Metsätalouden kannattavuus

Metsätalouden kannattavuudesta on puhuttu paljon.
Tähän kannattavuuteen vaikuttaa tietenkin lukuisat eri seikat. Käsitttelen tässä kirjoituksessani vai muutamaa seikkaa, metsätalouden kokonaiskannattavuuteen niillä ei välttämättä ole hirveän isoa merkitystä.
Ostan puuta UPM-Kymmenelle ja esitän muutaman ( todellisen) esimerkin valossa käytännön metsätalouden kummallisuuksia.
Esimerkki 1: Markun 100-vuotiaan kuusikon rajanaapuri hakkasi metsänsä aukoksi joskus 2002-2003. Tämän jälkeen Markun metsästä on tuuli kaatanut vuosittain 20-80 runkoa. Markun sarka on E-P:n alueella tyypillisesti pitkä ja kapea ja tuulenkaadot "syö" Markun metsää vajaatuottoiseksi.
Ainut järkevä lääke on avohakkuu,se vain ei Markulle käy. Markku myy vuosittain 10-40m3 järeää kuusta lahokuidun hinnalla joka on 25% kuusitukin hinasta.

Esim 2: Antti peri isältään mittavan metsälön.Valtaosa puustosta on kuusivaltaista, päätehakkuuikäistä metsää. Antin isä oli sodan käynyt mies ja ikäpolvensa tapaan ei hyväksynyt avohakkuita.
Antti itse on koulutettu kaveri ja pätevä työssään. Hän hallitsee talouden realiteetit omalla alallaan, mutta kun mennään metsään,menee myös asiain hallinta todella "metsään"
Vanhoja, harvoja, liian karulla pohjalla olevia kuusikoita pitäisi vain harventaa.Se pitäisi vielä tehdä roudan aikaan.
Vanhan, paksukuntaisen kuusikon ainut uudistamismenetelmä on avohakkuu. Avohakkuussa ko kohteista maksettava kuutiohinta on jopa 12e/m3 korkeampi kuin jos vastaava alue harvennetaan talvileimikkona. Ja sen harvennuksen jälkeen ongelma säilyy: On vanha,harva kuusikko joka pitää uudistaa.

Kolmas esimerkki on Taisto. Hänellä on 5-6ha metsäsuunnitelman mukaan kiireellistä ensiharvennusta. Kohde on kemera-kelpoinen ja lupasin raivauksen kemeran hinnalla ( joka tietysti on tosi edullinen). Raivaus ei siis maksaisi Taistolle mitään. Mäntykuidun hinta pystykaupalla 16.0e. Rahaa jäisi mukavasti, mutta se ei ole asian ydin. Metsänhoidolliset taimokon perkaukset ja harvennukset tulee suorittaa ajallaan. Jos näin ei tehdä, metsän tuotto laskee.
Mutta jos ei Taistolle tekemäni tarjous riitä, niin mitä sen pitäisi olla? Ja kuka on valmis maksamaan vieläkin enemmän jotta ymmärtämätön ymmärtäisi hoitaa omaisuuttaan?

Nämä esimerkit ovat niitä räikeämpiä, ne perustuvat ihan todellisuuteen. Toisaalta samankaltaisia on todella paljon.
Jos, kuten yleisesti väitetään, metsätalous on yritystoimintaa ja verratavissa muuhun yritystoimintaan, voi kysyä homman perusteita. Kenellä "todellisella" yritäjällä on varaa sanamukaisesti antaa yrityksen pääoman lahota.

Omaisuuden hoitoon liittyen voi todeta metsänomistajien omatoimisen metsänhoidon supistuneen lähes olemattomiin. Yksi keskeinen syy on on toki metsäytiöiden hankintapuun hinnoittelu 90-luvulla ja 2000-luvun alussa. Kun hankintalisä ( tietoisesti) minimoitiin, karkoitettiin isäntä paitsi hankintahakkuista, myös metsänhoidosta.

Silti voi todeta, että ainakin täällä E-P:n alueella 70-80% metsänomistajista ei tee metsänsä eteen henkilökohtaisesti mitään. Se,mitä tehdään, tehdään palkkatyönä. Kovaa tekstiä, mutta totta