Olen todennut huvittavan ja kummallisenkin asian.
Kun työssäni sosiaalialallla joudun tekemisiin (kahdenkeskeisiiin keskusteluihin ) miehien kanssa, on yleinen reaktio jännittäminen, vaivaantuneisuus, käsein tärinä yms. selvät jännitysoireet. Miehet eivät uskalla normaalisti katsoa silmiin vaikka puhutaan työasioista vaan vaikuttaa ujolta ja vaivaantuneita.
Minua on uudehkossa työtehtävässä alkanut vaivaamaan ko asia, mistäköhän voisi johtua ? En ole aikaisemmin työskennellyt juurikaan työympäristöissä jossa ole tekemisissä miesten kanssa.
Onko muilla naisilla vastaavia kokemuksia tai mies näkökulmaa?
Kun työssäni sosiaalialallla joudun tekemisiin (kahdenkeskeisiiin keskusteluihin ) miehien kanssa, on yleinen reaktio jännittäminen, vaivaantuneisuus, käsein tärinä yms. selvät jännitysoireet. Miehet eivät uskalla normaalisti katsoa silmiin vaikka puhutaan työasioista vaan vaikuttaa ujolta ja vaivaantuneita.
Minua on uudehkossa työtehtävässä alkanut vaivaamaan ko asia, mistäköhän voisi johtua ? En ole aikaisemmin työskennellyt juurikaan työympäristöissä jossa ole tekemisissä miesten kanssa.
Onko muilla naisilla vastaavia kokemuksia tai mies näkökulmaa?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kas kun osasitkin laittaa kysymyksesi parisuhdepalstalle. Tavallaanhan asia liittyy juuri tähän. En nyt tiedä, minkä ikäisiä ja missä asemassa olevia miehiä kohtaat, mutta todennäköisin syy jännittämiseen on yksinkertainen: Olemattomat kontaktit naisiin. Täytyy muistaa, että huomattava osa miehistä syrjäytyy lähes täydellisesti naissuhteiden ulkopuolelle. Ainoat todelliset kontaktit naisiin ovat äiti ja K-marketin kassaneiti. Yritykset lähestyä naisia päätyvät toistuvasti enemmän ja vähemmän tylyihin pakkeihin ja loppujen lopuksi mies ymmärtää yskän ja lopettaa yrittämisen. Noista pakit antaneista naisista muodostuukin sitten se naiskuva, joka on lähinnä pelottava. Pikkuhiljaa mies ehdollistuu siihen, että naisen kohtaaminen merkitsee aina sosiaalista torjuntaa tai suoranaista häpäisyä. Ja kun aika kuluu, se vähäinenkin sosiaalinen kyvykkyys sitten katoaa.
Ja sitten kun joutuukin joskus työn puolesta tekemisiin naisten kanssa, mitä muka voisi odottaa? Luontevaa ja leppoisaa asioiden hoitoa? Tuskin. Väistämättähän sitä alkaa jännittää, tai suorastaan pelätä tilannetta.
Tunnistan itseni tuosta vaivautuneesta, hikolievasta ja katsetta välttelevästä tyypistä. Tosin pelkäsin muitakin sosiaalisia tilanteita, mutta naisia kuitenkin eniten. Olin juuri tuollainen vielä pari vuotta sitten. Muutaman kuukauden aikana jännitys kuitenkin hävisi, ei voisi enää vähempää kiinnostaa mitä naiset ajattelevat. Olen myös opetellut tuijottamaan kiusaantumatta.
on jännittävä ja siksi miehiä jännittää...
Itse olen työskennellyt aina työpaikoilla, joissa on paljon (väh. puolet) miehiä. Jotkut miehet todella menevät aivan kipsiin joutuessaan kahden kesken kanssani, mutta eivät toki kaikki! Johtuisiko tuo jännittäminen siitä, ettei mies osaa keskustella, koska hänellä ei ole ollut tilaisuuksia luontevasti tutustua naisiin?
Olen myös huomannut, että jännityksen saa helposti poistettua keksimällä asiaa tikusta (sellaisesta josta kuvittelee miehen tietävän). Myös höpisemällä itse mukavia tehoaa hyvin. Jos miehen saa kerrankin nauramaan, hän ei varmasti enää jännitä.
Olet siis sosiaalialalla? Asiahan on selvä. Miehet joita olet tavannut työsi puolesta ovat krapulassa. Ei siinä sen kummempaa. Ihme, ettet ole tuota oivaltanut?
Itsellänikin on samoja oireita kovassa krapulatilassa. Vapinaa, hikoilua, jännitystä, ihmispelkoa jne.
Normaalisti en jännitä missään tilanteessa.
Ei sovi kuvioon. Sosiaaliala on laaja ja puhun nyt hyvin koulutetuista miehistä mukaanlukien osa työkavereitani. En työskentele alkoholiongelmaisten parissa...
Jos on saanut vaikkapa oikein railakkaat pakit ilkkumisen ja muunlaisen nöyryytyksen säestyksellä, niin eipä muuta tarvita.
Itselläni ei ole moisesta kokemusta, mutta voisin kuvitella, miten sellainen vaikuttaa mieheen.
Oma naiskammoni lienee synnynnäistä laatua, se ei tosin enää pahemmin haittaa, koska olen jo niin totaalisesti sinkkuuntunut.
En tiedä mitä oikein yrität? Kai olet kohdannut pari krapulassa tutisevaa miestä ja niitten perusteella olet sitten tehnyt yleistyksen.
Mulla ei ainakaan tulisi mieleenikään alata jännittämään naisten seurassa. Vähän luulen, että aika harvassa on kuvaamasi kaltaiset miehet (ilman krapulaa). Kai ne on sitten sattunut sun kohdallesi tai sitten...liioittelet.
Että semmoista. Olet siis "oikeasti" pelottava, jos kerta sekä juopot että raittiit pelkäävät sinua. Fakta mikä fakta...
Siis joku "muu" voi pitää sinua ei-pelottavana, mutta ne tyypit, joiden kanssa hengailet päivittäin, pelkäävät sinua siis ihan tosissaan...ehkä herätät luontaista arvovaltaa tai tuot esiin jonkun "äiti-syndrooman"...meitä on niin moneen lähtöön. Eli pelkoja on sitten yhtä moneen...
...minua pelätään siksi, että olen (ainakin näennäisesti) sinkku. Eli onko sinkku-nainen uhka. ON!
Pakko kysyä, että oletko sattumalta hypnoottisen kaunis tai pukeutunut erityisen seksikkäästi?
Tai muistutako tyypilistä nutturapäistä kansakoulunopettajaa?
Äidillinenkin rooli saataa aiheuttaa sen, että isostakin miehestä tulee yhtäkkiä nöyrä ja arka pikkupoika :-)
Jos tuo miesten kanssa kommunikointi on sinullekin uutta ja jännää, niin se varmasti heijastuu myös kohtaamiesi miesten käyttäytymisessä.
Oma käytöksesi heijastuu siihen toiseen ihmiseen jonka kanssa olet tekemisissä. Jos olet itse rento ja liikut/puhut rennosti niin se toinen rentoutuu kanssa.
Ehkä vikasi on siinä että liikaa tarkkailet ihmistä nenäsi edessä?
Yritä kokeilla olla erinlainen niin ja varmaan tepsii!
Itse olen kanssa ollut tekemisissä paljon "uusien" ihmisten kanssa ja huomannut että kun ei liikaa keskity toisen liikkeisiin ja on pilke silmäkulmassa niin ihminen rentoutuu, hymy nousee pintaan ja ns. avautuu. Jäykkyys pois niin rentoutuu koko huone.. ;o)
..jompi kumpi meidän sossuista, jotka pukeutuvat varsinkin kesällä todella seksikkäästi ja luulisi että oltaisiin menossa jonnekin muualle kuin töihin. Ymmärrän kyllä kun joku pääasiassa paperihommia tekevistä "toimiston tytöistä" pukeutuu avonaiseen ja lähes läpinäkyvään puseroon, sekä olemattomaan tai pitkällä halkiolla olevaan hameeseen, mutta kun nämä sossut työskentelevät vaikka minkälaisten "hiippareiden" kanssa ja tekevät yksikseen kotikäyntejä, niin olisiko syytä miettiä onko pukeutuminen provosoivaa..
Kyllähän minulle passaa vaikka alasti töissä olisitte, mutta jos olisin nainen niin ehkä miettisin silti toisenkin kerran..
Peiliin katsoessani pelästyn itsekin..
No ei. Hyviä pointseja, mutta ei yksikään sopinut kuvioon... yritän olla jatkossa vähemmän äidillinen, vähemmän seksikkäästi pukeutva ja vähemmän kaunis. Kerron sitten auttoiko...
Ehkä nykyajan miehet ovat vaan niin ujoja, että heti mennään kipsiin.
väärällä alalla. Jotkut ihmiset saavat ympäristöönkin jännitteisyyttä. Toiset taas saavat koko olemuksellaan rentoutuneen ilmapiirin.
No tuossa tapauksessa koko kysymyksenasetteluni pitäisi olla väärä eli "Mitä ihmisiä jännittää"
Ei minua vaan naiset jännitä yhtään... Joten taas meni mönkään. Meillä on rento työilmapiiri joten en kyllä saa yleistä kiristynyttä ilmapiiriä aikaan...