Mä olen seurustellut melkeen 4 vuotta ja n.2 kk sitten tuli ero. Ja nyt poikaystäväni on tutustunut johonkin tyttöön ja tapailee tätä.
Mäkin olen tutustunut yhteen poikaan ja tapailen tätä. En vaan ole oikeen kiinnostunut tästä vaikka tää on tosi ihana. Mutta en osaa sanoa tälle etten halua mitään.
Vaikka itse sanonkin, nyt mulla on valinnan varaa paljon kenet ottaa. Olen kiinnostunut parista muustakin tyypistä ja tapailen heitäkin.
Mutta mitään vakavampaa ei ole kenenkään kanssa.
Olen vaan niin maassa nyt kaikesta. Poikaystäväni oli pettänyt muo tän tytön kanssa vähän aikaa, ja sen takia jätti mut. Mutta nyt olen jo aika hyvin sulattanut sen. Ja hän sanoo että saattaisi haluta mun kanssa vielä tulevaisuuden. JUST! Eikä ole ehkä niin kiinnostunut siitä tytöstä.
Aluksi musta oli aivan kamalaa tää eroominen, en vaan uskonut sitä ja toivoin että palattaisiin yhteen. Koska poikaystäväni oli aivan ihana mies ja luotettava, silloin. Luvattiin toisillemme et ollaan aina yhdes ja oltiin niin samanlaisia. Kummallekkin ero tosi vaikeaa, eikä millään haluttais päästää irti. Rakastetaan vielkin toisiimme. Mutta tää jätkä vaan sanoo et aina kaikesta pääsee yli, vaikka nyt tuntuu pahalta.
Mäkin osaan nyt ajatella noin. Älkää masentuko liikaa erosta! Ajatelkaa et tää on vain elämää. Elämä on vaan tällästä et ihminen rakastuu aina uuteen ja uuteen, ihan samalla lailla kun suhun sillon joskus. Se et se poika jättää sut, ei tarkota et olet huono. Sen uudenkin kanssa niillä tulee ihan samanlainen suhde, kun on tuntenut pitkään. Ja aina kyllästyy toiseen. Ei suhteet kestä koskaan lopullisesti! Tai jos kestää koko elämän, ni silti se toinen kattelee muita ja saattaa halutakkin, vaikka pysytte yhdessä.
Ihan samalla lailla joku varattu poika saattaa haluta suo.
Ei elämää saa ottaa liian vakavasti, eikä suhteita. Yhtä hyvin löytyy toinen hyvä mies kun se sun entinenkin.
Ja kos mä olen tästä yli melkeen päässyt, ni silloin pääsee kuka vaan. Koska mä todellakin olen mustis tyyppiä ja erittäin omistushaluinen. Enkä olis ikinä halunnut eroa. Enkä olis uskonut et pääsen yli koskaan!
Nyt muo ei haittaa toi mun entinen yhtään, koska se rakastu aika helposti tohon tyttöön ja jos se kerta petti muokin, ni aika varmasti voi pettää sitäkin. Hän vaan on tollainen että ei pysty olla läpi elämän saman kanssa. Ei se mun vika ole. Ja jos hänellä on tunteet vielä muo kohtaan, ni mistä tietää vaikka häntä alkais vanha suola janottaa vielä, kun kerta näköjään on tollainen pesästä pesään tyyppi.
Koska mulle hän on puhunut että haluaa kokeilla muita tyttöjä ja saada kokemusta, koska on vielä nuori.
Mäkin olen tutustunut yhteen poikaan ja tapailen tätä. En vaan ole oikeen kiinnostunut tästä vaikka tää on tosi ihana. Mutta en osaa sanoa tälle etten halua mitään.
Vaikka itse sanonkin, nyt mulla on valinnan varaa paljon kenet ottaa. Olen kiinnostunut parista muustakin tyypistä ja tapailen heitäkin.
Mutta mitään vakavampaa ei ole kenenkään kanssa.
Olen vaan niin maassa nyt kaikesta. Poikaystäväni oli pettänyt muo tän tytön kanssa vähän aikaa, ja sen takia jätti mut. Mutta nyt olen jo aika hyvin sulattanut sen. Ja hän sanoo että saattaisi haluta mun kanssa vielä tulevaisuuden. JUST! Eikä ole ehkä niin kiinnostunut siitä tytöstä.
Aluksi musta oli aivan kamalaa tää eroominen, en vaan uskonut sitä ja toivoin että palattaisiin yhteen. Koska poikaystäväni oli aivan ihana mies ja luotettava, silloin. Luvattiin toisillemme et ollaan aina yhdes ja oltiin niin samanlaisia. Kummallekkin ero tosi vaikeaa, eikä millään haluttais päästää irti. Rakastetaan vielkin toisiimme. Mutta tää jätkä vaan sanoo et aina kaikesta pääsee yli, vaikka nyt tuntuu pahalta.
Mäkin osaan nyt ajatella noin. Älkää masentuko liikaa erosta! Ajatelkaa et tää on vain elämää. Elämä on vaan tällästä et ihminen rakastuu aina uuteen ja uuteen, ihan samalla lailla kun suhun sillon joskus. Se et se poika jättää sut, ei tarkota et olet huono. Sen uudenkin kanssa niillä tulee ihan samanlainen suhde, kun on tuntenut pitkään. Ja aina kyllästyy toiseen. Ei suhteet kestä koskaan lopullisesti! Tai jos kestää koko elämän, ni silti se toinen kattelee muita ja saattaa halutakkin, vaikka pysytte yhdessä.
Ihan samalla lailla joku varattu poika saattaa haluta suo.
Ei elämää saa ottaa liian vakavasti, eikä suhteita. Yhtä hyvin löytyy toinen hyvä mies kun se sun entinenkin.
Ja kos mä olen tästä yli melkeen päässyt, ni silloin pääsee kuka vaan. Koska mä todellakin olen mustis tyyppiä ja erittäin omistushaluinen. Enkä olis ikinä halunnut eroa. Enkä olis uskonut et pääsen yli koskaan!
Nyt muo ei haittaa toi mun entinen yhtään, koska se rakastu aika helposti tohon tyttöön ja jos se kerta petti muokin, ni aika varmasti voi pettää sitäkin. Hän vaan on tollainen että ei pysty olla läpi elämän saman kanssa. Ei se mun vika ole. Ja jos hänellä on tunteet vielä muo kohtaan, ni mistä tietää vaikka häntä alkais vanha suola janottaa vielä, kun kerta näköjään on tollainen pesästä pesään tyyppi.
Koska mulle hän on puhunut että haluaa kokeilla muita tyttöjä ja saada kokemusta, koska on vielä nuori.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kukaan ei pysty noin helposti pääsemään yli toisesta jos rakkaus on ollut vahvaa. Eihän kukaan sitä itse eroa murehdi, vaan sitä ettei koskaan enää tunne sen itselleen tärkeimmän ihmisen rakkautta, lähelläoloa ym. ja kaikki muuttuu jos on ollut avoliitossa/avioliitossa. Tuntuu että on epäonnistunut, eikä pysty käsittämään miksi toinen haluaa lähteä ja mihin rakkaus ja kiintymys on hävinnyt??? Toinen menee ja tekee niitä asioita jonkun muun kanssa, mitä hän on aiemmin tehnyt vain sinun kanssasi. Rakkaushan siinä niin satuttaa, ei se itse ero.
Nuorena kuuluukin vähän katsella mutta kun ero tulee siinä kohtaa kun on jo lapsia ja lainaa ottaa ero vähän kovemmin.
Parikymppisenä kun tuli ekasta pitemmästä suhteesta bänät itkin viikon ja se oli siinä. Kolmekytviisi vuotiaana kun tuli ero 15 vuotta kestäneestä liitosta niin erokivut kesti viisi vuotta. Sanotaan että erosta toipuu puolessa ajassa siitä kun on ydessä oltu. Eli minähän pääsin helpolla. Toipumisen olisi pitänyt kestää 7,5 vuotta?
No elämä jatkuu ja ihan suotavaa kait on että välillä sattuu niin muistaa arvostaa sitä kun ei satu.
Mitä enemmän olet toisesta välittänyt sitä enemmän ero sattuu. Siitä ainakin tietää että on välittänyt.Eniten ahdisti ympäristön kommentit että älä sure tai älä ota sitä niin vakavasti.
Päässä kun ei ole nappia josta painaisi tunteet off asentoon =)
jos toista rakastaa todella eihän siinä pyöritellä toisia tai kolmansia pyöriä. ja sitten on siinä yleesä muitakin kärsijöitä kuin oma napa.
yli 15 vuotta yhdessä ollut .muuten kestää hetken aikaa kun siitä yli pääsee. 4 vuoden jälkeen voi sanoo vaan heippa kun nähdään niin pannaan taas.
4 vuotta, ei 4kk... neljässä vuodessa on jo aika lailla päiviä, joten ihan turha vähätellä sillä perusteella.
Olisimpa minäkin tuon ikäinen, mahdollisuuksia olisi varmaan enempi. Kun kävin lääkärissä ex-miehen jättämisen jälkeen, hän löysi uuden ja ehomman viidentoistavuoden yhdessä olon jälkeen ja pieni lapsi vielä perheessä. Lääkäri sanoi minulle ettei hän ymmärrä lainkaan näitä ihmisiä jotka hakevat s-lomaa parin vuoden yhteiselon jälkeen, elämähän on vielä edessä. Hän sanoi ymmärtävän meitä vanhempia (minä 40 ), koska yhteistä historiaa on enemmän ja silloin myös tulevaa on miettinyt hieman pitemmälle. Minä itse murruin täysin, olin poissa töistä 2kk ja vieläkin vuosi eron jälkeen en koe itseäni edelleenkään miksikään. Ex-mies porskuttaa morsiammensa kanssa milloin eteleässä milloin kylpylöissä. Meillä lapsen kanssa on juuri varaa peruselämiseen. Miksi murehtia moista miestä, en sitä murehdikkaan, vaan menetettyä mahdollisuutta. Nyt jouduin aloittamaan kaiken alusta, pienessä vuokrakaksiossa ja penniä venytellen. Luulin kyllä nuorempana että nelikymppisenä minun ei enää tarvitse murehtia toimeentuloa vaan nauttisin elämästä. Pieni poikani etsii äitilleen miestä joka ei jättäisi, ei kuitenkaan minua vaan häntä. Sanon apselle että onhan hänellä isä, mutta hänen mielestään hänellä ei ole isää. Turha sanoa että aivopesisin poikaani isäänsä vastaan, isä on kyllä huolehtinut sen asian aivan itse. Ero on pieni kuolema varsinkin petetylle ja tuskaa ei vähennä se, että toinen halveeraa kaiken menneen, sehän ei ollut minkään arvoista.
Nyt pitää kyllä sanoa vähän pahasti. Et taida olla vielä koskaan oikeasti rakastunut. Tekstistä kävi se ilmi.
Ei todellinen rakkaus ole sitä että ajattelee että toinen on hyvännäköinen ja tän kans on kiva olla. Todellinen rakkaus on elämää arjessa toisen kanssa ja rakentaa yhteistä tulevaisuutta yhdessä. Perustaa koko elämä sille että rakentaa "oman yhteisen maailman" ja elää siinä.
Kun se maailma romahtaa niin elämä romahtaa kokonaan. Ei kiinnosta muut naiset, ei maistu elämä. Ei mikään korvaa vanhaa. Suuri pettymys ja suru valtaa ihan koko elämän.
Ehkä kirjoitit viestisi vain pönkittääksesi itsetuntoasi, sekin on tärkeää. Mutta asiat pitää käydä kunnolla läpi siellä pohjamudissa, rämpiä vailla päämäärää. Ehkä sieltä pääsee pois, ehkä ei.
Siis jos rakkaus on ollut sitä aitoa ja todellista.