Olen 19-vuotias nuori nainen ja olen seurustellut mieheni kanssa kohta 3 vuotta. ihastuin kuitenkin naiseen, tietämättäni kuinka asiaan suhtautua. Olen nimittäin aina ennen luullut olevani pesunkastavä hetsku! Tuntuu hirveältä, vaikka touhua on jatkunut vasta pari viikkoa.
Mieheni on minulle tärkeä, mutta ongelmat ovat tuntuneet vain kasvaneen sen jälkeen, kun hän jatkoi opiskeluja toisella paikkakunnalla. Olemme nähneet vain viikonloppuisin.
Tarvitsen kipeästi apua, sillä tuntuu, että mieheni kanssa on vaikea käydä älyllisiä keskusteluja, mutta sen sijaan nainen tuntuu sielun siskolta, joka on kokenut kovia kuten minä itsekin.
mieheni et pysty suunnittelemaan perheen perustamista/edes kihloja kanssani, mikä on myös hiertänyt välejämme jo yli vuoden....
Mieheni on minulle tärkeä, mutta ongelmat ovat tuntuneet vain kasvaneen sen jälkeen, kun hän jatkoi opiskeluja toisella paikkakunnalla. Olemme nähneet vain viikonloppuisin.
Tarvitsen kipeästi apua, sillä tuntuu, että mieheni kanssa on vaikea käydä älyllisiä keskusteluja, mutta sen sijaan nainen tuntuu sielun siskolta, joka on kokenut kovia kuten minä itsekin.
mieheni et pysty suunnittelemaan perheen perustamista/edes kihloja kanssani, mikä on myös hiertänyt välejämme jo yli vuoden....
Vastaukset 5
Vanhimmat
Älä sido itseäsi liian nuorena. Katsele "maailmaa". Parisuhde on osa elämää.
Eli olet vielä melko nuori ja ns. teini-iästä täysikäisyyteen on kulunut vähän aikaa. Tullaan siis tilanteeseen jossa aikuisen kehossa on lapsen mieli. Se viestittyy kaikesta mitä kirjoitit. Kaikkea olisi hauska kokeilla, mutta toisaaltaan pitäisi olla niin niin niin kovasti aikuinen. Tässä on nyt se suuri vaara, että menet ja perustat perheen vaikka väkisin! Sitten 30 iskee päälle "hullut päivät" ja aletaan elämään elämätöntä elämää.
Tuo "lepakko" juttu kuuluu osana itseensä tutustumiseen. Joillekin se jää päälle ja toiset palautuvat normaaleiksi. Sinun tilanteesta tulee enemmänkin mieleen teini-iän kaipuu tosi ystävästä. Juuri sellaista ylipursuavaa lähimmäisen rakkautta mitä näkee ostareissa kun teinitytöt ovat tunnin olleet erillään toisistaan. Sielun yhteys tulee siitä, että olette kummatkin henkisesti samassa tilassa (minuuden etsintä käynnissä) ja nyt sitten pönkitätte toinen toistanne samanlaisilla vastauksilla kun mitä itse mietitte mielessänne. Siksi kaikki mitä "miehesi"(todellisuudessa vielä poika) puhuu -> tuntuu hölmöltä! Työssäni joudun paljon tekemisiin ikäistesi kanssa ja monesti olen huomannut, että täysi-ikäisyys ja aikuisuus sekoitetaan toisiinsa. Jos aikuisuus pitää sitoa johonkin ikään niin ehkä 25 on se raja. Eli sinulla on lapsuutta vielä jäljellä -> kokeile, tutustu ja luo omat mielipiteet kaikessa rauhassa, ei ole mitään kiirettä aikuistua ja sitten 30 ikäisenä tunnet eläneesi hyvän kokemusrikkaan elämän. Samalla huomaat kun ympärillä ikäisesi kriiseilevät ja voivat huonosti kun ovat aikuistuneet liian nopeasti. Muista! Ei ole varhaiskypsiä ihmisiä tässä asiassa mutta arviovirheen tehneitä ihmisiä on PALJON!
oikeesti saa olla haaveita perustaa perhe ennen kun on kurppa ja elämän nusertama täti-ihminen, eikä siinä oo mitään lapsellista saati paheksuttavaa.
Enkä oikeesti oo haluamassa käytännössä sitä lasta ja omakotitaloa HETI, vaan haluun vierelleni jonkun, jonka kanssa kaikesta voi haaveilla yhdessä. Sellaisen, jonka kanssa voisi kuvitella haluavansa muutakin kun seksiä ja kumppanuutta väliaikaisesti.
perusta ! Onpas naivia tarinaa taas luettavana.
..tämä menee nyt ap:n kirjoituksen aiheen vierestä, mutta pakko sanoa..
ei lapset sitä perhettä perustakkaan. (tiedän poikkeukset teiniraskaudet jne.) mutta et voi tuomita 19 vuotiasta sanomalla näin.
oma tarinani: tapasin mieheni 16 vuotiaana ja suhde alkoi. elelimme yhdessä tyytyväisinä ja muutimme yhteen. kihloihin menimme kun itse oli 18v. naimisiin kun olin 23v. nyt meillä on yksi ihana poika ja toista .. poikaa ..tai tyttöä odotellaan :) terv: maailman onnellisin mami ja vaimo 28v.
joten, olen samaa mieltä, ei tarvitse elää vanhaksi ennen kuin voi perustaa perheen! nuorena jaksaa. nykyään on tyhmä "muoti" alkaa odottaa esikoistaan 40v:nä! paras ikä ei ole ikä vaan tunne, että nyt tämä on oikein!!!