Olen ollut pitkässä parisuhteessa mieheni kanssa ja meillä on lapsi. Olin tosi nuori kun aloimme yhteen ja näin sitä on muokkauduttu yhteiseen elämään. Kriisi meillä alkoi melkein heti lapsen syntymän jälkeen. Itse sairastuin ja en tahtonut saada oikeata apua tilanteeseeni niinpä suhteemme kärsi todella paljon!
Olen erittäin kiinni miehessäni vieläkin vaikkei hän minusta välitä (korkeintaan lapseni äitinä). On itse sanonut ettei rakasta jne.
On käynyt ilmi että mies on viettänyt viime akoinan melkoista kaksoiselämää ja en ole tyhmyyttäni tiennyt siitä mitään. Hän on siis pettänyt minua.
Olen avuttomassa tilanteessa kun en pysty mielessäni päästämään hänestä irti vaikka pitäisi.En halua elää petturin kanssa ja kun vaikeuksia on ollut muutenkin.
Alistan itseäni olemalla yhä hänen kanssaan. tilanne on hirveä. Itsetunto on mennyttä. Mietin vain joka hetki hänen yön juttujaan ja niitä naisia.. Miksen minä kelvannut? vaikka olin paljosta jo päässyt yli itsekin..sairaus ym.olen hyvännäköinen ihminen ja teen kotona kaiken. se ei riittänyt sekään aina oli kaikki väärin.
Olen jäänyt koukkuun ensirakkauteeni ja rakastan häntä yhä. tunteita siis on.. Nyt on pahin tapahtunut, mies johon luotin 100pros onkin osoittautunut hirviöksi. Miten voin ikänä luottaa keneenkään? Pitääkö mun ottaa niin ruma mies ettei se saa muita naisia? tää on sairasta ajatella tällasia. miten uskallan enää rakastua??
Miten tästä eteenpäin? Haluan normaalin elämän ja miehen. miten te muut ootte selvinneet? Voiko sitä jatkaa yhessä tämän jälkeen? Luottoa ei ole ja kun toinen ei edes rakasta..Mies puhuu että on käynyt vieraissa koska kotona ei saanut seksiä. Ongelmiemme takia sitä ei voitu harjoittaa kuin tosi harvoin.Oikeuttaako se pettämään?
Olen aina ollut kovasti mustasukkainen ihminen ja tämä on aiheuttanut minulle shokkitilan. Nyt päässäni pyörii vain se, kun mieheni on toisen kanssa?
Miten tästä pääsen yli?
Olen erittäin kiinni miehessäni vieläkin vaikkei hän minusta välitä (korkeintaan lapseni äitinä). On itse sanonut ettei rakasta jne.
On käynyt ilmi että mies on viettänyt viime akoinan melkoista kaksoiselämää ja en ole tyhmyyttäni tiennyt siitä mitään. Hän on siis pettänyt minua.
Olen avuttomassa tilanteessa kun en pysty mielessäni päästämään hänestä irti vaikka pitäisi.En halua elää petturin kanssa ja kun vaikeuksia on ollut muutenkin.
Alistan itseäni olemalla yhä hänen kanssaan. tilanne on hirveä. Itsetunto on mennyttä. Mietin vain joka hetki hänen yön juttujaan ja niitä naisia.. Miksen minä kelvannut? vaikka olin paljosta jo päässyt yli itsekin..sairaus ym.olen hyvännäköinen ihminen ja teen kotona kaiken. se ei riittänyt sekään aina oli kaikki väärin.
Olen jäänyt koukkuun ensirakkauteeni ja rakastan häntä yhä. tunteita siis on.. Nyt on pahin tapahtunut, mies johon luotin 100pros onkin osoittautunut hirviöksi. Miten voin ikänä luottaa keneenkään? Pitääkö mun ottaa niin ruma mies ettei se saa muita naisia? tää on sairasta ajatella tällasia. miten uskallan enää rakastua??
Miten tästä eteenpäin? Haluan normaalin elämän ja miehen. miten te muut ootte selvinneet? Voiko sitä jatkaa yhessä tämän jälkeen? Luottoa ei ole ja kun toinen ei edes rakasta..Mies puhuu että on käynyt vieraissa koska kotona ei saanut seksiä. Ongelmiemme takia sitä ei voitu harjoittaa kuin tosi harvoin.Oikeuttaako se pettämään?
Olen aina ollut kovasti mustasukkainen ihminen ja tämä on aiheuttanut minulle shokkitilan. Nyt päässäni pyörii vain se, kun mieheni on toisen kanssa?
Miten tästä pääsen yli?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mutta minä olen sitä mieltä, että jätä se mies. Ei kenelläkään ole oikeus pettää sen takia, että kumppanin sairauden takia seksin harrastus on tilapäisesti melkolailla jäissä. Jos ei miehellä tuon vertaa ole selkärankaa, että on sinun tukenasi, aloita lapsesi kanssa kokonaan uusi elämä, ehkä vielä löydät oikean miehen.
Ja kakkoset: turha vinettää, teille ehkä elämän sisällöksi riittää varatun tyydytysalustana olo, mutta kyllä se parisuhde pitäisi(?) _normaalilla_ ihmisellä perustua muuhunkin kuin seksiin, yhtään tietenkään seksin osuutta vähättelemättä. Mutta tässä tapauksessa on turha kenenkään sanoa, että mitäs et antanut miehellesi.
Luin täältä tosi hyvän artikkelin, miten uskottomuudesta voi selvitä. Ainakin itselleni se oli avuksi. Voimia sinulle!
http://www.suhdesoppa.fi/uskottomuus/voiko-uskottomuudesta-toipua/
mutta se ei ole mies, jota vielä luulet rakastavasi. Kerää itsetuntosi rippeet ja jätä miehesi. Jatkamalla hänen kanssaan, edessäsi ei ole kuin murheellisia päiviä. Olet ollut hänen kanssaan nuoresta saakka, joten on luonnollista että on vaikea kuvitella elämää ilman häntä. Pääset yli, kun jätät miehen.