Ajattelin kysyä teiltä, että millä perusteilla teille on tullut/tulossa ero??
Millä perustein kannattaa erota..??
Itse olen suhteessa uudelleen exäni kanssa. Alussa tuntui niiiiin ihanalta kun sai takaisin sen mitä oli kaivannut, mutta nyt....huoh..jotenkin vaan tuntuu ettei oikeen tunnu enää missään. Puoliso on aivan ihana luonteeltaan, ei hänessä oikeestaan mitää vikaa ole, mut ei vaan jotenki kolahda enää. Persoonina olemme toistemme vastakohdat ja sitä olemme pitäneet aina meidän suhteen vahvuutena.
Mut nyt vaan tuntuu, et mä oon kyllästyny. Ei ikinä mitään uutta, samaa vanhaa samaa rataa.
Muutenkin luulin, että tällä kertaa kaikki olisi jotenkin toisin. Olin tosissani alottanut suhteen vakavalla mielellä, kerranki. Sitoutuminen, yhdessäolo, oma yhteinen koti, perhe, lapset.. kaikki oli haaveena tämän exäni kanssa, mutta mutta...missä vika?? Kun toinen ei enää innostakaan samalla lailla kuin ennen. Puhuakin ollaan yritetty mut siitä ei tahdo oikeen tulla mitään..=( toisen syyttelyä vaan koko ajan.
Mielessä on käynyt ero ja asiasta ollaan monta kertaa keskusteltukin. Mitä jos löytäisinkin uuden..tai mitä jos en sittenkään. Katuisinko myöhemmin etten yrittänytkään tarpeeksi saada suhdetta toimimaan..?
Millon on aika lyödä hanskat naulaan ja todeta ettei tämä nyt sitte onnistunutkaan..??
Millä perustein kannattaa erota..??
Itse olen suhteessa uudelleen exäni kanssa. Alussa tuntui niiiiin ihanalta kun sai takaisin sen mitä oli kaivannut, mutta nyt....huoh..jotenkin vaan tuntuu ettei oikeen tunnu enää missään. Puoliso on aivan ihana luonteeltaan, ei hänessä oikeestaan mitää vikaa ole, mut ei vaan jotenki kolahda enää. Persoonina olemme toistemme vastakohdat ja sitä olemme pitäneet aina meidän suhteen vahvuutena.
Mut nyt vaan tuntuu, et mä oon kyllästyny. Ei ikinä mitään uutta, samaa vanhaa samaa rataa.
Muutenkin luulin, että tällä kertaa kaikki olisi jotenkin toisin. Olin tosissani alottanut suhteen vakavalla mielellä, kerranki. Sitoutuminen, yhdessäolo, oma yhteinen koti, perhe, lapset.. kaikki oli haaveena tämän exäni kanssa, mutta mutta...missä vika?? Kun toinen ei enää innostakaan samalla lailla kuin ennen. Puhuakin ollaan yritetty mut siitä ei tahdo oikeen tulla mitään..=( toisen syyttelyä vaan koko ajan.
Mielessä on käynyt ero ja asiasta ollaan monta kertaa keskusteltukin. Mitä jos löytäisinkin uuden..tai mitä jos en sittenkään. Katuisinko myöhemmin etten yrittänytkään tarpeeksi saada suhdetta toimimaan..?
Millon on aika lyödä hanskat naulaan ja todeta ettei tämä nyt sitte onnistunutkaan..??
Vastaukset 4
Vanhimmat
se pettäminen on , ei tarvii miettii ottaako ex:n takaisin.
Joku syy on toisessa tapauksessa ja joku toisessa.
Ehkä siinä kohtaa kun alkaa olemaan itselleen epärehellinen. Kyllä omat tunteet kertoo onko hyvä olla vai ei. Siitä pitäisi koettaa erotella sit ne syyt mistä se olo johtuu. Yleensä ihan omasta turhautumisesta. Ei täällä ole toinen ihminen sitä varten että se tekisi toisen onnelliseksi.
Vaan jakamassa ne hyvät ja huonot päivät toisen kanssa.
Ihan samalla tavalla yksin olessa tulee huonoja ja hyviä aikoja.
Kun toisesta välittää alkaa toisen tekemiset vaikuttaa. Sitten kun ei välitä siitä mitä toinen tekee niin ei varmaankaan välitä enään toisesta?
Eli kuvittele miltä tuntuisi jos kumppanisi nyt kertoisi että hänellä on suhde vaikka työkaveriinsa? Miltä se tuntuisi? Suuttuisitko vai olisitko murheen murtama? Suuttumus ehkä kertoisi siitä että ajattelisit enemmän itseäsi ja sitä että sinut on petetty. Suru voisi olla pelkoa toisen menettämisestä? Itsekästä vai ei itsekästä? Miten sen selvittäisi itselleen välittääkö vielä vai ei?
Hankalaa.
Minulla samanlainen tilanne oli ja exäni haluaisi tulla takaisin, olemme olleet erossa pari kuukautta, meillä on lapset ja asunto ja nyt olen tajunnut sen että odotin että minut tehtäisiin onnelliseksi, olen alkanut tekemään monia asioita nyt mitä en tehnyt kun olin mieheni kanssa, ihan kun olisin uudelleen herännyt ja olen paljon onnellisempi. Kun olimme yhdessä ajatukseni olivat koko ajan siinä kuinka mälsää meillä on ja mitä pitäs tehdä. Onni on itsestä kiinni ja jos sinä olet onnellinen niin paremmin teilläkin menisi. Voit ehkä yrittää sitä kun olette yhdessä, alat panostamaan itseesi enemmän, irtaannu vähän, tee asioita mistä tykkäät, ei kukaan muu voi tehdä sua onnelliseksi kuin sinä. Me Emme riitele enää ollenkaan en haluakkaan, me tulemme toimeen todella hyvin ja minulle tällä hetkellä se sopii just näin, olen ihan kun löytänyt itseni taas. Ei mielestäni mälsyys ole se syy erota koska kaikessa tulee se mälsä arki eteen olet yksin tai et, ala ajattelee erilailla.
Eipä se uudelleen lämmitetty suhde yleensä kanna kovin pitkälle. Joo, voi olla kiva palata yhteen erossa olon jälkeen, leikkiä taas kotia tai oikein perhettä jos on lapsia...Mutta se, että kertaalleen on muutettu erilleen, kertoo totuuden siitä, ettei jommalla kummalla tai jopa molemmilla ollut hyvä olla. Nuo yhteenpaluut ei yleensä kestä.
No yks poikkeus siinä on, ja se on se, että jos suhde on ollut alkuaikoina erittäin intohimoinen, niin silloin kipinä voi syttyä pidemmäksikin aikaa eron jälkeen. Jos taas liitto oli enemmän järkeen perustuva tai kaveriliitto, niin siihen ei tunnetta tule kun ei sitä oo ollut alunperinkään.