Olen lopullisen typertynyt seuraamaan laiskoja, juopottelevia appivanhempiani, jotka pätemisen tarpeessa katsovat parhaakseen puuttua toisten asioihin minkä kerkeävät. He ottavat vain ja ainostaan yhteyttä mieheeni, jos tarvitsevat jotain, eivät koskaan oikeasti kyselläkseen kuulumisia. Mieheni tuossa tokaisikin, että he eivät edes puhusi kuulumisiaan, jos hän ei soittaisi aina ajoittain vanhemmilleen.
Ihmeellisintä kaikessa on se, että nämä ihmiset eivät tee mitään, ei yhtään mitään rakentavaa arkipäiviensä aikana! Toinen odottelee eläköitymistä, toinen on vaan työtön ja lääkitsee itseään alkoholilla. Ja nämä kehtaavat vielä arvostella sitä kuinka muut ympärillään työuraansa järjestelevät. Ainoa harrastus heillä tuntuukin olevan lastensa alituinen sättiminen toisilleen, heidän selkänsä takana. Todella kypsää!
Jos äiti kertoo sen, minkälaiseksi tyttö muuttuu vanhetessaaan, voi tässä tapauksessa alkaa pelätä sitä kuinka mieheni hiipuu kohti keskivartalon totaalista turvostilaa ja veteliä askeleita eteenpäin, kaikesta saamattomuudesta ja toisten manaamisesta nauttien, omaa harmantuvaa egoaan pönkittäen.
Niin, minäkin arvostelen....sillä pinna meni nyt!
Ihmeellisintä kaikessa on se, että nämä ihmiset eivät tee mitään, ei yhtään mitään rakentavaa arkipäiviensä aikana! Toinen odottelee eläköitymistä, toinen on vaan työtön ja lääkitsee itseään alkoholilla. Ja nämä kehtaavat vielä arvostella sitä kuinka muut ympärillään työuraansa järjestelevät. Ainoa harrastus heillä tuntuukin olevan lastensa alituinen sättiminen toisilleen, heidän selkänsä takana. Todella kypsää!
Jos äiti kertoo sen, minkälaiseksi tyttö muuttuu vanhetessaaan, voi tässä tapauksessa alkaa pelätä sitä kuinka mieheni hiipuu kohti keskivartalon totaalista turvostilaa ja veteliä askeleita eteenpäin, kaikesta saamattomuudesta ja toisten manaamisesta nauttien, omaa harmantuvaa egoaan pönkittäen.
Niin, minäkin arvostelen....sillä pinna meni nyt!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kieltämättä ikävää luettavaa appivanhemmistasi, joilla ei ole itsellään omia aktiviteetteja ja kiinnostuksen kohteita. Kyllä sellainen elämä tekee helposti ihmisistä vähän tylsiä, joka pikku asiaan tarttuvia marisijoita. Aiheellista on myös pohtia vaikuttavatko he esimerkkillään miehesi elämään ja miten paljon? Jotakinhan lapsuudesta tarttuu aina ihmisen mukaan.
Mutta minkä ihmeen takia sinun pitää päästää heidät nahkasi alle ja hermostua? Koska näet mitä he ovat lopeta odottamasta heiltä enää mitään, jolloin sinun ei tarvitse hermostua heidän vuokseen enää mistään.He tuskin saavat sinun vuoksesi herätystä uuteen elämään, vaan pysyvät yhtä tylsinä loppuun asti.
Mielestäni ei ole mitään kummallista siinä, ettei appivanhempien kanssa olla yhteyksissä. Itselleni ei tulisi mieleenkään soitella anopilleni saati vaihtaa hänen kanssaan mitään henkilökohtaisia uutisia, koska en vain pidä hänestä ja mieluummin tulen toimeen jotenkuten kuin pakottaisin itseni olemaan muuta.Joten jos sinä et pidä appivanhemmista olet tavallaan vähän ristiriitainen tyyppi odottaessasi kuitenkin heidän puhelinsoittoaan??!! Päätä mitä tahdot, niin sekin auttaa kiukkuusi.
Parisuhteessa (toimivassa) kun kyse ei ole vain toisen tunteista ja siitä mitä minä haluan ja mistä minä pidän... Vaikken itse heitä enään arvostakaan, tiedän että mieheni pahoittaa mielensä siitä, etteivät he osoita kiinnostustaan poikansa elämään. Parisuhteessa sitä kai normaalisti ajattelee sen toisenkin tunteita -eikö?
kamalaa