Muilla samanlaisia kokemuksia? Mulla ei koskaan ole ollut lämpimät välit anoppiini, mutta ekan lapsen syntymän jälkeen en ole voinut sietääkkään koko naista. Kaikki alko synnytys sairaalasta, jonne tuli minua ja vauvaa katsomaan. Käski siinä sitten levittämään haarat, jotta voi samalla (ex-kätilö) katsoa tikkaukset. Seuraavaksi kertoi kuinka väärässä asenossa syötän lastani ja väänteli mut epämielyyttävään asentoon,joka hänen mielestään oli ainut oikea ruokinta-asento. Sen jälkeen puhelin pirisi jatkuvasti ja lateli neuvoja esim en saa syöttää liian usein jne jne. Jos tuli meille saatoi nostaa mun paidan korviin - huolimatta siitä ketä muita meillä oli- ja kommentoida lapsen syömistä.
Hän on myös aina ollut tod riippuvainen pojastaan. Mä sain jossain vaiheessa tarpeeksi ja rupesin käyttäytymään todella viileästi häntä kohtaan ja puhelimeen olin vastaamatta. Tästähän anoppi sai uutta pontta ja rupesi haukkumaan mua ja mun puolen sukua pojalleen. Mieheni ei ymmärrä, miksi en tule hänen äitinsä kanssa toimeen, kun kaikki muutkin tulevat ja vika on minussa ja mun päässä.
Hän on myös aina ollut tod riippuvainen pojastaan. Mä sain jossain vaiheessa tarpeeksi ja rupesin käyttäytymään todella viileästi häntä kohtaan ja puhelimeen olin vastaamatta. Tästähän anoppi sai uutta pontta ja rupesi haukkumaan mua ja mun puolen sukua pojalleen. Mieheni ei ymmärrä, miksi en tule hänen äitinsä kanssa toimeen, kun kaikki muutkin tulevat ja vika on minussa ja mun päässä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minulla oli sama homma, vika oli aina minussa, mutta sitten tajusin että anoppi on narsistinen sekopää joka on myrkyttänyt poikansakin henkisesti
sain mieheni päähän taottua järkeä ja avaamaan silmänsä (kahden eron jälkeen)! Nyt on kaikka ihan ooookkkk, kunnes anopin seuraava isku tulee, tosin miehen suhtautuminen on onneksi muuttunut!
Ei pidetä kumpikaan heihin juuri ollenkaan yhteyttä ja soitetaan suuta niin hyvin kun keretään ja osataan silloin kun nähdään heidät! Puhelimeen en itse heille vastaa, mies vastaa mutta ei soittele.
Aina nyppii jonkin aikaa sen jälkeen kun on heidät nähnyt, tai heistä kuullut, mutta onneksi seuraavaan käyntiin menee taas tovi!
Se lähinnä ärsyttää edelleenkin, kun he vielä joskus poiketessaan pääsee ärsyttämään, mutta kai vielä joskus korjaan senkin tilanteen, tai jotain...
Meillä on kaksi lasta ja nyt kun he tulevat poikkeen, niin he tuo isommalle lapselle lelua ym. ja pienemmälle, joka ei vielä ymmärrä, niin ei mitään, tai jos tuo, niin rahallista arvoa ei voi edes verrata keskenään, ja olemme nimenomaan sanoneet, että isompi hukkuu leluihin ja pienemmällä niitä ei ole.
Sama homma leikkimisen kanssa, ollaan vaan sen isomman kanssa, joka tajuaa, mutta pienemmän kanssa ei ollenkaan. Hiukkasen on kieroa ja manipuloivaa touhua!
Mutta ajattelin, että laitan nyt tästä eteenpäin siihenkin stopin, meidän perheessä pidetään tasa-arvoa tärkeänä juttuna, ja sitä vaalitaan sen verran, ettei sitä appivanhempanikaan pilaa!
Se olisi hieno tilanne, kun heidät saisi kokonaan pois perheen päiväjärjestyksestä!
toiminnalta kuulosta sinunkaan puolelta toimintasi, "soitetaan suuta" minkä keritään ja ei vastata puhelimeen.annatko lapsillesi hyvän esimerkin miten isovanhempia pitää kohdella.
Eikö heidänkin kanssaan voisi keskustella asioista ja kertoa mikä mättää,niin mutta sinähän toivoitkin heidän häipyvän elämästänne kokonaan.
Oletko ehkä sinä nyt aivopessyt miehesikin....
Et kaikki anopit ei oo hirveen fiksuja, ja niiden kans ei voi asioista puhua, ja niille on pakko soittaa suuta ettei ne pääse/uskalla tulla niskan päälle!
Ja jos vastaan puhelimeen, niin miehelle jauhetaan p***kaa siitä mitä puhelun aikana on juteltu, joten en jaksa antaa anopille yhtään ylimäärästä asetta sotkeakseen minun ja mieheni välit, sitten äiti vielä kyselee puhelimessa pojaltaan et kumpaa sää oikein uskot, äitiäs vai vaimoas.
Ja kyllä olen opettanut lapsilleni, että kaikki aikuiset ei toimi oikein ja ole fiksuja, vaikka he aikuisia ovatkin!
Ja joskus yritin asioista hänen kanssa jutella, ja siitä ei ollut kuin haittaa, joten juttelisin jos siitä olisi hyötyä.
Eli edelleenkin ennemmin toivoisin että he häipyisivät elämästämme, koska asiat on menny 8-v. vain huonompaan suuntaan, joten parannusta ei ole tulemassa, ja omaa perhe-elämää ei viitsi heidän takia pilata, he eivät ole sen arvoisia!
Ja se ei ole mummojen ja vaarien tehtävä pahentaa lapsensa perheen elämää, jos he ovat sen ottanut tehtäväkseen, niin sen mukaan on silloin elettävä!
Ja mieheni aivopesun oli jo kyllä hoitanut joku ihan muu, kuin minä! Tai kai se sitten minäkin olen voinut olla, koska olen sanonut, että en minä, eikä lapseni hyväksy tollaista kohtelua, ja mieheni oli samaa mieltä ja hyväksyi asian!
Aikanaan oma äitini th-alan ammattilaisena oli samaa sorttia. Kun itse sain lapsia, niin ohjeita tuli jne. Veljeni vaimo synnytti melko iäkkäänä, mutta häntä äitini ei uskaltanut neuvoa, koska miniä on yhtä voimakas tahtoinen.
Myös miniä ja myös vävyn eli mieheni moittiminen muulle suvulle on jatkuvaa. Vasta nyt vanhempana olen saanut itsestäni irti niin paljon, että huomautan asiasta äidilleni. Kysyn millainen sen vävyn tai miniän oikeastaan sitten pitäisi olla, että häntä miellyttäisi? eikö hän halua että lapsensa elävät tyytyväistä elämää? Meillä on kummallakin ehjä perhe, puoliso on perhekeskeinen, ei taloudellisia tai oikeastaan muitkaan oikeita ongelmia? Mitä puuttuu tai pitäisi olla lisää hänen mielestään? Mikä on elämässämme moitittavaa?
Jos miehesi / miehet ovat niin kiinni lapsuuden komennossa, ettei edes sitä itse huomaa, voi viedä aikaa ennen kuin etäisyys omaan äitiin syntyy.
Anoppi on sama edelleen. Minulle hän ei ole sanonut mitään, mutta pojalleen kyllä.Ehkä tajusi, että sanoisin takaisin. Kerran juttelin, vastaukset olivat kuin lukisi raamattua ääneen. Poika sitten aina itki äitinsä sanomisia, todella törkeitä. Nyt on muuttunut anoppi, ehkä tajusi itse missä mentiin pieleen ja pahasti.Joudun myöntää, että olen katkera hänelle miten saattoi niin pojalleen tehdä. Nämä näkyvät mieheni luonteessa, ei hyvällä.
Ei kenenkään aikuisen ihmisen tarvitse tuommoista holhoamista ja hössötystä kestää. Aika perverssiä että haluaa sun haaroväliä tarkastella vaikka ois kuin ex-kätilö. Hyvä että oot alkanut ottaa etäisyyttä anoppiisi se on alku. Tollasille ihmisille pitääkin asettaa ja näyttää rajat vaikka he kuinka siitä suuttuisivatkin ja temppuilisivat. Yritä keskustella miehesi kanssa tunteistasi ja kysy häneltä, että kumpi hänelle on tärkeämpi äiti vai oma vaimo. Älä usko jos sinulle sanotaan että vika on muka sinussa pidä puolesi.
Hei!
Mieheni äiti on käyttäytynyt röyhkeästi ja ilkeästi minua kohtaa siitä asti, kun tajusi etten ole mikään tilapäispano pojalleen. Aikani surin luullessani, etten kelpaa, mutta sitten tajusin riippuvuussuhteen näiden kahden välillä. Välimatkan ottaminen ja viileä kohtelu käynnisti entistä kovemmat otteet anopin suunnalta. Koen anopin pelottavan arvaamattomana. Häneltä puuttuu normaalit rajat suhteessa toiseen ihmiseen. On esim. vaatinut meidän kodista tavarota itselleen, eikä edes ole ollut katuvainen tai pahoillaan, kun olen sanonut , etteivät ole joutilaita tavaroita.Mieheni on tietysti luvannut, että äiti saa, mitä haluaa. Anoppi on ottanut varastosta myös luvatta minun henk. koht omaisuuttani käyttöönsä- jonkun muu tekemänä se olisi varkaus, mutta anopille sallittua. Toivoisin mieheni irtautuvan äidistään ja laittavan rajat tämän huonolle käytökselle meitä kohtaan. Välillä mietin, muuttuuko tilanne koskaan parempaan päin.