Tämä ei varsinaisesti ole mikään ystävän- tai kaverinhaku ilmoitus, mutta jotain yleistä pölinää. Elikkäs olen 26-vuotias mies ja olen huomannut sen, että valtaosa niistä koulu/opiskelututuista mitä kenties joskus ajatteli kavereina ovat hävinneet omille teilleen. Joihinkin harvoihin tulee pidettyä enemmän yhteyttä, mutta tietynlainen tyhjyys jäi kun siirryin työelämään missä on jo valmiina omat piirinsä niihin muovautuminen ei onnistu niin nopeasti. Kovasti olen miettinyt uusia harrastuksia tai vanhojakin ja, että niissä menisi jonkilaiseen toimintaan mukaan. Tuntuu vaan siltä, että lottoamallakin on paremmaat ennusteet voittaa, kuin löytää uusia tosi ystäviä/kavereita.
Toisaalta en ole vaativa ihmisten suhteen, tulen monenlaisten ihmisten kanssa hyvin toimeen, mutta sellasia ihmisiä joiden kanssa haluaisi viettää enemmän aikaa on tosi vähän. Noh yhden olen löytänyt jonka kanssa olen seurustellut jo useamman vuoden. Olen tosi tyytyväinen parisuhteeni, mutta joskus, silloin tällöin iskee sellanen fiilis, että tätäkö tämä elämä on, kun tulee tunne, että olis kiva tehdä jotain mihin vaaditaan enemmän porukkaa, tällä hetkellä tuollanen porukka on siis hakusessa.
En tiedä vaikuttaako mun ominaisuudet, että olen rauhallinen eli en mikään räpättäjä ja että mietin aika paljon mitä maailmassa ja ympärilläni tapahtuu kriittisten lasien läpi.
Toisaalta en ole vaativa ihmisten suhteen, tulen monenlaisten ihmisten kanssa hyvin toimeen, mutta sellasia ihmisiä joiden kanssa haluaisi viettää enemmän aikaa on tosi vähän. Noh yhden olen löytänyt jonka kanssa olen seurustellut jo useamman vuoden. Olen tosi tyytyväinen parisuhteeni, mutta joskus, silloin tällöin iskee sellanen fiilis, että tätäkö tämä elämä on, kun tulee tunne, että olis kiva tehdä jotain mihin vaaditaan enemmän porukkaa, tällä hetkellä tuollanen porukka on siis hakusessa.
En tiedä vaikuttaako mun ominaisuudet, että olen rauhallinen eli en mikään räpättäjä ja että mietin aika paljon mitä maailmassa ja ympärilläni tapahtuu kriittisten lasien läpi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itsekkin olen nykyään pohtinut entistä enemmän, että mihin on kaikki kaverit elämästä kadonneet. Nuorempana oli useita hyviäkin ystäviä, joiden kanssa pystyi puhumaan asioista maan ja taivaan välillä. Nyt kuitenkin kaikki kaverit ovat muuttaneet kauaksi ja heillä on omat perheensä ja sitä mukaan on kyllä vanhat ystävät jääneet unholaan. On ikävä huomata kuinka tulee ennen parhaiden ystävien kanssa keskusteltua vain muutaman keran vuodessa ja silloinkin vain pintapuolisesti asioista.
Kyllä sitä kaipaisi elämään uusia tuttavuuksia, mutta jotenkin sitä tuntuu aikuisiällä olevan vaikea löytää ja muodostaa ystävyyssuhteita. Mutta kyllä elämässä tuntuu välillä kyllä todella tyhjältä, kun ei ole niitä jolle voisi kertoa mieltä askarruttavia asioita.
kerroin, kukin ajanjakso elämässä tuo ystäviä ja ajanjakson päätyttyä ystävyyssuhteet katkeavat pikkuhiljaa.
Myös voi käydä toisinpäin, tapaat ihmisen syystä tai toisesta ja hän jää mieleen.
Moikkaat aina sillointällöin ja jossain vaiheessa huomaat pitäväsi tuohon henkilöön yhteyttä vähäväliä.
kasvetaan eroon, kuten myös ikävistä sukulaisista.
Tuosta opiskelusta jne.
Opiskelu synnyttää ryhmän siinä missä muutkin ryhmät synnyttää.
Itse aikoinaan pyäörin jenkiautoharrastuksen sekä LA (Lyhyt-Aalto) puhelinjengin kanssa.
Kun sitten myin jenkin pois, haihtui myös "ystävät" suhteellisen nopeasti.
Samoin kävi LA kauden loputtua.
Pisin ystävyyssuhde LA kauden jälkeen kesti noin kolme vuotta, enemmän kaksimielisten postikorttiviestien puolella.
Kunnes toisen puolelta loppui yht'äkkiä yhteydenpito.
Lähetin kaksi korttia vielä ja varmuuden vuoksi kirjeessä yhteystiedot, jos oli kadottanut.
Ei mitään kuitenkaan kuulunut, joten tuumin "Se siitä ja näkemiin".
Nykyään LA puhelimia taitaa eniten käyttää rahtarit.
Miten tuon parhaiten selittäisi?
Kun yksi ajanjakso elämästä loppuu, harvoin jää hyviä ystäviä rinnalle. Siitäkin huolimatta, että kauden aikana yhteiselo oli tiivistä.
Toki moikkaan mikäli vastaan tulee.
Kaipaat porukkaa