Onko klassinen musiikki museoitumassa?
Tänä massakulttuurin aikana joskus pohdituttaa olemmeko veikanneet väärää hevosta. Klassisesta musiikista nauttiminen edellyttää senlaatuista pysähtymistä, jota tänä päivänä ei oikeastaan ole kovinkaan helppoa saavuttaa. Tunteja on vuorokaudessa entinen määrä, mutta ihmisten aika on jaettu pienempiin yksiköihin kuin ennen. Työpäivän jälkeinen aika on rientämistä paikasta toiseen, virtuaalisesti tai fyysisesti, joten jos ei ole jo ennalta käsitystä siitä mitä klassinen musiikki voi antaa, ei varmastikaan tule annetuksi itselleen mahdollisuutta siihen perehtyäkään.
Toinen asia on myös klassisen musiikin ohjelmiston jämähtäminen kauas menneisyyteen. Ovatko nykysävellykset niin vaikeita tottumattomille? Yleisön ennakkoluuloja vai norsunluutorniin kivunneita apurahataiteilijoita? Bach oli nykymusiikkia. Ymmärrän toki, että ns. klassinen musiikki oli jo syntyaikoinaan harvojen herkkua, mutta silti herää kysymys: Ovatko bileet jo muualla?
Kiinassa on satoja miljoonia ihmisiä, joiden mielestä on hienoa harrastaa klassista musiikkia. Kohteena on kapea siivu lähinnä viulu- ja pianomusiikkia, toki löytyy yhä laajeneva joukko huippulahjakkaita ja ahkeria ammattilaisia. Ovatko juhlat Kaukoidässä?
Rock jälkikasvuineen tarjoaa valtavan kirjon kevyitä tai kunnianhimoisia vaihtoehtoja musiikinnälkäisille. Ovatko platinalevyjuhlat paremmat kuin kultalevyjuhlat?
Opettele yksi kappale ja laita se Youtubeen! Tähdeksi kahdella klikkauksella. Onko amatöörien esiinmarssi duudsonien armonisku puuteriperuukkiväelle vai paluu iltanuotiolle onnistuneen mammutinmetsästyksen jälkeen heimon ikiaikaisten pyhien laulujen pariin, joihin kaikki osallistuvat?
Mitä klassinen musiikki nykyään merkitsee? Kaadetaanko jo rajat?
Tänä massakulttuurin aikana joskus pohdituttaa olemmeko veikanneet väärää hevosta. Klassisesta musiikista nauttiminen edellyttää senlaatuista pysähtymistä, jota tänä päivänä ei oikeastaan ole kovinkaan helppoa saavuttaa. Tunteja on vuorokaudessa entinen määrä, mutta ihmisten aika on jaettu pienempiin yksiköihin kuin ennen. Työpäivän jälkeinen aika on rientämistä paikasta toiseen, virtuaalisesti tai fyysisesti, joten jos ei ole jo ennalta käsitystä siitä mitä klassinen musiikki voi antaa, ei varmastikaan tule annetuksi itselleen mahdollisuutta siihen perehtyäkään.
Toinen asia on myös klassisen musiikin ohjelmiston jämähtäminen kauas menneisyyteen. Ovatko nykysävellykset niin vaikeita tottumattomille? Yleisön ennakkoluuloja vai norsunluutorniin kivunneita apurahataiteilijoita? Bach oli nykymusiikkia. Ymmärrän toki, että ns. klassinen musiikki oli jo syntyaikoinaan harvojen herkkua, mutta silti herää kysymys: Ovatko bileet jo muualla?
Kiinassa on satoja miljoonia ihmisiä, joiden mielestä on hienoa harrastaa klassista musiikkia. Kohteena on kapea siivu lähinnä viulu- ja pianomusiikkia, toki löytyy yhä laajeneva joukko huippulahjakkaita ja ahkeria ammattilaisia. Ovatko juhlat Kaukoidässä?
Rock jälkikasvuineen tarjoaa valtavan kirjon kevyitä tai kunnianhimoisia vaihtoehtoja musiikinnälkäisille. Ovatko platinalevyjuhlat paremmat kuin kultalevyjuhlat?
Opettele yksi kappale ja laita se Youtubeen! Tähdeksi kahdella klikkauksella. Onko amatöörien esiinmarssi duudsonien armonisku puuteriperuukkiväelle vai paluu iltanuotiolle onnistuneen mammutinmetsästyksen jälkeen heimon ikiaikaisten pyhien laulujen pariin, joihin kaikki osallistuvat?
Mitä klassinen musiikki nykyään merkitsee? Kaadetaanko jo rajat?
Vastaukset 3
Vanhimmat
älä sössötä nuita vaihtoehtoja, miten sen käy... poppi ynnä muu nykyroska on pääsääntöisesti musikaalisessa mielessä laadullisesti niin paljon klassista jäljessä, että se ei tule syrjäyttämään klassista lopullisesti. Eikä musa mihkään juuriltaan häviä. Juhlat ovat kaikkialla siellä, mistä ymmärrystä löytyy.
Pop-rock puolelta löytyy kyllä yhtälailla vakavastiotettavaa musiikkia kuin klasaripuoleltakin. Lahjakkuutta on töissä valtaisat volyymit verrattuna meihin vinguttajiin. Toisaalta klassiseksi luokiteltavaa heppoisin eväin tehtyä viihdejuubaa on tullut omakohtaisestikin soitetuksi barokkituotteista alkaen. Varmaankin paras osa tislautuu aikojen kuluessa hötön joukosta niin popista kuin muustakin.
Erikoista tässä klasaritouhussa ajassamme on kuitenkin keskittyminen vanhoihin mestariteoksiin. Myös konsertti-instituutio alkaa näyttää yhä enemmän museaaliselta. Ennen teollista vallankumousta kyllä fokus oli aina oman ajan musiikissa.
Klassinen musiikki ei ole museoitumassa niin kauan kuin sillä riittää kuuntelijoita. Eli niin kauan kuin on ihmisiä, joille klassinen on käyttötavaraa, päivittäistä ja nautittavaa kuultavaa. Museoonhan laitetaan kamaa, jolla ei enää ole mitään käyttöä, vai kuinka?
Yhtä suuria mestareita kuin ennen vanhaan ei enää kuitenkaan synny, luulisin, tai sitten heidän musiikkinsa on niin erilaista, ettei sitä tarpeeksi ymmärretä heidän omana aikanaan.