Ero ja sen jälkeinen tyhjyys

Avokumppanini halusi erota. Olimme asuneet yhdessä kaksi vuotta. En voinut mitään muuta kuin suostua eroon.

Nyt kuukausi eromme jälkeen olen päättänyt lopettaa hänen henkisen kiduttamisensa, vaikka palaaminen tunnottomaan olemattomuuteen on vaikeaa. Halusin hänelle vahinkoa, koska hän oli vahingoittanut minua eroamalla. Hänen kykeneväisyys tehdä jo omia asioita on ahdistanut minua, koska itse olen henkisesti kiinni hänessä. On vaikeaa löytää motiiveja omaan elämään.

Myös mustasukkaisuus hänen uusista seksuaalisista kokemuksista on edistänyt omaa halua tuntea motiivikseni hänen henkisen kiusaamisen. Ajattelen, että hänen ei pitäisi olla seksuaalisessa kanssakäymisessä kenenkään kanssa vielä näin nopeasti - enhän itse kykene ajattelemaan edes omaa seksuaalisuutta.

Mutta mikä on se elämä, mitä minun nyt pakotetaan elämään?
1330
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Ero on kaikista kipein asia juuri sille jätetylle. Jättäjä on miettinyt eroaan jo varmaan pitemmän aikaa, kun taas jätetylle se tulee yllättäen, ellei mitkään merkit viittaa tunteiden kylmenemiseen. Toki eron jälkeen käydään kaikenlaisia tunteita läpi, niin vihaa, katkeruutta, kostoa ja ikävää. Mut kaikessa niin kuin erossakin aika tekee tehtävänsä. Et sä saa kumppaniasi takasi vaikka tekisit mitä, kun hän on päättänyt mennä. Päivä kerrallaan opit/opettele hyväksymään tapahtunut,,,jonkin ajan kuluttua huomaat, että se kipein vaihe on ohi. Usko tulevaisuuteen, vielä sieltä sinullekkin joku löytyy. Hyvää syksynjatkoa ;))

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Turta kirjoitti:

Avokumppanini halusi erota. Olimme asuneet yhdessä kaksi vuotta. En voinut mitään muuta kuin suostua eroon.

Nyt kuukausi eromme jälkeen olen päättänyt lopettaa hänen henkisen kiduttamisensa, vaikka palaaminen tunnottomaan olemattomuuteen on vaikeaa. Halusin hänelle vahinkoa, koska hän oli vahingoittanut minua eroamalla. Hänen kykeneväisyys tehdä jo omia asioita on ahdistanut minua, koska itse olen henkisesti kiinni hänessä. On vaikeaa löytää motiiveja omaan elämään.

Myös mustasukkaisuus hänen uusista seksuaalisista kokemuksista on edistänyt omaa halua tuntea motiivikseni hänen henkisen kiusaamisen. Ajattelen, että hänen ei pitäisi olla seksuaalisessa kanssakäymisessä kenenkään kanssa vielä näin nopeasti - enhän itse kykene ajattelemaan edes omaa seksuaalisuutta.

Mutta mikä on se elämä, mitä minun nyt pakotetaan elämään?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu