tassa olen pohdiskellut itselleni ajankohtaista asiaa,eli uskollisuutta avioliitossa,ja haluaisin kuulla muilta vaimoilta,joilla pitka suhde takana,etta kuinka olette pystyneet kasittelemaan asiaa:miten sait tietaa suhteesta?miten toimit?ja jos jatkoit liittoa,niin miten ja miksi?toistuiko uskottomuus,ja jos mita sitten tapahtui?tiedan etta kohtalotovereitani löytyy paljon,joten please, avittakaa vahan...
kaiken se kestaa?
petetty
272363
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Ex-avomieheni petti minua. Jatkoimme suhdetta pitkien keskustelujen jälkeen. En päässyt asiasta yli ja jätin miehen 3 vuotta pettämisen jälkeen (sain tietää pettämisestä heti sen tapahduttua).
Nykyisen mieheni kanssa olemme olleet yhdessä kymmenen vuotta, ja luultavasti hän ei ole minua pettänyt. Eihän sitä koskaan voi varmaksi sanoa, mutta tuntuu, että voin luottaa häneen ihan erilailla kuin exääni. Jos nykyinen pettäisi, jättäisin hänet vaikka meillä on lapsia, sillä en pystyisi elämään petturin kanssa.
Tällä ei ole mitään tekemistä pettämis-asian kanssa, mutta kerronpahan nyt kuitenkin: exäni on suomalainen ja nykyinen ei.
asioiden parissa ja olisi kiva kuulla muiden kokemuksia ja mielipiteitä myös...
Itse annoin ensimmäisen kerran "anteeksi", toinen kierros paraikaa päällä ja olo ihan turta, koska kaikesta ***sta huolimatta rakastan miestäni. Nyt kyllä olen paljon vakaammin sitä mieltä, että ei ole pohjaa jatkaa, koska uskottomuus uusiutui. Onko miehesi muslimi?
Itse sain asian selville naisen vaiston kautta, joka johti mm. puhelimen selailuun :/
Ahdistaa
että olen itse tullut petetyksi ja pettänyt. Enää en todellakaan usko yhdenkään suhteen olevan täysin uskollinen niin se vain on. Jos täytyy toisen puhelinta tutkia niin olisi syytä lopettaa koko suhde. Kyttäämällä ei toisen pettämistä saa kuriin.
muslimi,mutta ei harras sellainen.asia tuli minulle ihan puun takaa,kun tama toinen nainen soitti itse minulle...motiivi?mika lie...sanoi potevansa huonoa omaa tuntoa jne.jne.anna mun kaikki kestaa...
huonoa omaatuntoa...?mies vai 2.nainen ja sen takia soitti sinulle? Mikä oli miehen selitys asiaan?
jaksamisia, tiedän kokemuksesta, missä tunteiden myllerryksessä pyörit...Onko teillä yhteisiä lapsia?
mies ei viela tieda,etta tiedan...mietin milla tavalla otan asian esille 'arvokkaasti'... lasten takia en haluaisi kovaa metelia nostaa...ja siis tama nainen soitti,ja 'pahoitteli' asiaa.en osannut muuta kuin huokailla ja ynahdella puhelimeen...
odottaa ennenkuin kerrot naisen soitosta...?
Ota myös huomioon se, että 2.nainen soitti lievittääkseen omaa pahaaoloaan ja hänen puheensa ovat vain puoli totuutta heidän suhteestaan...
Itse (ehkä) toimisin niin, että istuttaisin miehen sohvalle ja kysyisin suoraan ja tiukkaan sävyyn...Onko hänellä kerrottavaa, jos kieltää...Kertoisin puhelusta, jos edelleen kieltää...Luultavimmin ottaisin kaikupuhelun 2.naiselle...Saitko häneltä numeroa? vai soittiko pelkuri tuntemattomasta???
Tuntuu surkealta sun puolesta, olen käynyt tuon saman läpi joskus ja tiedän, miten ***kalta susta varmaankin tuntuu...
~voimahali~
Tuo toinen nainen ei todellakaan halunnut lievittää omaa pahaaoloaan vaan haluaa miehen kokonaan itselleen.
nainen soitti salaisesta numerosta,tietenkin. mutta tiedan nyt jokatapauksessa kenesta on kyse.tai en tieda,mutta heidat oli nahty kahvittelemassa ja mulle kerrottiin kun tajusin kysya...lahteeni kertoi ettei suoraansanottuna ymmarra mita mieheni on ko.naisessa nahnyt,mutta se taitaa nyt olla sivuasia.jotain kuitenkin.otin asian puheeksi mieheni kanssa illalla:meni vitivalkoiseksi,ja ryhtyi vakuuttelemaan rakkauttaan.sitten purskahti itkuun,ja pyyteli kovasti anteeksi.ei kuulemma merkinnyt mitaan,ja oli kuulemma ensimmainen ja viimeinen kerta kun hanen harkintakykynsa petti jne.oli kovin vakuuttava,mutta naytin ovea.pysyköön poissa nyt ainakin toistaiseksi,etta saan tilaa ajatella...
ja hän siis myönsi suhteen...? vaikka "ei mitään" merkannutkaan se 2. nainen, mutta silti sellainen piti olla, arrggh miehet!!!
Lähtikö miehesi suosiolla kodistanne? Oletteko miehen lähdön jälkeen puhuneet? Koittaako hän ottaa yhteyttä sinuun?
Hyvä, että otat aikaa ajatuksillesi, kiivaassa mielentilassa ei kannata toimia. Aika varmasti näyttää oikean suunnan.
olla viilea ja etainen=vaikeasti tavoiteltava...sanoi toimineensa pitkalti kaveriporukan usuttamana:he kun kuulemma vaihtavat naista kuin paitaa ja keljuilevat hanen yksiavioisuudelleen...argh.mies lahti ihan kiltisti,paa painuksissa serkkunsa luo.tajusi kait et nyt on parempi kuunnella,ja tehda kuten vaimo pyytaa.onhan tuo soitellut ja serkkunsa myös, mutten ole vastannut puheluihin.viestin lahetin etta lapset ok,ei hataa.siina se.en ihan pian varmaan kykene mitaan paatöksia tekemaan,enka sita itseltani vaadikkaan.
ajatuksesi kuulostavat ja varmasti hyvä juttu, että ajattelet asiat nyt perinpohjaisesti.
Itse joskus, vuosia sitten, annoin "anteeksi" liian helpolla ja nyt olen melkein samassa tilanteessa uudelleen ja mies ei pysty ymmärtämään, miksi olen niin "tiukkana", ehkä siksi, kun silloin joskus muinoin annoin anteeksi.Noh, onneksi ihminen kasvaa ja viisastuu. (Tai siis toiset kasvaa, toiset ei...)
Lasten takia sitä jaksaa eteenpäin. Itse kanssa todennut, että kulutetuin vastausviesti miehellä viime viikkoina ollut, lapset ok!
Kun tunteesi on hiukan laantuneet ota mies takaisin kotiin ja yrittäkää jatkaa avioliittoa.
Se toinen naikkonen soitteli sulle , koska onneton on rakastunut sun mieheesi.
Paras naula arkkuun on soitto sulle ja hirveä valehtelujen kertominen.
Näin se naikkonen saa aviomiehesi itselleen.
Unohda miehesi seikkailut ja aloittakaa yhtinen tiiviinpi perhe elämä.
Teillä on yhteisiä lapsia.
Lapset on parisuhteessa tärkein asia.
Sanot myöskin miehellesi että yhtään soittoa tuntemettomasta numerosta ei tule tähän taloon.
Tai menet puhelimen kanssa poliisi laitokselle.
Sanot että mieheesi rakastunut naikkonen uhkailee perhettäsi ja lapsiasi.
Mitähän se naikkonen saa vielä päähänsä.
Seuraile sua , sun lapsia ym.
Noita hulluja rakastuneita ns.naikkosia on joka junaan.
Niillä kun ei ole omaa perhettä , lapsia tai elämää.
Ne on vähän jälkeen jäänneitä , niitä kai pitäsi sääliä.
Yksin ne jää joka tapauksessa.
Nyt on pakko kirjoittaa. Älä missään nimessä huoli PETTÄJÄÄ takaisin.
Kuinka voisit ajatellakaan yhteistä elämää miehen kanssa joka on "hässinyt" toista naista.
Tiedätkö, jopa nykyaikaan, vaikka toiset ei sitä millään usko, löytyy miehiä ja naisia jotka ovat uskollisia eivätkä koskaan edes mielessään harkitse pettävänsä.
Itse en koskaan pettäisi miestäni ja ex-mieheni oli uskollisin mitä maa päällään kantaa (erosimme muista syistä).
Tunnen monia miehiä jotka eivät harrasta lainkaan yöelämää, käyvät töäissä, tulevat kotiin, tekevät kotitöitä, ulkoilevat jne. toisinsanoen viettävät aikaa perheensä kanssa.
Tiedätkö, jätä petturi ja joku kaunis päivä elämä järjestää sinulle ihanan ja uskollisen miehen, siis MIEHEN ei petturia.
Älä akka valita.
Monet avioliitot kaatuvat ihan syyttä.
En ikinä kehottaisi ketaan olemaan yksinhuoltajana.
Tällä avioparilla on lapsia.
Lapset ovat aina ykkösinä.
Mistä yksinhuoltaja löytää mukavia uusia aviomiehiä.
Kuka täysjärkinen elättää toisen miehen lasta.
Varsinkin kun lapset ovat tummia eivätkä ole omaa lihaa ja verta.
Ota se lusikka vain kauniiseen käteen ja aloita elämä puhtaalta pöydältä ja anna asioiden olla.
Yksinhuoltajan elämä ei ole mitään ruusuilla tanssimista.
Ellet ole varakas, tai vanhenpasi ole varakkaita.
kaipa se nainen tietaa kuka olen,koska sanoi tietavansa milta mina naytan,ja etta olen kaunis,ja etta löydan nopeasti uuden ym.paskaa... mutta minka ihmeen takia se olettaa mun jattavan 13v.liiton ja kolmen lapsen jalkeeen mieheni ilman tunnontuskia?olen koko taman ajan ollut kotiaitina,ja pyrkinyt kaikin mahdollisin tavoin olemaan hyva vaimo ja aiti...silti kavi nain,ja nyt tuntuu,etta ponnisteluni ovat olleet taysin turhia?havettaa myös tama epaonnistuminen...kylla tama on raskasta,ja sivussa pitaisi perhetta pyörittaa...eilen otin vastaan mieheni serkun vaimon,joka siis turkkilainen,ja han oli kovin yllattynyt tasta kaikesta ja pahoillaan.siina jutellessa paljasti etta luuli mun mieheni olevan se yksi ainoa ja kunnollinen koko porukasta,joka ei ikina pettaisi vaimoaan...niinpa niin.on kuulemma ollut todella masentunut ja itkuinen heilla ollessaan...en ole ikina nahnyt mieheni itkevan,kuin nyt taman asian yhteydessa,joten pahalta sekin tuntuu,vaikka mies on todellakin kurjuutensa ansainnut...mun omassa paassani on kaynnissa valtava myrsky,ja tuntuu etta ajatuksia on vaikea eritella.valilla vihaan yli kaiken ja valilla meinaan luhistua ikavan alle...aiemmin niin jarkeva nainen on muuttunut taysin epaloogisesti ajattelevaksi unissakavelijaksi.
on melkein samassa pisteessä kuin sinunkin tällä hetkellä ja pahanolon tunnetta ei pysty sanoin kuvaamaan. Sillä erotuksella vaan, että meillä yhteisiä vuosia vielä muutama enemmän ja tämä se 2. pettäminen...
Saitko tietoosi, minkä "laatuinen" suhde heillä oli ollut ja kuinka kauan jatkunut?
Itse juuri paraikaa selvitän sitä ja uskon, että tämä "lovestory" loppuu tähän, koska luottamusta ei kertakaikkiaan enää ole, vaikka rakkautta onkin...
Laita meilios, jos haluat vaihtaa ajatuksia privaatimmin.
on ollut paljon apua tasta palstasta,koska kuulun niihin ihmisiin,joille kulissien pystyssa pitaminen on tarkeaa.siksi en halua edeta pisteeseen jossa henkilöllisyyteni saattaisi paljastua.on ollut ihanaa huomata etta minun kirjoituksiini on vastattu asiallisesti ja empatiaa tuntien:kaikille kaunis kiitos siita.asia on arka ja nahtavasti aika monellekkin tuttu.jatketaan ihmeessa kirjoittelua talla palstalla,kun paljastumisen mahdollisuuskin on olematon,eika mieskaan pysty urkkimaan...heh.tallahetkella minulla on suhteesta sellainen kuva,etta tapailu on ollut erittain satunnaista koko sen keston n.4kk ajan.eika seksikaan ole ollut mitenkaan saannöllista.saanko kysya,kuinka selvisi tama toinen pettaminen,ja kauanko nailla on ollut valia?miten mies asian esille tuloon suhtautuu?tietaako lahipiiri?tiedatko muuten yhtaan paria,joilla tallaisia ongelmia ei ole ilmennyt?ja viela,minka maalainen miehesi on?niin tai nain.voimia sinnekkin...
pysyä anonyymina, koska tiedän todella hyvin, miten perheen asioita tulee vaieta/varjella jne jne. Meilaaminenkin onnistuu anonyymina esim. "tekaistulla" meiliosoitteella. Mutta, ihan miten haluat...
Naisen vaisto pisti epäilemään ja puheluerittely paljasti loput, mies myönsi taiston kautta. 1. uskottomuuden paljastin minä, soittamalla 2. naiselle, jos sillä on mitenkään merkitystä mihinkään, ei kai. Näiden suhteiden väliin mahtuu vuosia melkein 10 ja tällä hetkellä en ole (tietenkään) varma, vaikka niitä olisi muitakin matkan varrella ollut. Mies on lähtöisin pohjois-afrikasta, tosin jo vuosia ollut Suomen kansalainen. Lähipiiri tietää jotain, mutta ei todellakaan kaikkea. Itse en pidä yllä kulisseja, koitan vaan säilyttää rauhan lasten vuoksi.
Nyt pettäjämiehet pihalle ja sassiin. Sitten uutta pohjois-afrikkalaista ja turkkilaista koukkuun, sillä yleistää ei saa.
Hei! Lukiessani juttujasi, minulle tuli muutama asia mieleeni.
Kirjoitit, että miehesi itki tilanteen tullessa esiin, ja on muutenkin ollut itkuinen ja surkeana. Se viittaisi mielestäni katumukseen, ja muutenkin se, että miehesi lähti heti kotoanne. Mies ainakin ymmärtää tehneensä väärin, ja todella on pahoillaan. Siltä minusta vaikuttaisi, JOS kaikki tämä on totta. Voisiko olla, että miehesi serkun vaimo on laitettu luoksesi puolustelemaan miestäsi ja että hän jopa lasketteli luikuria? Kuinka hyvissä väleissä olet tämän vaimon kanssa?
Minä uskon myös, että se toinen nainen on kiinnostunut miehestäsi ja siksi saattoi valehdella asioista, joita kertoi sinulle.
Lieventävänä asianhaarana pitäisin sitäkin, että serkun vaimo sanoi, että piti miestäsi kaikkein kunnollisimpana. Tarkoitan vain, että huono seura todellakin voi painostaa vähänkään huonomman itsetunnon omaavaa pahoille teille, että "maine" säilyy... ja muutenkin.
Jos minä olisin sinun tilanteessasi, keskustelisin miehen kanssa siitä, että miten elämä jatkuisi, jos avioliittokin jatkuu. En hyväksyisi mitään salaisia puheluita, salaisia reissuja jne., eli vaatisin perhekeskeistä elämää, jossa ei ole mitään yöreissuja yms. miesporukassa. Voithan sanoa, että miehesi ystävät ovat aina tervetulleita teille, mutta että miehesi saa keskittyä enemmän olemaan kotona perheensä luona. Jos miehesi suostuisi siihen, se osoittaisi selvästi että hän ymmärtää, että hänen tekonsa ansaitsevat "sanktioita". Ja kaiken lisäksi perhekeskeinen elämä on kaikkein onnellisinta!
Toivottavasti viestistäni oli edes jotain apua. Muista kuitenkin, että sinun on tehtävä sellainen ratkaisu, jonka kanssa voit elää. Sekin on totta, että täydellistä avioliittoa ei koskaan voi saavuttaa... tai ainakin harvemmin. Eli kannattaa punnita tarkkaan plussat ja miinukset.
Mies sanoi olevansa eronnut.Meillä alkoi suhde,kunnes pitkän ajan jälkeen selvis et mies onkin naimisissa.Lopetin suhteen,vaikka mies lupaili avioeroa ja lupaili maat ja taivaat.Ei kiitos, todellakaan tuollaista en huoli .Ihmetys oli suuri,miten on mahdollisuus elää noin helposti kaksoiselämää.Eikö vaimo ihmetellyt missä mies oli? Soitin vaimolle ja kerroin,koska itse olisin halunnut tietää,jos hän olisi ollut minun mieheni.Selvisi,että heillä oli pieniä lapsia ja yhtä sun toista avioliitosta.Vaimo kuulosti ihan kivalta ihmiseltä. En tosiaan olisi kelpuuttanut tuollaista miestä itselleni.En kertonut valheita,vaan kaunistelin asioita ja jätin pahimmat kertomatta.Ehkä olisi pitänyt kertoa koko kaamea totuus?Avioliitto jatkuu ja vaimo ilmeisesti antanut anteeksi.Mutta mies siitä huolimatta kokoajan yrittänyt saada myös minua takaisin kaikin keinoin.Olen uhannut miestä,että soitan toisen kerran vaimolle jos ei lopeta!Entä sitten,soita vaan on vastaus,ei mua haittaa!Ja aikaa tuosta jutusta on jo.Että näin katuvainen ja tapansa parantanut ainakin tämä mies on!
Minäkin haluan kertoa omasta kokemuksestani. Seurustelin yli 6 vuotta turkkilaisen kurdimiehen kanssa, rakastin häntä (voi luoja, että oikeasti rakastin), olin uskollinen, ja yritin olla hyvä vaimo kaikin puolin. Hyväksyin asioita, joita en aikaisemmassa suhteessa suomalaisen miehen kanssa olisi hyväksynyt, koska ajattelin, että kulttuurieroja on esim. kotitöiden, työskentelyaikojen, kavereiden tapaamisten ym. asioiden osalta. Petetyksi tulin ensimmäisen kerran n. vuoden kuluttua seurustelun alkamisesta (löysin naisen numeron ravintolaillan jälkeen mieheni housujen taskusta, kun tyhjensin niitä pesua varten, ja soitin tietty heti naiselle), jonka jälkeen mies vakuutteli katuvansa, itki ja sanoi olevansa todella pahoillaan. Kuukauden verran oltiin tuolloin erossa, ja mies tuli takaisin suudellen jalkojani ja luvaten vaikka kuun taivaalta, jos vain jatkettaisiin, kun muita hän ei kuulema ikinä koskaan halua eikä tarvi. En edes tiedä kuinka paljon hänellä on tämän jutun jälkeen muita naisia ollut, sen vain tiedän, että on ollut (muutaman kerran on kiinni jäänyt). Jotenkin olen ollut niin heikko ja sinisilmäinen, ja rakastanut liikaa, etten ole järjellä osannut asioita ajatella vaan aina takaisin olen ottanut hänen rakkaudentunnustustensa ja vakuuttelujensa jälkeen. Olen aina halunnut uskoa parempaan tulevaisuuteen. Luottamus ei ole kuitenkaan ikinä palannut tuon ensimmäisen reissun jälkeen samalle tasolle kuin oli sitä ennen, ja se on rasittanut koko meidän yhdessäoloaikaa. Välillä meni hyvin puolikin vuotta, mutta aina tipahdin korkealta ja kovaa, kun kuulin uusista jutuista. Nyt on kaikki tämä piina taakse jäänyttä elämää. Jatkan yksin lasteni kanssa (edellisestä liitosta), ja annan exäni heilua bongaamassa muita tipuja ihan vapaasti ravintoloista. Sääliksi käy vain seuraavat uhrit, joille hän tulee rakkauttaan vakuuttelemaan, ja lupaamaan kuuta taivaalta. Itse olen oppinut, ettei pidä olla liian sinisilmäinen näiden kanssa.
saitkin jo hyviä neuvoja.Minä sanoisin sinulle,että älä eroa minkään porton takia.älä virheen takia,omasi tai miehesi.Eroa sitten,kun tunnet olevasi valmis ja vahva ja jos liitto ei mitenkään enää onnistu.Kun olet kadottanut rakkautesi ja kunnioituksen miestäsi kohtaan.Jos eroat liian aikaisin,palaatte vain yhteen epärealistisin odotuksin tai jäät murehtimaan turhaan.Odota,ja anna tuskan mennä ohi.Kyllä sinä jaksat.
eri vaihtoehtojen valilla,mutta nyt kun sain puhelun anopiltani turkista,ja mieheni oli rehellisesti kertonut tilanteen,vaikka tiesikin saavansa asiasta korvilleen,niin ajattelin etta sen taytyy olla aidosti pahoillaan...anoppi sanoi etta jos tallainen toistuu han ei tunnusta poikaansa omakseen,ja oli ihana saada tukea silta saralta... nyt ajattelen etta voisin antaa toisen mahdollisuuden miehelleni,kun lapsetkin jo kyselevat,ja pistaa liitolle tiukat ehdot ja rajat myös naille selvasti haitallisille kaverisuhteillekin...ajattelin kuitenkin hiillostaa hanta viela jonkin aikaa...ihan vaan periaatteen vuoksi...ajattelin ehdottaa turkkiin lahtöa,ja katsoa miten asiat etenevat.
"Eroa sitten,kun tunnet olevasi valmis ja vahva ja jos liitto ei mitenkään enää onnistu.Kun olet kadottanut rakkautesi ja kunnioituksen miestäsi kohtaan."
Siinä vain usein käy niin, että kun odottelee sitä rakkauden ja kunnioituksen loppumista, menettää oman itsekunnioituksensa ja alistuu kohtaloonsa. Siinä sitten on taas yksi paskapäälle uhrattu elämä. Eikä mikään ole niin surullista kuin vapaaehtoisesti pois annettu ihmisarvo.
Pettäjämiehestä eroon heti! Vaikka mies tiesi, että voi menettää vaimon ja lapset niin siltikin meni pettämään. Eli jonkun naisen takia "joka ei merkinnyt mitään" oli valmis luopumaan perheestään. Jos nyt annat anteeksi olet vain osoittanut, että hyväksyt pettämisen ja se tulee taatusti toistumaan. Mies on aidosti pahoillaan vaan siitä, että jäi kiinni eikä mistään muusta (olikohan edes ensimmäinen kerta kun petti).