,rakastan häntä edelleen olen kai hullu mutta siltikin tunne ei ole kadonnut,
Lopullisella päätöksellä ei ole mikään kiire. Tarvitsette aikaa rauhassa pohtia asiaa ja selvitellä tunteitanne. Myös puolisosi on sekaisin ja epävarma. Hän häpeää tekoaan, suree sinun tuskaasi ja pelkää, ettei suhteenne voi enää koskaan palata ennalleen. Eikähän suhde ennalleen voi palata, mutta hyvä suhde siitä voi tulla, mikäli olette molemmat valmiita sen eteen työtä tekemään.
Kuinkahan kauan miehesi sivusuhde on kestänyt - ihastuminen kestää korkeintaan kaksi vuotta ja sitten se joko hiipuu tai muuttuu oikeaksi rakkaudeksi. On varmasti surullista huomata entisen liiton rikottuaan, ettei tämä uusi ollutkaan muuta kuin ihastumista. Rakastumista rakastumiseen, tai ikäkausi- tai muutoskriisissä rypemistä.
Itse sinun tilanteessasi ollessani tein eropaperit ja omaisuuden osituksen. Muutin pois kotoakin lyhyeksi aikaa. Prosessi oli hidas ja hirveä, halusimme kumpikin jatkaa liittoamme, mutta se onnistui vasta erillään asumiseni jälkeen. Avioeroista yli puolet ovat ns. turhia eroja, asiat olisi voinut sopia. Kun luin tämän tutkimustuloksen ajattelin, ettei pitkä liittomme (silloin 25 v)saa päättyä turhaan eroon - ainakin todella yrittäisimme rakentaa suhteemme uudelleen. Ei se helppoa ollut, mutta nyt yli neljä vuotta asiaa työstettyämme elämme ihan onnellista elämää.
Toivon, että sinulla on hyvä ystävä, jolle voit puhua. Itse kirjoitin syvimmässä kriisissäni päiväkirjaa, se auttoi jäsentämään tapahtumia ja tilannettamme. Ammattiapu ja lääkitys auttoivat. Täältäkin etsin apua - sitä ei mielestäni uskottomuuspalstalta saa. Niinkuin tässäkin ketjussa kirjoittajat tekevät yleistyksiä ja etsivät syyllisiä.
Sinulla on oikeus rakastaa aviomiestäsi, sitä pettäjää - vain sinä pystyt arvioimaan, onko hän rakkautesi arvoinen!
kiitos vastauksestasi. tämä on varmasti pitkä prosessi kävi miten kävi.niinhän se on että aika parantaa haavat, tällä hetkellä se tuntuu kovin kaukaiselta.olen ollut sairaslomalla ja on ollut lääkkeitäkin mutta en enää syö lääkkeitä, ajattelin että pitää selvitä ilman niitä,tässä joutuu panemaan elämän aivan uusiksi kun alku shokki on ohitettu.se on vaan tosi vaikeaa kun aina näkee kun se tulee kotiin välillä on semmoinen tunne että olisi helpompi luovuttaa,onneksi minulla on hyviä ystäviä jotka ovat tukeneet minua.muuten olisin ollut huutavassa hukassa.
miten tallotte itseänne!!! toisen mies kulkee edelleen vieraissa.. varmaan miehenne ihan naureskelevat teille itsekseen kun vielä heitä ruinaatte..
Aika mielenkiintoista, kuinka asiantuntevasti annat lausuntosi vieraista ihmisistä ja parisuhteesta mutu- tuntumalla. Et tiedä, kuka ruinaa ja ketä. Et sitäkään, kuka naureskelee ja kenelle. Sinä tallot meitä - IIK!
sinähän tunnut jopa tietävän mitä tämän toisen puoliso tuntee.. :))) Millä perusteella sinä sen noin asiantuntevasti tiedät? Et varmasti itse näe kirjoituksistasi noita asioita mutta ulkopuoliselle se näkyy heti.
eihän kukaan voi tietää miltä tuntuu tulla petetyksi ennen kuin se osuu omalle kohdalla,meillä tilanne on nyt se että mies haluais tulla takas,mutta en tiedä kannaattaako se enää,tunteet ovat yhtä vuoristo rataa.onko kellään kokemusta onnistuuko suhde enää tälläisen jälkeen ja kauanko menee ennenkuin asiat edes jotenkon siedettävät.vai pitäiskö jatkaa kylmästi omaa elämää ja yrittää unohtaa.
Petin edellistä avomiestäni oikeastaan ilman omantunnon tuskia. Suhde oli jonkinlaista riippuvuutta puolin ja toisin ja pettäminen saattoi olla enemmän seuraus kuin esimerkiksi syy eroomme. Nykyisen mieheni kanssa olemme olleet yhdessä parikymmentä vuotta ja häntä en ole koskaan pettänyt, vaikka tilaisuuksia on kyllä ollut. Mietin edellisen suhteen jälkeen omiakin toimiani ja ainakaan vieraissa hyppiminen ei auttanut edes itseäni. Kaipa se oli jonkinlaista epätoivoista paremman suhteen etsimistä. Tosiasiahan on kuitenkin, ettei uutta suhdetta voi aloittaa käymättä läpi entistä. Olen siis päättänyt, että mieluummin eroa kuin hyppään vieraaseen sänkyyn.
Oma tilanteeni on tietysti erilainen kuin teidän, koska elän uskollisena eri miehen kanssa. Kukaan ei voi tietää tulevaisuudesta. Ei myöskään sitä, että pettäjä automaattisesti pettäisi uudelleen. Eiköhän yksi karvaita uskottomuuden opetuksia ole juuri se, että mikään elämässä ei ole varmaa vaan pitäisi keskittyä elämään hetkessä. Jos haluat jatkaa miehesi kanssa, älä jätä häntä ainakaan kostaaksesi tms. Kenenkään ei tietenkään pidä alistua mihin tahansa, mutta jotenkin pettäminen on kyllä tekona mielestäni hieman ylikorostettu.
ole pettänyt uutta miestäsi, mutta tiedän lukuisia tapauksia missä uutta kumppania petetään, ja ihan surutta. Eikä ole eroa onko kysymyksessä mies tai nainen. Aivan samanlainen pukki se äijä on uuden naisen kanssa, tai nainen samanlainen lutka uuden miehen kanssa.
Eli jotain vikaa niissä pettureissa on, eivät ne tavoistaan irti pääse.
Ja jos pettäjä haluaa lopettaa pettämisen, hänen pitää laittaa kaikki, siis KAIKKI yhteydet salarakkaaseen poikki. Ei sähköposteja, ei soittoja, ei tekstareita, eikä ainakaan samaa työpaikkaa.
Vain niin se voi onnistua, että pääsee suhteesta irti.
Tässä kaksi erilaista tavalla tai toisella omakohtaista esimerkkiä:
esim.1
Nainen lähtee matkalle viikoksi ulkomaille, mies jää kotiin. Suhde on ollut pitkän aikaa heikoilla jäillä. Mies lähtee kavereiden kanssa bileisiin ja pettää siellä naista tuntemattoman tytön kanssa. Naisen tullessa takaisin mies tunnustaa ja katuu. He tekevät töitä suhteen kuntoon saamisen eteen ja ovat vielä kaksi vuotta yhdessä ilman uusia pettämisiä.
esim.2
Pari on seurustellut useita vuosia, mies ei tunne kuitenkaan saavansa kaikkea mitä haluaa. Mies tapaa uuden tytön, ihastuu ja pettää naistaan. He eroavat ja mies jatkaa tytön tapailua. Jonkin ajan kuluttua pari palaa kuitenkin yhteen. Mies ei silti ole unohtanut ihastustaan vaan jatkaa suhdetta myös tämän kanssa.
Luulisin, että sillä on paljon tekemistä pettämisen uusiutumisen kanssa, onko tunteet mukana vai ei. Jos jutussa on mukana ihastusta ja himoa,on vaikeampi vain lopettaa pettämistä, mutta jos petoskumppani on ihan random-tyyppi ja vielä baari-illan jälkeen, on katumus suurempi. Sitten on valitettavasti myös niitä kylmiä kusipäitä jotka vaan pettää omaksi ilokseen, toivottavasti sellaiset kuitenkin tunnistaa kaukaa.
Petin kihlattuani kerran ei kuitenkaan mitään seksiä tapahtunut, homma meni sekavaksi ja häijyksi silti, yrityksistäni huolimatta kertominen oli todella vaikeaa.
Puolisoni sai tietää muuta kautta asiasta, riita oli hirveä, morkkis vielä hirveämpi.
Opin paljon itsestäni ja muutuin, sitä virhettä en voi unohtaa,en myöskään toistaa, katumus ja syyllisyys sen verran raskas taakka.
ei enää! tiedän mitä haluan.
Pakko vastata tähän kun aihe koskettaa itseäni.
Olen seurustellut saman miehen kanssa yli 15 v. ja olemme naimisissa lapsiakin on.
Olen elänyt uskollisesti nämä vuodet, vaikkakin tykännyt käydä baareissa muutaman kerran vuodessa. Tästä mieheni ei tykkää, vaan pelkää minun pettävän häntä. Olen vakuutellut etten ole tehnyt mitään sen suuntaistakaan, mikä pitikin paikkansa, tähän syksyyn saakka.
Riitoja on ollut muutaman vuoden välein, niiden aikana suutuspäissäni haaveilin pettämisestä, sitä en kuitenkaan aikonut oikeasti toteuttaa.
Ollessani kaukana työmatkalla, tilaisuus teki sankarin ja otin yövieraaksi yökerhosta nuoren, komean mustan miehen, kuin suoraan tylsistyneen reilu kolmikymppisen perheenäidin fantasioista.
Seksi oli hyvää, himo vielä parempaa.
Mies olisi halunnut pitää yhteyttä, mutta en voinut ottaa riskiä, että jäisin kiinni myöhemmin. Nyt kiinnijäämisen riskiä ei ole, enkä aio miehelleni kertoa, en edes ystävilleni.(salaa se harmittaa, koska elämä oli kerrankin jännittävää, kerrankin sai kuulla olevansa ihana jne.vaikka se ei olisikaan totta, niin se on sitä, mitä omalta mieheltä ei saa)
Jälkikäteen teko ei kaduta ja parhaillaan mietin mahdanko edes rakastaa miestäni. Ehkä olisi parempi erota, mutta kun pelissä on lapset ja asuntolainat jne..ei se ainakaan helppoa tulisi olemaan.
Tehdessäni näin mieheni pahimmat pelot todeksi, ja tutustuessani itseeni, pidän hyvin mahdollisena, että voin tehdä sen uudelleen jos tilaisuus tulee. Varsinkaan kun ihmeempiä tunnontuskia ei edes ole.
Itse en ole kovin aloitteellinen, mutta kun vieras mies on, niin se näköjään käy ihan helposti.
Vastaan aloittajan kysymykseen, että kynnys ainakin on matalampi, kun sen kerran on tehnyt.
Täytyy tunnustaa että minä en ottanut opikseni. Ihastuin toiseen naiseen, lähestyin häntä ja siitä alkoi suhteemme. Kerroin melkein heti vaimolleni siitä ja sanoin että haluan erota. Vaimo oli sitä mieltä että meidän pitäisi vielä yrittää. Suostuin siihen kun ajattelin että olimmehan olleet jo niin pitkään yhdessä. Ajattelin että ei kannata heittää heti pitkää suhdetta hukkaan. Jatkoimme siis. Mutta muutaman kuukauden päästä tapasin taas toisen naisen. Hän oli pahoillaan siitä että olin valinnut vaimoni, mutta ymmärsi sen. Tapaamisen jälkeen en saanut toista naista mielestäni, joten sorruin ottamaan yhteyttä. Ja salasuhde jatkui taas. Olin kuin koukussa häneen. Hän oli monella tavalla sitä mistä olen pienestä pojasta asti unelmoinut. Enkä puhu nyt vain ulkonäöstä, meillä synkkasi, viihdyin hänen seurassaan. Tunteet syveni ja samalla syyllisyys. Tunsin velvollisuutta vaimoa kohtaan ja olihan minulla tunteita häntäkin kohtaan. Välillä oli läheltä piti tilanteita.
Parin vuoden päästä en kestänyt enää vaan minun oli pakko tunnustaa. Ajattelin ryhdistäytyä ja yrittää tosissani vaimoni kanssa ja ilmoitin toiselle naiselle että salasuhde on ohi. Pysyiime kuitenkin yhteyksissä. Vaimoni oli aivan hajalla, ja se sai minutkin masentumaan. Annoin hänen itkeä ja raivota ja kerroin kaikki yksityiskohdat mitä hän halusi kuulla. Lähinnä hän kyllä kyseli seksistä. Parin kuukauden päästä hän alkoi rauhoittua ja alkoi itse tekemään töitä miellyttääkseen minua. Se oli yllättävää mutta tervetullutta. Tavallaan hänen käytös sai minut unohtamaan mitä olin tehnyt. Tuntui että eihän se ollutkaan niin paha juttu.
Se ajattelutapa oli virhe sillä ajattelin että voisinhan yrittää pelkkää ystävyyttä toisen naisen kanssa. Hän oli ilahtunut. Ja niin olin itsekin kun kuulin että hän on kaivannut minua. Aloimme tapailla ystävinä, mutta pianhan se johti fyysiseen kontaktiin ja taas oltiin samassa tilanteessa. Tätä on kestänyt taas pari vuotta tähän päivään mennessä.
Nyt tilanne on taas siinä pisteessä että omatunto kolkuttaa. en tiedä mitä teen. En usko että pääsen eroon pettämisestä. Mutta en osaa valita.
Anna vaimosi valita - ole rehellinen. Hän tuskin haluaa olla toinen nainen. Hän on joko ainoa tai ei ollenkaan. Ole mies ja kanna vastuusi!