isäni hommasi minulle setäni töistä oppisopimus paikan alle vuosi sitten. nyt olen puolessavälissä opiskelua ja sain tietää olevani raskaana. koko ikäni minua on pyytämättäni autettu suhteilla töihin ja monesti on mennyt vituralleen. nyt olen vihdoinkin motivoitunut suorittamaan tämän koulun loppuun niin eikös joku toukka ala kasvaa sisälläni. haluaisin pitää lapsen ja mieheni myös.
olen 23 vuotias ja lapsi oli vahinko mutta tavallaan toivottu. tuli vain hieman huonoon ajankohtaan. Isäni ei tiedä tästä mitään eikä myöskään siskoni. kerroin äidilleni joka järkyttyi todella paljon ja luulin että hänelle on helppo sanoa. hän suorastaa kiristi minua tekemään abortin muuten perheestäni rahan tulo loppui siihen ja tyyliin että koko suku kääntää minulle selän. olen todella poissa tolaltani. itkettää että oma äiti sanoo noin.
yritän suunnitella jotenkin että palaisin opiskelemaan 3 kk lapsen syntymän jälkeen ja isä jäisi kotiin hoitamaan lasta, mutta pää hajoaa kun en edes uskalla kertoa kenellekkään hylkäämisen pelossa. lapsi on molempien ensinmäinen ja kummallakaan ei ole mitään hoitokokemusta vauvasta. ällöttää kuulua tollaseen vitun porvari-sukuun joka elää 50-lukua!
olen 23 vuotias ja lapsi oli vahinko mutta tavallaan toivottu. tuli vain hieman huonoon ajankohtaan. Isäni ei tiedä tästä mitään eikä myöskään siskoni. kerroin äidilleni joka järkyttyi todella paljon ja luulin että hänelle on helppo sanoa. hän suorastaa kiristi minua tekemään abortin muuten perheestäni rahan tulo loppui siihen ja tyyliin että koko suku kääntää minulle selän. olen todella poissa tolaltani. itkettää että oma äiti sanoo noin.
yritän suunnitella jotenkin että palaisin opiskelemaan 3 kk lapsen syntymän jälkeen ja isä jäisi kotiin hoitamaan lasta, mutta pää hajoaa kun en edes uskalla kertoa kenellekkään hylkäämisen pelossa. lapsi on molempien ensinmäinen ja kummallakaan ei ole mitään hoitokokemusta vauvasta. ällöttää kuulua tollaseen vitun porvari-sukuun joka elää 50-lukua!
Vastaukset 22
Vanhimmat
määrätä omasta elämästäsi ja ratkaisustasi.
Toivotan onnea teille
harkitse ja punnitse tarkkaan. Toisaalta ymmärrän äitiäsi, koska et ole vielä onnistunut selviytymään itsenäisesti elämässä.
Kun sinulla on nyt oppisopimuspaikka ja sen kanssa saat ammatin, niin silläkin on suuri paino-arvo. Olen itse neljän lapsen äiti, mummo kuudelle ja kaikenlaista nähnyt ja kokenut.
Yksi lapsistani oli suunnilleen samassa tilanteessa aikoinaan. Haki paikkaa elämässä ja keskeytti kolme erilaista opiskelua. Sitten pääsi normaalisti opiskelemaan mieluisaa ammattia ja valmistui siitä ja on sen jälkeen pärjännyt.
Opiskelu-aikana tytär oli tullut raskaaksi ja päätynyt omatoimisesti aborttiin. Kertoi siitä jälkikäteen meille vanhemmille kuukausien päästä. Hän tajusi itse, että se oli paras ratkaisu, sillä tiesi, että voi käydä niin, ettei pääse enää opiskelemaan ammattia, eikä varsinkaan sellaista mihin valmistui ja halusi.
Sittemmin tytär perusti perheen ja heillä on kaksi lasta. Saivat lapset kun olivat reilusti yli 30v ja ostivat rivarin. Asioita pitää osata punnita tarkkaan ja laaja-alaisesti.Mitä jos teen näin tai näin? Se on myös aikuisuuden ja kypsyyden merkki. Tsemppiä!
niitä abortin jäänteitä ikuisesti mukanaan täällä. Kuten sanottu se on todellakin henkilökohtainen ratkaisu ja siihen ei pitäisi kenenkään ketään painostaa, ei siis millään tavalla.
Itse abortin tehneenä tiedän sen tuskan joka siitä tulee, henkisen sellaisen. Siellä se takaraivossa muistuttaa itsestään vuosikymmentenkin mentyä. Joten se asia kannattaa miettiä todella tarkkaan ja jos se asia ei tunnu omalta, silloin sitä ei varsinkaan kannata tehdä. Siis jos on hiukankaan epävarma tekeekö vaiko ei.
Kannattaa keskustella sen toisen osapuolenkin kanssa asiasta, ja jättää ne muut sukulaiset omaan arvoonsa.
Yksinhuoltajanakin pärjää nykymaailmassa, eikä tee edes heikkoa.
Tsemppiä matkaan, uskon että teet oikean ratkaisun ihan ite.
kanniskele. Siitä on puhuttu monet kerrat ja kun tekee jonkin päätöksen, niin se on se ainoa oikea. Suiitä pitää lähteä. Jos joku päättää pitää lapsen, niin sekin on sitten se ainoa oikea.
Ei siinä sen kummempaa. Valintojen kanssa joutuu elämään ja koko elämä koostuu sarjasta valintoja.Kun olin itse nuorempi, ystävätär naimisissa ja jo neljä lasta synnyttänyt päätyi
myös aborttiin. Hänkin on joutunut elämään sen ratkaisun kanssa. On muisteltu sitä joitakin kertoja elämän varrella ja tullut esille, ettei olisi jaksanut enää yhtään enempää.
Jokainen tekee toki omat valintansa ja itse lähden siitä, että jokaisen tulee harkita tarkoin ratkaisunsa. Olen itsekin ollut yh monet vuodet ja tiedän tasan millaista elämä on. Ei helppoa. Aloittaja on naimisissa ja hänen tulee käsitellä asia miehensä kanssa ja molempien kantaa vastuu, mikä se sitten onkin.
Jokainen kokee asiat/teot ym tavallaan yksilöllisesti, olemme erilasia.
Itse olen melkein kolmekymppinen ja vuosien sairastelun jälkeen pääsemässä vasta nyt elämään kiinni. Yliopisto-opinnot jouduin jättämään kesken, mutta nyt olen mieluisassa opiskelupaikassa. 23-vuotias on vielä nuori, sinulla on koko elämä aikaa opiskella ja tehdä töitä,vaikka vauvan saatkin.
Onko miehesi töissä? Ja vaikka ei olisikaan, kyllä Suomen maassa sosiaalihuolto ja tuet ovat niin hyvät, että pärjäätte kyllä. Sinun tilanteessasi minä en ottaisi äitiini mitään yhteyttä vaan osoittaisin hänelle sen, että pärjään kyllä itsenäisesti ja rahallisesti vaikka häneltä en mitään apua saisikaan. Kuulostaa siltä,että hän pitää sinua edelleenkin pikkutyttönään eikä napanuora ole vielä katkennut.
Osoita itsenäisyytesi, kyllä äitisikin tulee vielä toisiin aatoksiin kunhan hänkin saa rauhassa asiaa miettiä.
Toivotan onnea, kyllä te pärjäätte!
nyt äitiyslomalla =)
Kaikki on mahdollista, vaikka ei normi kaavojen mukaan eläisikään!
Olen 24v. kahden lapsen äiti.
nimittäin sen, että pienten lasten äideillä on miltei mahdotonta saada työpaikkaa. On ollut aina ja varmasti työnantajien asenteet tulevat tässä nykyisessä taloustilanteessa vielä kiristymään. Ellei ole hankkinut ammattia ja kunnollista työkokemusta ennen kuin täyttää 25 vuotta, alkaa olla jo melkoisen vaikeaa. Jos olisin työnantaja ja minulla olisi kaksi tasaveroista hakijaa, toinen iältään 35-40 ja lapset jo teini-ikäisiä tai noin 10 vuotiaita ja toinen ehdokas alle 25-vuotias ja helmoissa pari lasta ei olisi vaikeaa arvata kumman palkkaisin. Jos tämä nuorempi olisi kotona hoitamassa lapsiaan kunnes nämä olisivat 3-4 vuotiaita, putoaisi hän jo täysin kelkasta. Työelämään pitää nykyisin päästä mahdollisimman nuorena ja pysyä siellä.
ollenkaan, kun ura mene v***ks. Ei ihan suomessa päde toi tasa-arvo miesten ja naisten välillä.
Mut jos sitä rupee miettiin, niin yhtään mukulaa ei kannata tehdä, olen itsekin näin äitiyslomalla työsuhteessa, opiskelen vain toista alaa.
Eli kai se vähä on et valitse; Ura vai Lapset!=(
Molempia et voi kai saada, ois paljon helpompaa kuin ois syntyny mieheks!!!! Ura ainakin kukoistais!
Ihailen, että et porvarisuvun kuvia kumartele. Toivon sinulle onnea, kaltaisiasi saisi olla enemmänkin. Itse olen hyvännyt porvarisuvun rikkaan miehen, koska en jaksanut niitä kuvia kumarrella eli elää kulissiavioliitossa.
saakka tullut sinulle kuin manulle illallinen, ja olet siitä ahdistunut, niin nyt on hyvä sauma pitää oma pää ja aloittaa oma elämä. Suomessa pärjää kyllä omillaan ilman perheen taloudellista tukea, vaikka olisi työtön yksinhuoltaja. Jos omien vanhempien ja suvun rakkaus on ehdollista (eli ns. rakkaudella kiristetään), se ei ole rakkautta. Lasta oppii hoitamaan vain hoitamalla, ei kirjoista, joten ihan normaali tilanne teillä on menossa. Onnea teille... kyllä te pärjäätte!
Minä olin päässyt unelmieni oppilaitokseen opiskelemaan sairaanhoitajaksi, kun huomasin 21-vuotiaana olevani raskaana. Kamala paniikki ja oma äiti ja mieheni äiti olivat aivan järkyttyneitä. Kaikesta ahdistuksesta huolimatta päätimme pitää lapsen.
Aloitin opiskelun ja ehdin opiskella puoli vuotta ennen vauvan syntymää, jonka jälkeen olin puoli vuotta kotona. Mieheni jäi vanhempainvapaalle hoitamaan lasta.
Olen opiskellut vielä kahden muun lapsen synnyttyä uuden korkeakouluammatin, joten lasten kanssa kyllä selviää opiskelusta.
Älä anna vanhempiesi pitää sinua vallassaan. Kadutte miehesi kanssa, jos ette pidä lasta. Eihän sitä enää tekemättömäksi saa, joten myöhäistä rypistää kun on ...
Yksi huono juttu tilanteessanne kuitenkin on; kun vauva syntyy vanhempasi ovat vielä enemmän elämässänne, koska ovat aivan myytyjä vauvan edessä. Niin meillekin kävi =)
Et jos on täysi-ikäinen nainen kyseessä, niin saa olla todella paljon vanhemmilla pokkaa ruveta "lastansa" moralisoimaan ja pakottaa abortteihin!!
Millä oikeudella?
Ymmärrän jos on ala-ikäisestä kyse, mut yli parikymppisistä!
Niin kyl se silloin menee siihen että vanhemmilta tarvis kysyä lupa; että koska voin tehdä lapsia, koska teille sopii?!!
On kyllä onnistunu vanhemmat kyykyttään lapsiaa, vielä jos lapset sitä kuuntelee ja sietää sen!
Jos minun äitini olisi sanonut minulle että tee abortti, niin olisin sanonut äidilleni, että kerron tuon myös lapsenlapsellesi, ja turha yrittääkään leikkiä lapselleni sitten mitään mummoa!
Jos et halua aborttia, älä tee sitä!!
tiedä, mitä tapahtuu kun lapsenne syntyy miten vanhempasi lapseen reagoi.
Joko he laittavat rahahanat kiinni tai sitten hullaantuvat ja hukuttavat lapsenlapsensa lahjoihin.
Käännämieluummin selkäsi rahalle kuin lapselle.
Pakkoabortti saattaa jättää mieleen ikuiset traumat.
pitää lapsi. Ei kannata missään nimessä tehdä aborttia.
Elämässä ei aina kaikki tapahdu niin kuin sukulaiset haluaisivat.
Jos olet jo valmiiksi "suvun mustalammas", niin paheksujia löytyy varmasti, teet minkä ratkaisun hyvänsä.
Hei.
Elä anna kenenkään painostaa itseäsi mihinkään suuntaan,tässä on kyse nyt teidän perheestä.
Jos sukusi kääntää tämän iloisen asian takia teille selkänne,niin he eivät ole teidän arvoisianne.
Itse olen 25v kolmen lapsen äiti.vanhin lapsi on nyt 3v vanha,eli olin 22v vuotias kun ensimmäisen lapsemme sain.Keskimmäinen on 1v6kk ja nuorin 1kk.
Lapset oli kyllä ihan suunniteltuja,paitsi viimeisin oli vähän yllätys,mutta mukava yllätys sekin :)
Mutta hyvät jatkot sinulle ja tee omasta mielestäsi oikea ratkaisu :)
Koulua kerkeät kyllä jatkaa myöhemminkin eikä se lapsi sitä estä :)
Mutta tsemppiä sulle ja tee itse oaa elämääsi koskevat päätökset,jos nyt annat jonkun painostaa sinut tekemään jotain sellaista mitä et halua,kadut sitä luultavasti loppuelämäsi ja luulempa että ei ne välit ainakaan äitiisi sen jälkeen parane.
sun on itsenäistyttävä! Jos eivät tue, yhteiskunnalla on kyllä tukia.
Älä tee aborttia. Mene amikseen, jos suku ei jousta! Et tarvitse heidän rahojaan, jos eivät anna sun tehdä lasta.
Toi sun suunnitelmas on hyvä ja järkevä!
Ja ehkä ne tyypit toipuu järkytyksestä ja alkaa iloita uudesta suvun jäsenestä ja antaa sun olla pitempääkin vapaalla, mut jos ei ni se on heidän ongelmansa.
Mä haluan auttaa sua. Mulla oli toi sama juttu tavallaan.Mä halusin lasta,mutta äitini oli ja on yhä sitä mieltä, että hän ei halua lastenlasta. Mua painostettiin kouluun ja ammattiin,mutta vaikka mulla on nyt jopa kaksi ammattia, niin töitä ei ole ja edellisessä työssä missä olin ajoi kouluttamattomat mun edelle.Tämä oli asia, mikä aiheuttaa minussa SUURTA VIHAA, koska olen tähän mennessä luopunut lapsen teosta,vain vanhempieni takia ja kuitenkaan työtä ei ole tilalle.Joskus tuntuu, että vanhemmat toivovat minulle vain pahaa ja nauttivat tilanteesta,jossa voivat sanoa,että meidän tytär nyt on vaan tuommoinen.VÄÄRIN,jokainen ihminen on laulun arvoinen ja jokainen elämä on tärkeä.Tee todellakin niinkuin ITSE haluat.Äläkä kuuntele muita,sillä muuten seuraa sinua katkeruus ja viha.Tiedän silti,että tilanteesi on vaikea,mutta osoita,että pärjäät.Tee lapsi ja jos miehesikin sitä haluaa,ei teillä ole hätää.elettiin ennenkin sano.Joillakin äideillä on omia selvittämättömyyksiään menneiden kanssa ja purkaa sitä jälkiksvuun.Älä alistu siihen,vaan elä!!!
Missä ammatissa kouluttamattomat menevät edelle? Koeta jonnekin kunnalle rekryyn, vaikka päiväkotiin siivoomaan, saat varmaan ainakin jotain töitä..
riittää töitä, jos aloittaja ei pääsekään enää ammattiin. Tosin palkat ovat minimit joten tiukkaa tekee toimeentulo. Saa hakea sossun luukulta lisää. Se kai on elämän tarkoitus. Tehä lapsia vaikka ei vois elättää tai ei toimeentulosta varmuutta...
sillain et ehkäsyä käytetään, luulis et se ois vaan aikasemmin sit keksitty.
Niin tai voihan se abortinkin tekeminen olla elämäntarkoitus.