Kerropas mitä mielestäsi on "se jokin". Välillä saa kuulla että "hänessä on sitä jotain". Tai sitten joskus ikäväkseen naiselta, että olet mukava, mutta sinussa ei ole "sitä jotain".
Mitä on tuo "jotain" ? Onko se vain se sanoinkuvailematon tunne mikä voi syntytä kun tapaa sielunveljensä ja menettää sydämensä? Onko se jotain konkreettisempaa? Onko se teille naisille joku haave, jota ette ehkä koskaan saavutakaan? Pystyykö itselleen kehittämään enemmän "sitä jotain" jotta naiset ihastuisi helpommin?
Mitä on tuo "jotain" ? Onko se vain se sanoinkuvailematon tunne mikä voi syntytä kun tapaa sielunveljensä ja menettää sydämensä? Onko se jotain konkreettisempaa? Onko se teille naisille joku haave, jota ette ehkä koskaan saavutakaan? Pystyykö itselleen kehittämään enemmän "sitä jotain" jotta naiset ihastuisi helpommin?
Vastaukset 29
Vanhimmat
Hiustyyli
Ulkomuoto
Ulosanti
miehekkyys
kavelytyyli
mutta on paljon myös se etta sen pitaa sytyttaa sydamessa sen sydammen palon...
niin eikö ole joskus tullu tunne että vau...
mielenkiinto herää sydän jyskyttää hän on vaan
niin syötävä...? hän ei ehkä ole täydellinen mutta jotenkin sinuun iskee "amorin nuoli"..
hänessä on sitä jotain mikä saa sinut tuntemaan eri atmosfäärissä...?
Kyllä jollain muotoa voi vaikuttaa ihastukseensa
mutta kaikilla meillä on oma maku miesten suhteen.
"Se jokin" on minun mielestä juuri se tunne joka syttyy kun saavuttaa tietyn yhteyden..Mikä se kullakin naisella sitten on. Meihin kaikkiin vetoavat erilaiset asiat miehissä. Minuun ainakin tepsii että löytyy "pilkettä silmäkulmissa" ja huumorintajua. Mitään ei kannata itselleen kehittämällä kehitellä, ole vain oma itsesi.
Tunnet olevasi maailman kaunein ja ihanin
ihminen juuri hänen seurassaan. ;D
Se "jokin" on pieni tuoksumolekyyli, joka on olemassa ja kun nuo kaksi toisilleen tarkoitettua mokekyyliä kohtaavat, se on menoa.
Tämä on se ns. "kemia" ja siihen ei itse voi vaikuttaa.
Itselleni "se jokin" on jotakin sanoinkuvaamatonta, joka ilmenee toisessa heti ensisilmäyksellä -jos sitä jotakin siis on ilmetäkseen.
Mikä tuo "jokin" sitten on? No, ainakin luontaista karismaa ja seksuaalista puoleensavetävyyttä... jotakin sellaista, joka saa mut syttymään heti ensisilmäyksellä. Tällaisia miehiä on aika harvassa, mutta ne, joihin olen törmännyt, ovat lähes poikkeuksetta tunteneet muhun vastaavaa vetovoimaa. Parhaassa tapauksessa (=yleensä?) tämä tunne siis on molemminpuolista. Se on jotakin, jonka TIETÄÄ ja aistii, kun sellainen henkilö eteen sattuu.
En usko rakkauteen ensisilmäyksellä, mutta uskon molemminpuoliseen "siihen johonkin".
"sitä jotain" on jokaisessa ihmisessä, mutta eri tyyppeihin kolahtaa erilaiset "se jokin"- jutut.Vaikka kuinka kehittelis itseään, niin silti sussa ei tule olemaan kaikkien mielestä "sitä jotain", koska ihmisiä miellyttää erilaiset asiat. Parasta olla sellainen, kuin on, sillä kyllä jokaisessa on "sitä jotain" jonkun mielestä.
Onhan se niin, että kun tapaat ihmisen jonka kanssa tuntuu molemminpuolin, että tässä hommassa on "sitä jotakin" niin voi olla mahdollisuus rakastua tulisesti, mutta vaikka olisikin sanoinkuvaamatonta vetovoimaa kahden ihmisen välillä, niin ei se aina johda mihinkään erityiseen. Jotku asiat estää suhteen kehittymisen, vaikka "sitä jotain " olisikin molemminpuolin.
Ne ihmiset jotka ihastuvat ja rakastuvat monta kertaa elämänsä aikana, kokevat, että hyvin monessa on "sitä jotakin". Mutta itse olen kokenut vain parin ihmisen kohdalla, että ahaa tuossa on "sitä jotain". Suurin osa tapaamistani on ollut ihan miellyttäviä ja kaikinpuolin vetovoimaa omaavia tyyppejä, mutta ei niissä silti ole ollut "sitä jotain" ,siksi ehkä suhteista ei ole tullut näiden kanssa kovin pitkäkestoisia, joilta puuttuu "se jokin", mikä minuun tekee vaikutuksen. Nämä, joissa on ollut "sitä jotain" ovat tehneet mielettömän vaikutuksen heti ensisilmäyksellä.
Onko joillakin joskus ollut niin, että kun tapaat uuden ihmisen ja koet heti, että tuo se on, tuossa on sitä jotain ja koette molemmat samoin, niin toinen alkaa epäröimään, että ei se nyt voi osua minun kohdalleni ja alkaa kuvittelemaan, että kaikki suuret ihastuksen tunteet tuota ihmistä kohtaan ovatkin ns. harhaa? Eli, että joku vie jalat alta, mutta alatkin ajattelemaan järjellä asioita, jolloin lumous ikään kuin torjutaan ja alkaa pakenemaan tuota mieletöntä tunnetta? Tällaisesta ilmiöstä olen joskus kuullut.
> "Onko joillakin joskus ollut niin, että kun tapaat uuden ihmisen ja koet heti, että tuo se on, tuossa on sitä jotain ja koette molemmat samoin, niin toinen alkaa epäröimään, että ei se nyt voi osua minun kohdalleni ja alkaa kuvittelemaan, että kaikki suuret ihastuksen tunteet tuota ihmistä kohtaan ovatkin ns. harhaa?"
Tämä on tuttu tunne minulle. Tai en siis epäile omia tunteitani, mutta epäilen sitä, että toisen ihastuminen minuun on jonkinlainen erehdys. Sillä eihän näin surkeaan tapaukseen voi oikeasti kukaan ihastua saati sitten rakastua...
silloin, kun kumpikin ajattelee, että ei tuo voi olla minusta kiinnostunut, koska miten tuonkaltainen ihminen voisi minusta muka kiinnostua!? Surullista silloinkin, kun toinen on oikeasti ihastunut ja toinen torjuu sitten vähän viileällä käytöksellä ihastuneen, kun ajattelee, että tää on joku vitsi tai vastaavaa...Itseluottamuksen puutetta ja täytyy muistaa, että hyvä ulkonäkö ei tarkoita sitä, että omaa hyvän itsetunnon. Harmillisia ovat tuollaiset väärinkäsitykset ja ajatukset, että ei tuo voi olla kiinnostunut minusta.
Nykyaikana saa aika usein miettiä sitä, että onko tuo kiinnostunut minusta ihan seurustelumielessä vai haluaako hän vain seksiä ja on olemassa ihmisiä, jotka vedättävät ja esittävät kiinnostunutta.Mutta se tunne, että "tuo on se ihminen, jota olen koko elämäni etsinyt" , onko sekin harhaa vai onko se sitten oikeasti sitä, että vaistosi ovat oikeassa ja se toinen on se oikea? Kuinkahan usein käy niin, että toisilleen oikeasti oikeat eivät saakaan toisiaan?
Joo tota itekin saanut toisinaan pohtia, että onko toi toinen nyt kiinnostunut minusta seurustelumielessä vai ei. Jos toinen vaikka suutelee tai haluaa seksiä, niin se ei ole vielä minkäännäköinen tae tai merkki siitä että toinen olisi seurustelumielessä kiinnostunut. Itseasiassa ton jutun miettimiseen on tullu tuhlattuu varmaan vähän liikaakin aikaa ja energiaa elämässä.
Joo. Musta on ollut hauska pitää pientä silmäpeliä miehen kanssa jonka nään pari kertaa viikossa. Sen äijämäinen elämöinti on niin hassua että saa hymyn kasvoille. Räiskyvä persoona. Nyt rupee epäilyttämään että jos se hymyileekin vaan siksi että mä hymyilen eikä siinä ole mitään muuta. Se on mua selkeesti vanhempikin niin... no...? Eli kyllä joskus tulee epäilys siitä että toinen on erehtynyt, tai ainakin huomaa varmasti myöhempää että on erehtynyt mun suhteen. =7
Kyllä sitä pystyy kehtittämään. Pitää vain tietää, mitä vastapuoli pitää tällaisena. Käsitän itse "sen jonkun" ihmise olemuksena, jota itse pidän haluttavana.
Esimerkki:
Kaunis nainen jutettelee ja hymyilee kaverinsa kanssa. Kaunis nauru ja silmät oikeen loistaa nauraessa. Menee ihan vaan tuijottaessa tunti.
Sitten hän nousee ja lähtee ja minä saan rohkaistua itseni (olen tietenkin aivan jurrissa) kysymään häntä viereeni istumaan.
Sanon että ulos syömään on kyllä pakko lähteä. Hän sanoo, että pitääpä miettiä. Sanon, että kyllä mulle täytyy mahdollisuus antaa. Hän sanoo, että istuinhan tähän viereenkin... Käsken antamaan välittömästi puhelinnumeron! Hän nousee ja sanoo, että katotaan sitten sitä numeroa, kun olet selvin päin. Hän kävelee pois, mutta katsoo vielä taakseen.
Naisessa oli ulkonäköä ja asennetta. Ei hihitellyt typeränä, vaan tiesi oman arvonsa. On kyllästynyt humalaisten vonkaamiseen, mutta pystyy silti antamaan mahdollisuuden. Hänessä oli "sitä jotain".
Seuraavana aamuna meni 30 minuuttia selvittää yhteisten tuttujen kautta henkilön numero, mutta kyllä kannatti.
Paitsi että en ollut jurrissa. Tanssimme illan, jaavistelin hänen ehkä olevan varatun.
Annoin oman numeroni, ja sanoin, että soita jos kiinnostaa. Hän soitti.
Nyt 10v.avioliiton jälkeen hänellä taitaa olla uusi "numero" taskussa.
Errare humanum est! Eli nykynainen pettää!!!
Teki kerran, tekee uudestaan!!
miehistä moni (vaan ei kaikki) pettää ainakin kerran, naisista suurin osa, lähes kaikki, pettää ainakin kerran jos ei toisenkin ja kolmannen...on helpompi löytää mies joka on uskollinen, kuin löytää nainen joka on uskollinen.
Karmea tosi asia, aiheesta on tehty tutkimuskin ja todettu noin olevan asian. Ikävää.
29v ikää ja ikinä en ole vielä pettänyt. Se on minusta pahin asia, mitä voi kumppanilleen tehdä. En ole siihen lähtenyt, vaikka toinen ois saanu minut vaikka kuinka raivoihini. Sitä ei mikään sovinto ja anteeksipyytely tee koskaan tekemättömäksi.
Kumppanit toisaalta on tätä tehneet ja syyksi on riittänyt vaikka riita.
Tässä alkaa tulla niin kyyniseksi, että yksin oleminen ei tunnu niin hirveältä vaihtoehdolta. Miksi pitäisi nähdä niin jumalattomasti vaivaa, panostaa kumppaniin, tutustua TAAS uuteen anoppiin vain sen takia, että kaikki voidaan heittää roskiin jonkun typerän riidan takia?
Ei mitään motivaatiota lähteä treffeille kenenkään kanssa tai edes tapailla ketään mahdollista uutta kumppania. Jos ei eteen tupsahda jostain naista, joka vie suoraan jalat alta, niin yksin tulen olemaan.
jos se nainen tietääkin tuon mitä tuolla aiemmin kirjoitit.. tai tietysti se tietää.. että noin pitää/kuuluu käyttäytyä. Minusta kaikki naiset käyttäytyvät juuri noin kun kerroit: ovat "reiluja" mutta "tietävät" oman arvonsa, sanovat juuri noin "kun olet selvinpäin, niin katsotaan sitten.."
Tuohan on juuri naisen tapa näyttää, että "sinä ala-arvoinen maanmatonen" saat rukoilla minua tulemaan syömään kanssasi. :)
No entäpäs jos nainen käyttäytyykin aivan tosin: Tulee kyllä viereesi istumaan, sanoo heti "kyllä" kysymykseesi syömään menemisestä. Onko hän sitten jotenkin epätoivoinen sinun silmissäsi. Minusta hän on huomattavasti rehellisempi ja oudompi kuin sinun esimerkkinaisesi. Tuo sinun esimerkkisi on meille tuttu kaikista amerikkalaisista elokuvista :"näin naisen tulee käyttäytyä, kun humalainen mies kyselee jotain". Pah, tylsääää!!
mitä tuohon pettämiseen tulee, niin..
ei se kylläkään ole pahin asia, mitä kumppanilleen voi tehdä. Mielestäni paljon pahempi on välinpitämättömyys. En itse kylläkään ole koskaan pettänyt, mutta saattaisin antaa anteeksi pettämisen, virheenä.
Jälkeenpäin vaan kävi ilmi, että tämä neiti oli vain kyllästynyt humalaisiin, jotka puhuu paskaa pillu mielessä. Todella hyvä tyyppi, nyt kun on selvin päin tavattu. Hänessä ei vaan tunnu olevan mitään arsyttävää piirettä tai vikaa. Miten sellaisen kanssa voi olla :)
Välinpitämättömyys ja pettäminen liippaa aika läheltä toisiaan. Välinpitämättömyys tekee kyllä enemmän kipeää, kuin pettäminen. Menee itstunto ja kaikki arvostus itseän kohtaan, kun toinen kohtelee kuin ilmaa.
Välinpitämättömyyden voin kyllä antaa anteeksi, se kun voi olla kausiluonteista ja johtua esimerkiksi stressistä tms.
Toisaalta jos tämä väölinpitämättömyys on tullut jäädäkseen, niin mitä pikimmin ero sitten. 6kk olen kituutellut suhteessa ihan vaan rakkaudesta, ennen kuin itsesuojeluvaisto käski häipyä.
Mikä p*****e voi olla pahempaa kuin pettäminen kymmenen avioliittovuoden jälkeen? Lapsetkin varmaan ylpeitä äidistään?
Omin sanoin selitettynä se on kipinää kahden ihmisen välillä eli siis toisessa ihmisessä on jotain sellaista mikä vie jalat alta... Rakkauden kipinäksi mä sitä kutsun, ja luulen että jokaisella on sellainen mutta ei kaikkien ihmisten kanssa tietenkään.
Kun ensimmäisen kerran jonkun ihmisen tapaa niin kyllä sen tietää heti onko kipinää vai ei!
Ensimmäisellä kerralla tavatessa ei välttämättä tunne sitä kipinää jos on tunteakseen. Esimerkkinä käy minun ja mieheni (sanotaan häntä vaikka Juhaksi) tapaus: Olemme "tunteneet" toisemme 12 vuotta, olimme rinnakkaisluokilla yläasteella ja samalla riparilla. Meillä oli yhteisiä tuttavia ja olimme välillä samoissa porukoissa. Yläasteen jälkeen emme juuri nähneet, ehkä pari kertaa vuodessa. Kesällä kolmisen vuotta sitten olin piirittämässä yhtä miestä olutteltalla markkinoiden aikaan ja kaverini halusi lähteä kotiin. En halunnut jäädä yksin odottelemaan koska kiinnostukseni kohde tulisi, joten lähdin etsimään juttuseuraa. Näin Juhan kaverinsa kanssa ja lähdin jututtamaan. Samalla kun olin nähnyt hänet tunsin kuinka joku "naksahti". Ensimmäiset ajatukset olivat: "Mitä tuo oli" ja "Ei se voi olla toi, ei todellakaan". Se se oli monien mutkien jälkeen, vaikka yritin laittaa tunteelle kampoihin. Ja tässä sitä ollaan, yhdessä asutaan ja ollaan onnellisia. Jos joku olisi tullut kertomaan tämän vielä 4 vuotta sitten, en olisi uskonut.
Se vaan on se tunne kun jokin kolahtaa. Ei osaa oikeen sanoa että mikä. Ei välttämättä edes tunne ihmistä kovinkaan hyvin ja silti sen olemus huokuu hyviä viboja :))
Ei kai tätä ominaisuutta nimitettäisi nimellä "se jokin", jos jokin täsmällisempi sana olisi olemassa.
Se vaan on se tunne kun jokin kolahtaa.
Miehessäni "se jokin" on arvaamattomuus. Se, että mies saattaa yllättäen antaa pusun poskelle, lähtee mukaan vitseihin, halaa, on ihana. Mies osaa yllättää :) Minussa on myöskin "se jokin" tiedän sen. Osaan olla yllättävän söpö, leikilläni "mököttää", sanoa vaikka "tui tui" yllättäen, ja kutittaa nenää. Näitä piirteitä rakastamme toisissamme :)
Olet varmaan lukenut kuinka Ruotsin kuningas kertoi siitä kun hän Silvian nähdessään tunsi, kuinka palaset osuivat kohdalleen.
Se on sitä kemiaa.
Itse en uskonut siihen ennen kuin se tapahtui kohdallani. Kohde ei todellakaan ollut se, jonka olisin sen halunnut olevan sillä hetkellä, mutta yhdessä ollaan edelleen ja huomaan että hän on minulle se oikea.
Naiset kyllä (miksei miehetkin) huomaavat jos suhteessa on tai ei ole kemiaa. Kemiaton suhde voi toimia joten kuten, mutta yleensä kariutuu aika pian.
Varmasti itsekin löydät oman puoliskosi. Älä murehdi, ota rennosti ja nauti elämästä.Keksi vaikka jokin uusi harrastus. Rakkaus tulee juuri silloin kun vähiten odottaa, usko vaan: se on totta.
Mutta kyllä se jokin on olemassa ja se ei ole kiinni vaatetustyylistä, hiusmuodista tai varsinaisesta ulkonäöstä.
Ensimmäinen huomaamani asia on loiste. Tyytyväisyyden, onnen, rauhallisuuden ja iloisuuden synnyttämä pilvi miehen ympärillä. Se näkyy ryhdissä, silmissä ja kiinnostuksesta ulkomaailmaan. Silmät hymyilevät, suukin taipuu herkästi, oleminen on luontevaa ja huumorintajuista. Siihen ei vaikuta vaikka mies kävelisi risoissa farkuissa ja paskasessa t-paidassa sillä se säihke ylittää kaiken. Tunnet vastustamatonta vetovoimaa ja huomaat tarkkailevasi pienintäkin värähdystä hänen ohimenevillä kasvoilla. Tällaista ihmistä on yleensä helppo lähestyäkin sillä hän näyttää ystävälliseltä ja avoimelta.
Ja kun pääset sitten lähietäisyydelle tällaista ihmistä, alkaa tuoksu tulla mukaan eli miehet pitäkääpä kuitenkin huoli hygieniastanne vaikka vaatteet olisivatkin hiukan likaiset. Mikä on tuo ihana tuoksahdus miehen pyörähtäessä. Hänen liikkeiden ilmavirta pöllähtää kasvoille ja korostaa tuoksua ja viehättävää olemusta.
Näin minusta.
Oli nautinto lukea sun teksti. Toi sama koskee myös naisia, eli siis ihmisiä yleensäkin.
Se jokin on jotain mitä naiset eivät osaa selittää, kun heiltä puuttu kyky rationaaliseen ajatteluun. Miesten se jokin on tiukkapylly rinnat kauniitkasvot, tms. yksinkertaista ja selkeää.
Tunne kamaa, joka ohjaa naisten elämää (yleensä päin persettä) ja siinä samalla miesten elämää
(harvemmin päin vittua). Veikkaan että se on pitkälti primitiivireaktio nartun aivoissa.
Uskoisin että "se jokin" on pitkälle itsevarmuutta (toimii kuin johtaja-apina) jota miehestä kumpuaa tai ulkoisia merkkejä jotka viestivät nartulle, että tuossa on johtaja-uros.
Kaikelle löytyy selitys kun muistatte että olette eläimiä.