Syöpä ja masennus

kreettaleena

Minulla on syöpä ja olen selvästi myös masentunut diagnoosin jälkeen.
En ole asiasta lääkärille puhunut enkä lääkitystä hakenut, en välttämättä lääkitystä tarvitsekaan sillä tämä varmaan kuuluu osana tätä kokonaisuutta.
Itkettää herkästi, mielialat vaihtelevat, hermostun todella herkästi vaikka normaalisti olen rauhallinen ihminen.
Onko teillä muilla vastaavanlaisia kokemuksia?

26

2683

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • marliisi54

      syöpädiagnoosi on sellainen uutinen että ensimmäisenä sitä ajattelee että kuinkahan pää tämän kaiken kestää.
      Itse sain kuulla lähes tasan vuosi sitten sairastuneeni rintasyöpään .Minulla on muutenkin taipumus näin syksyllä jonkinlaiseen kaamosmasennukseen,joten pyysin heti diagnoosin saatuani omalta lääkäriltäni mielialalääkkeen jotta säästyisin masentumiselta.
      Lääkäri sanoi että" harvinaisen fiksu potilas kun osaa ennakoida ja hakea riittävän ajoissa apua".
      Söin lääkkeitä sitten muutaman kuukauden ja mielestäni vältyin varsinaiselta masennukselta.
      Toki mieli ja ajatukset myllersi leikkauksen ja hoitojen aikaan joskus laidasta laitaan, mutta nyt jälkikäteen olen ihan tyytyväinen että osasin hakea myös ennakkoon apua mielelle.
      Kannattaa hakea apua ,jos mielialat alkaa vaihdella laidasta laitaan.
      Sitä jaksaa paremmin kaikki tulevat hoidot ja pystyy keskittymään paranemiseen.

    • Elisama

      Kannattaa ehdottomasti kertoa lääkärille.
      Ei se ole mitenkää häpeä.
      Masennut on hyvin yleinen tuossa tilanteessa.

    • mökin muija

      luulempa että jokainen kokee tämän syöpä diaknoosin jälkeen ihan samaa kuin sinä,mieli menee niin laidasta laitaan että ei itseään tunnista samaksi,mulla ainakin niin kävi,en siinävaiheessa hakeutunut senalan lääkäreihin,vaan painiskelin asian kanssa kunnes aloin saada siihen otetta ja siitä se pikkuhiljaa sai oikeat mittasuhteet ja nyt pärjään kutakuinkin kohtalaisesti kun sytöhoito on päällä ja luotan siihen.Mutta älä aristele jos tuntuu sille,ei mielialalääkityksessä ole mitään häpeämistä,tämä tauti jos mikä kokeilee ihmisen kestokykyä äärimmilleen.Voimia Sinulle oikein sylintäydeltä ja täällä meitä syöpäläisiä jotka haluaa auttaa uuden asian kanssa nyt kun kamppailet.

    • Vähän arka

      Syöpä masentaa mieltä ja synkkä syksy ei helpota tilannetta. Mutta voiko käydä enää töissä jos syö masennuslääkettä? Eikös niistä mene vähän tokkuraan, tai tule hitaaksi ... pelottaa semmonen. Että jos työkaverit huomaa päälle päin että käyttää psyykenlääkettä. Mieluummin olen sinnitellyt ilman. On vaikeaa.

      • Janettt

        käytätkö masennuslääkkeitä vai et. Nykyiset lääkkeet eivät tee tokkuraiseksi eikä niiden käyttö näy päälle päin. Varmaan puolet työkavereistasikin käyttää jossakin elämänsä vaiheessa masennuslääkkeitä ilman syöpädiagnoosiakin, se ei ole mikään häpeän asia. Niin käytän minäkin ja käytin ennen kuin syöpä löydettiin. Ja syöpädiagnoosin jälkeen pärjäsin jostain syystä ilman masennuslääkkeitä kunnes selvisi, että sairauslomani aikainen sijainen vei työpaikkani ja minut alennettiin alimpaan kastiin. Näin käytettiin hyväksi syöpäsairauttani ja lääkkeiden popsiminen alkoi uudestaan ja nyt olen sairauslomallakin jonkin aikaa samasta syystä.


      • marliisi54
        Janettt kirjoitti:

        käytätkö masennuslääkkeitä vai et. Nykyiset lääkkeet eivät tee tokkuraiseksi eikä niiden käyttö näy päälle päin. Varmaan puolet työkavereistasikin käyttää jossakin elämänsä vaiheessa masennuslääkkeitä ilman syöpädiagnoosiakin, se ei ole mikään häpeän asia. Niin käytän minäkin ja käytin ennen kuin syöpä löydettiin. Ja syöpädiagnoosin jälkeen pärjäsin jostain syystä ilman masennuslääkkeitä kunnes selvisi, että sairauslomani aikainen sijainen vei työpaikkani ja minut alennettiin alimpaan kastiin. Näin käytettiin hyväksi syöpäsairauttani ja lääkkeiden popsiminen alkoi uudestaan ja nyt olen sairauslomallakin jonkin aikaa samasta syystä.

        ulkopuoliset näe että syötkö mieliala lääkkeitä vai ett.
        Itse en ainakaan tuntenut olevani väsynyt tai tokkurainen, aivot eivät olleet yhtään sen sameammat kuin normaalistikkaan.
        Mulla oli todella paljon helpompi ja rauhallisempi olo ja pirteä ja iloinenkin kurjasta taudista ja rankoista hoidoista huolimatta.
        Nykyisin syön Efexoria joka myöskin on mielialalääke joka sain koviin hikoilupuuskiin ja tämäkin lääke on sopinut minulle varsin hyvin, en huomaa mitään sivuoireita, hikoilu on vähentynyt ja mieliala on seesteisempi ja rauhallisempi. Töissä voin käydä normaalisti.


      • aamun-virkku
        marliisi54 kirjoitti:

        ulkopuoliset näe että syötkö mieliala lääkkeitä vai ett.
        Itse en ainakaan tuntenut olevani väsynyt tai tokkurainen, aivot eivät olleet yhtään sen sameammat kuin normaalistikkaan.
        Mulla oli todella paljon helpompi ja rauhallisempi olo ja pirteä ja iloinenkin kurjasta taudista ja rankoista hoidoista huolimatta.
        Nykyisin syön Efexoria joka myöskin on mielialalääke joka sain koviin hikoilupuuskiin ja tämäkin lääke on sopinut minulle varsin hyvin, en huomaa mitään sivuoireita, hikoilu on vähentynyt ja mieliala on seesteisempi ja rauhallisempi. Töissä voin käydä normaalisti.

        niist siu hikoiluistas? ootko miten pitkää syöny niihin lääkettä? miul on menny iha överiks jo. en saa öitäkää oikee nukuttuu kun tulee hikikohtauksia. tuntuu etten es saunas hikoile nii kovasti. oon miettiny et antasko nuo jotai täsvaihees miulle jotai siihen? eihä miul sit leikkauksejälkee haavakaa voi parantuu kunnol jos tällee hikoo. hirvittää seki ku viel niitte muovien seassa joutuu saikul nukkuu......


      • satunnaisesti vieraileva

        Lääkäri antaa sinulle sopivan lääkkeen ja annosmäärän sinun kertomasi perusteella. Lääkkeitä on todella monenlaisia. Samoin lääkäreitä on monenlaisia, osaavatkohan he kuunnella kunnolla ja antaa Sinulle oikean, joka antaa toivotun/ haluamasi tuloksen? On totta, ettei kukaan huomaa että käytetään mielialalääkitystä. Paitsi jos liian vahvaa lääkitystä, silloin huomataan pientä hämminkiä. Vaikkapa hajamielisyyttä, luullakseni se huomataan herkemmin ainakin työtovereiden piirissä. Tokkuraisuutta, poikkeavaa käytöstä yms. varmaan lääkitystä käyttävä potilas huomaa ajoissa itsekin ilman työtoverin huomaamista. Silloin kannattaa heti kääntyä lääkärin puoleen ja kysyä. Joskus on mahdollista itse annostella sopiva tabletin koko puoleksi tai vähemmän. Ei suositella lopettamaan kokonaan vaan vähitellen. Maalaisjärkeä!
        Syksy on minun juttujani. Ymmärrän että ihmisiä on todella monenlaisia. Hienoa, että päätit tulemaan tänne palstaan ja kysyä. Älä sinnittele liikaa yksin vaan kysy apua/ tietoja yms. Tsemppiä!


      • ahdistunut syöpäläinen
        satunnaisesti vieraileva kirjoitti:

        Lääkäri antaa sinulle sopivan lääkkeen ja annosmäärän sinun kertomasi perusteella. Lääkkeitä on todella monenlaisia. Samoin lääkäreitä on monenlaisia, osaavatkohan he kuunnella kunnolla ja antaa Sinulle oikean, joka antaa toivotun/ haluamasi tuloksen? On totta, ettei kukaan huomaa että käytetään mielialalääkitystä. Paitsi jos liian vahvaa lääkitystä, silloin huomataan pientä hämminkiä. Vaikkapa hajamielisyyttä, luullakseni se huomataan herkemmin ainakin työtovereiden piirissä. Tokkuraisuutta, poikkeavaa käytöstä yms. varmaan lääkitystä käyttävä potilas huomaa ajoissa itsekin ilman työtoverin huomaamista. Silloin kannattaa heti kääntyä lääkärin puoleen ja kysyä. Joskus on mahdollista itse annostella sopiva tabletin koko puoleksi tai vähemmän. Ei suositella lopettamaan kokonaan vaan vähitellen. Maalaisjärkeä!
        Syksy on minun juttujani. Ymmärrän että ihmisiä on todella monenlaisia. Hienoa, että päätit tulemaan tänne palstaan ja kysyä. Älä sinnittele liikaa yksin vaan kysy apua/ tietoja yms. Tsemppiä!

        Kun syöpä on löydetty mutta leikkausaikaa ei ole vieläkään tiedossa vaikka kuukausi on jo kulunut.
        Jononhoitaja ei osaa muuta sanoa kuin että ykköskiireisiä lähtetteitä on niin paljon.
        Se ei paljoakaan minua lohduta:(
        Minua ahdistaa ja masentaa tälläinen odottelu ja on sellainen olo että minä vain olen siellä jonossa ja muut menee ohi.
        Oletteko te päässeet pian leikkaukseen diagnoosin saatuanne?


      • aamun-virkku
        ahdistunut syöpäläinen kirjoitti:

        Kun syöpä on löydetty mutta leikkausaikaa ei ole vieläkään tiedossa vaikka kuukausi on jo kulunut.
        Jononhoitaja ei osaa muuta sanoa kuin että ykköskiireisiä lähtetteitä on niin paljon.
        Se ei paljoakaan minua lohduta:(
        Minua ahdistaa ja masentaa tälläinen odottelu ja on sellainen olo että minä vain olen siellä jonossa ja muut menee ohi.
        Oletteko te päässeet pian leikkaukseen diagnoosin saatuanne?

        yhtä ootteluu. miul heinökuun alus löydettiin syöpä. ensin ootin sädetystä joka olis pitäny alkaa aijemmin, mut se myöhästy kaikelaisist yhteensattumista. nyt odotan sitä sitä saikul käynti jossa päätetää leikkausaika. ja viivästyykö se minun hampaitten hoitojen takia? ne alkaa ensviikol. alkuperäinen suunitelma oli ainakin et loka- marraskuun vaihees leikattas. mut tiijä häntä?? vähiin käy aika eikä mitään kuulu.. mut se lohtu on ettei KAI miul ole kovin agresiivinen syöpä joka kasvas vauhdilla...


      • piispanlaine
        ahdistunut syöpäläinen kirjoitti:

        Kun syöpä on löydetty mutta leikkausaikaa ei ole vieläkään tiedossa vaikka kuukausi on jo kulunut.
        Jononhoitaja ei osaa muuta sanoa kuin että ykköskiireisiä lähtetteitä on niin paljon.
        Se ei paljoakaan minua lohduta:(
        Minua ahdistaa ja masentaa tälläinen odottelu ja on sellainen olo että minä vain olen siellä jonossa ja muut menee ohi.
        Oletteko te päässeet pian leikkaukseen diagnoosin saatuanne?

        Kuukauden päivät minäkin olen jonossa ollut ja samanlailla ykköskiireisenä lähete on mennyt, mitään ei vaan ole kuulunut.
        Jononhoitajan kanssa olen jutellut sen verran että hän kertoi että siitä päivästä kun ihminen jonoon laitetaan niin kuukauden sisällä pitäisi leikata.
        Minulla täyttyy aika ensi viikolla ja kun ei mitään kerran kuulunut ole niin ei sitä leikkaustakaan tule.
        Kyllä tälläinen masentaa ja kieltämättä minunkin mielialat heittelevät laidasta laitaan, välillä päätän olla ajattelematta koko asiaa ja hetkittäin jopa onnistun siinä mutta kyllä enimmät ajat asia mielessä pyörii.
        Olen minä ajatellut että tämä asia tekee minustakin vielä masennuspotilaan, ainakin jos hoitoon pääsy on aina näin vaikeaa...minulla kun on se syöpä tuolla suolistossa niin varaudun siihen ettei tämä tähän yhteen kertaan jää:(


      • piispanlaine
        aamun-virkku kirjoitti:

        yhtä ootteluu. miul heinökuun alus löydettiin syöpä. ensin ootin sädetystä joka olis pitäny alkaa aijemmin, mut se myöhästy kaikelaisist yhteensattumista. nyt odotan sitä sitä saikul käynti jossa päätetää leikkausaika. ja viivästyykö se minun hampaitten hoitojen takia? ne alkaa ensviikol. alkuperäinen suunitelma oli ainakin et loka- marraskuun vaihees leikattas. mut tiijä häntä?? vähiin käy aika eikä mitään kuulu.. mut se lohtu on ettei KAI miul ole kovin agresiivinen syöpä joka kasvas vauhdilla...

        Mikä syöpä sinulla on?


      • aamun-virkku
        piispanlaine kirjoitti:

        Kuukauden päivät minäkin olen jonossa ollut ja samanlailla ykköskiireisenä lähete on mennyt, mitään ei vaan ole kuulunut.
        Jononhoitajan kanssa olen jutellut sen verran että hän kertoi että siitä päivästä kun ihminen jonoon laitetaan niin kuukauden sisällä pitäisi leikata.
        Minulla täyttyy aika ensi viikolla ja kun ei mitään kerran kuulunut ole niin ei sitä leikkaustakaan tule.
        Kyllä tälläinen masentaa ja kieltämättä minunkin mielialat heittelevät laidasta laitaan, välillä päätän olla ajattelematta koko asiaa ja hetkittäin jopa onnistun siinä mutta kyllä enimmät ajat asia mielessä pyörii.
        Olen minä ajatellut että tämä asia tekee minustakin vielä masennuspotilaan, ainakin jos hoitoon pääsy on aina näin vaikeaa...minulla kun on se syöpä tuolla suolistossa niin varaudun siihen ettei tämä tähän yhteen kertaan jää:(

        suolistossahan se miullakin on. ja avanne loppuelämäks kulemma laitetaan.. tiijän et tohellan sen kanssa viel montakertaa.. mie oon onnistunu aikapitkää pitää leikkauksen taka-alalla, mut nyt on ruennu tulee enmmän ajatuksiin ja pelottaa jonkinverran. minulta on maaliskuus leikattu selkä ja toukokuus sappi, mut tuntuu et tää on pahin leikkaus niistä.


      • ahdistunut syöpäläinen kirjoitti:

        Kun syöpä on löydetty mutta leikkausaikaa ei ole vieläkään tiedossa vaikka kuukausi on jo kulunut.
        Jononhoitaja ei osaa muuta sanoa kuin että ykköskiireisiä lähtetteitä on niin paljon.
        Se ei paljoakaan minua lohduta:(
        Minua ahdistaa ja masentaa tälläinen odottelu ja on sellainen olo että minä vain olen siellä jonossa ja muut menee ohi.
        Oletteko te päässeet pian leikkaukseen diagnoosin saatuanne?

        ennekuin pääsin leikkaukseen.Siitä on nyt 4 vuotta ja tutkimusten mukaan kaikki on tällähetkellä kohdallani OK.

        V. 2003 syyskuussa kävin gynekologilla, hän tutki rintojani ja sanoi että pitäisi laitta mammografiaan, kun hän ei oikein pysty saamaan selvää näistä rinnoistani.Ei laittanut.
        Maaliskuussa v. 2004 menin sitten mamografiaan ja ultraääneen. Tuli puhtaan paperit.
        Syyskuussa v. 2004 menin taas samalle gynekologille.Olin vaihtanut hormoonilääkitystä ja lääkäri pystyi tutkiman rintani ja sieltä löytyi tämä rintasyöpäkyhmy.
        Se oli siis saanut vuoden kasvaa ja muhia rinnassani, mutta ei ainakaan minun tapauksessani
        tilanne näytä huonolta.(kasvain näkyi selvästi kuvista)
        Kyllä sinut yritetään ottaa mahdollisimman pian leikkaukseen.
        En usko, että jos odotteluun menee 2-3 viikkoa normaalia pidenpään ,niin ei se vielä asiaa tee pahemmaksi.
        Tietysti se on raskasta se odottelu, että saa sen pahalaisen pois sieltä kasvamasta.
        Ei taatusti mene ohi kuin korkeintaa umpisuolipotilas!!!!!!Minulta on umpisuoli leikattu niin, että kävelin suoraan leikkaussalia lähinnä olevaan vessaan, vaatteet pois ja suoraan leikattavaksi!!!!


      • marliisi54
        aamun-virkku kirjoitti:

        niist siu hikoiluistas? ootko miten pitkää syöny niihin lääkettä? miul on menny iha överiks jo. en saa öitäkää oikee nukuttuu kun tulee hikikohtauksia. tuntuu etten es saunas hikoile nii kovasti. oon miettiny et antasko nuo jotai täsvaihees miulle jotai siihen? eihä miul sit leikkauksejälkee haavakaa voi parantuu kunnol jos tällee hikoo. hirvittää seki ku viel niitte muovien seassa joutuu saikul nukkuu......

        saanut Efexorista, päivisin hikipuuskat vähentyneet huomattavasti , yöaikaan aamuyöstä heräilen toisinaan hikoiluun.
        Bellegal jota myöskin käytän, on se yliopiston oma sekoitus (lääke) jota lääkäri mulle myöskin kirjotti reseptin ,tätä kun voi käyttää myös hikoiluun, minulla kun on hormooni positiivinen syöpä.
        Kaikkea kannattaa kysyä ja kokeilla , kyllä se elämänlaatu kuitenkin on tärkeä asia.


      • marliisi54
        Kirjo-Sieppo kirjoitti:

        ennekuin pääsin leikkaukseen.Siitä on nyt 4 vuotta ja tutkimusten mukaan kaikki on tällähetkellä kohdallani OK.

        V. 2003 syyskuussa kävin gynekologilla, hän tutki rintojani ja sanoi että pitäisi laitta mammografiaan, kun hän ei oikein pysty saamaan selvää näistä rinnoistani.Ei laittanut.
        Maaliskuussa v. 2004 menin sitten mamografiaan ja ultraääneen. Tuli puhtaan paperit.
        Syyskuussa v. 2004 menin taas samalle gynekologille.Olin vaihtanut hormoonilääkitystä ja lääkäri pystyi tutkiman rintani ja sieltä löytyi tämä rintasyöpäkyhmy.
        Se oli siis saanut vuoden kasvaa ja muhia rinnassani, mutta ei ainakaan minun tapauksessani
        tilanne näytä huonolta.(kasvain näkyi selvästi kuvista)
        Kyllä sinut yritetään ottaa mahdollisimman pian leikkaukseen.
        En usko, että jos odotteluun menee 2-3 viikkoa normaalia pidenpään ,niin ei se vielä asiaa tee pahemmaksi.
        Tietysti se on raskasta se odottelu, että saa sen pahalaisen pois sieltä kasvamasta.
        Ei taatusti mene ohi kuin korkeintaa umpisuolipotilas!!!!!!Minulta on umpisuoli leikattu niin, että kävelin suoraan leikkaussalia lähinnä olevaan vessaan, vaatteet pois ja suoraan leikattavaksi!!!!

        päivää vaille neljäviikkoa kun olin leikkauspöydällä.


      • mumsku
        marliisi54 kirjoitti:

        päivää vaille neljäviikkoa kun olin leikkauspöydällä.

        että se leikkauksen odottelu oli raskasta aikaa,muistaakseni minä pääsin leikkaukseen parin viikon kuluttua diagnoosista.Ja kyllä aika rientää nopeasti,minullakin tulee alkuvuodesta 3.vuotta leikkauksesta.Nyt on vaivannut mieltäni,kun kainalosta löytyi patti.Ultrassa todettiin hyvänlaatuiseksi,ja sitä tarkkaillaan.Toisaalta lääkäri sanoi,että oman mielenrauhani vuoksi se voidaan poistaa.Mitähän tekisi,ei huvittaisi mennä kainalo leikkaukseen,jos sitten alkaa vaivaamaan,kun on imusolmukkeet poistettu.Mutta tämä minun huoli on pieni verraten näihin palstalle kirjoittaneisiin uusiin potilaisiin.Teille kaikille voimia jaksaa kaikki !


      • =KB=

        Psyykenlääkkeiden vaikutus näkyy päällepäin vasta sitten, kun niitä käytetään hyvin suuria määriä. Et arvaakaan, miten moni ihminen lähimmässä ympäristössäsikin käyttää masennuslääkkeitä. Niiden tarkoitus on virkistää eikä passivoida.

        Parikymmentä prosenttia kaikista suomalaisista käyttää masennuslääkkeitä tälläkin hetkellä.

        Olin työssä ollessani työsuojeluvaltuutettu. Siinä toimistossa jossa minä työskentelin, oli noin 50 henkilöä. Ihmiset tulivat aika helposti kertomaan minulle asioitaan. Minun tietooni tuli, että 50 ihmisestä 12 söi psyykenlääkkeitä, eikä sitä olisi todellakaan arvannut heistä. Stressi ja masennus ovat nykyisin kovin yleistä. Sanotaan, että masennuslääkkeitä syödään vailla syytäkin. Sinulla on todellinen syy, kukaan ei voi kieltää sitä. Kyllä lääkärisi ymmärtää, jos kerrot aristelevasti töihin menoa.

        On turha kärsiä, jos oloa voi helpottaa lääkkeellä. On parempi pysyä työkuntoisena kuin murehtia yksinään kotona, ja taloudelliset syyt saattavat jopa vaatia töihin menoa. Jos työsi on yhtään senlaatuista, että haluat käydä töissä, niin pyydä ihmeessä lääkettä.


      • sädetykset
        aamun-virkku kirjoitti:

        yhtä ootteluu. miul heinökuun alus löydettiin syöpä. ensin ootin sädetystä joka olis pitäny alkaa aijemmin, mut se myöhästy kaikelaisist yhteensattumista. nyt odotan sitä sitä saikul käynti jossa päätetää leikkausaika. ja viivästyykö se minun hampaitten hoitojen takia? ne alkaa ensviikol. alkuperäinen suunitelma oli ainakin et loka- marraskuun vaihees leikattas. mut tiijä häntä?? vähiin käy aika eikä mitään kuulu.. mut se lohtu on ettei KAI miul ole kovin agresiivinen syöpä joka kasvas vauhdilla...

        loppui? Minulla leikkaus oli tasan viikon päästä sädehoidon loppumisesta. Siltä päivältä peruttiin kaikki varatut leikkaukset, koska kirurgien mielestä leikkaus piti tehdä juuri silloin. Syövän toteamisesta leikkaukseen kului aikaa vähän reilu kuukausi.


      • ilmaantusi pienikään....
        mumsku kirjoitti:

        että se leikkauksen odottelu oli raskasta aikaa,muistaakseni minä pääsin leikkaukseen parin viikon kuluttua diagnoosista.Ja kyllä aika rientää nopeasti,minullakin tulee alkuvuodesta 3.vuotta leikkauksesta.Nyt on vaivannut mieltäni,kun kainalosta löytyi patti.Ultrassa todettiin hyvänlaatuiseksi,ja sitä tarkkaillaan.Toisaalta lääkäri sanoi,että oman mielenrauhani vuoksi se voidaan poistaa.Mitähän tekisi,ei huvittaisi mennä kainalo leikkaukseen,jos sitten alkaa vaivaamaan,kun on imusolmukkeet poistettu.Mutta tämä minun huoli on pieni verraten näihin palstalle kirjoittaneisiin uusiin potilaisiin.Teille kaikille voimia jaksaa kaikki !

        patti tai jotain pyytäisin heti että poistetaan
        sain sellaisen pelon syöpäpatistani ..:)


      • aamun-virkku
        marliisi54 kirjoitti:

        päivää vaille neljäviikkoa kun olin leikkauspöydällä.

        pitkänkaavan mukaan tää leikkauksee odotus.. kun kuitenki heinäkuun alus se todettiin. höh ja miulle sanottii et noin 4-6 viikkoo pitää oottaa sädetyksenjälkeen et voi leikata.. mut näähä hoidetaanki yksilöllisesti :)


      • Ira¤
        ahdistunut syöpäläinen kirjoitti:

        Kun syöpä on löydetty mutta leikkausaikaa ei ole vieläkään tiedossa vaikka kuukausi on jo kulunut.
        Jononhoitaja ei osaa muuta sanoa kuin että ykköskiireisiä lähtetteitä on niin paljon.
        Se ei paljoakaan minua lohduta:(
        Minua ahdistaa ja masentaa tälläinen odottelu ja on sellainen olo että minä vain olen siellä jonossa ja muut menee ohi.
        Oletteko te päässeet pian leikkaukseen diagnoosin saatuanne?

        minä odottanaan leikkaukseen,soittele sinne vaan sinnikkäästi.Uskon jotta pian päädet,ja toivon niin.Lohdutuksehsi voin sanoa,ettei syöpö muutamassa kuukaudessa kovin kasva,mutta tirtty jokainen hakuaa mahd,nopeasti sen pois,Tsemppiä sinulle.


      • aamun-virkku
        Ira¤ kirjoitti:

        minä odottanaan leikkaukseen,soittele sinne vaan sinnikkäästi.Uskon jotta pian päädet,ja toivon niin.Lohdutuksehsi voin sanoa,ettei syöpö muutamassa kuukaudessa kovin kasva,mutta tirtty jokainen hakuaa mahd,nopeasti sen pois,Tsemppiä sinulle.

        meno lääkärille ja tutkimuksiin että päätetää leikkausaika :) en oo jaksanu hätäillä sen kanssa. edessä se on kuitenkin.... jaksamista siullekkin :)


      • kvtes
        Janettt kirjoitti:

        käytätkö masennuslääkkeitä vai et. Nykyiset lääkkeet eivät tee tokkuraiseksi eikä niiden käyttö näy päälle päin. Varmaan puolet työkavereistasikin käyttää jossakin elämänsä vaiheessa masennuslääkkeitä ilman syöpädiagnoosiakin, se ei ole mikään häpeän asia. Niin käytän minäkin ja käytin ennen kuin syöpä löydettiin. Ja syöpädiagnoosin jälkeen pärjäsin jostain syystä ilman masennuslääkkeitä kunnes selvisi, että sairauslomani aikainen sijainen vei työpaikkani ja minut alennettiin alimpaan kastiin. Näin käytettiin hyväksi syöpäsairauttani ja lääkkeiden popsiminen alkoi uudestaan ja nyt olen sairauslomallakin jonkin aikaa samasta syystä.

        Ihmettelen tuota kirjoitustasi koska,masennuslääkkeitten pitkäaikainen käyttö kyllä näkyy.Voihan olla että sinulle ei haluta sanoa siitä asiasta työpaikalla.Tai työkaverisi odottavat että esimies puuttuu siihen.Ja sitäkin ihmettelen että miten sinä koet sen että alennettu alempaan kastiin.Olitko johtoportaassa ja sitten laitettiin siivoojaksi vai? Eihän nykypäivänä ole työelämässä alempaa tai ylempää kastia vaan kaikki työ on yhtä arvokasta.Kyllä luulen että esimiehelläsi on ollut jokin painava syy.Jos sinulla oli sijainen niin mitenkä hänen tuösuhde jatkuu, kun itse olet palannut töihin??? Varmasti kannattaa jutella esimiehen kanssa ja ottaa haasteena se työ mitä teet nykyisin. Kannattaa ajatella että ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin.Ja katsoa luottavaisena tulevaisuuteen.Kukaan työnantaja ei käytä hyväksi kenenkään sairautta.


    • Anonyymi

      Olin ihan paniikissa ensimmäiset 3 kuukautta ja mietin että oliko se nyt tässä. Jotenkin olen päässyt asiasta yli ja luotan Tyksin lääkäreihin. Mutta vaikka saisin tämän vaiheen kuntoon niin se vaan jää pääkoppaan. Olen loppuelämäni syöpäpotilas.

    • Anonyymi

      Kauheasti pitäisi keskustella ammattilaisen kanssa.
      Ai!
      Mistä.?
      Säästä?
      Kissan ulkoiluttamisesta?
      Äitisuhteesta?

      Syöpätauti on lääkärien juttu.

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. En usko et meistä tulee jotain

      Se ei kuitenkaan estä toivomasta et tulisi. Toivon et voitas suudella ja se sais asioita loksahtamaan paikoilleen. Jutel
      Ikävä
      10
      2620
    2. Kuvaile itseäsi

      Kaivatullesi, niin että hän sinut tunnistaa.
      Ikävä
      89
      1966
    3. Eini paljastaa nuorekkuutensa salaisuuden - Tämä nousee framille: "Se on pakko, että jaksaa!"

      Discokuningatar Eini on täyttänyt upeat 64 vuotta. Lavoilla ja keikoilla nähdään entistä vapautuneempi artisti, joka ei
      Suomalaiset julkkikset
      39
      1501
    4. Huomenta keskipäivää

      Kivaa päivää mukaville ja söpösille. 🐺🫅❤️☕☀️
      Ikävä
      260
      1398
    5. Yli puolella maahanmuuttajalapsista ei ole tietoja ja taitoja, joilla selviää yhteiskunnassa

      Miksi Suomeen otetaan väkeä jolla on älyvajetta? https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010730220.html
      Maailman menoa
      273
      1038
    6. Oletko koskaan katunut kun

      elämäsi tilaisuus jäi käyttämättä? 💔
      Ikävä
      67
      923
    7. Olen J-mies

      Jos kerrot sukunimeni alkukirjaimen, ja asuinpaikkakuntani. Lupaan ottaa yhteyttä sinuun.
      Ikävä
      47
      881
    8. Ei sitten, ei olla enää

      Missään tekemisissä. Unohdetaan kaikki myös se että tunsimme. Tätä halusit tämän saat. J miehelle. Rakkaudella vaalea na
      Ikävä
      77
      860
    9. Sinusta näkee että

      Kaipaat paljon.
      Ikävä
      55
      854
    10. Haluaisin ottaa sinut syleilyyni mies

      Olet suloinen...
      Ikävä
      44
      765
    Aihe