Mieleeni täs putkahti kun mun toinen puolisko tiedusteli minun suurin haavettani niin mie kysyn teiltä samaa, mikä on teidän suurin haave minkä toivoisit joskus toteutuvan?
Älä kuitenkaan ehdottele mitään lottovoittoa, Ferrarin omistusta, jonkun kuuluisuuden panemista tai mitään vastaavaa, TYLSÄÄ. Kaivele sielusi syövereistä minkä todella haluaisit toteutuvan.
Älä kuitenkaan ehdottele mitään lottovoittoa, Ferrarin omistusta, jonkun kuuluisuuden panemista tai mitään vastaavaa, TYLSÄÄ. Kaivele sielusi syövereistä minkä todella haluaisit toteutuvan.
Vastaukset 32
Vanhimmat
joko oma tai lapsenlapsi. Tai, sitte hyvä vävy. Ja muutenkin, et kersat pärjäis elämässä.
Ja kyl iso haave on se maatila, mut se on kuitenkin niin lähellä toteutumista vuoden-kahden sisään, et emmä sitä enää haaveeksi laske.
on?
Suurin haave on nähdä itseni joskus todella vanhana istumassa puistonpenkillä oman vaimon kanssa käsikkäin, nauttien elämästä ja tilanteesta tietäen et takana on hyvä sekä onnellinen elämä.
Imelää eikö totta :))
huono haave :)
Mä olen luonteeltani oikea haaveilija, sain vast ikään toteutettua yhden suuren haaveeni, se oli pitkään ykkösenä mun listassa. Haaveilin pitkään korusarjan muotoilusta ja viimevuonna äitiyslomalla sit muotoilin ja myin sen valmistukseen.
Nyt olen alkanut haaveilemaan että kirjoittaisin muutaman kirjan muun työni ohella, tavoite olis kahden vuoden sisällä :)saada se/ne painettavaan ja hiottuun kuntoon.
Mulla on tapana aina uutena vuotena tehdä lista haaveista mitä haluaisin toteuttaa tulevana vuotena, kun muut ystävät ja sukulaiset antavat uuden vuoden lupauksia mä rustaan haavelistan mielessäni. :)
onko toi ny niin imelää. Ja on mullakin tuollainen haave....tai, emmä tiedä onko se haave(enää) ku sitä pyrkii jatkuvasti elämään elämäänsä niin, että se toteutuu.
että kuinka voisin tiivistää kaikki tavoitteet yhdeksi suureksi haaveeksi ja sieltähän se sitten tuli.
Tuota muokkaisin sen verran omalla kohdalla,että tahtoisin vanhaa, harmahapsisena ja onnellisena istua ukon kanssa kiikkustuolissa oman punaisen tuvan terassilla, lasten ja lastenlasten pyöriessä ympärillä. Ja mieluiten niin,ettei tämä dementia äityisi kovin pahaksi jotta jotakin muistaisin eletystä elämästäkin :P
Noin se taitaa mennä, pientä hienosäätöö sit tapahtuu vaan matkan varrella.
Istutaanko sit puistonpenkillä, kiikkustuolissa vaiko kotisohvalla.
Mull ainakin tärkeintä on tuo tietoisuus onnellisesta elämästä sekä tuo toinen jonka kanssa sen elämän on saanut elää.
Kaikki on vielä haaveita kun niitä ei ole saavuttanut vaik niiden eteen tekee jatkuvasti töitäkin, matkalla ny voi sattua mitä vaan?
Suola on ku saa haaveet todeksi, silloin tietää aina saavuttaneesa jotain hyvää.
se on siis ihan sama missä sen puolison kanssa istuu, mulla vaan yks tämän hetken haaveista on omakotitalo joten sen takia sen tuohonkin liitin :)
Haaveilu pitää ihmisen vireessä ja vipatuksen mahanpohjassa :)
mä ajattelen ja toimin niin, et joka päivä, tai viimeistään joka viikonloppu istutaan akan kans ja kerrataan joko viikon, tai päivän tapahtumat ja jos ei oo tyytyväinen, ni sit pitää asioille tehä jotain.
Kuolla voi koska vaan... eikä se asioiden kertaus ja jakminen vaadi kuin vartin päivässä, korkeintaan puol tuntii.
todella hyvä tapa, pysyy asiat kaikinpuolin hyvässä järjestyksessä ja turhat kismat eivät jää roikkumaan ilmaan.
romanttinen haave teillä molemmilla. :)
Silloin tietää elävänsä :)
On kyl hyvä ja toimiva systeemi, tietysti jos sen sais vielä toimimaan sillai spontaanisti hetkellä jolloin tapahtuu jotain mistä ei tykkää?
On kuitenkin paikallaan asioista keskustella edes joskus ja siten et molemmat puhuvat totuuden äänellä ja toinen lupaa kuunnella asiat rakentavassa hengessä.
Tai pikemminkin voisi sanoa et se on enemmän toive kuin haave :)
oliskohan toivettakin parempi sana tavoite? :)
joskus se mitä tapahtuu ja josta ei tykkää, ni se tapahtuu sellaseen aikaan, kun on jotain muutaki häslinkiä, esmes töissä on härdelli päällä ja jos sillo puhelin soi ja aletaan jotain setvimään, ni asiat menee sekä kotona, että töissä entistä enemmän solmuun.
Kyllä se aika sille asioiden purkamiselle ja jakmiselle pitää tavallaan määrätä, et koska ne käydään säännöllisesti läpi, muuten se ei oike toimi, jos meinaa muutakin tehdä ku mököttää tai akan kans jutella.
Ja mun mielestä on yhtä tärkeää, jos ei jopa tärkeämpää myös käydä niitä asioita läpi joista tykkää, mut ei nekään asiat sovi ihan mihin tahansa ajankohtaan, et muut pasmat ei mee iha sekaste.
Kyl asioille pitää löytyä oikea aika sekä paikka, pitää olla aikaa keskittyä asioihin et ne tulee käsiteltyä kunnolla.
Hyvät asiat on yhtä ellei jopa tärkeempiäkin, eihän sitä muuten tiä mistä toinen pitää?
Niin mun just pitikin kirjoittaa mut tuli tyypillinen ajatuskatkos :)
ainahan voi luulla tai arvailla mistä toine tykkää ja toimia sen mukaan. ;)
Mut niin, ihmiset kasvaa ja kehittyy kokoajan, ni kyl sitä on vaan pakko puhua jatkuval syötöl ku ne tykkäämisen kohteetki muuttuu. Muuten se menee luulemiseksi ja siitähän ei seuraa kuin rupia perseeseen.
Tuos kohtaa alkaa pitämään selvyytenä määrättyjä asiota ja siitä ei hyvä seuraa, pitää osata itsekkin kehittyä ajan sekä tilanteen mukaan.
ei olisi koskaan pulaa rakkaudesta. Kaikkea muuta oikeasti tarpeellista on jo.
Suurin haaveeni olisi mennä kihloihin ja naimisiin ja hankkia lapsia avomieheni kanssa.
Oikeastaan suurin haaveeni olisi elää onnellinen elämä, niin että olisin suurimman osan ajasta onnellinen ja tyytyväinen. Tosin tuo ei tule toteutumaan, sillä elämään kuuluu myös pitkiä alamäkiä. Siispä suurin haaveeni on perhe, sillä en halua haaveilla täysin mahdottomista asioista.
Olla kerrankin sydämensä pohjasta, täysin varauksetta ja mitään epäilemättä onnellinen.
Lähteä suorilta jaloilta.
on ehkä saada olla vielä joskus äiti..
Sitten vielä ihan aidosti haaveilen siitä että ihmiset osaisivat elää tuhoamatta arvokasta luontoa ja muita eliölajeja. Asia on hyvin lähellä sydäntäni.
Kolmas haave on toteuttaa tiettyjä luovia juttuja, muta en nyt kerro enempää niistä.. =)
...hyvä parisuhde. Se on ehkä sellainen ykköshaave, joka toteutuessaan vaikuttaisi moneen asiaan positiivisesti. Se voi olla tää nykyinen, jos se vaan jollain konstilla saatais taas toimimaan....ehkä liian paljon muutoksia liian lyhyessä ajassa.
Toinen vähän realistisempi...korjaan... konkreettisempi haave liittyy tietysti siihen mitä kohti tässä ponnistellaan vähän tuon ykköshaaveenkin kustannuksella. Eli se oma koti ja kaikki siihen liittyvä rekvisiitta.
Puolisolla on samanlaisia toiveita. Kohtalon ivaa, että kuulee vähän väliä tuttujen vahinkoraskauksista, mutta avioparille ei perheenlisäystä saada yrittämälläkään. No joo, voihan joskus tulevaisuudessa adoptoida.
just se että istun puolison kanssa juhannusaatonaattona kesämökin terassilla ja odotellaan että se lapsien farmarit kaartaa pihalle, että nähtäs lapsenlapset. Aurinko paistaa ja kaikki hommat on järkätty juhannusta varten.
Sisäinen harmonia. Tavoitteita on rutkasti enemmän.