Onpas tällä palstalla hiljaista. No tämä konsti yleensä auttaa:
Ostin keväällä Biltemasta fillarin. Olen ollut siihen tosi tyytyväinen. Vain pätemisentarpeessaan käpristelevät pikkusielut maksavat älyttömiä ylihintoja "merkkipyöristä" ja käyvät sitten typeriä nippelisotiaan sfnetissä ynnä muilla foorumeilla. Kunnon käyttöpyörät ei maksa yli viittä sataa egeä ja niitä saa Biltemasta, Polkupyörätukusta ja Prismasta!
No niin, eiköhön nyt jo tule säpinää tällekin palstalle! Varsinkin, kun edelläoleva on tosiaankin se mitä asiasta ajattelen eikä mikään trollijuttu.
Ostin keväällä Biltemasta fillarin. Olen ollut siihen tosi tyytyväinen. Vain pätemisentarpeessaan käpristelevät pikkusielut maksavat älyttömiä ylihintoja "merkkipyöristä" ja käyvät sitten typeriä nippelisotiaan sfnetissä ynnä muilla foorumeilla. Kunnon käyttöpyörät ei maksa yli viittä sataa egeä ja niitä saa Biltemasta, Polkupyörätukusta ja Prismasta!
No niin, eiköhön nyt jo tule säpinää tällekin palstalle! Varsinkin, kun edelläoleva on tosiaankin se mitä asiasta ajattelen eikä mikään trollijuttu.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Älkää provosoituko, jos provosoidaan...
Minunkin fillari(Yosemite Staircase) on toiminut...paitsi renkaat ovat kyllä kovin kuluneet ja ilmaa pitää lisätä parin viikon välein.Metalliset polkimet ovat osoittautuneet kestäviksi ja hyvää jarruissa on että niissä on pieni ruuvi jarrupalantuessa,josta jarrun voi keskittää .Näin jarrut eivät jää vonkumaan kun kumpikin kuminpala loittonee saman verran vanteesta.Kevyt on ajaa...toistaiseksi.
Biltsustakin saa ehkä oikein hyvän pyörä kioskille ja takaisin ajamiseen, mutta polkaseppa sillä 'baut 10000km kesän aikana, kuten allekirjoittanut tekee "ylikalliilla" merkkipyörällään, ja tule sitten kertomaan, miten kulkee
nippelihörhöys ei taida olla sun ainoa ongelmasi, eikä edes pahin... noilla kilometreillä...
Jep olen samaa mieltä viestiketjun aloittaneen kanssa. Oma pyöräni DBS Finse 1222 maksoi markka aikana 1995mk. (339€)Citymarketista! Ja taas tuli kesällä mittariin kilometrejä lisää reilut 8000 km. 2 reissua joista toinen norjassa 2700 km. ja toinen euroopassa 4500km. Ja ei vikaa ole juurikaan ollut, eturengas vielä alkuperäinen ja ketjutkin alkuperäiset tosin ne pitää uusia ennen seuraavaa reissua. Ja sitä seuraavaa reissua voi udella lukemalla tän palstan jutun otsikolla "onko mahdollista"
Tottakai itsekin jonain päivänä ostan n. 1000€:n pyörän ihan vertailun vuoksi. Mutta kyllä tuollaiset halpahallin 169€:n maasturitkin on aika kovaa tekoa ainakin umpimetikössä ajeluun.
.. aika veitikka menemään, suorastaan eri sarjaa kuin tällainen työmatkapolkija.
Ite en uskaltaisi lähteä duunimatkalle kovin halvalla/huonolla fillarilla.Kovana pakkasaamuna on ikävä jäädä tien varteen.
Eipä ole arviolta 20-vuotias Tuntskani vielä koskaan pakkasen takia tielle hyytynyt... ainoat häikät on ollu rengasrikkoja eikä niistä kai voi pyörää syyttää.
Maksoin pyörästä aikoinaan 150 mummonmarkkaa duunikaverille joka taas oli joskus ostanut sen käytettynä jostain... Myöhemmin se seisoi pari talvea pihallani pyörätelineessä. Kyllästyin vaijereiden tahimiseen ja tein itse perusteellisen rempan, joka tuli maksamaan ehkä pari kolme kymppiä. Uusittavat osat (vaijerit) ostin Biltemasta. Taas pelittää. Ketjut kyllä pitäis uusia pikku hiljaa.
Ajan reilut 3000km vuodessa (7kk aikana). Edellinen pyöräni maksoi n. 7000mk, ja hyvin huollettuna 8v. vanhana se on vielä kuin uusi.
Tulin kuitenkin tilanteeseen, että piti hankkia uusi pyörä ja sen arvo (ovh) varusteineen on n. 2000€ ja pidän näitä rahoja täydellisen oikein sijoitettuina.
Onhan se suuri nautinto ajaa todella kevytkulkuista ja kevyttä fillaria vaikka pääsis minkälaisella mankelilla tahansa.
En suostuisi ajamaan kuin lähikauppaan näillä marketpyörillä.
En oikein osaa kirjoittaa tälle palstalle. Tuntuu kuin toiset saavat halvalla tosi kestäviä pyöriä ja toiset sijoittavat suuria rahasummia... Mikä se totuus sitten mahtaa olla?
Kymmentä tuhatta kilometriä ei voi ajaa samalla pyörällä vaihtamatta siihen yhtään osaa. Kertokaapa minulle, mikä on se yksittäinen osa, mikä fillariin on ekana vaihdettava. Kertokaa ja paljastakaa samalla ajatteko vai ainoastaan keskustelette hienostuneesti...
Ensin fillarista taitaa kulahtaa jarrupalat,ketjut ja takapakka,kumit. Omat fillaroinnit on työmatkat terassikäynnit=6000kmv.
Mä ajelin tolla DBS:llä yli 10000 km ilman yhdenkään osan vaihtoa/vioittumista tarkalleen taisin ajaa reilut 10000 ja sitten vaihdoin takakumin. Mutta mulla on ollut varmaankin aika paljon tuuria matkassa.
...ensiksi takakumi, toiseksi useimmin etukumi, sitten loppuu jarrupalat tai vaijerit perstaantuu. Vanhoihin kippurasarviin sai olla joka vuosi vaihtamassa ohjaustangon teippejä/pehmusteita. Ketjut kestää sillä vaihteella millä eniten ajaa monta tuhatta ennenkuin alkavat ronksottaa ja vielä monta tuhatta sen jälkeenkin. Pinnakin voi joskus katketa mutta silloin taitaa olla jo koko vanne entinen, ainakin kun multa katksesi pinna takavanteesta niin ei mennyt kuin pari viikkoa kun katkesi seuraava ja sitten vielä kolmas. Pyöräliikkeessä sanoivat ettei kannata korjata vaan myivät koko takavanteen uuden. -Minkähän verran noita kilometrejä tulisi vuodessa? ympäri vuoden käyn pyörällä töissä mutta matkaa ei ole kuin kymmenisen km suuntaansa. Oisko 5000 vuodessa.
Joo, kyllä nämä herrat ainakin ajavat ihan oikeasti.
Olen hiukan ihmetellyt tätä ketjupolitiikkaa. Monikaan harrastaja ei vaihda ketjuja. Miten kannattavaa / vaikeaa se sitten on? Itse toimin näin:
Kierrätän nykyisin kolmia ketjuja. Vaihtoväli on noin tuhat km. Laitan ketjut kevytöljyliuokseen ja keitän ne jäykässä öljyssä. Kitinät on poissa. Keitettäessä öljy tunkeutuu sinne, minne pitääkin ja jäähtyessään myös pysyy siellä. Kokeilkaa. Pummatkaa hellavahdilta vanha kattila jne. Ette tule pettymään. Keittopäivänä tosin kaikki haisee öljyltä, mutta kyllä sen kestää.
Pidän pyörässä mukana tiettyjä varusteita mm kaksi sisuskumia. Viime kesänä huomasin, että varusteisiin on lisättävä myös yksi ulkorengas. Täytyy hankkia semmoinen taitettava malli. Kun ajat tarpeeksi pahaan mälliin ei ilman ulkokumin vaihtoa selviä maantiepyöräilyssä.
Noin minäkin ketjuja huoltaisin, mutta mutta. Ketjujen katkaisemissen tarvitaan erikoistyökalu ja yhdistänmiseen kertakäyttöinen niitti. Katkaiseminen ja uudelleen yhdistäminen eivät varmaan tee ketjulle hyvää? Vaikka haitanneeko tuo, varmaan ne tykkäävät enemmän tuosta säännöllisestä öljykylvystä kuin että ovat koko ikänsä alla, veden ja hiekan syötävinä. Vai onko ulkoisilla vaihteilla oleviin fillareihin saatavilla avattavia ketjulukkoja? Kertokaa tietämättömälle.
On olemassa pieni erikoistyökalu, joka kulkee kätevästi mukanakin pikku pussukassa. Työkalulla työnnetään niitti pois ja takaisin. On olemassa myös ns pikakiinnityksiä, mutta näistä en tiedä mitään. Shimanolla on oma musta niitti. Varmaan ihan hyvä juttu, mutta en käytä.
Kun ostat kaupasta ketjut, on niitä yleensä hiukan lyhennettävä. Liian pitkät ja löysät ketjut putoavat helposti päältä pois.
Rohkeasti vaan pyörähuollosta ja -liikkeestä kyselemään. Ja ennen kaikkea: ajamalla oppii.
Yksi juttu tuossa pistää miettimään. Eikös se fillarin kevytkulkuisuus johdu lähinnä renkaista? Jos laakereissa ja voimansiirrossa jotain eroa on, niin sehän kompensoituu sitä kautta millä vaihteella ajetaan? Osaako joku selventää?
En ota kantaa tuohon fillarien paremmuuteen tai huonommuuteen. Minulla on aina ollut vain niitä halpoja (ja huonoja?). Ihan hyvin olen niillä pärjäillyt, mutta myönnän että en paremmastakaan tiedä. Minulle se ei ole mikään periaatekysymys puoleen eikä toiseen. Yli kymppitonni vanhaa rahaa vaan tuntuu aika paljolta. Sillä rahalla käy siellä lähikaupassa aika monta kertaa vaikka taksilla! ;-)
SRAM:ilta löytyy erittäin helppokäyttöinen ja kestävä "pikalukko" avovaihteisten ketjuihin. Lisä infoa: www.sram.com
Ajan n. 7kk vuodesta arkisin päivittäin 9 9km työmatkan, viikonloppuisin vielä heitän lenkkiä (n. 20-70km).
Olen 46v. ja ajellut erilaisilla pyörillä yli 20v. (huom! harrastusmielessä) ja huonompaan kun ei viitsi vaihtaa, niin nyt on sitten jonkun mittapuun mukaan "hyvä" pyörä. Eihän 2000€ itseasiassa ole paljonkaan, jos katsoo esim. Cannondalen mallistoa, ihan keskikastia ja työnantaja hiukan avittaa hankinnassa; meillä näet tuetaan esim. liikuntaharrastuksia.
Totta on, että jos yli tonnin laittaa pyörään, niin pitää oikein harrastaa asiaa, jotta osaa arvostaa laatua, oikein jopa urheilihengessä.
Kevykulkuisuuden ratkaisee kokonaisuus, ja kyllä renkaat ovat niistä tärkeässä asemassa. Ei pelkästään kumit vaan koko kiekko.
Mitä tulee mainitsemaasi laakerien ja voimansiirron herkkyyteen, niin mitä se vaihteen penentäminen auttaa kokonaisuudessaan, jos joutuu
pienellä vaihteella ja hiljaa ajelemaan saman matkan, kyllähän siihen puutuu.
Yksi huomattava seikka on, että jo yksi(1) kg pyörän massasta pois tuntuu kummasti kun ajelemaan lähtee saatikka 3-5kg:n painon pudotus.
Osasarjalla ja kiekoilla on kyllä oleellinen vaikutus pyörän toimivuuteen ja kestävyyteen sekä painoon, mutta kaikesta huolimatta runko on aina pyörän sydän ja tärkein osa, jonka merkityksen nämä kaikenlaisten halpahallihärveleiden kehujat autuaati unohtavat. Tosin niitä kioskireissuja ajaessa on samantekevää mikä putkikasa siinä alla notkuu, mutta kun ajokilometrit tosiaan pyörii tuolla kymppitonnin paikkeilla kausi, niin osaa arvostaa jo hyvin tehdyn rungon ominaisuuksia.
Hyvä runko on paitsi kevyt, myös niin tukeva, ettei se notku kovemminkaan polkiessa ja lisäksi vaimentaa tien tärinät mukavuuden aikaan saamiseksi. Tietenkin sen täytyy olla myös kestävä. Rungon geometrialla on myös ratkaiseva merkitys ajoasentoon ja pyörän ajo-ominaisuuksiin. Esimerkiksi ohjauskulma ja takahaarukan pituus sekä etuhaarukan taivutuksen suuruus vaihtelevat riippuen siitä, tehdäänkö pyörästä ketterä ja nopea ohjattava, joka sopii hyvin vauhdikkaaseen ajoon, esim. maantiekilpurit, vaiko vakaasti etenevä kuormajuhta vaikkapa retkikäyttöön. Rungon geometria, eli putkien pituudet sekä niiden väliset kulmat ratkaisevat täysin ajoasennon.
Keveyttä runkoon saadaan materiaalivalinnan lisäksi runkoputkien ohennuksilla, mikä tarkoittaa sitä, että putkien seinämät on kevennetty sisäpuolelta sellaisista kohdista, jotka eivät vaikuta kestävyyteen, ja taas kriittisistä kohdista, eli päistä saumojen läheltä jätetty vahvemmiksi. Riittävän jäykkyyden ja kestävyyden aikaansaamiseksi putket on muotoiltu tukevuutta lisäävällä tavalla, esim. putkien kolmiomainen poikkileikkaus ja haarukoiden putkien taivutukset sekä putkien päiden muotoilu siten, että hitsisaumat tulevat mahdollisimman pitkiksi.
Keveyden lisäksi ohennukset parantavat mukavuutta. Ohennettu seinämäiset putket vaimentavat merkittävästi asfaltin tärinöitä verrattuna suoriin rautakankiin, joita halvoissa rungoissa käytetään. Vielä paremmin tärinät saadaan suodatettua käyttämällä materiaalina hiilikuitua, jonka käyttöä tosin hinta rajoittaa. Kuitenkin jo alle 2000 euron hintaisissa maantiepyörissä vähintään etuhaarukka on useimmin hiilikuitua, joissain malleissa myös takahaarukan yläputket.
Nämä ovat niitä asioita, joita saa vasta rahalla. Asialliset pyörävalmistajat todella panostavat rungon suunnitteluun ja osaavat pitkän kokemuksen perustella tehdä toimivia ja kestäviä runkoja. Biltsutason vehkeissä suunnittelu kulkee lähinnä sitä rataa, että otetaan varaston hyllystä jotain halvinta mahdollista materiaalia olevia putkenpätkiä, ja kyhäistään niistä kasaan jonkinlainen polkupyörän näköiskappale sen mukaan mikä jonkun pyöräilystä mitään tietämättömän suunnittelijan tapaisen mielestä näyttää hyvältä.
Tämä kirjoitus taitaa kyllä tarjoilla helmiä sioille. Tämähän on niitä pätemisen tarpeessa olevien pikkusielujen juttuja, joita biltsun asiakkaat eivät edes halua yrittää ymmärtää, mutta toivottavasti edes joku lukija saa edes hieman käsitystä, mistä on kyse, kun jotakin lajia alkaa oikeasti harrastamaan.
Hyvä kun joku vaivautuu laatimaan asiapitoistakin kaneettia.
Sama asia meillä työpaikalla, kun keskustellaan joskus ohimennen pyöräilystä. Ei oikein ymmärretä, että fillarikin voi alla laadukas, arvokas ja että ylipäätään fillari voisi olla eräänlainen suunnittelultaan ja materiaaleiltaan pitkälle kehitetty huipputuote.
2-tonnia, sillähän saa mopon, esim. sanotaan..., niin kallis ja vielä vaan täytyy polkea... jne, jne
Nuo viestit kun on lukenut ei mitään ole voinut jäädä enää epäselväksi. Ei sekään jos ei työpaikoiltanne oikein tule ymmärrystä.
Suutari pysyköön lestissään ja sika läävässään. Luettu ja ymmärretty. Hyvää jatkoa kutenkin.
Tuntuu oudolta kun joku näkee noin paljon vaivaa kertoakseen omaa negatiivista näkemystään pyörästä,jota ei ole koskaan nähnytkään.Toki 2000 euron pyörä on parempi kun Biltheman mikään 300 euron pyörä.Ei siitä silti raamattua tarvi kirjoittaa.Edelleen olen sitä mieltä että Biltemasta hankkimani alurunkoinen kevyt ja tukeva 275 euron Yosemite Staircase retkipyöräni on parasta mitä sillä rahalla saa.Tosi eipä sitä kukaan varastakaan..hi-hi.Vastaavan pyörän olisin voinut toki ostaa pyöräliikkeestäkin ,hinta olisi vain ollut kaksinkertainen.Ja pyöräähän voi aina kokeilla ennen ostoa onko se sopiva omalle ruodolle.Nuo sinun helmesi taitavat olla myyjien tuputtamaa muovia.Täytyyhän heidänkin(fillarikauppiaiden) elää yli talven...vaan kaksinkertaisia ovat heitin hinnat.
itselläni on noin 300€:n filo (jäykkäperäinen) ja reilun noin 2 k€:n täysjousto.. olen ajanu myös halpistäpäreitä. ja kyllähän sen eron huomaa, halvat painavat, jousitus ei toimi niinkuin pitäisi, osasarjat huonompia (suurin ero jousituksessa).. ja kun ne päivitetään kunnollisiksi, on hintakin sama kuin kelvollisella 4 kg kevyemmällä täpärillä.. että näin..