Saan varmasti haukkuja kun kysyn tällaista (ainakin naisilta!), mutta tilanne on seuraava:
olen ollut saman suomalaisen naisen kanssa 17 vuotta .. meillä on kaksi melkein teini-ikäistä lasta ... meillä menee tavallaan ihan OK, mutta vaimo on pirun passiivinen .. katsoo iltaisin telkkaria eikä oikein jaksa innostua mistään . seksiä on kerta pari viikkoon, mutta elämästä puuttuvat tavoitteet .. iltaisin hän ei halua tehdä mitään, eikä lähteä mihinkään vaikka lapset pärjäisivät yksin pari kolme tuntia hyvin ... itse olen ja haluaisin olla paljon aktiivisempi
no olen tavannut nuoremman (ei paljoa) balttinaisen joka on enemmän kuin mielenkiintoinen . hänkin on naimisissa, mutta hänen kertoman mukaan liitto on huono monesta syystä .. hänellä on lapsi miehensä kanssa ..
tämä uusi suhde, jossa vieläpä vaatteet ovat pysyneet päällä ainakin toistaiseksi, on mielestäni juuri sitä mitä kaipaan ... hän tuntuu todella elämäni naiselta ja sanon niin vaikka olen siis ollut suomalaisen naisen kanssa melkein sen 20 vuotta
tiedän hyvin, että minun pitäisi vain satsata nykyiseen parisuhteeseeni, mutta ... täällä eletään vain kerran ! .. mitä tahansa teen, tuntuvat kaikki vaihtoehdot huonoilta ...
kysynkin teiltä:
MISTÄ TIEDÄN pitäisikö minun vaihtaa tuleeko uusi suhde kestämään vai pitäisikö minun vain palata peiton alle kotiin ja unohtaa nainen, joka todella saa minut ekstaasiin vain läsnäolollaan ..
ELI myös onko eroaminen pahin perisynti ? itse kuvittelin, että olisin hautaan saakka vaimoni kanssa vaikkakin aktiviteettitasomme ja intressimme ovat erkaantuneet vuosi vuodelta enemmän ja enemmän ...
olen ollut saman suomalaisen naisen kanssa 17 vuotta .. meillä on kaksi melkein teini-ikäistä lasta ... meillä menee tavallaan ihan OK, mutta vaimo on pirun passiivinen .. katsoo iltaisin telkkaria eikä oikein jaksa innostua mistään . seksiä on kerta pari viikkoon, mutta elämästä puuttuvat tavoitteet .. iltaisin hän ei halua tehdä mitään, eikä lähteä mihinkään vaikka lapset pärjäisivät yksin pari kolme tuntia hyvin ... itse olen ja haluaisin olla paljon aktiivisempi
no olen tavannut nuoremman (ei paljoa) balttinaisen joka on enemmän kuin mielenkiintoinen . hänkin on naimisissa, mutta hänen kertoman mukaan liitto on huono monesta syystä .. hänellä on lapsi miehensä kanssa ..
tämä uusi suhde, jossa vieläpä vaatteet ovat pysyneet päällä ainakin toistaiseksi, on mielestäni juuri sitä mitä kaipaan ... hän tuntuu todella elämäni naiselta ja sanon niin vaikka olen siis ollut suomalaisen naisen kanssa melkein sen 20 vuotta
tiedän hyvin, että minun pitäisi vain satsata nykyiseen parisuhteeseeni, mutta ... täällä eletään vain kerran ! .. mitä tahansa teen, tuntuvat kaikki vaihtoehdot huonoilta ...
kysynkin teiltä:
MISTÄ TIEDÄN pitäisikö minun vaihtaa tuleeko uusi suhde kestämään vai pitäisikö minun vain palata peiton alle kotiin ja unohtaa nainen, joka todella saa minut ekstaasiin vain läsnäolollaan ..
ELI myös onko eroaminen pahin perisynti ? itse kuvittelin, että olisin hautaan saakka vaimoni kanssa vaikkakin aktiviteettitasomme ja intressimme ovat erkaantuneet vuosi vuodelta enemmän ja enemmän ...
Vastaukset 27
Vanhimmat
Mitä itse haluat? oletko täysin antanut kaikkes tälle vanhalle liitolle ja oletko itte saanut siitä jo kaikkes?
Haluatko vaan saada piristysä vanhan kanssa, jos se on mahdollista vai halutako vaan uuden? Vanhaa suhdetta saat ravistettua kertomalla hyvinkin radikaalisti vaimollesi, että nyt ei ole kaikki enää hyvin ja jos asiat ei muutu, niin olet valmis lähtemään.
Minun mielestä valitettavan usein vedetään se yhteiset lapset-kortti tuohon väliin, eikä muisteta ettei se riitä parisuhteen ylläpitämiseksi. Teidänkin lapset ovat jo teini-iässä, että ymmärtävät puhetta sen verran kun selität järkevästi ja rehellisesti että miksi asiat ovat muuttumassa, jos ero tulee.
Koskaan et varmasti voi etukäteen tietää kestääkö uusi suhde, mutta minä olen sen ajatellut että ei se ole se ainut uusi mahdollisuus, vaan sellaisen voi löytää aina jokaisen suhteen päätyttyä.
Onhan pariskunnat palanneet takaisin yhteen eron jälkeen, kun ovat huomanneet ettei uusi elämä ollutkaan sen kummoisempi.
Minä nyt satun olemaan niitä kavereita, jotka näkee aina enemmän mahdollisuuksia erossa, kun epätyydyttävässä ja huonossa parisuhteessa.
Joskus elämä täytyy vaan heittää täysin päälaelleen, että sitä tuntee taas elävänsä.
jotain 10 vee, joudut siis 2 * 8 vuotta maksamaan elatusapuja. Lisäksi puoli vuotta pitää venata, ennenkuin avioero astuu voimaan. Näissä on minusta piinaa aivan tarpeeksi pitämään avioliitto kasassa.
Se ken leikki ryhtyy, se leikin kestäköön. Vie vaimo ja lapset merelle purjehtimaan tai jotain, niin on innostuneempi. Terve sielu terveessä ruumiissa
vain rahaa, ja lapset JO noin isoja kuitenkin, eivät mitään nippanappa kouluikäisiä. Ja puoli vuotta elämästä menee todella nopeasti.
Alkuperäiselle: niin kuin joku toinen tuossa aiemmin sanoi, sinun pitäisi "ravistella" vaimoasi kohtaamaan realiteetit = ettet ole onnellinen etkä edes tyytyväinen suhteenne nykytilaan. Uusi tuttavuutesikaan ei ilmeisesti ole tuosta vain vapaa aloittamaan elämää kanssasi, joten vanha pakka lienee aiheellista katsoa viimeiseen korttiin saakka ennen uuden kierroksen aloittamista. On se sitten vanhan pakan kääntö tai kokonaan uusi.
Otapa ensin vakava itsetutkiskelun ja puhuttelun paikka. Tosiasia on, että olet elänyt pitkään saman naisen kanssa. Naisen, jonka kanssa sinulla on yhteiset lapset. Olette aikanaan olleet rakastuneita ja ihastuneita toisiinne. Arki ja tottumus vain on tullut elämäänne ja etäännyttänyt toisistanne. Kaipaat kipinää suhteeseen. Onko uusi nainen - baltti tai kuka tahansa muu - mikään patenttiratkaisu tähän kaipuuseen? Olisiko mahdollista yrittää lähestyä omaa vaimoasi ja kysyä olisiko hän valmis piristämään yhteisesti suhdettanne. Kerro hänelle mitä kaipaat ja haluat. Vaimosi ei mitä todennäköisimmin ole ajatustenlukija niin kuin et sinäkään.
Sellainen seikka kannattaa muistaa, että on erittäin epäreilua verrata tuttua naista ja pitkää suhdetta uuteen naiseen ja hänen mahdollisesti mukanaan tuomaan uuteen suhteeseen. Varsinkin kun kerrot, ettei teillä nytkään mitään erityistä ongelmaa ole. Sinä vain kaipaisit jotain uutta. Muistelepa suhteenne alkua oman vaimosi kanssa. Miltä se elämä silloin tuntui?
Mieti siis tarkasti ja toisenkin kerran oletko kyllästynyt a) vaimoosi naisena, ihmisenä, elämänkumppanina vai b) omaan nykyiseen elämääsi tällaisenaan. Jos vastaus on a), voi naisen vaihtaminen olla lääke vaivaan. Mutta, jos vastauksesi on b) kannattaa silloin miettiä mitä muuta voisit tehdä elämällesi ja olollesi kuin vaihtaa naista. Jos ongelma ei ole naisessa, ei se myöskään poistu naista vaihtamalla.
Oletko sinä/onko vaimosi itsekäs ihminen joka ajattelee vain omaa hyvää? Ongelmia voi ratkoa kumppaninsa kanssa puhumalla ja suhdetta hoitamalla. Jokainen haluaa olla rakastettu mutta kuka voi tietää kenen kanssa suhde onnistuu? Tulevaisuutta ei voi ennustaa. Kumppanin vaihtaminen on elämäsi riski, uusikin suhde voi epäonnistua. Kannat seuraukset jos epäonnistut, mistä olet valmis luopumaan? Tunteet vaihtelee ja hurma haihtuu kun arjessa tuttuus tulee mukaan kuvioihin. Ihastuskin on vain ihminen vikoineen ja puutteineen. Perustatko elämäsi muuttuville tunteille vai vakaalle järjelle? Ihastuessa tunteet ovat vahvasti pinnalla, ne peittävät alleen järjen äänen. Haluatko että elämäsi on tasapainossa vai tekisitkö siitä seikkailun? "Täällä eletään vain kerran" ei merkitse sitä että leikit ihmisten tunteilla ja olet vastuuton. Se kumpaan suuntaan vaakakuppisi kallistuu riippuu ratkaisuistasi tunteen ja järjen välillä. Mietipä näitä.
Ratkaisusi on kieltämmättä vaikea, mutta aina joskus on tehtävä vaikeita ja kipeitäkin ratkaisuja. Rakkaus ei katso kansallisuutta, ja kylmässä avioliitossa ei ketään voi pakottaa olemaan. Sinun tapauksessasi taitaa nyt kulissit kaatua.
Olet yksi monista nykyajan elämänmenon samaan tilanteeseen saattamista ihmisistä. Kokeneet sanovat että vanhan väljähtyneenkin parisuhteen voi pelastaa jos tahtoa löytyy ja apua hakee. Uusi ihminen tuntuu alussa "siltä oikealta" mutta pahin huuma on ohi kolmessa kuukaudessa. Toivottavasti löydät oikean tien.
Itse olen sitä mieltä, että jos löytää sielun kumppaninsa niin silloin kannattaa erota. Mutta itse olin 17 vuoden liitossa ja ihastuin pari kertaa syvästi toiseen. Luulin että tuo on se oikea! Mutta nyt kun ollaan erottu miehen alkoilun vuoksi, niin en ottaisi kumpaakaan noista vuosien takaisista enää. Ihmettelen mitä näin heissä.
Mutta siihen olen tyytyväinen että erosin. Meillä mies joi kaljaa eikä osallistunut kanssani mihinkään. Eli en näe mitään pahaa siinä, jos eroaa huonosta liitosta. Mutta ihastuminen toiseen ei aina ole aitoa, se voi olla pakokeino huonosta suhteesta. Ja tietenkin on hyvä ottaa myös lapset huomioon. Itse kärsin vielä aikuisenakin luottamuspulaa miehiin, sillä isäni meinasi lähteä toisen naisen matkaan kun olin lapsi.
Ei tämä elämä niin vakavaa ole. Ihmiset on meillä vaan lainassa. Itsensä kanssa sitä pitää pystyä elämään, ja kun loppu koittaa, pitäisi olla tyytyväinen tekemiinsä ratkaisuihin.
En kadu minäkään, mitään mitä olen taakseni jättänyt. Tällä hetkellä elämäni nainen on viereelläni, tilannetta 10 vuoden päästä ei tiedä kukaan.
Teil menee hyvin ja teitä on lapsillakin siunattu. Vaimo on ollu sulle uskollinen 20 vuotta. Näinkö sen palkitsisit?? Seksikin tuntuu toimivan.
Te tarttette vaan kipinää ja sun pitää vaan keskustella vaimos kans asiat selviks. Kyl kuule siinä balttinainen kalpenee, kun saat vaan esiin vaimostas sen tiikerin.
Nyt suosittelisin teillekin, kuten muillekin, avioliittoterapiaa tai leiriä. Niissä käydään läpi vaimon ja miehen tarpeita. Yksi miehen top 3-tarpeista on yleensä juuri tuo yhteinen harrastaminen. Vaimosi tajuaisi sen tuollaisella leirillä keskustelujen myötä varmasti! Ja arvaas mitä: vaimollasikin on tyydyttämättömiä tarpeita!
Jos lähdet sen baltin matkaan, voit olla varma, että jotain ikävää siinäkin tapahtuu. Paljon varmempaa olisi panostaa nyt siihen oikeaan elämänsä naiseen, lastesi äitiin, vaimoosi, kumppaniisi! En hauku sinua, sillä nuo tunteet on normaaleja. Tylsyyttä ja arkea liitoissa kuitenkin aina on. Mutta kyllä vakaasti uskon, että jos vaimosi rakastaa sinua, niin hän lähtee kanssas aktiviteetteihin.
Oletko muuten muistanut olla vaimollesi romanttinen? Kokeile! Se voi avata monia lukkoja. Anna suukko, halaa, lähetä kukkia yllättäen töihin tai kotiin.
Avioliitto on siitä hyvä asia, että sitä voi aina kehittää ja parantaa jos vaan osapuolet ovat valmiita panostamaan. Ei avioliitto ole vankila. Ja tuohon "täällä eletään vain kerran" -sanontaan sanon, että niinpä, elä sitten kunnolla se yksi kerta. Seikkailemaan jos lähdet niin siivet siinä vaan palaa, sydämet särkyy lapsilta ja vaimolta ja lopuksi sinultakin.
Ok no jos olet tosiaankin kaikkesi yrittänyt sinun vaimosi kanssa niin sitten ei auta muu kuin erootte ja menette omille teille. On aivan luonnollista etta 17 vuoden jälkeen ne liekit on vähän sammuneet, vaimosi varmaan ajattelee samallalailla. Sun täytyy sanoa suoraan váimolles että tälläinen tilanne on, Istukaa naama naamaa vasten, pistä pöydälle kaikki mitä on päässäsi, toisesta naisesta myös niin ei sua ainakaan voi syyttää epärehellisyydestä. Usko tai älä naiset kunnioittaa rehellisyyttä.
Mutta muista että myös tällä uudella naisella on vaikeaa omassa suhteessaan ja hänellä myös vikansa jotka tulevat aikaa myöten esille myös, uusi nainen/suhde aina näyttää paremmalta ja jännittävältä kun se vanha villapaita.
Jos et ole onnellinen ja et halua vaimoasi ja olette puhuneet rehellisesti ja avoimesti kaikesta ja ei ole mitään tehtävissä suhteen pelastamiseen niin elämä on liian lyhyt olet oikeassa, ainoa vaan että lapsesi jotka tietenkin ovat teinareita jo mutta vielä kyllä tarvitsevat sinua, varsinkin jos aiot muuttaa pois suomesta, se niille tulisi shokkina. Ei ole helppoa mutta sinuna kyllä yrittäisin vielä, hyvä avioliitto on kovan työn tulosta. Et ole ehkä tehnyt onnettomuuttasi tarpeeksi selväksi vaimollesi?
Sitähän et mistään voi tietää, miten naisen vaihdossa käy. Siihen ei anneta sen paremmin takuuta kuin myönnetä vakuutuksiakaan. Suhteessa et ole yksin, vaan siihen vaikuttaa aina kaksi.
Ei, eroaminen ei varmaankaan ole perisynti, mutta jos et ole eronnut aikaisemmin, vakuutan ettei se ole mikään läpihuutojuttu. Joudut käymään tietyt vaiheet läpi ja kohtaat asioita ja tunteita, joita et kuvitellut olevan olemassakaan. Suhteessasi uuden naisen kanssa tulee olemaan monta muutakin osapuolta kuin sinä ja hän. On sinun lapsesi, hänen lapsensa, sinun exäsi, hänen exänsä, sinun ystäväsi, sukulaisesi ja elämäntapasi, hänen ystävänsä, sukulaisensa ja elämäntapansa. Mistä tiedät, että hän on valmis jättämään perheensä sinun ja suhteenne takia? Nämä asiat kannattaa ottaa huomioon ja miettiä valmiiksi etukäteen.
Juu kerran täällä vaan eletään, tuttu tunne. Minulla sama tilanne, minä olen vain sen vaimo jota petetään. Oletkos millon kysynyt vaimoltasi lähtisikö hän kanssasi touhuilemaan jotakin. Vaimosikin voi olla kyllästynyt ja haluaisi jotain yhteistä tekemistä. Me pitkään parisuhteessa ollevat unohdetaan keskustella tärkeistä asioista ja näyttää ne fiilikset mitä milloinkin on. Voisitko puhua vaimosi kanssa siitä miltä sinusta tuntuu ja kysyä häneltä mitkä on hänen tunteet. Voihan olla että te kummatkin oletatte tietävänne mitä toinen haluaa. Kannattaa miettiä tarkoin mitä on tekemässä, yleensä se hetken hurma ei kauan kestä. Jos sinusta itsestäsi tuntuu ettei mitään tunnetta ole vaimoa kohtaan ja elämä ilman häntä ja lapsia olisi helpompaa/mukavampaa niin siinähän se vastaus jo onkin. Itselläni tilanne jossa vielä mietin mitä teen.
Kannattaa kuunella sydämmen ääntä.
Jos vastoin omaa tahtoa teet asioita kyllä sen tietää.
Nyt olet tulkinnut itseäsi ihan väärin. Et sinä avioosi, elämääsi, perheeseesi ole kyllästynyt. Sinä olet kyllästynyt itseesi. Ja miksikö? Koska olet tylsä ja mielenkiinnoton. Niin tylsä, että elämästäsikin on tullut tylsää. Haikailet muualle, koska se on kaikista helpoin tie kääntää ongelmat pois itsestäsi ja syyttää muita. Tällöin ei tarvitse harjoittaa itsetutkiskelua ja pohtia, että mikäpä mahtaisi omassa itsessään olla nyt vikana.
Yleensä tuollaisen tylsistymisen käynnistää juuri se, että pippeli ryhtyy viisomaan vääriin suuntiin ja muu kroppa, sielu, sydän seuraa perässä. Aivot yleensä herää vasta siinä vaiheessa, kun muna ei enää syystä tai toisesta toimi - jos sittenkään.
kannattaa niitä aivojakin käyttää. Mieti, miltä se tuntuu menettää perhe jonkun vosun takia. Kaikki menee, talo jää exälle, lapset kärsii, elatusmaksuja makselet ja tuskin avioehtoa on tehty. Kun olet kyllästynyt hauskanpitoon, jonka luulit olevan uutta elämää, huomaat, että vaimo on löytänyt uuden miehen, semmosen joka pitää uusioperheestä hyvää huolta, lukot on vaihdettu huusholliin, eikä takaisin ole tulemista. Kaikki on mänt. Uus vosukin jo kyllästyi sinuun. Olet ypöyksin
Mutta elämäs suurin moka se kuitenkin tulee olemaan. Et sinä sen uuden kanssa sen onnellisempi tule olemaan. LUPAAN SEN.
Mutta jo nyt tiedän, että olet niin tyhmä että kokeilet. Lycca till.
... onko ihminen suomalainen, ruotsalainen, norjalainen, vai baltialainen?
Jos on, niin sittenhän asia on selvä (hohhoijaa...).
Jos ei, niin sitten lienee merkitystä ainoastaan sillä, MILLAISESTA IHMISESTÄ -tässä tapauksessa naisesta- on kysymys.
Siitä asatelmasta voinet lähteä puntaroimaan valintoja elämässäsi...
terv. suomalainen nainen
Loput onkin sitten
... "NORMAALIA" PÄSSINLIHAA!
mies,niin sinua neuvotaan olemaan varovainen,katsomaan vanhan suhteen.jos nainen,kehoitettaisiin elämään omaa ainoaa elämää,eroamaan,kulkemaan ihastuksien perässä.jos sinä välität vaimostasi,niin ei sitä kaikkiin höyhötyksiin tarvi mukaan mennä.harvassa pitempi aikaisessa parisuhteessa edes seksielämä toimii noin hyvin,kuin teillä.
Toivon että edes sinä, meistä kaikista typeryksistä, pettäjistä ja lohdun hakijoista, olisit viisas ja lopettaisit oman liittosi ennen kuin alat muihin suhteisiin. Jos olet tosissasi tämän uuden ihastuksesi suhteen niin odota että myös hän saa liittonsa päätökseen. Vasta sitten voitte olla jotain uutta ja ihmeellistä rakkaudessanne. Älä leiki keskeneräisessä suhteessa oli se sitten omasi tai sen toisen! Odota, odota ja vielä odota! Siinä ajassa odotellessa voit toki miettiä miksi et ole ollut vaimollesi kannustava ja innostava ihminen, vaan olet ajanut hänet passivisena elämänilon kadottaneena nurkkaan. Vai onko teillä kenties alistamisen valtataistelu vienyt molemmilta mehut? Kannattaa myös ensin ratkaista nämä kysymykset.
ko. Nainen on kyllästynyt nykyiseen ja tulee kyllästymään tuleviinkin.
Se uusi on vieras ja vielä naimisissa. Hänkin on kyllästynyt puolisoonsa ja etsii uutta hehkua. Tod.näk. kyllästyy sinuunkin.
Uudesta et tiedä mitään. Et tiedä millainen alistaja olisi tai kuinka passiivinen hän on vakituisessa parisuhteessa.
Ole kuule mies ja puhu omalle vaimollesi. Jos kaikki on muuten ok, mutta ette harrasta, niin älä valita vaan toimi. Puhu vaimolle siitä mitä ajattelet. Houkuttele yhteisiin harrastuksiin. Kysy mistä hän tykkää ja kerro mistä itse tykkäät. Ei hän sinun ajatuksiasi lue. Kerro, että olet jo miettinyt akanvaihtoa jos ei muutosta tapahdu, niin eiköhän se pistä vaimoosi vauhtia, jos hän ei erota halua.
Yhdessä vaan eteenpäin edelleen. Onneksi olkoon tähänastisesta pitkästä taipaleestanne!
Samaa mieltä edellisen kanssa. Sinä et tiedä minkälainen tämä uusi nainen on. Vaimosi tiedät kun olet jo pitkään ollut saman katon alla. Ota asia vakavasti esille joku ilta, sano mitä olet aikonut. Parisuhdeterapeutti voi auttaa. Aina akan vaihto ei ole se paras vaihtoehto, joskus on.
arvelluttavaa tuo "eiköhän se pistä vaimoosi vauhtia, jos hän ei erota halua."
Onko liitossa kaikki kohdallaan silloin, kun kumpikaan ei halua erota?
Toisille voi tietty valehdella, mutta pahinta on, jos valehtelee itselleen. Vielä pahempaa , ettei yleensä ole itsekään selvillä milloin valehtelee (koska ei tiedä mitä oikeasti haluaa ja myös mitä oikeastaan pelkää). Ihminen on sellainen otus, että kun päässä on vain ajatus "en tahdo erota", hän pomppii ja tekee sitä mitä kumppani "käskee" tai lamaantuu täysin pelkästä eroajatuksestakin. Siksi en neuvoisi lyömään tiskiin kumppanille ehtoja millainen tämän pitäisi olla, mitä hänen pitäisi tehdä ja ylipäänsä kaikkea sitä mitä omassa päässä liikkuu. Tämä on tie sellaiseen parisuhteeseen, jossa toinen sanelee ehdot.
Kun olin vielä suhteessa ex-mieheni kanssa, hullaannuin minäkin toiseen mieheen. Meilläkin pysyi vaatteet päällä. En koskaan ajatellut, että minun pitää siirtyä suhteesta toiseen, ja että hullaantumiseni kohde olisi välttämättä se oikea. Hullaannuin tähän mieheen, koska meillä oli samoja intressejä ja eroottinen lataus oli voimakas.
Tämän mahdollisti osittain juuri se, että suhteeni ex-mieheeni ei ollut tuolloin hyvä. Erosimme sittemmin, ja en silti koskaan ryhtynyt suhteeseen tämän toisen miehen kanssa. Tajusin, että hän on kyllä eroottisesten fantasioitteni kohde, mutta yhteiselosta arjen tasolla ei hänen kanssaan tulisi mitään. Olen hänen kanssaan edelleen vain ystävä (hän on tahollaan naimisissa).
Ei kuvaamasi kaltainen voimaskas ihastuminen välttämättä ole ratkaisu ongelmiisi tilanteessasi. En tiedä, pitäisikö sinun erota vai ei, mutta älä suhtaudu näihin ihastumisiin siten, että ne olisivat se ratkaiseva tekijä. Mieti ensin tarkkaan, onko suhteen jatkaminen puolisosi kanssa ylipäänsä enää mahdollista ja tee sitten ratkaisusi. Älä peilaa ratkaisua sitä seikkaa vasten, että sinulla on jo "uusi katsottuna".
Älä yritä heti vääntää ratkaisua väkisin vaan kuuntele/tutkiskele/analysoi sydämen ääntä :). Silläkin uhalla, että vaatteet eivät pysyisi päällä tuon toisen naisen kanssa sinä aikana.
Toisaalta - kun intressit vaimosi kanssa ovat erkaantuneet toisistaan vuosi vuodelta, on hyvin epätodennäköistä, että niitä saisi millään keinoin lähentymään. Ainakin oma liittoni on tyyppiesimerkki erkaantumisesta: Meillä ei todella ole mitään yhteistä paitsi osoite ja lapset. Kun olen töissä, ystävieni kanssa tai harrastusteni parissa, tunnen eläväni.
(Psst - ja näin meidän kesken, rakastettuni kanssa etenkin tunnen paljon juuri sellaisia tunteita, joita olisin toivonut joskus kokevani liitossakin, mutten silloin 24v sitten edes kuvitellut voivani tuntea mitään sellaista! Ja kun oikein mietin miksi, niin syy on siinä, etten silloin tuntenut itseäni tarpeeksi hyvin, en tiennyt mitkä asiat olivat minulle todella merkityksellisiä ja mitkä eivät. Tai oikeastaan tavallaani tiesin. Mutta elämä ei kulje juuri sitä samaa latua pitkin, jota on lähtenyt kulkemaan. Eikä sitä mitä latuja kumppani menee voi valita. Asioista voi sopiakin, mutta joissain suhteissa vain teoriassa.)