Olen tuntenut itseni surulliseksi jo jonkin aikaa. Mieheni kanssa olen ollut lähes 15 vuotta. Mieheni on tänä aikana muuttunut; hän suhtautuu kaikkeen kielteisesti eikä pidä oma-aloitteisesti yhteyttä sukulaisiin eikä vanhoihin kavereihinsa. Jos pyydetään johonkin kylään, vastentahtoisesti lähtee. Kylässä on ihan hiljaa ja odottaa koska saa lähteä kotiin. Työkavereihinkaan hän ei ole yhteydessä työajan ulkopuolella. Tullessaan töistä tai lähtiessään töihin hän ei sano mitään, tervehdi. Lähtee tai tulee vaan ja on omissa oloissaan. Kun pyydän seuraksi kävelylle tai kauppaan, ei suostu lähtemään. Miksi minun sinne pitää tulla?
Sanon mitä vain, hän on eri mieltä ja kehittää siitä riidan. Siksi yritän itsekin olla hiljaa ja puhumatta.
Olimme pari viikkoa sitten hänen kaverinsa syntymäpäivillä. Siellä yksi meidän vanha tuttu tuli minulle sanomaan, että kannattaisi hoitaa parisuhde kuntoon. Hämmästyin ja kysyin mitä hän tarkoittaa. Hän sanoi huomanneensa siellä juhlissa, että mieheni kohtelee minua kuin ilmaa. Jos ei tietäisi meidän olevan aviopari, saisi käsityksen ettemme tunne toisiamme. Tämän jälkeen aloin miettiä asiaa ja näin on. Mitä minä voin tehdä?
Sanon mitä vain, hän on eri mieltä ja kehittää siitä riidan. Siksi yritän itsekin olla hiljaa ja puhumatta.
Olimme pari viikkoa sitten hänen kaverinsa syntymäpäivillä. Siellä yksi meidän vanha tuttu tuli minulle sanomaan, että kannattaisi hoitaa parisuhde kuntoon. Hämmästyin ja kysyin mitä hän tarkoittaa. Hän sanoi huomanneensa siellä juhlissa, että mieheni kohtelee minua kuin ilmaa. Jos ei tietäisi meidän olevan aviopari, saisi käsityksen ettemme tunne toisiamme. Tämän jälkeen aloin miettiä asiaa ja näin on. Mitä minä voin tehdä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
...parisuhdeongelma tai sitten vain hänen oma, henkilökohtainen kriisinsä tai masennusta. Ei voi tietää, jos ei puhuminen konfliktin pelossa onnistu.
Mitä voisit tehdä... Yritä tehdä tunteista puhuminen hänelle helpommaksi jotenkin.
Olen vähän epäillyt jotain masennusta. Katson tätä tilannetta sisältä päin ja sitä on vaikea nähdä. En tiedä mitä voisin sanoa tai ottaa asiaa puheeksi, kun kaikesta kehitetään riita. Voinko ottaa johonkin perheneuvolaan tms yhteyttä ja millä perusteella? Avioero on kyllä aika usein mielessä..
Välinpitämmättömyys toista kohtaan on pahinta mitä voi toiselle tehdä ja se on rakkauden vastakohta.
Vältttääkö mies itsestään? Peseytyy ja harrastaa jotakin? Kuinka kiinnostunut hän on ulkopuolisesta maailmasta tai työstään? Onko hän laihtunut?
Hän on ehkä masentunut.
Kysy suoraan onko hän onnellinen? Sitten kysyt itseltäsi oletko sinä onnellinen? Sitten mietit mitä voisit tehdä itsesi hyväksi. Et sinä ole täällä tekemässä miestä onnelliseksi. Voit tarjota apuasi mutta muista että oma onnellisuutesi on myös tärkeätä. Kaikista tärkeintä. Mikään ei ole pahempaa kuin vanhana huomata olevansa katkeroitunut kiukkuinen ämmä.
Sinä olet ansainnut onnellisen elämän.
Minä erosin 15 vuotisesta liitosta ja erokivut vei viisi vuotta mutta voin sanoa että olen tänä päivänä sata kertaa parempi ihminen kuin ennen eroa. Exmieheni myös. Löysimme molemmat vielä itsemme jotka olivat pahasti hukassa liitossamme.
Sinä voit pelastaa miehesi myös sillä että pakotat hänet heräämään elämään. Eli lähdet pois.
Joskus iso kriisi auttaa. Toisinaan ei kun ihminen ei kestä käydä sitä kokonaan lävitse.
Vaikea tilanne.
Näinhän se on, että tässä tilanteessa pitäisi ajatella ensisijaisesti omaa jaksamistaan. Toista on vaikea muuttaa. Haluaisin kyllä hänen huomaavan oman tilansa ja hakevan apua.
Olen jo kerran eronnut ja toisaalta en haluaisi kokea samaa uudestaan. Olen tietysti yrittänyt jaksaa lasten vuoksi.
Niin, mies ei harrasta mitään eikä oikein huolehdi itsestään. Peseytyy, kun käskee suihkuun, siitäkin nousee tappelu. Parturissa käynti ja parranajo tuntuvat vaikeilta. Uusia vaatteita ei hanki. Nukkuu usein sohvalla vaatteet päällä, ei jaksa tulla sänkyyn nukkumaan. Aamulla lähtee siitä suoraan töihin syömättä ja peseytymättä. Kotitöihin ei osallistu muuta kuin pyynnöstä ja siitäkin tulee riita.
Seksiä on noin kahdesti kuussa ja sekin on väkinäistä. Aloitetta hän ei tee koskaan ja esileikki on yksipuolista, hän ei osallistu siihenkään, on passiivinen tai sitten kieltäytyy kokonaan.
Ihmettelen, mistä tällainen johtuu. En ole huomannut hänellä olevan selkeitä ongelmia tai vaikeuksia, jotka olisivat aiheuttaneet masennuksen. Olen joskus varovasti puhunut avioerosta, mutta siitäkin seuraa riita; heti olen uhkaamassa avioerolla, kun hän ei tee mieleni mukaan.
Minulla todettiin korkea verenpaine ja sain siihen lääkityksen. Syön lääkkeitä salaa, en ole uskaltanut puhua sairaudestani miehelleni. Hän aloittaisi siitä taas jonkun riidan.