nyt sattuu ja tuska on kova.menetin sen jota rakastin ja rakastan vieläkin.nyt pitäs yritää jatkaa elämää ja kaikki sanoo et kyl se siitä,entä jos ite ei enään jaksa eikä kiinosta.ruoka ei maistu,masentaa,vituttaa,väsytää.nyt kun sais jollekkin vain itkeä ja purkaa sydäntäni mut ei.se nainen teki musta täydellisen,ehkä saa vielä joskus tuntea sun lämmön ja halisi=/
t:nixo79
t:nixo79
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ehkä sun pitää ajatella että sä teet itsestäsi täydellisen, eikä jokin nainen. Mitä tapahtui? Yrititkö sovitella? Miksi nainen olisi noin ehdoton? Minkälainen luonne? Ikä?
Ehkä sun pitää ajatella että sä teet itsestäsi täydellisen, eikä jokin nainen. Mitä tapahtui? Yrititkö sovitella? Miksi nainen olisi noin ehdoton? Minkälainen luonne? Ikä?
niin kait mun pitäs ajatella mut just nyt se on vaikeeta ja eikä oikein haluakaan.ehkä en osannut huomioida tarpeeksi ja tehdä niin kuin hän haluua.sovitella yritin ja pyytää toista mahdollistuutta mut ei ketään voi pakottaa jos toinen ei vaan tahdo.rakkautta mulla ainakin olis ja paljon=).luone on hänellä ihana ja ikä eroa meillä oli jokin verran mut ei se aina suju ei....kiitos kaikille jotka ovat jaksaneen lukea ja vastailla.silti multa puuttuu se joku jolle kertoa ja purkaa näistä asioista.
minullakin on samanlainen tilanne. En oikeastaan tiedä mihin se kaatui. Ehkä mies halusi enemmän aikaa itselleen, olla vielä sinkku ja elää nuoruuttaan, koska on oli 22 ja ite 20.
tottakai se tuntuu pahalta, luopua jostain jota rakastaa, joka sai tuntemaan itsensä tärkeäksi ja erityiseksi. Mutta eihän toisen kanssa voi vain olla siksi että itse haluaa sitä..
Itse tekisin mitä vain että saisin miehen takaisin, mutta luulen että se oli tässä. Mutta päivä päivältä se tuntuu jo hieman helpottavan. Raahaa itsesi väkisin ulkoilemaan. älä jää makoilemaan sohvalle ja miettimään mitä jos.
jaksamisia.. itelle kävi just samalla lailla
Ymmärrän tunteesi tosi hyvin, sillä kävin itse läpi tuon kaiken todella pitkän suhteen päättymisen jälkeen. Ei sillon tosiaan toisten kannustavat sanat auta, kun on ihan pohjalla. Yritä vaan jaksaa yksi päivä kerrallaan ja koita joka päivä tehdä ainakin yksi sellainen asia, josta saat hyvän mielen edes hetkeksi. Pian huomaat, että niitä kivoja asioita onkin päivässä aina vaan enemmän. Ei aikakaan niitä haavoja paranna täysin, mutta opit elämään niiden tunteiden kanssa ja ihan varmasti tulet vielä onnelliseksi ilman häntäkin. Itse ainakin opin todella paljon elämästä ja itsestäni eron jälkeen, enkä enää haluaisi palata entiseen, vaikka tosi paljon exääni rakastinkin. Tosi paljon tsemppiä ja voimia!
juu,kiitos vaan kannustavista sanoista.kyl tässä pikku hiljaan eteen päin pääsen mut jotenkin silti tuntuu niin tyhjälle.en enään näe hänestä koko ajna unta mut silti mietin välistä mitä toinen tekee,mitä mietii,ajattelee.onneksi kohta alkaa työt ja voin taas tehdä jotakin ja unohtaa,tai sitten.joka tapauksessa,kiitos kaikille.ootte aika ihquja;-))