Tassa hieman tietoa turkkilaisista haista sivustolta www.turkki.fi
Turkkilaisen kanssa naimisissa olevat tai muuten vain asiasta tietavat, mita mielta olette naista? Ovatko tassa mainitut perinteet toteutuneet kaytannossa vai miten on toimittu? Tietysti suomalaisista haistakin voitaisiin tehda samanlainen lista, jossa lueteltaisiin perinteita. Joita ei kuitenkaan ole pakko noudattaa eika monet noudatakaan.. Kiinnostaa vain tietaa, missa maarin Turkissa noudatetaan naita haaperinteita.
Lisaksi turkkilaisten vaimot, oletteko saaneet islamin mukaan mahrin eli lahjan naimisiin mennessanne? Sen summa kuuluisi merkita todistukseen. Se voi olla joku summa rahaa tai vaikka jokin arvokas koru. Jos avioliitto solmitaan islamin mukaan, niin se pitaisi maksaa oli morsian sitten muslimi tai kristitty... Nainen itse maarittelee mahrin maaran.
Häät
Nykyisin turkkilainen nuori valitsee useimmiten itse puolisonsa, mutta vanhempien siunaus tulevalle liitolle on silti saatava. Maaseudulla on sen sijaan edelleen tavallista, että vanhemmat valitsevat lapsilleen sopivat aviopuolisot ja päättävät avioliitosta.
Perheiden päästyä yhteisymmärrykseen lastensa liitosta toimitetaan esikihlaus eli lupaus (söz) ja annetaan runsaasti lahjoja puolin ja toisin. Lupausta seuraa varsinainen kihlaus (nisan), joka voi kestää kuukaudesta jopa vuosiin.
Morsiamen hääpuku on valkoinen ja sitä koristaa punainen vyö, joka on merkki morsiamen puhtaudesta. Asuun kuuluvat lisäksi huntu, hopeanväriset kukkalaitteet ja pitkät pitsihansikkaat.
Virallinen vihkiminen suoritetaan kaupungintalolla ja sillä pitää olla todistajat. Vihkituomarille toimitetaan esteettömyystodistus, ja hän kirjoittaa vihkitodistuksen. Juridisen toimenpiteen jälkeen liitolle voidaan pyytää siunaus imaamilta.
Vihkiseremonioiden jälkeen ajetaan autoilla tai kieseillä ympäri kaupunkia tai kylää, soitetaan torvia ja lauletaan. Ohikulkijat voivat pysäyttää hääkulkueen ja sulhanen joutuu maksamaan heille, jotta matka pääsee jatkumaan kohti juhlapaikkaa.
Maaseudulla häissä syödään hyvin. Tarjolla on erityistä hääkeittoa, lammasta ja riisiä sekä paljon makeita herkkuja. Musiikki vaihtelee turkkilaisesta kansanmusiikista nykypäivän diskohitteihin.
Turkkilaiset hääjuhlat jatkuvat usein joitakin päiviä hääseremonian jälkeen. Tuore vaimo saattaa palata kotiin häävaloja seuraavana aamuna ollakseen perheensä ja ystäviensä kanssa. Kotiin palattuaan hänelle voidaan tehdä hennarituaali.
Turkkilaisen kanssa naimisissa olevat tai muuten vain asiasta tietavat, mita mielta olette naista? Ovatko tassa mainitut perinteet toteutuneet kaytannossa vai miten on toimittu? Tietysti suomalaisista haistakin voitaisiin tehda samanlainen lista, jossa lueteltaisiin perinteita. Joita ei kuitenkaan ole pakko noudattaa eika monet noudatakaan.. Kiinnostaa vain tietaa, missa maarin Turkissa noudatetaan naita haaperinteita.
Lisaksi turkkilaisten vaimot, oletteko saaneet islamin mukaan mahrin eli lahjan naimisiin mennessanne? Sen summa kuuluisi merkita todistukseen. Se voi olla joku summa rahaa tai vaikka jokin arvokas koru. Jos avioliitto solmitaan islamin mukaan, niin se pitaisi maksaa oli morsian sitten muslimi tai kristitty... Nainen itse maarittelee mahrin maaran.
Häät
Nykyisin turkkilainen nuori valitsee useimmiten itse puolisonsa, mutta vanhempien siunaus tulevalle liitolle on silti saatava. Maaseudulla on sen sijaan edelleen tavallista, että vanhemmat valitsevat lapsilleen sopivat aviopuolisot ja päättävät avioliitosta.
Perheiden päästyä yhteisymmärrykseen lastensa liitosta toimitetaan esikihlaus eli lupaus (söz) ja annetaan runsaasti lahjoja puolin ja toisin. Lupausta seuraa varsinainen kihlaus (nisan), joka voi kestää kuukaudesta jopa vuosiin.
Morsiamen hääpuku on valkoinen ja sitä koristaa punainen vyö, joka on merkki morsiamen puhtaudesta. Asuun kuuluvat lisäksi huntu, hopeanväriset kukkalaitteet ja pitkät pitsihansikkaat.
Virallinen vihkiminen suoritetaan kaupungintalolla ja sillä pitää olla todistajat. Vihkituomarille toimitetaan esteettömyystodistus, ja hän kirjoittaa vihkitodistuksen. Juridisen toimenpiteen jälkeen liitolle voidaan pyytää siunaus imaamilta.
Vihkiseremonioiden jälkeen ajetaan autoilla tai kieseillä ympäri kaupunkia tai kylää, soitetaan torvia ja lauletaan. Ohikulkijat voivat pysäyttää hääkulkueen ja sulhanen joutuu maksamaan heille, jotta matka pääsee jatkumaan kohti juhlapaikkaa.
Maaseudulla häissä syödään hyvin. Tarjolla on erityistä hääkeittoa, lammasta ja riisiä sekä paljon makeita herkkuja. Musiikki vaihtelee turkkilaisesta kansanmusiikista nykypäivän diskohitteihin.
Turkkilaiset hääjuhlat jatkuvat usein joitakin päiviä hääseremonian jälkeen. Tuore vaimo saattaa palata kotiin häävaloja seuraavana aamuna ollakseen perheensä ja ystäviensä kanssa. Kotiin palattuaan hänelle voidaan tehdä hennarituaali.
Vastaukset 13
Vanhimmat
"Turkkilaiset hääjuhlat jatkuvat usein joitakin päiviä hääseremonian jälkeen."
Käsittääkseni ne jatkuvat niin kauan kunnes Suomen kansalaisuus on saatu. :(
Saattaa olla, mutta tuleeko Suomen kansalaisuudesta olemaan mitaan hyotya jos ei ikina tule asumaan Suomessa? Luulen ettei kansalaisuutta saa kovin helposti vaikka olisikin naimisissa, varsinkaan jos ei asu Suomessa.. Suomeen haluavat on eri juttu.
samanlaiset kuin suomalaisetkin häät.
Kaupungintalolla vihkiminen, sen jälkeen lähisukulaisten kanssa syömään ja juhlimaan ravintolaan.
Tosin mieheni ei ole muslimi, tiedän että nämä ns. uskonnolliset häät ovat tyystin erilaiset.
Huomasitko Sabaha, miten joku ilmeisesti turkkilainen kaveri, hermostui tassa viestiketjussa, kun suomalainen nainen on kiinnostunut tyypillisista turkkilaisista eli kalliista haista! Maksajahan on niissa mies ja hanen sukunsa.
Jos menet naimisiin turkkilaisen kanssa, sinulla olisi hyva olla ystavana, luotettava turkkilainen nainen, joka voi ajaa etujasi ja tietaa mita sinulle kuuluu. Turkissa morsiamen aiti on se, joka huolehtii tyttarensa oikeuksista.
Mahri on nykyaan muodollinen summa, esim. itsellani se oli n. 100 euroa. Eika sita todellisuudessa annettu vaan imaami kysyi paljonko se on ja merkittiin avioliittotodistukseen.
Turkkilaiset naiset ovat tosiaan kauniita, joten kannattaa alkaa hoitaa mahdollisimman ajoissa ulkoista olemusta, ettei jaa kakkoseksi haajuhlassa.
Tosi epareilua, jos turkkilaiset (tai muutkin) miehet pimittavat suomalaisilta naisilta tiedon siita etta Turkissa mies ja hanen sukunsa maksavat haat ja etta haiden pitaa olla vahintaankin kunnolliset. Onhan se helppoa laistaa naiselle kuuluvista oikeuksista, jos nainen on ulkomaalainen eika ymmarra paikallisista tavoista yhtikas mitaan.
Sitten taalla valitetaan kun joku mies on kayttanyt hyvaksi tai huijannut.. Naisten pitaisi nyt ihan oikeasti vahan ryhdistaytya ja vaatia jonkinlaista tasoa ja oikeuksia! Niita kun on turkkilaisilla naisillakin ja he ovat niista tietoisia. Jos mies ei ole valmis yhtaan panostamaan suhteeseen tai haihin, niin tuskin han tulee niihin panostamaan jatkossakaan. Alussakin kun selvisi niin helpolla.
Meillä oli ensin siviilivihkiminen ja sen jälkeen imaamin vihkiminen kotona todistajien läsnäollessa. Juhlia ei ollut muuta kuin menimme sedän kotiin koko perhe syömään. lahjoja en ole saanut. Mieheni sanoi, että ´voimme pitää hääjuhlat vaikka vuoden parin päästä?
Näin Ankarassa.
Miksi aina pitäisi kaikessa toimia miehen perinteiden mukaan? Entä jos joku nainen ei haluakaan, että häntä varten järjestetään kalliit hääjuhlat vaan tämä nainen voisi ajatella, että niille rahoille on muutakin käyttöä. Tai ehkä nainen ajattelee, että ei ole edes sopivaa, että naista varten kulutetaan niin paljon rahaa vaan ajattelee, ettei naiseus ole mikään syy tuhlata suunnattomasti rahaa.
Kaikki eivät edes pidä suurista hääjuhlista, eivät edes kaikki turkkilaiset tai muut, joiden maissa on vastaavia perinteitä.
Miksi se jos nainen haluaa ns. "suomalaistyyliset" häät ajatellaan heti naisen alistamisena ja säälitään naista kun meni kalliit häät sivu suun? Ehkä tämä nainen ei edes halunnut muuta.
"Jos mies ei ole valmis yhtaan panostamaan suhteeseen tai haihin, niin tuskin han tulee niihin panostamaan jatkossakaan."
Kertooko häihin panostaminen kaiken? Moni mies voi silti panostaa vaimoonsa, vaikkei järjestäisi niin kalliita häitä.
Miehen kotimaassa on myös nuo kalliit hääjuhlat perinteenä. Kalliit häät pitäisi olla välittämättä siitä onko sitä rahaa oikeasti vai ei. Olen sellaista kuullut, että keskimäärin häät maksavat siellä noin 100 000 €. Ei ole minusta pieni summa ja sen vuoksi monet maksavat häälainoja (muiden lainojen lisäksi) vuosikausia häiden jälkeen. Siinä onkin kiva sitten panostaa siihen naiseen, kun on entisetkin velat maksamatta. Enpä tiedä onko tuokaan sitten niin järkevää, että järjestetään kunnon kalliit häät, joita maksetaan pitkä aika vielä jälkeenpäin. Ainakin itse käyttäisin rahat järkevämmin enkä tuhlaisi johonkin parin päivän juttuun älyttömiä määriä rahaa vaan käyttäisin mieluummin ne rahat ihan omaan elintasoon ja asioiden hankintaan kuten mm. asuntoon tai jos on lapsia niin lastentarvikkeisiin jne. Se on sitten tietenkin toinen asia jos rahaa on mielin määrin käytössä, mutta harvalla on tällainen tilanne.
Siellä miehen kotimaassa onkin jo liuta näitä vanhoja piikoja, jotka eivät löydä miestä pääasiassa sen vuoksi, että on liian suuret vaatimukset mm. häiden, häälahjan ja muidenkin asioiden suhteen. Harva mies haluaa kuitenkaan tuollaiseen velkahelvettiin lähteä mukaan kun on muutenkin elinkustannukset nousseet.
Turkilaisia häitä on monenlaisia. Kaikkki riippuu perheiden uskonnollisuudesta, sosiaalisesta taustasta ja varallisuudesta. Siis yhtä tiettyä tyypillistä hääjuhlaa ei ole. Lännessä ja kaupungeissa varsinkin, juhlat eivät kovin paljoa poikkea meikäläisistä. Siviilivihkimisen jälkeen pidetään juhlat, jotka eivät aina ole samana päivänä. Imaamin vihkiminen ei ole mikään must juttu eikä se usein seremonioihin kuulu. Häät eivät myöskään aina ole kalliita eikä niillä mitata naisen arvoa.
Vaikka miehen perhe maksaa juhlat, on myös naisen perheellä velvollisuuksia. Yleensä se on sitä, että morsian vie ns. kapiot uuteen kotiin. Niinhän se on Suomessakin aikoinaan ollut. Kun laitetaan kaikki lakanoista, pyyheliinoista ja täkeistä yms. lähtien uusia, sekin vaatii rahaa.
Lahjoina nuoripari tavallisimmin saa rahaa tai morsian kultakoruja. Joiden niidenkin ajatellaan olevan taloudellista turvaa eli tarvittaessa ne muutetaan rahaksi.
Kuten kerroit, Kahvitar, naita naisia, jotka eivat ole valmiita tinkimaan oikeuksistaan, on todella paljon. Tarkoitatko, etta heidan tulisi alistua ja myontaa, etteivat he ole kerran elamassa jarjestattavien, nayttavien haiden arvoisia...
Eras vanhempi naishenkilo meni Tunisiassa naimisiin nuoremman miehen kanssa ja sai mielestani sen tasoiset haat, etta paikallinen morsiankandinaatti olisi niista kuultuaan pyortynyt, eika iki maailmassa olisi saanut vanhempiensa suostumusta naimisiinmenolle.
Jos nainen alkaa heti suhteen alussa vahattelemaan arvoaan ja tarpeitaan, niin jatkossa mies ei voi luonnollisestikaan ymmartaa ja hyvaksya, jos nainen alkaakin esittamaan yhtakkia vaatimuksiaan.
Mies parkaa on talloin huijattu, hanhan meni alunperin naimisiin, sen vaatimattoman suomalaisen naisen kanssa, joka nyt alkaa tekemaan listaa, siita mita hanelta puuttuu ja tai kuuluisi avioliiton nojalla.
Ehka nama turkkilaiset naiset ovat sitten vaarassa, kun vaalivat edelleen naisten ikiaikaista prinsessaperinnetta.
On tietysti totta etta kaikki eivat valttamatta halua suuria haajuhlia eivatka pida niita tarkeina. Kunnon haajuhlien ei tosin tarvitse maksaa mitaan satoja tuhansia euroja, pienemmallakin summalla saa ihan kohtuulliset haat. Tarkoitin tuolla nuukailulla lahinna sellaista, ettei edes haluta vieraita ettei jouduta maksamaan ruokia ja maksetaan vain ihan pakolliset kulut, ja niistakin viela yritetaan tinkia. Vaikka voidaan ajatella etteivat haat mittaa naisen arvoa, niin en silti tuntisi itseani kovin arvostetuksi jos mies esimerkiksi haluaisi ostaa kaikkein halvimman loytamansa sormuksen.
Taloudellisten seikkojen osalta kannattaa olla heti alusta lahtien rehellinen, ettei tule yllatyksena jos rahaa ei olekaan kummoisiin haihin. Olen kuullut tapauksia joissa mies on yrittanyt antaa itsestaan ja taloudellisesta tilanteestaan parempaa kuvaa, ettei menisi heti mahdollisuudet. Sitten kun lainaa kavereilta tms. ei herukaan, joudutaan mahdollisesti miettimaan uudestaan kaikki jarjestelyt. Siina vaiheessa ei ole enaa kivaa jos tulee yllatyksia varsinkaan taloudellisiin seikkoihin liittyen. Pahimmillaan tuleva avioliitto kariutuu naihin riitoihin.
"Kuten kerroit, Kahvitar, naita naisia, jotka eivat ole valmiita tinkimaan oikeuksistaan, on todella paljon. Tarkoitatko, etta heidan tulisi alistua ja myontaa, etteivat he ole kerran elamassa jarjestattavien, nayttavien haiden arvoisia..."
Miksi pitäisi järjestää näyttävät häät jos niihin ei ole varaa? Onko parempi nauttia yhdestä päivästä ja elää sen jälkeen vuosia velkahelvetissä? Ovatko nämä naiset sen velkahelvetin arvoisia? Ansaitsevatko nämä naiset sen, että tuhlausjuhlan jälkeen eletään niukkaa elämää maksamalla kalliita lainoja pois?
"Jos nainen alkaa heti suhteen alussa vahattelemaan arvoaan ja tarpeitaan, niin jatkossa mies ei voi luonnollisestikaan ymmartaa ja hyvaksya, jos nainen alkaakin esittamaan yhtakkia vaatimuksiaan."
Minä ainakaan koskaan menisi naimisiin miehen kanssa, joka luulee, että naisen arvo riippuu hääkustannusten suuruudesta. Tuohan on myös aivan naurettava ajatus ja jollain tapaa myös näiden miesten ja heidän älykkyytensä aliarviointia. Miksi aina myös oletatte, että se on se miehen kulttuuri, joka määrää kaiken? Miksi kaikki pitäisi tehdä miehen mukaan? Miksei mitään tehdä naisen mukaan? Miksi suomalaisen naisen pitäisi alistua siihen, että mies järjestää hänelle suuret hääjuhlat? Onko kenellekään tullut mieleen, että suomalainen nainen (ja myös se ulkomaalainen mies) voi haluta, että ne rahat käytetään mieluummin käytännöllisimpiin asioihin kuin hääjuhliin? Aivan kunnolliset häät kun voi järjestää myös pienemmällä rahalla.
Usein tällä palstalla myös ulkomaalaisten miesten suomalaiset naiset kehuvat kuinka ne ulkomaalaiset miehet ovat niin ihania ja tasa-arvoisia. Mutta tässäkin viestiketjussa annatte ymmärtää, että ulkomaalainen mies on älykkyydeltään niin rajoittunut, että ajattelee naisen arvon vain häiden kustannusten perusteella.
Kysaisin uteliaisuuttani, naapurilta, joka on tietysti turkkilainen, etta eiko ne kalliit haat ole vahan niin kuin turhuutta, nauroi ja sanoi, etta elama on kehdosta hautaan arkea, joten miksi ei kunnolla juhlisi kun on syyta.
Haavelat ovat kuulemma velkoja siina, missa muutkin velat, silla erotuksella, etta juhlavia haita tullaan muistelemaan useasti vuosien varrella, ovat sita paaomaa, mika ei ikina katoa tai meneta arvoaan.
Yllatyin itse henkilokohtaisesti, miten paljon merkitysta perinteisilla hailla, on henkisena voimavarana elaman varrella.
Turkissa pidetaan epakohteliaana ja outona, jos morsiuspari pitaa ns. omannakoiset haansa ja harvemmin ne ovat edes onnistuneet, koska morsiamen suvulla on omat vaatimuksensa tyton kohtelusta.
Suomalaisen morsiamen kohdalla tasta kohdasta joustetaan ja han voi joutua tyytymaan kakkukahvihaihin.
että imaami-vihkiminen EI ole virallinen vihkiminen Turkissa. Suurin osa jopa uskovaisista ei edes sitä tästä syystä halua tai hyväksy.
Älkää ainakaan suostuko ensin imaami-vihkimiseen. Sillä ei ole mitään lain voimaa, päinvastoin. Ihmiset pitävät teitä pahasti huijattuina ja puhuvat selkänne takana pahaa, jos siis ensin otatte imaami-vihkimisen.