Kyllä osaa elämä tuoda isoja yllätyksiä matkan varrelle. Pitkä suhde päättyi, kun naiseni haki turvaa parhaasta ystävästäni. Viimeiset viikot ovat olleet tosi rankkoja, kun on pitänyt mielessä käydä läpi suhtautuminen kumpaankin ihmiseen.
Alussa pystyin ottamaan asian suht' koht' rauhallisesti ja toivoin, etten menettäisi kumpaakin aivan kokonaan. Olen puhunut molempien kanssa, mutta silti en pysty ymmärtämään heidän ratkaisuaan. Aloite suhteeseen tuli avovaimoltani ja kaverini sortui aikansa vastusteltuaan. Erityisesti sattuu naiseni suunnitelmallisuus ja selän takana toimiminen. Luulin kaiken olevan kunnossa ja olisin toivonut edes jonkinlaista viestiä parisuhteen tilasta etukäteen.
Nyt pystyn jo ajattelemaan selkeähkösti ja minusta tuntuu, että on parempi mielenrauhani kannalta unohtaa heidät molemmat.
Tulevaisuus tuntuu siten aika synkältä, sillä ystäviä ei koskaan ole liikaa. Yhteydenpito ex:ään tuntuu vaikealta, koska ylpeyteni sai kolauksen ja en haluaisi hänen luulevan, että ruikutan hänen peräänsä. Kuitenkin välitän hänestä edelleen.
Kaveriini en tällä hetkellä pidä mitään yhteyttä.
Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia?
Alussa pystyin ottamaan asian suht' koht' rauhallisesti ja toivoin, etten menettäisi kumpaakin aivan kokonaan. Olen puhunut molempien kanssa, mutta silti en pysty ymmärtämään heidän ratkaisuaan. Aloite suhteeseen tuli avovaimoltani ja kaverini sortui aikansa vastusteltuaan. Erityisesti sattuu naiseni suunnitelmallisuus ja selän takana toimiminen. Luulin kaiken olevan kunnossa ja olisin toivonut edes jonkinlaista viestiä parisuhteen tilasta etukäteen.
Nyt pystyn jo ajattelemaan selkeähkösti ja minusta tuntuu, että on parempi mielenrauhani kannalta unohtaa heidät molemmat.
Tulevaisuus tuntuu siten aika synkältä, sillä ystäviä ei koskaan ole liikaa. Yhteydenpito ex:ään tuntuu vaikealta, koska ylpeyteni sai kolauksen ja en haluaisi hänen luulevan, että ruikutan hänen peräänsä. Kuitenkin välitän hänestä edelleen.
Kaveriini en tällä hetkellä pidä mitään yhteyttä.
Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Otan osaa kärsimyksiisi.
Opit (toivon mukaan) juuri kantapään kautta kuinka kieroja otuksia naiset voivat olla. Se tosiasia, että koko juttu tuli sinulle yllätyksenä, osoittaa ettet ollut perillä kihlattusi sielun elämästä. Nyt sinun olisikin tärkeä ymmmärtää, ettei hän ole - eikä ole koskaan ollutkaan - sellainen kuin kuvittelit hänen olleen. Kärsimyksesi johtuvat siitä, ettet vielä täysin ymmärrä kuinka suuri kuilu todellisuuden ja mielikuvasi välillä on. Kihlastusta luomasi fiktiivinen henkilöhahmo on todellakin illusorinen, olkoonkin, että kihlattusi olisi alusta alkaen tietoisesti ruokkinut mielikuvitustasi haluamallaan tavalla. Naisten suhteen pätee vanha viisaus "mikään ei ole siltä miltä näyttää". Naisilla on tapana pitää kukkasia ja suklaarasiaa pettämättöminä romanttisuuden merkkinä. Tämä idiotismi pätee myös toiseen suuntaan, eli naisen sielusta toimintaan. Naisesi siis osaa kyllä pitää yllä mielikuvituksessaan hellimän "hyvän parisuhteen" kulisseja, vaikka hän olisi mielessään suunnitellut ja toteuttanut eron. Rehellisyydellä on naiselle(si) korkeintaan välinearvo.
Mitä siis nyt eteen? Mikäli olen ymmärtänyt tilanteesi oikein, niin katkaisisin LOPULLISESTI välit sekä kihlattuusi ja kaveriisi. Kumpaakaan et voi luottaa. Luulen, että lopulta tajuat kaiken käyneen parhain päin. Kihlattusi petollisuus paljastui, jos ei hyvissä ajoin, niin kuitenkin ennenkuin mitään fataaaleja sitoumuksia (kuten lapsia) ehti syntyä. Kun ymmärrät läpimätä hedelmä kihlattusi moraalisesti on, kykenet tuntemaan vahingoniloa siitä, että petturit löysivät toisensa. Tämä merkitsee samalla armollista ja lopullista kuoliniskua kaikille kiintymyksen tunteille kihlattuasi kohtaan. Voit olla varma, että heidän vaikeutensa ovat vasta alkamaan päin, siitä he kyllä pitävät huolen, nämä ihmiset, jotka luovat tuhoa ja kärsimystä kaikkialle ympärilleen.
Ja mikä parasta, sinä voit aloittaa alusta avoimin mielin. Se fiktiivinen hahmo, jota kannoit sisälläsi ja johon kihlattusi erheellisesti samastui, elää yhä. Voit kirkasmielisesti harkita haluatko edes fiktiivisen hahmosi mukaista naista, vai oliko tuossa hahmossa ominaisuuksia, jotka saivat sinut haksahtamaan väärään naiseen. Vai oliko vika lähinnä havaintokyvyssäsi. Päättelitkö kenties liikaa ulkoisista indikaattoreista (niin konkreettisista kuin symbolisistakin). Tämä on pahin virhe mitä naisten suhteen voi tehdä; tässä kokemus on opettanut myös minua. Sinä selviät kyllä ja vältät vastaavat tapaukset tapaukset jatkossa mikäli ymmärrät miten ja miksi menit lankaan.
Onhan tässä ollut kiero otus kaverisikin-eli mies-turhaa syyttä naista pelkästään!
Käsittääkseni mies ei tasa-arvon kulta-ajasta huolimatta ollut kihlannut kaveriaan vaan naisen. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää? Tietenkin kaverimies oli petollinen, mutta ei likimainkaan samassa määrin kuin kihlattu. Ja jos luit tuon tekstini, niin siinä ei kyllä syytetty pelkästään naista. Mutta valikoiva lukutaito onkin yksi perinaisellinen ominaisuus muiden ominaisuuksien joukossa.
Tarkemmin luettuna huomasin, että luultavasti sittenkin vastasit alkuperäiselle kirjoittajalle. En siis voi vastata hänen puolestaan, mutta olettaisin vastaavansuuntaisen argumentoinnin pätevän hänenkin tapauksessaan.
Enpä tiedä auttaako tässä mikään syyllistäminen, olen vain niin pirun pettynyt kumpaankin. Tämä kun ei koske välttämättä vain meitä kolmea. Tämä heijastuu myös läheisiin ja muihin kavereihin.
Ex-ystävääni pidän tällä hetkellä todella selkärangattomana otuksena, joka yksinäisyydessään sortui ekaan naiseen, joka osoitti huomiota.
Olisi niin helppo ruveta vihaamaan kumpaakin, mutta päätin jo kaiken paljastuessa, etten katkeroidu loppuelämäkseni. Koitan vain päästä pahimman yli ja toivoa ajan parantavan haavat...
Olen tosi pahoillani.
Ihmisessä on näköjään sian potentiaali.
Toivon kaikkea hyvää..
Mari
Mulle kävi samalla tavalla n 6 vuotta sitten. Paras ystäväni vietteli selkäni takana avomieheni.
Ystäväni soitti minulle ja kertoi miehensä ottavan avioeron. Siinä minä sitten olin olkapäänä lohduttamassa häntä. avioron syy selvisi vasta myöhemmin. Mies tiesi heidän suhteestaan. oli hieman typerä olo kun kuvio alkoi aukeamaan. olin kuukausia lohduttanut murtunutta ystävääni ja hän samalla nussi miestäni selkänitakana.
no loppu hyvin kaikki hyvin kumpaankan en ole päin katsonut ja hyvin olen pärjännyt. Nykyään kiusaa enää se etten osaa olla luottavaisin mielin kun nykyinen mieheni tekstailee ja tapailee naispuolisia ystäviään.
Hae tukea läheisiltä ystäviltäsi, kyllä se elämä voittaa!
Ja sussako ei mitään syytä. Mä en oikein usko. Itselleni kävi niin, että "vaihdoin" mieheni hänen parhaaseen kaveriinsa mutta se oli mun ainut pelastuminen "itsarilta". Enkä ois ikinä halunnu luopuu rakkaastani mutta niinkuin sanoin mun oli pakko ja tämä paras kavaeri sattui olemaan se pelastava enkeli.
Enpä mä niin ole väittänytkään, että olisin tilanteeseen täysin syytön. Parisuhteessa on aina kaksi osapuolta, ja jos toinen on tyytymätön, näin voi käydä. Ihmetyttää vaan se, että toinen ei mitenkään anna signaalia jonkin olevan vialla. Keskustelemalla ongelmat yleensä ratkeavat. Ei ensimmäisen kriisin vuoksi tarvitsisi heti turvautua kolmanteen pyörään.
"... että "vaihdoin" mieheni hänen parhaaseen kaveriinsa mutta ..."
Ei sit eroaminen ukostasi ennen pettämisen aloittamista tullut sulle ekana vaihtoehtona mieleen? Kun pitää pettää, kertoo se jo aika paljon sitä tekevän ihmisen perusluonteesta.
Näinhän nämä vastuulliset ihmiset aina selittää syytä, että miksi juuri he pettää parisuhteessa. Että he itse "pelastuu pettämällä" siitä toisesta. Just joo näille.
Minun kokemukseni:
Oli seurustellut pari vuotta. Suhteemme oli mielestäni loistava, kaikki pelasi. En kertakaikkiaan voinut huomata mitään. Tuttujen kanssa porukassakin liikuttiin. Tosi hauskaa oli aina. Kahden ja muiden kanssa. Suhteemme oli niin hieno ja puhdas ettei puhtaudesta edes voi puhua. Olen kai unohtanut millä sanalla sellaista suhdetta voisi kuvata jossa uskollisuus ja luottamus ovat niin itsestään selviöitä ettei niitä edes ole olemassa tai että koskaan sunteen aikana olisi tarvinnut sellaista ajatellakaan.
...
Miellä oli siis tosi hauskaa. Juhannus.. Kaveriporukalla autossa, juhannusjuhlille menossa. Auto tupaten täynnä. Juotiin, lautelttiin, naurettiin.
Parhaalle ystävälleni kerroin menomatkalla pissareissulla että olemme menossa kihloihin. Olin äärimmäisen onnellinen. Parisuhteeni oli hieno. Tuntui hienolta. Ystävät ympärilläni. Kaikilla oli hauskaa.
Ilta teltat oli pystytetty. Kaikki humalassa. Juttelin parin kaverini kanssa. Menin teltalle. Avasin teltan, shokki, paras ystäväni hän jonka kanssa olimme kaikki sydämmenasiamme jakaneet joka tiesi minusta kaiken josta minä luulin tietäväni kaiken, läheisin minulle makasi selällään housut auki( siellä oli jo käsi käynyt), pusero auki. Mies jonka kanssa olimme suunnitelleet tulevaisuutta. Mies jonka tunsin sielun kumppanikseni, jonka kanssa seksielämä oli hauskaa. En edes tiedä mikä romahti. Sitä on tosi vaikea selittää mitä ihmiselle tapahtuu kun tällänen asia tulee täytenä yllätyksenä.
Eikä kenenkään tarvi sanoo, että olin tyhmä tai naivi kun en huomannut aiemmin mitään.
Mielestäni suhde on todella hieno jos ei tälläisen tapahtuman mahdollisuutta tarvi ottaa huomioon suhteen aikana. Ei kertakaikkiaan olisi tullut mielenviereenkään.
Siis järkytyin, koin trauman. He tietysti huomasivat minut. Lähdin päättömästi juoksemaan. Kaaduin, tuleva kihlattuni olikin jos siinä. Jotain se hoki, en edes muista mitä. Mentiin takas teltoille. Toinen ystäväni sanoi että olisi lyönyt turpaan molempia. No, minä en tehnyt niin. Kaikki jotenkin romahti. Kaikki oli aivan saman. Tiesin vain että huomenna lähden kotiin. en jää juhannusta viettämään. Selittelyt olivat tarpeettomia. Jokin kuoli, hävisi pois. Tyhjyys.
Linja-autolla lähdettiin kotiin, entinen tuleva kihlattuni ja minä. Miksihän hän lähti mukaani. Minulle oli aivan saman, mitä hän teki. Matkalla hän yritti selittää jotain tapahtuneesta kai, se tuntui hyvin ahdistavalta ja minä itkin äärettömän katkerasti ja nauroin jotenkin sairaasti välillä olin vain kuollut. Olin aivan sekaisin, tosin selvinpäin.
Jälkeenpäin oli sitten monet episodit, mutta suhde ei koskaan palannut entiselleen ja lopahti aika nopeasti. Minusta tuli hetkeksi kostaja ym.
Olen surullinen vieläkin etten ole päässyt tuon tapahtuman yli niin että voisin joskus saavuttaa yhtä ihanan olotilan parisuhteessa. Enkä näe oppineeni mitään.
Toivottavasti ne ei ole enää yhdessä :D tuskin kyllä vastaat tänne enään :D Ois kyllä hauska kuulla, millanen elämän tilanne sulla on tällä hetkellä?
yks miäs kertoi
mul vaimon ystävät vain vanhat akat