20v sitten?
Entä 10v sitten?
Kaipaatko noita aikoja?
Entä 10v sitten?
Kaipaatko noita aikoja?
Millaista elämäsi oli
katse taakse päin
20641
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
enkä tulevia aikoja
20 vuotta sitten kaikki oli yhtä juhlaa. Olin jo oppinut kävelemään, mutta yhtään mitään vastuuta ei ollut yhtään mistään. Aikalailla ihannetilanne siis: liikkuvuus hyvä ja monia oikeuksia, mutta ei vastuuta. Uusia, ihmeellisiä asioita tuli vastaa joka päivä.
Tasan 20 vuotta sitten mutsi ja faija olivat myös ostaneet kuplakämppänsä, joka kiilteli uutuuttaan. Oli tilaa temmeltää, paljon kivempaa kuin siinä vanhassa kaksiossa. Nykyisin se kuplakämppä on aika raihnainen rivitalonpätkä, lattiakin narisee kun kävelee. Pikkasen silloin jännitti pihapiirin muut lapset, ujo kun olin. Yhden niistä näin baarissa nyt kesällä, muista ei tietoa.
10 vuotta sitten oli kanssa ihan kivaa, mutta ei yhtä kivaa kuin 20 vuotta sitten. 2000-luku onkin sitten ollut yhtä helvettiä.
tehnyt 2000-luvusta helvetin? Ikävä kuulla.
Tietoisuuden lisääntyminen? Vaiko vain minä itte? No ainakaan vanhempiani en tästä syytä.
mullekin aikuistuminen sinällään jo tekee elämästä helvettiä, mutta avaa silti uusia mahdollisuuksia, uusia portteja, joita tutkailemalla voi löytää upeitakin juttuja. Sellasia mitkä kannattaakin katsoa ja tutkia. Onneksi elämä ei ole pelkkää helvettiä, toivottavasti ei sinunkaan.
Saa silloin tällöin vetää kännit ja olla taas lapsi. Mutta ei siitä päästä mihinkään että ihmiselämän onnellisimmat vuodet ovat lapsuus. Näin ainakin omalla kohdallani.
No, onneksi tätä 2000-lukua on muutama vuosisata jäljellä, katsotaan mitä tästä kehittyy. Vaikea vain olla toiveikas, kun ihmisen historia on täynnä epäonnistumisia ja kärsimystä. Yhtä onnistujaa, joista historiassa kirjoitetaan, kohti löytyy monta tuhatta epäonnistujaa. Että siitä vain portteja tutkailemaan.
hulluttelin niinku nytkin ja kymmenen vuotta sitten olin kohtuullisen hyvin toimivassa suhteessa. Jotta tilanne vastaa melkohyvin nykypäivää, vaikka ihmiset ja asiat on vaihtunu.
Enpä kaipaa wanahoja juttuja.
20 vuotta sitten olin lastentekoiässä ja teinkin niitä. Luulin, että se on mun elämä. En tiennyt että se liitto tulee hajoamaan omaan mahdottomuuteensa. Kaipaan välillä sitä, että penskat oli pieniä tai tulollaan.
10 vuotta sitten en tiennyt, että mun toinenkin avioliitto tulee päättymään eroon. Luulin että se on mun elämä. Mutta en siitä ajasta kaipaa mitään erityistä.
Nyt mulla on tää mökki täällä metsän laidassa ja luulen että tää on mun elämä...
20 vuotta sitten olin 17-vuotias ja elin elämäni mielenkiintoisinta aikaa. Kaikki paheet olivat uusia ja tunteet niin vahvoja, että sydän oli pakahtua vähän väliä. Koko aikuisiän identiteetti muodostui silloin.
10 vuotta sitten olin jo töissä, ostanut oman kämpän ja eronnut nuoruuteni kihlatusta. Suunnittelin ulkomaille muuttoa ja elin villiä sinkkuelämää. Oikein ikimuistoinen elämänvaihe sekin.
Hienoja muistoja on molemmilta aikakausilta, mutta en taatusti kaipaa niitä takaisin. Nykyisin kaikki on elämässä niin paljon helpompaa ja paremmin.
meistä ei haluaisi olla ikuisesti parikymppinen. Eikä edes pelkästään sen hauskanpidon ja huolettomuuden vuoksi, tekisin paljon muitakin juttuja erilailla nykyisellä tietämyksellä ja järjellä.
Järjettömyys oli juuri asian ydin. Kännit joissa tuli kuset ja paskat housuun, silloin hyvä jutunaihe, nykyisin suuri häpeä...
kieltämättä. Lorautin pantseihin ekaa kertaa varmaan 3 vuoteen tossa pari vkl sitten ja sotahan siitä syttyi, ei ollu joidenkin mielestä hauska läppä yhtään. En tiiä, vittu jotenki tää dietti vie viinatoletkin, nytkään oo juonu ko puoli pulloa jellonaa ja pari sidukkaa ja tuntuu jo ihan kivasti nupissa.
Heitin farkut ja bokserit roskikseen himaan mennessäni ja hiippailin sen viimeset sata metriä munasillani, ettei mutsi saanut tietää. Eikä saanut tietää, eikä syttynyt sotaa. Kerran putosin talonyhtiön roskikseen kun yritin laatata sinne ennen kotiinmenoa. Nykyisin en kyllä varmaan kehtais edes kavereille kertoa, jos tämmöisiä kohelluksia sattuisi.
20 vuotta sitten olin täyttämässä 12 ja todella kadoksissa/hajalla.
10 vuotta sitten aika samaa kuin nykyäänkin, paitsi silloin töiden ja muksujen/kodin ohella opiskeli ja opintoja ei nyt ole.
En kaipaa niitä aikoja vaan näin nykyisellään on hyvä ja tästä eteenpäin :>>
voi olla kadoksissa/hajalla?
Sehän on vielä lapsi ja silloin pitäisi elää elämänsä onnellisinta aikaa.
Onko lapsuutesi ollut kova/vaikea?
kaipaa en lainkaan.
mie lopettelin eskaria ja suurin huoli tais olla se että toivottavasti mie saan hoitopaikassa joko mehtäkoneen tai tukkirekan leluks...
10 vuotta sitten taas tais mopot ja kitaransoitto ja jääkiekko viedä kaiken ajan. En kaipaa niitä aikoja... ne on olutta ja menyttä... Jospa ne sais elää uudelleen sit omien lapsien kautta.
Vittu olis 5 vuotta sitten kaikki (=naisten iskeminen) ollu helpompaa, jos ois 15 vuotta sitten opetellu soittamaan kitaraa. Enää en ala.
ei ollu huono sijotus toi kitaran soitto :D Sen ansiosta monetki asiat on ollu helpompia ;)
20 vuotta sitten olin vielä ala-asteella ja saanut jo pienen aavistuksen mitä tuleman pitää. 10 vuotta sitten opiskelin, sairastin ajoittain masennusta ja opetelin yhteiseloa ensimmäisen avomieheni kanssa. Nuo kokemukset ovat osaltaan tehneet minusta sen mitä tänä päivänä olen, mutta en haluaisi elää niitä aikoja uudelleen.
Pienellä kaiholla kyllä muistelen opiskeluaikoja, kun kaikki oli uutta eikä mikään varsinaisesti pelottanut ja kaikki ovet olivat avoinna. Tuohon tunteeseen varmaan vaikutti ainakin osittain se, ettei esim. taloudellinen tilanne juuri huonommaksi olisi voinut mennä; kaikki muutokset olivat plussaa.