Hei!
Olen monesti jättänyt kirjoittamatta tänne, mutta nyt on pakko, koska tuntuu, että hajoan.
Elikkä:
Erosin exästäni n. vuosi sitten vastoin tahtoani. Aloitteen eroamiseen tein minä itse, koska koin ettei miehellä ollut tarpeeksi aikaa minulle, kaikki muu meni aina minun edelleni. Asiasta puhuttiin useastikin, mutta mikään ei muuttunut ja sitten tein itse ratkaisuni. Seurustelimme 2,5 vuotta.
No, eron jälkeen meni n.3kk ettemme olleet yhteydessä, kuin muutamalla tekstiviestillä. Sitten mies alkoi baari-iltoinaan soittelemaan minulle ja pyytämään, että haen hänet kotiin. Siitä se sitten taas sai alkunsa. Nyt tämän vuoden aikana hän aina välillä soittaa minulle yöllä ja joskus olemme muuten törmänneet baarissa ollessamme ja päätyneet viettämään öitä yhdessä.
Itse en ole todellakaan tyytyväinen tähän tilanteeseen. Haluaisin, että joko seurustelemme tai sitten se loppuu kokonaan. Olemme puhuneet asiasta. Exä sanoo, ettei pysty sitoutumaan niinkuin minä haluaisin. Hän sanoo, että "tykkää" minusta ja tietää olevansa tyhmä, kun ottaa sen riskin, että menettää minut kokonaan, mutta haluaa olla vapaa tällä hetkellä. Hänen pitää saada mennä ja tulla niinkuin itse haluaa. Kuitenkin hän antaa ymmärtää ja puhuu niin, että vielä joskus voisimme palata yhteen...aika näyttää, kuten hän sanoo.
Itse olen yrittänyt olla ottamatta minkäänlaista yhteyttä. Välillä onnistun paremmin, välillä huonommin. Aina kun päätän, että nyt se on lopullisesti loppu, niin juuri silloin hän ottaa yhteyttä.
Itse sorrun siihen, että on niin ihanaa saada hänet edes hetkeksi tuohon vierelle. Tunteet ja järki sanoo ihan erilailla. Satutan jatkuvasti itseäni, mutta en vain saa loppua tähän. En vain ymmärrä miksi tästä on niin vaikea tehdä loppua, vaikka välillä olen tosi vihainen itselleni, kun annan periksi hänelle.
En pääse elämässäni eteenpäin. En ole kiinnostunut muista miehistä, en halua tutustua keneenkään muuhun. Pääni sisällä pyörii vain exä.
Noin 1,5kk sitten olin ystäväni kanssa viettämässä iltaa ulkona. Silloin törmäsin exääni ja hänellä oli joku nainen, jonka kanssa hän myös lähti. Silloin tuntui, että elämäni romahti lopullisesti, vaikka tiesin että tässä voi joskus käydä näin. Sen jälkeen olimme yhteydessä tekstiviestein ja hän sanoi, ettei seurustele sen naisen kanssa, olivat kuulemma tavanneet juuri. Siitä kului muutama viikko ja exä soitti minulle yöllä jälleen ja annoin hänen tulla luokseni. Silloin puhuimme taas asioista ja hän sanoi, että hänellä on ollut minua niin kova ikävä ja ettei ole sen naisen kanssa. Uskoin häntä. No, nyt viikko sitten olin baari-iltaa viettämässä ja kuinka ollakaan näin hänet taas sen saman naisen kanssa. Vietimme iltaa samassa ravintolassa ja he eivät kylläkään käyttäytyneet mitenkään niinkuin juuri tavanneet/rakastuneet, vaan paremminkin niinkuin kaverit. Niin koki ystävänikin tilanteen. Edelleen exäni sanoo, ettei seurustele kyseisen naisen kanssa. Puhuuko hän totta?
Olen niin loppu/väsynyt tähän tilanteeseen ja olen taas kerran päättänyt että, se on loppu nyt.
Niin paljon olen itkenyt ja itken vieläkin, mutten vaan saa exääni pois mielestäni.
Välillä mietinki, että mitä exä minusta tahtoo? Välittääkö hän minusta oikeasti niinkuin hän sanoo? Pitääkö hän vain minua varalla? Olenko joku vakipano hänelle? Vai voiko meistä vielä tulla joskus jotain eli voimmeko vielä palata takaisin yhteen? Hän sanoo aina, että kaikki on minusta kiinni..kuinkahan?
Voi silti olla niin, että jos hän on nyt löytänyt uuden naisen itselleen ja minä olen muisto vain...loppuun käytetty kynnysmatto. Kyllä muuten sattuu.
Jos nyt joku jaksoi lukea tämän loppuun asti, niin kaipaisin asiallisia mielipiteitä niin miehiltä kuin naisilta.
Auttakaa minua. KIITOS!
Olen monesti jättänyt kirjoittamatta tänne, mutta nyt on pakko, koska tuntuu, että hajoan.
Elikkä:
Erosin exästäni n. vuosi sitten vastoin tahtoani. Aloitteen eroamiseen tein minä itse, koska koin ettei miehellä ollut tarpeeksi aikaa minulle, kaikki muu meni aina minun edelleni. Asiasta puhuttiin useastikin, mutta mikään ei muuttunut ja sitten tein itse ratkaisuni. Seurustelimme 2,5 vuotta.
No, eron jälkeen meni n.3kk ettemme olleet yhteydessä, kuin muutamalla tekstiviestillä. Sitten mies alkoi baari-iltoinaan soittelemaan minulle ja pyytämään, että haen hänet kotiin. Siitä se sitten taas sai alkunsa. Nyt tämän vuoden aikana hän aina välillä soittaa minulle yöllä ja joskus olemme muuten törmänneet baarissa ollessamme ja päätyneet viettämään öitä yhdessä.
Itse en ole todellakaan tyytyväinen tähän tilanteeseen. Haluaisin, että joko seurustelemme tai sitten se loppuu kokonaan. Olemme puhuneet asiasta. Exä sanoo, ettei pysty sitoutumaan niinkuin minä haluaisin. Hän sanoo, että "tykkää" minusta ja tietää olevansa tyhmä, kun ottaa sen riskin, että menettää minut kokonaan, mutta haluaa olla vapaa tällä hetkellä. Hänen pitää saada mennä ja tulla niinkuin itse haluaa. Kuitenkin hän antaa ymmärtää ja puhuu niin, että vielä joskus voisimme palata yhteen...aika näyttää, kuten hän sanoo.
Itse olen yrittänyt olla ottamatta minkäänlaista yhteyttä. Välillä onnistun paremmin, välillä huonommin. Aina kun päätän, että nyt se on lopullisesti loppu, niin juuri silloin hän ottaa yhteyttä.
Itse sorrun siihen, että on niin ihanaa saada hänet edes hetkeksi tuohon vierelle. Tunteet ja järki sanoo ihan erilailla. Satutan jatkuvasti itseäni, mutta en vain saa loppua tähän. En vain ymmärrä miksi tästä on niin vaikea tehdä loppua, vaikka välillä olen tosi vihainen itselleni, kun annan periksi hänelle.
En pääse elämässäni eteenpäin. En ole kiinnostunut muista miehistä, en halua tutustua keneenkään muuhun. Pääni sisällä pyörii vain exä.
Noin 1,5kk sitten olin ystäväni kanssa viettämässä iltaa ulkona. Silloin törmäsin exääni ja hänellä oli joku nainen, jonka kanssa hän myös lähti. Silloin tuntui, että elämäni romahti lopullisesti, vaikka tiesin että tässä voi joskus käydä näin. Sen jälkeen olimme yhteydessä tekstiviestein ja hän sanoi, ettei seurustele sen naisen kanssa, olivat kuulemma tavanneet juuri. Siitä kului muutama viikko ja exä soitti minulle yöllä jälleen ja annoin hänen tulla luokseni. Silloin puhuimme taas asioista ja hän sanoi, että hänellä on ollut minua niin kova ikävä ja ettei ole sen naisen kanssa. Uskoin häntä. No, nyt viikko sitten olin baari-iltaa viettämässä ja kuinka ollakaan näin hänet taas sen saman naisen kanssa. Vietimme iltaa samassa ravintolassa ja he eivät kylläkään käyttäytyneet mitenkään niinkuin juuri tavanneet/rakastuneet, vaan paremminkin niinkuin kaverit. Niin koki ystävänikin tilanteen. Edelleen exäni sanoo, ettei seurustele kyseisen naisen kanssa. Puhuuko hän totta?
Olen niin loppu/väsynyt tähän tilanteeseen ja olen taas kerran päättänyt että, se on loppu nyt.
Niin paljon olen itkenyt ja itken vieläkin, mutten vaan saa exääni pois mielestäni.
Välillä mietinki, että mitä exä minusta tahtoo? Välittääkö hän minusta oikeasti niinkuin hän sanoo? Pitääkö hän vain minua varalla? Olenko joku vakipano hänelle? Vai voiko meistä vielä tulla joskus jotain eli voimmeko vielä palata takaisin yhteen? Hän sanoo aina, että kaikki on minusta kiinni..kuinkahan?
Voi silti olla niin, että jos hän on nyt löytänyt uuden naisen itselleen ja minä olen muisto vain...loppuun käytetty kynnysmatto. Kyllä muuten sattuu.
Jos nyt joku jaksoi lukea tämän loppuun asti, niin kaipaisin asiallisia mielipiteitä niin miehiltä kuin naisilta.
Auttakaa minua. KIITOS!
Vastaukset 12
Vanhimmat
selvästi hyväkseen. Ei kukaan soittele toiselle keskellä yötä ja pyydä hakemaan baarista. Luultavasti hänestä on vain kivaa pyörittää kahta naista kerralla. Jos erositte sen vuoksi, ettei hänellä ollut aikaa sinulle, niin tuskin sitä löytyy tulevaisuudessakaan. Itse roikuin exäni "ystävänä" ja katselin vierestä, kun naiset vaihtuivat. Se repi sisältä: rakastin yhä, vaikka tiesin varsin hyvin, ettei meillä voinut olla yhteistä tulevaisuutta. Lopulta tajusin, että olin tosiaan vain mukava pantava sillä välillä, kun varsinaista seurustelukumppania ei ollut. Sen tajuaminen sattui, mutta siitä alkoi myös toipuminen. Enää en anna käyttää itseäni hyväksi aioastaan sen vuoksi, että itse välitän hänestä yhä.
Kiitos vastauksestasi!
Niin se vain taitaa olla, että mies käyttää minua vain silloin kuin itse tarvitsee.
Sen myöntäminen sattuu, varsinkin kun vielä itse rakastaa. Nyt minun pitää vain saada koottua itseni ja UNOHTAA ja jatkaa elämässä eteenpäin, mutta helpommin sanottu kuin tehty...olenhan jo vuoden yrittänyt unohtaa.
Kiitos sulle ja hyvää syksyn jatkoa!
Mikään ei ole uutta auringon alla... Koittakaa jaksaa leidit ja pää pystyyn.
Kuin edellinen kommentoija, hän käyttää rakkauttasi häikäilemättä hyväkseen ja omien etujensa/tarpeidensa mukaan. Ole vahva nainen ja sano itsesi irti tilanteesta. Olet paljon arvokkaampi kuin tuommoinen mies ansaitsee, eikä hän selvästi osaa sinua arvostaa. Itse erosin myös jokin aika sitten ja rakkaus puristaa edelleen täysillä sydäntäni. Tiedän siis että tunteet eivät kuole noin vain... Anna itsellesi aikaa ajatella asioita, älä yritä suorilta vain unohtaa sillä se ei toimi. Kestää se vielä vuoden tai kymmenen, tulet olemaan jälleen ehjä. Tee nykyisestä olostasi hyvä, tarkoitti se sitten että syöt vaikka 10 kiloa suklaata tms. Pidä huoli itsestäsi, siitä sinun toipuminen lähtee!
Taidat olla todella epätoivoinen tapaus kun annat yhden miehen pyörittää sua miten hän itse haluaa. Se on jopa suoraan sanonut sulle, että haluaa olla vapaa ja tulla ja mennä miten itse haluaa. Ne "mulla on ikävä" jutut on vaan tapa päästä nylkyttämään sun jalkaa. Kaikki muu meni teidän suhteennekin aikana aina sun edelle. Mikä muuttuisi? Etkö sä ymmärrä suoria vihjeitä, tai vaikka nämä asiat väännettäisiin sulle rautalangasta? Mies varmaan jopa säälii sua, mutta kun on kerran helppoa tarjolla, niin käyttää tilaisuuksia hyväkseen. Saa pillua ja juoppokuskin.
..enemmän, meillä naisilla on paha tapa antaa anteeksi miehille, jolloin he saavat aina uuden mahdollisuuden ja käyttävät sitä hyväkseen, ei tarvitse muuttua. Aina löäytyy joku nainen, uusi, jolle voi käyttäytyä ainakin tietyn ajan itsekkäästi. Kuuntele mitä tämä mies sanoi sinulle, hän ei ole valmis sitoutumaan sinuun sillä tavoin, se oli rehellistä puhetta häneltä. Arvosta sitä.
Jos päästät irti hänestä, voi sinulle vasta sitten tarjoutua mahdollisuus tavata sellainen ihminen, joka haluaisi olla sinun kanssa tosissaan ja sinuun ja teidän suhteeseen sitoutuen. Mutta ehkä sinun tarvitsee itse muuttaa kritereitäsi, ulkonäkö tms?
Suomessa on vielä miehiä, jotka haluaisivat sitoutua, mutta eivät ole niin komeita jne, joten he eivät ole niin haluttuja kuin komeimmat mutta ehkä paljon lapsellisemmat ja itsekkäämmät miehet.
Naiset useimmiten toistavat virheensä, eli varo kompastumasta samaan ansaan, etsi itsellesi kunnollinen ihminen.
Rukoile, se antaa voimaa. Lue Tommy Hellstenin kirjoja, mm. "Saat sen mistä luovut" Ja Paulo Coelhon kirjat hyviä... Usko kannattelee vaikean ajan yli.
Valitsin aikoinani lapsellisen epäluotettavan komean miehen ja olin vuosia yh. hatkahdin tekemään saman virheen ja olen nyt naimisissa mielestäni komean, mutta täysin vastuuttoman ja lapsellisen miehen kanssa, josta suunnittelen eroa. Voimia siis meille surusilmille.
Elämä antaa, mutta katsotaan tarkasti mihin kätemme seuraavaksi lykkäämme!;)
Voimia sinulle ja kaikille muillekkin surusilmille!
Kiitos paljon teille kaikille vastauksistanne!
Vastaukset olivat sen suuntaisia kuin oletinkin. Oli tosi kiva kuulla ja saada vieraiden ihmisten kommentteja. Ei aina halua rasittaa läheisiä ihmisiä.
Totta puhutte, että mies ei ole arvoiseni, käyttää vain minua hyväkseen silloin kun itse tarvitsee. Kepan vastaus ehkä hieman "satutti", mutta se oli ehkä miehen suoraa puhetta.
Olen toki itse miettinyt asioita tosi paljon ja järki sanoo, että jo itseni vuoksi minun pitää tehdä tästä loppu kokonaan, mutta ne tunteet...niitä ei vaan saa heitettyä pois noin vain. Saisikin, niin se olisikin todella helppoa.
Sekin tekee tästä ehkä hieman vaikeaa, että alussa mieskään ei halunnut lopettaa vaan halusi/lupasi yrittää...mutta näin.
Nyt ei taida olla muita vaihtoehtoja kuin olla "vahvempi minä" ja todellakin unohtaa ja antaa aikaa itselle, niin ehkä pääsen joskus itsekin elämässä eteenpäin, toivottavasti parempaan päin. Ehkä se elämä vielä hymyilee!!
Kiitos muuten kirjavihjeistä. Pitää ehkä mennä kirjastoon.
Hyvää jatkoa kaikille!!!
Olen kokenut aivan saman kuin Sinä.Minua vietiin kuin kuoriämpäriä ja aina kuitenkin luulin olevani läheisin ja rakas.Näin vakuutettiin joka kerta kun ihmettelin asiaa.Sitten pläjähti,ystäväni osti Thaimaasta itselleen kaksikymmentä vuotta nuoremman naisen.Kun järkyttyneenä ja äärest loukkaantuneena en oikein jaksanut kuunnella hänen selityksiään,olinkin tyhmä ja mustasukkainen ämmä.Tyhmä olin omastakin mielestä,mutta aivan eri syystä.Pitkän aikaa olin epäillyt asiaa,mutta keskusteluyhteyteen ei millään päästy.Ei ollut kuulemma mitään keskusteltavaa.En millään meinaa päästä siitä yli,että ulkomailta tuotu nainen ohittaa monivuotisen ystävyys suhteen.Sinun tarinasi kuulostaa aika paljon samalta kuin minun kokemukseni on.Elikkä pistä kaveri menemään ulos ovesta.Äläkä anna käyttää itseäsi hyväksi.Itku ja aika auttavat ihmeesti.Koville se ottaa mutta koeta jaksaa.Hän ei varmaan ole sen arvoinen että sinun kannattaa uhrata mielenterveytesi ja päivittäiset kuviosi hänen takiaan.
Kiitos lohduttavista sanoista! On mukava kuulla toisten ihmisten ajatuksia ja huomata etten tosiaankaan ole "ainut" kaltoinkohdeltu (sitä en toki kenellekään toivo). Ihmisten lohduttavat sanat antavat lisää voimia...kohti huomista.
Puhuminen helpottaa, ainakin hetkeksi. Pitäisi enemmän vaan puhua, mutta ei sitä aina viitsi vaivata samoja ihmisiä sydänsuruillaan. Mutta käyhän se näinkin..
Kiitos lohduttavista sanoista!
On mukava kuulla toisten ihmisten ajatuksia ja huomata etten tosiaankaan ole "ainut" kaltoinkohdeltu (sitä en toki kenellekään toivo). Ihmisten lohduttavat sanat antavat lisää voimia...kohti huomista.
Puhuminen helpottaa kummasti, ainakin hetkeksi. Pitäisi vaan enemmän puhua, mutta ei sitä aina viitsi vaivata samoja ihmisiä omilla sydänsuruillaan. Mutta käyhän se näinkin..
p.s. toivottavasti tämä sama vastaus ei tullut moneen kertaan, kone vaan temppuili.
kuulosti niin tutulta, että pakko oli vastata. eipä noista existä niin helppo ole eroon päästä ja heitä unohtaa. varsinkin, jos välit ovat kuitenkin kutakuinkin hyvät. paras kai olisi, että ne katkeaisivat eron myötä kokonaan. ehkä silloin olisi helpompi vain unohtaa. en osaa sanoa sinulle muuta kuin anna ajan kulua. jos sinulle tulee mahdollisuus uuteen suhteeseen, niin tartu siihen. vaikuttaa vähän siltä, että olet exällesi varahenkilö, johon otetaan yhteys, kun ei muitakaan ole. surullista, mutta valtavan usein totta.
Totta, helpompi olisi unohtaa jos välit katkeaisivat kokonaan tai ainakin luulen niin.
En anna enää hänen käyttää minua ja minun rakkauttani hyväkseen. Nyt olen päättänyt unohtaa (sitähän olen yrittänyt jo vuoden..), mutta nyt minun on onnistuttava siinä. Nyt on aika avata silmät ja alkaa katsoa ympärilleen. Ainakin nyt tuntuu siltä:) Helppoa se ei tule olemaan mutta pakkohan se on.